sunnuntai 16. tammikuun 2022

Vain elämää, ei sen enempää

HEIPPAHEI!

Töissä on ollut ihanaa alkuvuoden säpinää, hiihtokausi on vallan vienyt mennessään, muutamat viimeiset joululahjakirjat ovat koukuttaneet tarinoillaan. Blogin päivittäminen on ollut vain kaihoisana kaiverruksena mielen sopukoissa

Perjantaina, kun puhelin soi iltapäivästä ja kuopuksen matikan opettaja soitti, että onko ok lähettää kipeä kuopus kotiin, mietin nanosekunnin ajan, että ”Jes, oksitauti viikonloppua vasten onkin just se, mitä tähän hätään tarvitaan.” Olinhan kuitenkin ladannut viikonlopulle hieman muuta tekemistä. Tai lähinnä tekemättömyyttä.

Kunnes tajusin, että näinhän se elämä menee. Osaan asioista me ei vaan yksinkertaisesti voida vaikuttaa. Joten keskityn mieluummin niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Viikolla yksi yö ja päivä meni pepuilleen koiran sairastuessa ja olin ajatellut, että viikonloppuna kuitataan nuo univelat. Ja niin kuitattiin, oksitautikin jäi onneksi kaukaiseksi epäilyksi.

Viimeisten parin vuoden aikana viikonlopuista on tullut vielä enemmän pyhiä kuin aiemmin. ”Muodosta arjestasi sellainen, ettet kaipaa viikonloppuja tai lomia.” Olen oppinut palautumaan myös viikolla, mikrotaukoja päivien mittaan tulee pidettyä. Iltaisin kone on pysynyt kokolailla kiinni. Silti odotan viikonloppuja. En sen takia, että pääsisi töistä eroon, vaan sen takia että viikonlopuissa kulminoituu se kaikki, mikä elämässä on just nyt tärkeintä.

Hitaat aamut perheen kanssa, ulkoilu, koiran kanssa leikkiminen. Se, että ei ole suunnitelmia. Viikot tykkään kuitenkin suunnitella. Suunnitelmallisuus tuo vapautta viikon varrelle. Viikonloppuisin vapautta tuo suunnittelemattomuus.

Kolmen pysäkin verran ratikalla ajelua (ekaa kertaa!), uusinta Bondia. Hightownin ekan kauden päättämistä ja lentojen bongausta. Ex tempore siipien valmistamista lauantai-iltana ja kahvittelua kaupungilla. Ja silti tuntuu, että tämäkin viikonloppu ollaan menty vailla suunnitelmia. Nopeita liikkeitä ja toisaalta hidasta olemista. Tekemättä mitään ja kuitenkin just sopivasti.

Vain elämää, ei sen enempää. Ja juuri sen takia, kaikessa elämän tavallisuudessa, elämän nälkä kasvaa kasvamistaan. Elä, äläkä vain ole olemassa. Siinä yksi lause, johon törmäsin yhdessä lukemassani kirjassa tänä viikonloppuna. Pieni lause, joka sisältää kaiken olennaisen.

Toivottavasti sielläkin on nautittu elämästä uuden vuoden ensimmäisinä viikkoina. Toivottavasti olette pysyneet terveinä ja nauttineet elämästä. Näin vuoden alussa liian usein ajatusmallit sisältävät niitä asioita, joita ei saa tehdä. Ruokia, joita ei saa syödä. Elämä ei ole joko tai. Se ei ole mustavalkoista, onneksi. Elämä on liian lyhyt kieltoihin ja kituuttamisiin. Liian lyhyt sitku-elämään tai tekemään vastentahtoisesti viikosta toiseen jotain, mitä ei halua tehdä.

Mielekäs elämä, se ei ole mitään jargonia tai saavuttamattomissa oleva asia. Se vaan välillä vaatii sen, että katsoo elämää pidemmällä aikavälillä. Ei vain sen maanantaiaamun yhden hetken verran, kun ne kuuluisat kurahousut ovat hukassa ja kumpparit väärissä jaloissa, vaan vaikka ihan vain yhden kokonaisen maanantain osalta. Tekee muutoksia, jotka tukevat omaa mielikuvaa mielekkäästä elämästä. Ei vain ajatuksen tasolla, vaan myös tekojen tasolla.

IHANIA TAMMIKUUN PÄIVIÄ TOIVOTELLEN,

 


torstai 06. tammikuun 2022

Ferritiinikuulumisia

HEIPPAHEI JA HYVÄÄ LOPPIAISHUOMENTA!

Ajattelin tehdä pikaisen ferritiinipäivityksen ennen kuin lähdemme päiväretkelle kohti Suomen Turkua. Joulukuussahan viimeksi näistä juttelimme ja olen saanut joitain kyselyitä IG:n kautta, että missä mennään, aloitinko hormonaalista lääkitystä, miten tuen elintavoillani varastoraudan nousua jne.

Siinä missä aluksi ajattelin, että en aloita keltarauhaslääkitystä, olen sen nyt aloittanut. (Uusille lukijoille sen verran, että itselläni rautavarastot tyhjenivät liiallisen liikunnan ja yhtäkkiä entisestään runsastuneiden kuukautisten takia. Keltarauhashormonin vähyys runsastuttaa kuukautisia usein.) Juttelin vielä kahden naistentautien lääkärin kanssa ja molemmat selittivät minulle naisena olemisen ihanuuksista. Siitä, kuinka tuota keltarauhashormonia eli progesteronia erittyy vain onnistuneen ovulaation jälkeen. Noh, minun ikäisilläni (46 v) ja sitä nuoremmillakin ovulaatio saattaa jäädä usein tulematta. Eli ei keltarauhashormonibuustia kierron puolivälin jälkeen.

Joulukuun ferritiinimittauksissa todettiin ferritiinin nousseen 2,5 kk:ssa 13 -> 15.3. Eli ei huimasti. Tuolloin päätin aloittaa keltarauhaslääkityksen minimiannoksella (0,5 tbl / pv ja kuukautisten aikana max 2 tbl / pv) ja halleluja – taivas aukesi jo parin päivän päästä. Aloin nukkumaan niin sikeästi, että ei hyvä tosikaan. Heräsin virkeänä, sydän ei tykytellyt yöllä ja muutenkin sellainen tietynlainen rauha ja levollisuus astui kuvioihin.

Joten keltarauhaslääkitystä ajattelin nyt jatkaa niin kauan kuin saadaan arvot nousemaan ainakin sinne 50 hujakoille. Sitten ajattelin kokeilla ilman. Sillä, tutkimusten mukaan myös matalat ferritiiniarvot runsastuttavat kuukautisia. Eli voi olla, että jahka saadaan ferritiini kohdilleen, niin tarvetta keltarauhashormonille ei ole. Keltarauhaslääkityksen lisäksi vaihdoin lokakuussa aloittamani raudan Sideral Forten Ferrodaniin, joka alun vatsakipristysten jälkeen on sopinut loistavasti. Ferrodanin kanssa syön C-vitamiinia purkista.

Toki edelleen olen sitä mieltä, että ne elintavat siellä taustalla vaikuttavat myös merkittävästi hormonituotantooni. Se, että noudatan kiertoni mukaista elämää, lähinnä liikunnan suhteen. Se, että tuen ruokavaliolla suoliston, maksan ja munuaisten hyvinvointia (jotta kaikki vitamiinit ja hivenaineet pääsevät ravinnosta imeytymään ja jotta käytetty estrogeeni poistuu elimistöstäni). Se, että kiinnitän huomiota palautumiseeni. Ja toki myös se, että hellin mieleni virkeyttä.

Jos verrataan syyskuuhun, niin enää en hengästy rappusissa. Leposykkeeni on laskenut noin 10:llä ja aivosumu on väistynyt. Vielä on välillä vähän väsy, mutta se kuuluu kuulkaas normaali ihmiselämään. Ei sitä aina jaksa olla energiaa ja elinvoimaa täynnä. Pääasia on, että kuuntelee kehoansa. Meidän kehot on viisaampia kuin mikään google-haku tai tietosanakirja.

Sen sijaan, että ajattelisin tätä ajanjaksoa ”Vitsi näistä naistenvaivoja – puuh” -ajanjaksona, tykkään ajatella ”Ihan mahtavaa olla nainen. Mihin mun ihmeellinen keho pystyykään.”.  Ajatuksena on jälleen se suuri kiitollisuus. Kiitollisuus, joka saa mut tekemään (useimmiten) viisaita valintoja vaaliakseni hyvinvointiani ♥ 

LOPPIAISTERKUIN,

PS. Suolistoa tukevasta ruokavaliosta tulossa tammikuun aikana juttua enemmänkin! Kuten myös tuosta kierronmukaisesta elämästä.

 


torstai 30. joulukuun 2021

Vuonna 2021

❤️ Valmistuminen uuteen sydäntäni lähellä olevaan ammattiin. Ensimmäiset maksavat valmennusasiakkaat. Ihanat, joiden huikeilla muutospoluilla mulla oli kunnia olla mukana. Osan kanssa vielä jatketaan ensi vuonnakin.

❤️ Uusi toimenkuva perheyrityksessä. Hyppäys perheyrityksen puikkoihin ei ollut ajankohtana helpoin, mutta veljen loistavasti johtamaa yritystä oli helppo lähteä viemään eteenpäin. Samaan tapaan kuin aiemminkin, eli vahvasti yhdessä. Innostus ja palava halu näyttää, että aitona omana itsenäni annan myös muiden loistaa omina aitoina itsenänsä. Paljon naurua kahvitunneilla mun työperheen kanssa. Mahdottomuuksien raaka-ainesaatavuuksissa kääntämistä mahdollisiksi. ”Ei oiden” muuttamista ”juu, kyllä löytyyksi”. Milloin Barcelonasta, milloin Bernistä. Sama tahti jatkunee ainakin ensimmäisen ja toisen kvartaalin, mutta onneksi olen todennut, että paineen allakin on välillä ihan hyvä olla. Ratkaisukeskeisyys on vahvasti mulle selkärankaan piintynyt asia. Optimismi ja toivo ovat yrittäjälle myös elintärkeitä ominaisuuksia, joita on tullut vaalittua.

❤️ Sen uskomuksen kumoaminen, että piinkova businessmaailma ei ole mua varten. Businessmaailman ei tarvitse olla piinkova, vaan siellä pärjää – ei suinkaan olemalla teflonia – vaan olemalla ihan oma itsensä. Inhimillisyys, ilo, ihmisläheisyys, oikeudenmukaisuus, ystävällisyys ja yhdessä tekeminen ovat niitä asioita, joita haluan omilla toimillani tuoda enemmän yritysmaailmaan.

❤️Lifestyle-kulman mukaan ottaminen takaisin blogiin. Paluu juurilleni tuntui niin mahdottoman hyvältä ja tuntuu yhä. Uudemmat ja vanhat tutut kommentoijat. Ihan jopa sieltä vuoden 2009 lopulta asti. Ollaan kuljettu pitkä matka. Kasvettu yhdessä. Ja kasvetaan jatkossakin. Te annatte mulle niin paljon. ”Kuinka sä jaksat vielä kirjoittaa blogia päivätöiden lisäksi?” No ihan sen takia, että tämä on mulle rakas harrastus ja paikka, jossa saan jakaa ajatuksia maailman parhaimpien lukijoiden kanssa.

❤️ Syyn löytyminen pari vuotta jatkuneille ihmeellisille oireille. Pikkuisen ja vähän enemmänkin väsymystä. Sydämentykytyksiä ja töiden jälkeisiä päikkäreitä. Terveydestä huolta pitäminen on ollut mulle aina tärkeää, mutta tänä vuonna se konkretisoitui. Mieluumminhan sitä hoitaa terveyttä kuin sairautta, eikö? Omat valinnat ratkaisevat aika pitkälti, mutta aina nekään eivät auta. Itsemyötätunnon opetteleminen kantapään kautta. Sen, että aina ei tarvitse jaksaa. Saa olla heikko ja saa olla  väsynyt.

Vuosi 2021 ei ollut helpoimmasta päästä, mutta toisaalta se oli sieltä opettavimmasta päästä. En panisi lainkaan pahakseni, vaikka vuosi 2022 toisi mukanaan sellaista tietynlaista rauhoittumista muutosten sijaan. Sellaista elämää, että välillä saisi miettiä, että hitsit kun on tylsää. Ja kuitenkin siinä mittakaavassa, että osaisi tuosta tylsyydestä nauttia. Ja hei, jos jotain vielä ensi vuodelle toivoisin niin sitä, että maailman pandemiatilanne paranisi. Niin että voisi taas haaveilla löhölomasta palmun alla. Lähtöskumpista Helsinki-Vantaalla ja sitä tunnetta, kun koneen renkaat irtoavat kiitoradasta.

Kiitos teille ihanat lukijat jälleen tästäkin vuodesta – 12 blogivuotta tuli täyteen joulukuun alussa ja ilman teitä blogivuodet olisivat olleet kovin tynkiä ja yksinäisiä ❤️

IHANIA VUODEN VIIMEISIÄ  HETKIÄ & ONNELLISTA ALKAVAA VUOTTA ❤️


keskiviikko 29. joulukuun 2021

Appelsiini-raakasuklaakakku

MOIKKAMOI

ja hitsivie; unohdin melkein laittaa teille tulemaan tämän kovin jouluisissa puitteissa kuvatun appelsiini-raakasuklaakakun ohjeen. Kakun tein jo pari kolme viikkoa sitten, mutta unohtui laittaa se tänne joulunalushässäkässä 🙂

Pidempään mukana olleet tietävätkin, että mulla oli taannoin parin vuoden pätkä, kun jätin kaikki normiherkut liki kokonaan pois ja keskityin raakaherkkuihin. Keskityin niihin siinä mittakaavassa, että söin itseni raakasuklaata sun muita täyteen. Eivät enää maistuneet. Tänä vuonna on tullut jälleen pikkuisen tehtyä raakaleivonnaisia ja kun maltillisesti niitä tekee, niin mikäs siinä. Ei kyllästy.

Yleinen harhakuva, johon olen törmännyt raakaleivonnaisten kanssa on ”No niitähän voi syödä mielin määrin, kun ovat niin terveellisiä.” Mitään ei kannata syödä ylenmäärin, ei edes raakaleivonnaisia. Usein ne sisältävät melkoisesti rasvaa (kookosöljy mielletään kovaksi rasvaksi, vaikka on suolistoystävällisempi kuin monet muut kollegansa) eikä hunaja tai muut makeutusaineetkaan liiallisena käytettynä hyvää tee.

Mutta silti raakaleivonnaisissa on usein puhtaita aineita, jotka ainakin itselleni tuntuvat sopivan. Mielelläni käyttäisin muitakin pähkinöitä kuin cashewpähkinöitä, mutta kurkku alkaa kutiamaan niin herkästi, että en juuri ole uskaltanut testailla.

Vaikka tämä appelsiini-raakasuklaakakku hivenen jouluinen onkin, niin se menee myös muutenkin. Halutessaan voi jättää esim. kanelin pois. Inspiraatioon kakkuun sain täältä.

Appelsiini-raakasuklaakakku

Pohja
1 dl cashewpähkinöitä
1,5 dl manteleita
7 medjool-taatelia kivet poistettuna
1 tl chiasiemeniä
1 rkl luomukookosöljyä (sulana)
1 rkl raakakaakaojauhetta
2 tl kanelia

Täyte
2,5 dl yön yli liotettuja cashewpähkinöitä
1 appelsiinin mehu
1 rkl luomukookossokeria
1 rkl luomukookosöljyä
0,5 rkl kurkumaa

Kuorrutus
2 rkl pehmennyttä luomukookosöljyä
1 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl luomukookossokeria

1. Surauta pohjan ainekset blenderissä sekaisin (huom. hyvin…ks mun pohjaa ja kokonaista mantelia :D)
2. Painele 18 cm irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille, laita täytteen teon ajaksi pakkaseen
3. Blendaa täytteen aineet sekaisin kuohkeaksi ja nostele irtopohjavuokaan, laita tekeytymään pakkaseen
4. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja kaada appelsiinitäytteen päälle, laita tekeytymään pakkaseen noin tunniksi. Ota sulamaan noin 0,5 tuntia ennen tarjoilua

Nyt saunaan ja sitten iltaruoan valmistuksen pariin. Aikataulu on heittänyt vähän häränpyllyä, mutta ei haittaa. Ensi viikolla paluu tuttuun ja turvalliseen ❤️

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. Muita raakaleivonnaisia vuosien varrelta löydätte täältä.


maanantai 27. joulukuun 2021

Hyvinvoinnin tyyssija

HEI IHANAT

ja hyvää joulun jälkeistä aikaa! Tiedän, että joulu jatkuu vielä, mutta mun jouluni loppuu yleensä 26.12. illalla, kun viimeisen kerran syödään jouluruokaa. Joulukuusi meillä vielä on pystyssä täällä ja saa ollakin siihen asti, kunnes suunnataan kohti kotia. Saatiin veljen perhe täksi jouluksi pyhälle ja ollaan vietetty paljon aikaa porukalla.

Etäisyys ja pysähtyminen on taas tehnyt tehtävänsä. Ihan vain neljässä päivässä. Ollaan nukuttu 11 tuntisia yöunia, päälle minipäikkäreitä, luettu joululahjakirjoja, lasketeltu, hiihdelty ja pelattu lautapelejä. Hyvin yksinkertaisista jutuista se jälleen koostuu. Hyvinvoinnin peruspilarit.

Parasympaattista hermostoa on hellitty puhelimen jättämisellä keittiön työtasolle illaksi, luonnon ihmeiden tuijottelulla ja luvan kanssa tylsistymisellä. Raikkaan pakkasilman hengittelemisellä ja ajatusten äärelle pysähtymisellä. Tänä aamuna heräsin jo noin tunti muuta perhettä aiemmin. Sen sijaan, että olisin tarttunut kirjaan tein kehoskannauksen ja sen jälkeen mietiskelin niitä näitä. Elämää ja sen moninaisuutta.

Näitä simppeleitä juttuja otan taas mukaan arkeeni. Hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole rakettitiedettä. Kunhan vain aina silloin tällöin muistaisi kysyä itseltään, että mitä mulle kuuluu ja muistuttaa mieleensä ne pienet jutut, joilla helliä hyvinvointiaan.

Ylipäätään ajatus siitä, että mieluummin hoitaa terveyttään kuin sairauttaan on vahvistunut jälleen. Eipäs tainneet äiskä ja iskä silloin 90-luvun lopulla tietää, kuinka arvokkaan sijoituksen tekivät täältä tunturin juurelta ei vain itselleen, vaan myös jälkipolvilleen, kun tämän keloparitalon ostivat. Tuntuu hyvältä, että se on sellaisessa käytössä, johon se aikoinaan ostettiin – hyvinvoinnin tyyssijana ❤️

Huomen aamulle onkin luvattu sen verran tiukkaa pakkasta, että suosiolla hämmentelen hernesoppaa parin tunnin verran. Saa kinkun jämätkin siihen hukattua. Nyt herneet likoutumaan ja sitten Suomen peliä katsomaan.

RENTOUTTAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ,