perjantai 17. huhtikuun 2020

Rakas hyvinvointipäiväkirja

RAKAS HYVINVOINTIPÄIVÄKIRJA!

Lauantai 11.4.2020

Herään päänsärkyyn levottoman yön jälkeen. Tuntuu, että olen ollut hereillä ihan koko ajan. Siinä hetkessä, kun nautimme täyteläiset punaviinilasit iltaruoan kanssa edellisenä iltana, ajattelin että tätä olen kaivannut. Lasillista viiniä, maukasta ruokaa ja pitkään pöydän äärellä istumista. Nyt lauantaiaamuna punnitsen, että onko se sen väärti. Kellotaulu vahvistaa sen, miltä oloni tuntuu; unenlaatu 47%, keskisyke 70, syvää unta vain reilu tunti. Verrattuna niihin normilukemiin (unenlaatu 80-90%, keskisyke 55-65 ja syvä uni reilu 3 h) yö oli mennyt ihan pyllylleen.

Nousen sängystä ja huomaan etureisieni olevan aivan jukelissa. Hymähdän, kun muistan edellispäivän parin tunnin metsäreippailut. Se, jos mikä teki hyvää sielulle. Hetken pohdin itsekseni balanssia. Kaiken järjen mukaan pitkäperjantai oli balanssissa. Mutta miksi himskatissa en voi tänään niin hyvin kuin olen viime aikoina voinut. Mikä yhteys on juodulla viinilasillisella, pitkästä aikaa nautitulla punaisella lihalla ja pääsiäismunilla olotilaani?

Sunnuntai 12.4.2020

Avaan silmäni ja tunnustelen. Ei päänsärkyä, hyvä niin. Sillä toissapäivänä avaamastamme viinipullosta otimme illalla ruoan kanssa jälleen lasilliset. Unenlaatu oli 82%, syke 64 ja syvää unta 2:16. Unimäärään nähden syvää unta ei kuitenkaan kertynyt niin paljon kuin normaalisti. Jälleen päätän, että pääsiäisen jälkeen sokeri, viini ja punainen liha jäävät tauolle.

Iltapäivästä intoudumme miehen kanssa rappustreeneihin. Reilu vartti rappusia ylös alas juosten, keskisykkeellä 174. Olo on euforinen. Päälle vielä tunnin reipas sauvakävelylenkki äänikirjaa kuunnellen. Sauna ja ihana tietoisuus siitä, että vaikka on sunnuntai, niin ei oikeesti ole sunnuntai. Vaan vähän niin kuin lauantai.

Jostain kumman syystä mun sisin hymyilee just tänä sunnuntaina. Tuntuu, että vaikka yöunet eivät olleet pääsiäisloman aikana ihan niin priimaa kuin viikonloppuisin, niin olo on levännyt ja palautunut.

Maanantai 13.4.2020

Jes, kello on puoli kymmenen ja takana on reilun kymmenen tunnin yöunet. Ei viiniä, ei yöheräilyjä, ei päänsärkyä. Peilistä tosin näkyy pientä röhelmää leukaperissä. Sokerit pukkaa läpi ihosta. Näin käy aina. Se on pieni haitta siitä, että nuo pastellinväriset suklaamunat maistuivat taivaalliselta samalla, kun löffäsimme sohvalla Gracelandia katsellen.

Viimeinen pääsiäislomapäivä ja energiat on tapissa. Huomaan, että mitä paremmin voin (=mitä paremmin pidän itsestäni huolta), sitä aikaansaavempi olen. Plääh-olotilaa ei sokerista huolimatta ole tullut. Silti aion katkaista taas sokerikoukulta siivet. Valkoinen sokeri on aine, joka pahimmassa tapauksessa koukuttaa mut täysin, eikä tee mulle hyvää. Jos en mä itse tee hyvinvointiani koskevia päätöksiä, niin kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Illalla käyn vielä leppoisan kävelylenkin itsekseni. Venyttely kruunaa pääsiäisen.

Keskiviikko 15.4.2020

Ihan jäätävät karkkiniksat. Olo on rauhaton ja antaisin mitä vaan niistä suklaamunista. Imeskelen taatelia pahimpana hätään ja se auttaa. Kotitoimistopäivä ei oikein ota tulta alleen ja tunnen itseni väsyneeksi. En kai vaan ole tulossa kipeäksi? Noh, illan lenkillä se huomataan.

Puolentoista tunnin sauvakävelylenkki ihanassa keväisessä illassa tekee terää. Aikaisin nukkumaan ja kohti hyviä yöunia.

Perjantai 17.4.2020

Röhelmä leukapielissa alkaa tasoittumaan ja pahimmat karkkiniksat on poissa. Uppoudun ruokatunnilla hyvinvointikirjoihin ja selaan Hippie Lanen ihanaa ruokakirjaa. Falafel-kulho maistuu taivaalliselle ja viikon puolivälin rauhattomuus on poissa.

Näin 44-vuotiaana tunnen itseni ja kroppani. Tiedän avaimet hyvinvointiini, mutta tiedän myös sen, että välillä nuo avaimet eivät sovi lukkoihin. Välttelen täydellisyyttä ja sallin virheet itselleni.

Laitan ajoissa työkoneen kiinni ja teen alakerran kuntosalilla parinkymmenen minuutin hikisen tabatatreenin. Eiköhän nyt ole loputkin sokerit ja punaviinit hikoiltu pois? :) Ainakin siltä tuntuu.

Viikon hyvinvointia tukevat jutut olivat: metsäretki, perheaika, sohvapötköttely, ruoanlaiton ihanuus, puutarhassa kykkiminen, hikitreeni, äänikirjan kuunteleminen, merkitykselliset ihmissuhteet, sain paljon aikaan niin kotona kuin työrintamallakin
Viikon opetukset: punaviini (tai viini ylipäätään) ei edelleenkään sovi minulle, edes sen lasillisen vertaa. Jään sokeriin koukuun ensi puraisusta, joten vastedes välttelen valkoista sokeria. Yöunien merkitys korostuu näinä poikkeusaikoina. Mitä enemmän löffään sohvalla sarjoihin uppoutuen, sitä rentoutuneempi olen.

AURINKOA & HYVINVOINTIA PERJANTAIHIN TOIVOTELLEN,


keskiviikko 15. huhtikuun 2020

Kun hetkessä elämisen merkitys korostuu

HEIPPATIRALLAA!

Eiliseen mielikuvamatkailuun liittyen tuli mieleeni mielikuvamatkailun positiivinen vaikutus läsnäoloon. Ja läsnäoloa jos mitä tarvitaan hetkessä elämiseen. Nyt kun meille on suotu tuon erään nimeltä mainitsemattoman, mutta kutsumattoman vieraan myötä mahdollisuus elää hetkessä ja repiä se ilo irti ihan pienimmistäkin asioista, niin miksei me sitä tehtäisi.

Nyt jos koskaan on hyvä aika elää täysillä hetkessä. Se vaatii toki oman mielen kouluttamista. On luonnollista, että ajatukset lähtevät harhailemaan. Luomaan ehkä kauhuskenaarioitakin tässä tilanteessa. Mieli lähtee rakentamaan pelastautumissuunnitelmaa pahimman varalle. Se on se evoluutiossamme meille suotu negatiivinen vinouma, joka tämän selittää. Ilman sitä esi-isämme eivät olisi selvinneet elämästä. Sen takia se on meillä niin vahvana.

Mitäs jos ne Etelä-Europaan lukemat kiirivät tänne meidän aiempana pitämään lintukotoon? No mitäs, jos epämiellyttävien ajatusten sijaan keskittyisitkin miellyttäviin asioihin ja siihen, mikä on just tässä hetkessä hyvin. Itse huomaan monesti päivän aikana miettiväni, että mikähän tämän päivän sairastuneiden saldo on. Ja jos en ajatuksiani ohjaisi tietoisesti takaisin nykyhetkeen, tutkailisin varmastikin maailmanlaajuisia sairaustilastoja päivän putkeen. Siinä kun istun perheen kanssa iltapalapannarilla ruokapöydän äärellä on kuitenkin hedelmällisempää olla läsnä.

Nauttia siitä hetkestä, joka on käsillä. Niistä mansikan molluskoista, joita lapset syytää hillostaan mun lautaselle (eivät tykkää hillossa mansikanmolluskoista). Yatzy-nopista, jotka oikeasti ei tottele mua lainkaan. Tosin tuossa yatzyssakin olen todennut sen, että jos keskityn noppien pyörittämiseen, on parempi sauma saada toivoamansa lukemat. Jos olen ajatuksissani ja räiskin noppia menemään tuon taivaallista enempää ajattelematta on tuloksena usein viiva.

Suurelle osalle meistä on suotu nyt mahdollisuus hypätä pois siitä oravanpyörästä. Kiireestä, joka on meidän nykyihmisten kirous. Kun maailma myllertää ulkopuolella mä huomaan ainakin turvautuvani siihen tuttuun peruskallioon. Siihen, johon turvautuminen auttaa minua elämään arvojeni mukaista elämää. Perhe, rakkaus, kiitollisuus. Huomaan aistien olevan enemmän avoinna. Tällä hetkellä pystyn elämään hetkessä vielä syvemmin kuin aiemmin. Varsinkin, jos nuo kolme tärkeintä arvoani ovat läsnä.

Ehkä se osaltaan johtuu siitä, että se oravanpyörä pyörii tällä hetkellä omalla kohdallani tavanomaista vilkkaampana. Vielä tuo vilkkaus on vaikuttanut itseeni positiivisesti. Saanut tekemään töitä kuin viimeistä päivää ja välillä kirjaimellisesti kaatumaan sänkyyn työpäivän jälkeen. Onnellisena. Kiitollisena. Niinä päivinä, kun olen kotona perheen kanssa on vastaavasti ollut lupa hengähtää.  Silloin tulee elettyä hetkessä vahvemmin. Eli oli miten oli, kiirettä tai ei, niin maailma on saanut meidät hetkittäin toivottavasti pysähtymään. Hieman rujolla ja erittäin raskaalla tavalla sen kyllä teki.

Joten jos et sä ole tähän asti arvostanut arkea, maanantai-illan makaronilaatikon suloista suutuntumaa tai sitä keskiviikon tuomaa kepeyttä lähestyvästä viikonlopusta, niin olisiko nyt aika sille? Mä huomasin tuossa yksi päivä, että viime viikkoina koira on saanut enemmän rapsutuksia ja pitkiä lenkkejä, mies saanut enemmän haleja ja lapset saaneet nauravan (mutta edelleen nolon) äidin. Jotain on tapahtunut, enkä tiedä mikä se on. Ehkä se on ollut tietynlainen herätys. Pieni ääni sisällä, joka on sanonut, että nyt on sen aika. Nauti niistä asioista, jotka on hyvin

Miten sitten elää hetkessä? Mä uskon, että se, mikä toimii jollekin, ei välttämättä toimi kaikille. Joten kerron teille, mikä mulla toimii ja jos ne keinot nauttia hetkessä toimii teillä, niin ihanaa! :) Niin paljon kuin joogaa ylistetään, niin se ei välttämättä toimi kaikilla. Minulla se toimii ja suunnattoman kiitollinen olen siitä. Toinen, joka mulla auttaa on aistien avaaminen esimerkiksi luonnon helmassa. Kaikesta kauneudesta ja monimuotoisuudesta nauttiminen. Myös hengitysharjoitukset auttaa. Eikä ne tarvitse olla mitenkään pitkiä. Ihan jo muutama syvä, mutta tietoinen hengittäminen auttaa. Oli keino mikä hyvänsä, niin hetkessä elämisen jaloa taitoa täytyy vaalia ja harjoittaa, jotta siitä pääsee täysillä nauttimaan. Ei se ole joku sellainen ihme voima, joka hups vaan tulee takavasemmalta. Vaan aika usein sen saavuttaakseen meidän on täytynyt tehdä oikeita asioita sen eteen.

KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 14. huhtikuun 2020

Kiinnittäkää turvavyönne ♥

HEI IHANAT!

Kuinka siellä on arki lähtenyt pääsiäisen jälkeen käyntiin? Toivottavasti hyvin

Olen tainnut jokusen kerran mainitakin, että käyn aina silloin tällöin mielikuvamatkalla. Viime aikoina mahdollisuus käydä mielikuvamatkalla on ollut kultaakin kalliimpi. Käyn usein mielikuvamatkoilla ilman konkreettisia kuvia, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin katsella muiden matkakuvia (esim. IG feedistä) ja fiilistellä. Ekologista ja edullista, tällä hetkellä pakon sanelemaakin, matkailua.

Yllä noin 60 kuvan verran tunnelmia maailman turuilta ja toreilta vuosien varrelta. Balin kautta johdatin teidät Singaporeen. Aistitteko Balilla sen henkevyyden, joka saarella on läsnä? Kuulitteko meren pauhun? Hikositteko Singaporen auringon alla kosteusprosentin ollessa tapissa? Sieltä jatkoimme New Yorkin ja Bostonin kautta iki-ihanaan Gloucesterin kalastajakylään Massachusettsissa. Josta jatkoimme Thaimaan paratiisisaarille snorklaamaan. Tunsitteko lämmön kasvoillanne, meriveden hiuksissanne ja hiekan varpaissanne? Hyvä :)

Seuraavaksi vuorossa oli USA:n länsirannikkoa, Malibua, Beverly Hillsiä, Venice Beachia ja Hermosa Beachia. Kipeytyikö teilläkin posket hymyilemisestä, käheytykö kurkku small talkista? Kuulitteko sen kepeän puheensorinan ja skeittilaudan äänet?

Sitten päästiinkin itselleni rakkaimpaan eli Suomen kauniiseen Lappiin. Narskuiko lumi jalkojenne alla, tunsitteko kevätauringon lämmön? Jos saisin valita ihan minkä paikan vaan, minne nyt matkustaisin niin se olisi tuo niin rakas Pyhä.

Pyhältä lähdettiin vallan toiseen ääripäähän nimittäin Dubaihin. Blingblingiä ja häikäiseviä autoja. Jotka eivät toivottavasti sokeuttaneet silmiänne siltä tosiasialta, mikä tuolla alla piilee. Kuvien takana tapahtuu niin paljon muutakin.

Vilkkaan Dubain jälkeen lähdimme rentoutumaan Santhiya Koh Yao Yaille. Nautitteko hiljaisuudesta kuten minäkin? Kuulitteko sen vaimean pitkähäntäveneen ääneen jostain? Maistoitteko kielenkannassanne sitruunaruohon raikkauden? Saitteko hymyynne vastahymyn?

Sitten palattiin takaisin Eurooppaan. Mietittekö Toscanan kukkuloita katsoessanne sitä, mitä tuonne tänä päivänä kuuluu? Millainen hätä ja suru monilla ihmisillä on. Mä tunsin silmät sulkiessani kuitenkin toivon pilkahduksen. Pian he istuvat jälleen ison perheensä kanssa oliivipuun alla. Nauru ja ilo täyttää ilman enemmän kuin koskaan ennen.

Kun saavuimme Redondo Beachille Kaliforniaan, kuulitteko lokkien kirkunan? Tuoksutitteko tuoreen kalan? Saiko Las Vegasin värivalot aikaan pakottavan tarpeen sulkea hetkeksi silmänne? Aloitteko tapailemaan Sheryl Crowta Santa Monican laituria katsellessanne? Tunsitteko laskevan auringon mukanaan tuoman viileyden sukeltaessanne Atlantin tyrskyihin?

Mielikuvamatkailu on pieni, mutta tehokas tapa panostaa hyvinvointiin. Se ei tarkoita, että sulkisi elämässä vallitsevilta olosuhteilta silmänsä. Tai pakenisi jotain. Vaan sen avulla pääsee hetkeksi antamaan aivojensa levätä. Palautumaan. Arvatkaas minne mun tämän päiväiset mielikuvamatkat ovat suuntautuneet? No sinne mökkisaareen. Minnekäpä muualle. Kesken kiireisen työpäivän kävin laiturilla istumassa lempeässä kesäillassa – teki hyvää

IHANAA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,