maanantai 13. heinäkuun 2020

Yksi unelma käymässä toteen

HEIPPAHEI MAANANTAIHIN IHANAT!

Torilla on käyty aamiaisella, mansikat perattu pakkaseen ja töistä haettu muutamat maalipönikät mukaan möksälle. Täytyy kyllä myöntää, että eiliset mökkivieroitusoireet olivat pahemmat kuin ikinä. Onneksi tänään pääsee takaisin ja ellei mutkia tule matkaan, niin ajattelin olla mökillä aina ensi sunnuntai-iltaan tai maanantaiaamuun. Kelitkin näyttäisivät olevan kohdillaan, joten suppailuharjoitukset jatkuvat. Ei se muuten ollutkaan niin helppoa, mitä kuvittelin. Ihanaa, tykkään haasteista :)

Viittasin jokunen postaus taaksepäin ohimennen syksyn opiskelujuttuihin ja sain kyselyä kertoa enemmän, mihin veri tällä kertaa vetää. Tajusin, että vaikka olen asiasta Instagramin puolella kertoillut asiasta, niin blogissa en ole vielä opiskelusuunnitelmia paljastanut.

Hain vuoden mittaiseen Int Health Coach® -koulutukseen ja toukokuisen puhelinhaastattelun myötä olin vielä varmempi, että muiden hyvinvoinnin tukeminen on se mun juttuni. Puhelun lopussa pyyhin kyyneleitä, kun kuulin, että minut mieluusti otetaan opiskelemaan mukaan. Aivan mahtavaa! Yksi suuri unelmani on käymässä toteen koulutuksen myötä ja kaikki te, jotka olette unelmianne toteuttaneet tiedätte, kuinka hyvältä se tuntuu ♥


Miettikääs, että vuoden päästä mä pystyn yhdistämään mun kaksi intohimoani ammatikseni. Hyvinvoinnin ja muiden ihmisten auttamisen. Siinä kaksi mulle tosi rakasta asiaa. Ja vaikka luulisi, että hyvinvoinnin vaaliminen on meille kaikille helppoa ja tiedettäisiin, miten se tehdään, niin ei se niin ole. Tuntuu, että raskaan kevään aikana ihmisten hyvinvoinnin haasteet korostuivat. Koulutuksessa käydään läpi hyvinvointia holistisesti. Lähdetään läpi kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, pureudutaan motivointiin ja tapojen muutoksiin. Opiskellaan, miten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa mielen ja tunteiden johtamisen avulla. Ja toki käydään läpi valmennustaitoja elämäntapamuutoksissa.

Itselleni tulee lähelle sydäntä olemaan koko kokonaisuus, mutta ehkä eniten odotan jaksoa, jossa käsitellään mindfulnessia ja tietoisuustaitoja hyvinvoinnin tukena sekä keho-mieli periaatteita hyvinvointivalmennuksessa. Myös terveyttä ja elinvoimaista oloa tukevia elintapoja käydään läpi sekä monta muuta meidän kaikkien hyvinvointiin vaikuttavaa asiaa.

Keväällä sain tutkintotodistuksen Joyllan Positive Psychology Practitioner -ohjelmasta ja mun tähtäimessä siintää yhdistää nämä kaksi koulutusta. Toki aina kulloisenkin valmennettavan tarpeiden mukaan, mutta mä uskon, että positiivisen psykologian interventioista on hurjan paljon apua muutoksissa, joissa tähdätään kestävään muutokseen loppuelämän ajalle. Mulla on edessä tyhjä kanvas enkä malta odottaa, että sille alkaa piirtyyn hahmotelmia ja luonnoksia näiden kahden koulutuksen hyötyjen maksimoinnista.

Paljon olen miettinyt, että mikä se mun tuleva niche olisi. Mihin mä keskittyisin valmennuksissani? Tällä hetkellä tuntuu, että mä haluaisin erikoistua meidän 40+ naisien hyvinvoinnin valmentamiseen. Meillä kun tapahtuu aika paljon ihan jo hormonaalisiakin juttuja, jotka vaikuttavat hyvinvointiimme ja siihen, että usein tunnemme olomme väsyneiksi. Aineenvaihduntamme on yhtäkkiä heittänyt häränpeppua ja voisimme kaivata ravinnonkin suhteen vinkkejä. Sellainen 40+ naisten energiaa buustavaa hyvinvointikonsepti on työn alla ollut jo jonkun aikaa. Mukaan tulisi toki hyvinvoinnin kannalta tärkeät liikunta, lepo ja ravinto, mutta koska me 40+ naiset ollaan elämästä nauttijoita niin nämäkin muutokset tehtäisiin lempeästi ja sallien. Me kun tiedetään, että kaalisoppadieetit ei johda mihinkään muuhun kuin suunnattomaan ketutukseen ja kurjaan oloon.

Aika usein ajatellaan, että se on se, mitä me suustamme alas laitamme ja miten paljon lenkkitossua kulutamme, millä saamme esimerkiksi painonhallintaan liittyviä muutoksia aikaan. Totta tämäkin, mutta mä uskon, että suurin muutos tulee tapahtua ensin korvien välissä, mikäli tavoitellaan pidempiaikaista uutta elämäntapaa.

Ja ellei vielä tähän ikään mennessä ole pitänyt huolta itsestään, niin nyt on korkea aika. Ennalta ehkäistä sairauksia ja toisaalta varmistaa, että ainakaan elintavoista se ei jää kiinni, etteikö eläkepäivistä sitten reilun parinkymmenen vuoden päästä voisi nauttia. Usein ikäiseni naiset elävät myös työelämässä niitä kiireisimpiä aikoja ja samalla kotioloissa tapahtuu muutoksia lasten kasvaessa. Joudutaan kenties punnitsemaan parisuhdettakin uudelta kantilta, sillä viimein on aikaa tutustua omaan itseensä ja sitä kautta keskittyä miettimään myös omia halujaan ja intressejään.

Meillä on aika paljon kuormituksia, joita tulee tasapainottaa palautumisella. Elintapojen tsekkauksella. Aika usein me ollaan myös aika vaativia, ei muita kohtaan välttämättä, vaan itseämme kohtaan. Palan halusta jakaa itsemyötätuntoa eteenpäin. Lempeyttä, joka ei suinkaan tarkoita itsesääliä. Vaan sellaista, että oppisimme rakastamaan kroppaamme, ajatuksiamme ja olemaan ylpeitä siitä, että olemme päässeet tähän huikean ihanaan ikään! Haluan saada ihanat ihmiset huomaamaan myös sen, että miten omalla käytöksellään voi parantaa elämänlaatuaan roppakaupalla. Sillä miten muita ihmisiä kohtelee.

Opiskelujen edetessä toki varmentuu se, mikä intohimoistani on se kaikista intohimoisin himo. Mutta se on varmaa, että niin positiivisen psykan opinnoissa kuin tulevissa opinnoissakin tulen kahlaamaan äärettömän määrän tieteellistä perustaa hyvinvointivalmennuksilleni. Haluan, että se, mitä tulen tekemään perustuu johonkin näyttöön. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Sitä, että en voisi auttaa muita ihmisiä voimaan paremmin, ellei mulla olisi niin himskatin varmaa tietopohjaa taustalla, että se, mitä teen on oikein. Että se oikeasti palvelee ihmisten hyvinvointia. Olemme kaikki erilaisia, mikä tekee sen, että tietopohjaa täytyy kahlata läpi ja paljon, jotta pystyy olemaan avuksi kaikenlaisten hyvinvointiin liittyvien muutosten edessä. Hyvinvointivalmentaja ei ole lääkäri tai psykologi, vaan tukee terveiden ihmisten matkaa kohti muutosta ja muutoksen keskellä. Musta tuntuu, että mulle parhain palkkio tulee olemaan se, että saan kanavoitua edes osan tästä energiastani, ihmisrakkaudesta ja positiivisuudestani eteenpäin.

Elämä itsessään on suuren suuri rikkaus. Mulle suurin rikkaus perheen ja ystävien lisäksi on mielekäs työ. Vuoden päästä mulla on kolme (toivottavasti!) rakasta työtä. Liikaa yhdelle ihmiselle? En usko. Ehkä otan ekaksi valmennettavaksi itse itseni teemalla ajankäytön haasteet ;D

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 12. heinäkuun 2020

Herkulliset & astetta terveellisemmät mansikkamuffinssit

HEISSULIVEI!

Musta kuulkaa tuntuu, että olen ollut blogista erossa viikon. Ihan kuin olisin oikeasti ollut viikon lomalla aukaisematta konetta.  Vaikka tilastot kertovat, että ei siitä koneen avaamisesta nyt ihan niin hirmuisen pitkää aikaa ole :) Ai että, tarkoittaa sitä, että loma on alkanut todella rentouttavasti. Tänään tulin ex tempore miehen mukana kaupunkiin, mutta katsotaan, josko lähdetään taas miehen golfin jälkeen takaisin mökille. Viimeistään sitten kuitenkin huomenna. Se on jännä, että kun on pari päivää pois kotoota, niin tuntuu kuin tulisi kotiin pitkästä aikaa. Täällä tuoksuu kyllä se tuttu koti, mutta fiilis on jotenkin asumaton.

Oli kyseessä lyhyempi tai pidempi poissaolo, niin mulla on tietyt rutiinit, joilla saan samantien kotoisan fiiliksen. Laitan kahvin tippumaan ja aika usein myös tiskikoneen pyörimään, jos sinne on pariksi päiväksi jäänyt lautasia tms. Lisäksi laitan uuniin herkkuja tekeytymään. Ei ole kerta tai pari, kun ollaan Helsinki-Vantaan maitokaupasta ostettu kotiin tullessamme pakkasesta dallaspullapussi  ja olen tyrkännyt ne heti uuniin paistumaan kotiin tullessamme. Heti tulee paljon kotoisampi olo! >

Nyt parin päivän lomailu on tehnyt sen, että olen päässyt sen verran sinuiksi taas kroppani kanssa, että maltan kuunnella, mitä se tahtoo. Se ei nyt tahtonut dallaspullia, vaan se himoitsi terveellisempiä herkkuja. Oman kropan kuuntelu on muuten mun mielestä yksi sellainen jalo taito, joka kannattaa opetella. Hirmu usein sitä kiireessä tulee vaan nopeasti napattua jotain. Kenties ravintoköyhää välipalaa, jonka jälkeen on pian kohta nälkä. Ei sillä, mun kroppa pyysi perjantaina Da Capoa, Jimiä ja Pätkistä. Jaetut suklaapatukat miehen kanssa iltamyöhään syötynä sateenropinaa kuunnellen hit the spot.

Tänä aamuna tuli jotenkin stoppi (siinä samalla, kun mussutin eilisen sokerimunkin jämiä…). Vaikka päätin, että vasta elokuun alusta laitetaan taas ruokavalio ruotuun, niin mä taidan tehdä jo pieniä ryhtiliikkeitä. Eikä se tarkoita suorittamista tai sitä, ettenkö nauttisi kesästä ja herkuista. Todellakin nautin, sillä mä nautin ihan suunnattomasti siitä virkeästä olotilasta, jota terveellisemmät herkut saavat mussa aikaan. Kaivoin esille muutaman inspiskirjan ja tekisi mieleni asua seuraava lomaviikko keittiössä ;)

Jos ollaan huomen aamulla kaupungissa, niin pitää käydä torilla ostamassa mansikkalaatikko ja pilkkoa mansikat pakkaseen. Monta vuotta meni, että en mansikoita pakastanut, mutta voi pojat, miten ne ilostuttaa keskellä talvea puuron päällä tai smoothiessa. Tänään tuoreita mansikoita pääsi herrrkullisiin muffinsseihin.

Herkulliset mansikkamuffinssit
12-14 kpl

1 dl kauraryynejä
3,5 dl vehnäjauhoja (tai spelttijauhoja puolet)
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl vaahterasiirappia
0,5 dl kookossokeria
vähän vajaa desi oliiviöljyä
2,5 dl kreikkalaista jugurttia (tai turkkilaista 10%)
2 kananmunaa
300 g mansikoita pienisteltynä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään
2. Sekoita vaahterasiirappi, kookossokeri ja kananmunat keskenään
3. Lisää oliiviöljy ja kreikkalainen jugurtti, sekoita kuiviin aineisiin
4. Kääntele joukkoon pilkotut makeat mansikat ja annostele muffinssivuokiin (ripsottele päälle vähän kaurahiutaleita ja kookossokeria)
5. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia
6. Jäähdytä ja nauti sellaisenaan tai jugurtin, marjojen ja vaahterasiirapin kanssa.

Tällä hetkellä kroppa janoaa grillikasvisvuokaa iltaruoaksi, joten ei muuta kuin sellaisen tekoon. Mutta sitä ennen hetkeksi potslojoasentoon sohvalle.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!


maanantai 06. heinäkuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä

MOIKKELISMOI IHANAT!

Huhhahhei ja rommia pullo, sano kun myrskyn silmään itsensä tuuppasi :D Salamointia, ukkosta, jäätäviä tuulenpuuskia ja sadetta luvattiin, kahta viimeistä vain saatiin. Toistaiseksi. Onneksi mökin sisällä on hyvä olla.

Kuun ensimmäinen maanantai tietää hyvinvoinnin vuosikellon uutta postausta. Tänään yksi lemppareistani nimittäin juttua kiitollisuuden vaikutuksesta hyvinvointiin. Mutta ennen kuin mennään itse asiaan, niin tämä tuttu briiffi. Halutessasi voit skipata tämän ja siirtyä suoraan asiaan ensimmäisten kuvien jälkeen.

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Positiivinen elämänasenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

Tiedättekö, että mä voin rehellisesti myöntää, että mä en olisi selviytynyt tähän astisesta elämästäni ilman tätä suurta lahjaa, jota kiitollisuudeksi kutsutaan. Se on antanut mulle voimaa puskea läpi harmaan kiven niinäkin hetkinä, kun toivo on ollut karkuteillä. Kun on tuntunut, että elämältä viedään pohja kovin epäreilulla tavalla. Kun on itkettänyt niin paljon, että on tuntunut, että sydäntä revitään ulos rinnasta.

Noina hetkinä jostain on noussut pinnalle se ääretön kiitollisuuden tunne. Kiitollisuus kaikesta, mitä elämä on mulle antanut. Sen oivaltamisen kautta olen nähnyt vaikeinakin aikoina valoa tunnelin päässä. Loppuviimein uskonut siihen, että elämällä on annettavana vielä ihan hurjan paljon juttuja, joista tuntea kiitollisuutta.

Kiitollisuus voi joidenkin korvaan kalskahtaa meidän positiivisten ihmisten hypetykseltä. Mutta ei se ole sitä. Mä olen sitä mieltä, että jokaisen meistä pitäisi, oman hyvinvointinsa tähden, tehdä töitä kiitollisuuden eteen. Ellei sitä taitoa ole syntymähetkellä annettu. Katsotaan ensin mitä kiitollisuus on ja miten se liittyy hyvinvointiin. Mitä hyötyjä kiitollisuuden tuntemisesta on ja miten kiitollisuutta voi opetella. Tervetuloa mukaan ihanat, mä olen hurjan kiitollinen, että just sä siellä luet tätä postausta

Mitä on kiitollisuus?

Usein kiitollisuus sisältää arvostamisen, kiitollisuuden ja tietynlaisen todellisuuden tajunnan ja siitä haltioitumisen näkökulmat (engl. sense of wonder) (Emmons & Sheldon, 2002). Emmonsin ja Sheldonin määritelmä kiitollisuudesta on laaja ja kätkee sisäänsä myös haltioitumisen tunteen, joka itselläni liittyy vahvasti kiitollisuuteen. Tiedättekö sen tunteen, kun tunturin laella jää tuijottamaan maisemaa? Tai kun auringonlaskun edessä ei voi muuta kuin tuntea suurta hämmästystä?

Tuo haltioituminen ei pelkästään lisää merkityksen kokemista, vaan myös kiitollisuutta. Mulla ainakin sydän pakahtuu kiitollisuudesta juurikin auringonlaskujen edessä (ehkä olette tämän ig:ssä huomanneet…;). Tulee tunne, että ketä mä voin tästä auringonlaskusta kiittää. Universumia tulee kiitettyä aika usein.

Miten kiitollisuus korreloi hyvinvoinnin kanssa?

Positiiviset tunteet, kuten kiitollisuus, saavat ihmiset tekemään suotuisampia arviointeja elämäntyytyväisyydestään ja yleisestä hyvinvoinnistaan (Diener, 2000) ja näiden tunteiden kokemisen on todettu lisäävän hyvinvointia ja onnellisuutta (Fredrickson & Joiner, 2002). Silloin tällöin tulee pohdittua myös sitä, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Monet tieteelliset tutkimukset ovat kuitenkin sitä mieltä, että kiitollisuus on pikemminkin avain elämäntyytyväisyyteen ja hyvinvointiin eikä toisinpäin. Kiitollisuuden kasvun on todettu johtavan elämäntyytyväisyyden kasvuun (Wood et al, 2010). Itse näkisin kuitenkin myös siltä kantilta, että hyvinvoiva, elämäänsä tyytyväinen ihminen on varmastikin myös alttiimpi olemaan kiitollinen asioista. Asiat eivät ole yksiselitteisiä, tässäkään tapauksessa.

Yksi syy, miksi kiitollisuus lisää elämäntyytyväisyyttä johtuu sen kyvystä vahvistaa menneisyyden hyviä muistoja (Seligman, 2017).  Elämä on prosessi, jonka varrella kiitollisuus ikään kuin kulminoituu. Koen, että kiitollisuus ruokkii kiitollisuutta ja sitä myötä tyytyväisyyttä elämään. Huonoina hetkinä sitä muistaa helpommin elämän kultareunat, jos on aikoinaan osannut olla niistä kiitollinen.

Mitä konkreettisia hyötyjä hyvinvointiin kiitollisuudella on?

Kiitollisuutta on tutkittu kautta aikain runsaasti. Tutkimuksissa on todettu kiitollisuuden mm.

💕 lisäävän optimismia
💕 lisäävän elämäntyytyväisyyttä
💕 vähentävän materialismia
💕 vähentävän burnoutin mahdollisuutta
💕 lisäävän fyysistä terveyttä
💕 parantavan unenlaatua
💕 vähentävän henkistä pahoinvointia
💕 vähentävän solujen tulehdusastetta
💕 vahvistavan resilienssiä eli muutosketteryyttä
💕 lisäävän kärsivällisyyttä ja inhimillisyyttä
💕 vahvistavan ihmissuhteita
💕 lisäävän työtyytyväisyyttä
💕 lisäävän työntekijöiden tehokkuutta
💕 vähentävän stressiä

Itse en näe yhtään syytä, miksi kiitollisuutta ei kannattaisi ottaa elämänpituiseksi kaveriksi. Kiitollisuuden tunteminen ei poissulje elämästä negatiivisia tunteita, vaan päinvastoin. Se auttaa niiden tunnistamisessa ja auttaa yli vaikeiden aikojen. Kiitollisuuden tunteminen elämän karikoissa on se, joka ainakin itselläni nostaa enemmän hyvinvointia kuin kiitollisuuden tunteminen positiivisten asioiden johdosta.

Helppoja keinoja lisätä kiitollisuutta elämään

Ihan ensiksi kannattaa avata silmät elämälle. Aamuisin miettiä, että mikä just sun elämässä on hyvin. Mistä olla kiitollinen. Olkoon se vaikka se, että on katto pään päällä ja peitto suojaamassa kylmyydeltä. Jääkaappi, josta ammentaa aamupalatarvikkeita. Ja hei se, että samaan aikaan elämässä voi olla paljonkin huolta ja murhetta ei estä sitä, etteikö elämän hyviin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Siinä samalla, kun itkin ikävääni äidin saattohoitosängyn vierellä tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että olin saanut pitää äiskän niin pitkään luonani. Kiitollisuutta siitä, että mulla oli koti, jonne sairaalasta ajaa. Perhe, joka lohduttaa. Muistan tunteneeni suurta kiitollisuutta hoitohenkilökuntaakin kohtaan.

Mä olen joskus pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa. Joka ilta kirjoittanut alas kolme päivän varrella ollutta asiaa, joista olla kiitollinen. Miettien samalla, miksi olen niistä kiitollinen. Aikansa, kun pitää kiitollisuuspäiväkirjaa sitä alkaa automaattisesti huomioimaan päivän varrella ne pienet jutut, joista tuntea kiitollisuutta.

Hidasta elämää. Kyllä, istu alas kahvikuppi kädessä ja pysähdy miettimään sun ihanaa elämää. Niitä asioita, jotka on hyvin. Helposti itsekin kiireessä porskutan vain eteenpäin ja teen tarvittavat tehtävät miettimättä sen kummemmin. Nykyään mulla on rutiini, joka tulee selkärangasta. Noin kerran tuntiin mietin kotitoimistolla tai toimistolla, mikä on viimeisen tunnin aikana ollut hyvää ja mikä ansaitsee mun täyden kiitollisuuden. Se voi vaikka olla kiitollisuus ihanista työkavereista tai kiitollisuus karvakorvasta, joka on majoittautunut lämmittämään mun varpaitani. Välillä kiitollisuuden tunteminen vaatii oikeasti täysstoppia. Eihän sitä muuten pysty havainnoimaan ja tuntemaan. Täysstoppia myös henkisesti. Negatiivisista ajatuksista irtipäästämistä ja mielen rauhoittamista. Mindfulness-harjoituksia toitottaisin taas tässä kohtaa, mutta jos ei ne ole sun juttu, niin on muitakin keinoja hidastaa elämää :)

Muista kiittää. Mä tiedän hokevani kiitosta aivan liian usein. Tai en sittenkään, aivan liian usein kun ei voi kiitosta ääneen sanoa. Kiitos kulta, kun imuroit hirsien välit. Kiitos kivasta viikonlopusta. Kiitos murut kun tyhjäsitte tiskikoneen. Kiitos työkaveri, kun korjasit sen mun mokailun laskussa. Kiitos, kun soitit. Kiitos tilauksesta. Kiitos, kun saan kassahenkilökunnalta kuitin ostoksistani. Kiitos sanana on yksi maailman kauneimmista. Sitä kannattaa viljellä, ei vain muille ihmisille, vaan myös itselleen.

Liiku luonnossa ajan kanssa ja näe kuinka kaikki on harmoniassa keskenään. Ihastele pieniä kauniita yksityiskohtia ja pysähdy hetkeksi sen ajatuksen äärelle, että joku jossain on meille suonut tuon mahtavan voimavaran nimeltä luonto. Joka antaa niin paljon. Ei vain aiheita olla kiitollinen, vaan oikeastaan koko elämän.

Kirjoita kiitollisuuskirje. Voit pitää sen itselläsi tai saadaksesi siitä kaiken hyödyn irti viedä se vastaanottajalle. Kiitollisuuskirjeen ääneen lukeminen vastaanottajalle on tutkimusten mukaan tehokkaampi tapa vahvistaa kiitollisuuden tunnetta kuin vain kirjeen toimittaminen esimerkiksi postitse. Kiitollisuuskirjeen lyhyempi muoto on kiitoskortti. Kiitä synttärivieraita muistamisesta, parasta ystävää päivän piristyksestä.

Kiitollisuus toimii itselleni myös hurjan hyvänä avittajana halussa tehdä muille hyviä tekoja. Enkä nyt tarkoita siinä mielessä, että odottaisin hyvien tekojen kohteen tuntevan minulle kiitollisuutta, vaan siltä kantilta että kun olen himskatin kiitollinen esimerkiksi tuolle miehelleni ihan vain olemassa olosta, passaan hänelle ruoan kynttilöin katetulle pöydälle. Kiitollisuudesta sen teen. Kun olen kiitollinen elämälle, annan sen kuulua ja näkyä. Autan ja hymyilen, rakastan niin ettei muulla väliä. Positiivinen kiitollisuuskierre syntyy juuri tällaisesta toiminnasta. Se on ikään kuin hurrikaani, joka imaisee sisäänsä ja kasvattaa kiitollisuuskorkoa koron päälle.

Olisi kiva kuulla, oletko sä tehnyt kiitollisuusharjoituksia? Elämässä tulee tilanteita, että kiitollisuus voi olla kateissa. Se on ihan normaalia, kun arki taloushuolineen jyrää päälle. Mutta ennen kuin päästää itsensä täysin solmuun voisi olla paikallaan istua alas miettimään, mitkä asiat ovat hyvin elämässä. Sillä vaikka elämässä on välillä vaikeaa, niin ihan varmasti elämästä löytyy ne kultareunat. Kiitollisia ajatuksia ansaitsevat asiat ♥ Näiden pohtimisen avulla asiat saavat usein uuden perspektiivin ja hyvät asiat voittavat ne, jotka just tällä hetkellä ovat kenties vähän huonosti.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:
Emmons et al: Gratitude and the Science of Positive Psychology
Wood et al (2010): Gratitude and well-being: A review and theoretical integration
Positive Psychology: 14 Health Benefits of Practicing Gratitude According to Science
Toepfer et al (2009): Letters of Gratitude: Improving Well-Being through Expressive Writing
Seligman et al (2005): Positive Psychology Progress: Empirical Validation of Interventions
McCullough M., E. (2013) . The Gratitude Questionaire (GQ-6)
Watkins et al (2003): Gratitude and happiness: Development of a measure of gratitude, and relationship with subjective well-being. Social Behavior & Personality: An International Journal, 31, 431-452.
GRAT, Gratitude Resentment and Appreciation Test
Fredrickson & Joiner (2002): Positive Emotions Trigger Upward Spirals Toward Emotional Well-Being