maanantai 09. maaliskuun 2020

Voit lukea keittokirjoistani elämänvaiheeni

HYVÄÄ MAANANTAI-ILTAA IHANAISET, NAURAVAISET!

Mä rakastan keittokirjoja. Mulla onkin kertynyt niitä vino pino vuosien varrella ja vaikka nykyään tuleekin haettua inspiraatiota ruoanlaittoon netistä, niin mikään ei voita keittokirjan selailua. Kauniiden kuvien katselua, reseptin ainesosien tutkailua ja kirjan sivujen paperin karheutta sormen päissä. Osa mun keittokirjoista näyttääkin siltä, että ovat olleet menossa mukana jo vuosia. Kokkailun tiimellyksessä niihin on jäänyt öljytahroja ja löysinpäs yhden keittokirjan välistä kuivanutta timjamiakin.

Keittokirjoistani löytyy koko elämänkaareni. Niistä parikymppisvuosista muistuttaa Painonvartijoiden pari kirjaa. Niistä se noin 48 kiloinen Maria teki ruokia. Laski pisteitä ja ei mun muistini mukaan kokenut mitään kulinaristisia nautintoja. Lasten synnyttyä keittokirjoista alkoi löytymään sellaisia keittiön perusreseptejä. Ruskeaa kastiketta ja lohisoppaa. Sellaisia, jotka ovat vieläkin käytössä.

Ruokavalokuvauksen viedessä mukanaan keittokirjatkin ostin sen perusteella, missä oli taidokkaimpia kuvia. Ruoat näissä oli aika  fine dining -meininkiä ja sellaista hifistelyä, että osa kirjoista tuntuu käteen vielä uuden karhealta. Pienten lasten äitinä siirryin rouheampaan ruoanlaittoon. Fredagsmys-postaukset veivät mukanaan ja keittokirjakokoelmaani pääsi rentoa ja letkeää ruoanlaittoa käsitteleviä kirjoja, joissa usein oli tarinoita ruokien takaa.

Kun aloin kiinnostumaan terveellisemmästä ruoanlaitosta, keittiön paraatipaikan valtasi sokerittomat, lisäaineettomat, gluteenittomat ja muut tonton-ruokavalioon reseptejä tarjoavat kirjat. Omia suosikkejani ovat olleet sellaiset keittokirjat, joissa reseptin pituus on jokseenkin järkevä eikä resepti sisällä aineita, joista en ole kuullutkaan. Tai ainakaan ainesosia, joita joutuu ostamaan kilon purnukan kerrallaan ja reseptiin siitä käytetään ehkä teelusikallinen 😉

Viimeisimpänä hankintana keittokirjakokoelmaani pääsi kuvissa näkyvät Kasvisruokaa koko perheelle- ja Lisää kasvisruokaa koko perheelle -kirjat. Kasvispainotteisen ruokavalion ei tarvitse olla tylsää ja väritöntä. Sen ei tarvitse pohjautua kaupan hyllyiltä löytyviin lihan korvikkeisiin (meillä kyllä niitä arjessa silloin tällöin käytetään) eikä sen liiemmin tarvitse olla lainkaan suuritöisempää kuin sekaruokavalion noudattaminen. Pikaisella silmäyksellä nämä kirjat tulevat kyllä tarpeeseen; sisältävät reseptien lisäksi infoa kasvisruokavaliosta ja mm. raudansaannista ja hyvistä rasvoista. Kotikokin hyvinvoinnin lisäksi tuo toinen näistä kauniista keittokirjoista paneutuu pikkuisen myös maapallon hyvinvointiin.

Meillä tämä ensimmäinen viikko neljästä punalihattomasta on sujunut yllättävän mukavasti. Ellei oteta sitä kuopuksen viime viikkoista kinkkuhimoa huomioon 😉 Viikonloppuna huomasin tehneeni ehkä liian kevyttä kasvisruokaa treeneihimme nähden ja veto oli vähän pois. Tänään lounaaksi nauttimani herkullisen kasvissosekeiton jälkeen päätin, että illalla on pakko panostaa taas vähän ruokaisampaan ateriaan. Koko perhe kuolasi lieden vieressä, kun paistoin broitsua. Broilerikin kun on ollut meillä paitsiossa kuin huomaamattaan. Ja hei olihan tuollainen hedelmäinen broitsu-feta-salaatti nyt järjettömän herkullinen maanantai-illan kruunu.

Siinä missä yleensä tällain maanantaina kotiin on tullut viikon ruoat kotiinkuljetuksella, kävimme tänään pitkästä aikaa viikkomaitokaupassa. Vaikka se helppoa onkin tilata ruoat kotiinkuljetuksella, niin maitokauppaan jalkautuminen on välillä ihan hyvä asia. En nimittäin tiennytkään pyöreitä kesäkurpitsoja olevan. Sen verran niistä häkellyin, että en tajunnut lisätä sellaisia ostoskärryyn. Mutta ehkä ensi kerralla sitten 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


perjantai 06. maaliskuun 2020

Syö itsellesi hyvä olo (& herkullinen itämainen kasvissosekeitto)


Kaupallinen yhteistyö: Hetki & Indieplace


HEIPPA IHANAT!

Olemme viime aikoina jutelleet paljon ruoasta. Terveellisestä, ravintorikkaasta ruoasta ei voi kuitenkaan mielestäni koskaan jutella liikaa. Vaikka meillä syödään kasviksia paljon, niin välillä meilläkin kiireessä on lipsuttu kasvisten määrästä. Miksikö? No pääasiassa sen takia, että mä yksinkertaisesti en pidä kasvisten kuorimisesta ja pilkkomisesta. Tiedän, että tuo kuulostaa vähän könköltä tekosyyltä.

Jos aikaa on rutkalti, niin mikäs siinä – kasvisten kuoriminen ja pilkkominen on mulle mielekästä puuhaa, kunhan ei tarvitse tehdä sitä kiireessä. Mutta annas olla, jos työpäivän jälkeen on aikaa puoli tuntia saada ruoka valmiiksi ennen harrastuksiin lähtöä. Silloin ei juurikaan ole aikaa pilkkomisprojekteihin.

Sen takia mä olen turvautunut jo aika monta kertaa viime vuoden loppupuolella lanseerattuihin Hetki keittomixeihin. Ehdin rakastua niihin arjen pelastajina jo ennen kuin pääsin tekemään kaupallista yhteistyötä tuotteiden kanssa. Nyt tulin jakamaan teillekin ilosanomaa siitä, että kasviksia pystyy lisäämään ruokavalioon helposti ja vaivattomasti, herkullisuudesta ja tuoreudesta tinkimättä. Kiire ei ole enää tekosyy, etteikö voisi tehdä parempia valintoja myös arjessa. Etteikö voisi syödä itselleen hyvää oloa. Mulle ruoka näyttelee suurta osaa hyvinvoinnista ja mitä paremmin syön, sitä paremmin voin.


Hetki keittomix -pussit sisältävät kasviksia mahdollisimman helpossa ja käyttövalmiissa muodossa. Valmiiksi kuorittuna ja pilkottuna. Itse olen käyttänyt niitä sosekeittoihin, mutta ne sopivat myös sellaisiin keittoihin joita ei soseuteta.

Arjen pelastajapusseja löytyy kahta erilaista:

💛 Hetki Aurinkoinen, joka sisältää bataattia, porkkanaa, palsternakkaa ja purjoa
❤️ Hetki Sadonkorjuu, joka sisältää punajuurta, porkkanaa, lanttua ja purjosipulia

Niiden täyteläisempienkin työpäivien keskellä koen tärkeäksi pitää lounastauon ja panostaa ruoan laatuun. Eräänä vilkkaana kotitoimistopäivänä laitoin kolme desiä vettä kiehumaan kattilaan, lisäsin pussillisen Hetki Aurinkoinen -keittomixiä sekä pienen palan tuoretta inkivääriä. Laitoin ajastimen hälyyttämään reilun parinkymmenen minuutin kuluttua. Menin jatkamaan töitä ja tiesin lounaan valmistuvan liedellä kuin itsestään poristen. Kun hellan ajastin hälyytti, lisäsin kattilaan täyteläistä kookoskermaa ja ruokalusikallisen sitruunatahnaa. Surautin keiton sauvasekoittimella sileäksi ja maustoin keiton sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla. Tässä vaiheessa huomasin hymyn leviävän kasvoilleni.

Itämainen kasvissosekeitto

1 pss Hetki Aurinkoinen -keittomix
pieni pala inkivääriä kuorittuna
3 dl vettä
1 prk (250 ml) kookoskermaa
1 rkl sitruunaruohotahnaa
ripaus suolaa
kierros mustapippuria myllystä
pienen sitruunan mehu (raasta kuoret pakkaseen myöhempää käyttöä varten)

-kiehauta vesi kattilassa ja lisää keittomix-pussin sisältö sekä inkiväärin pala
-anna porista liedellä 25 minuuttia
-lisää kookoskerma ja sitruunaruohotahna
-surauta sauvasekoittimella sileäksi
-mausta suolalla, mustapippurilla ja sitruunan mehulla

Vinkki! Tarjoile siemenien, chilirouheen, avokado-sitruunaöljyn ja tuoreen korianterin kanssa.

Itse voisin elää kasvissosekeitoilla. Ilman mitään lisukkeita, mutta varsinkin niinä päivinä, kun urheilen, kaipaan sosekeittoon vähän lisukkeita. Tuona kauniina keskiviikkopäivänä päivä muuttui aurinkoisemmaksi suloisen samettisen sosekeiton myötä. Lorautin keiton päälle avokado-sitruunaöljyä, ripsotin chililastuja ja siemensekoitusta tuomaan purutuntumaa. Kruunasin aurinkoisen keiton rakastamallani korianterilla.

Istuin ruokapöydän ääreen, laitoin äänikirjan rullaamaan ja nautin hetkestä Hetki Aurinkoisen kanssa. Söin itselleni hyvän olon ja jatkoin energisenä työpäivää ruokatauon jälkeen.

Helppouden ja nopean ruoanlaiton lisäksi näissä keittomixeissä kiehtoo hävikin vähentäminen. Pussillinen tulee aina käytettyä kokonaan eikä hävikkiä synny. Yhdestä pussillisesta riittää kahdelle erittäin nälkäiselle syöjälle. Meidän koko perheen eli neljä henkeä ruokkii kahdella pussilla ja tuolloin keittoa jää vielä seuraavan päivän lounaaksikin yhdelle. Jakamani reseptin lisäksi keittomixien pusseista löytyy herkullisia reseptivinkkejä.

Voiko omien ruokailutottumuksien parantaminen olla enää vaivattomampaa? Ei voi, jos multa kysytään 🙂

PIRTEIN PERJANTAITERKUIN,


torstai 05. maaliskuun 2020

Toivepostaus: Maaliskuun ruokalistalla

MOIKKAMOI!

Sain postaustoiveen liittyen siihen, että mitä meidän ruokalistalta löytyy nyt maaliskuussa, kun emme syö punaista lihaa. Ekat neljä päivää on mennyt hienosti suunnitelmien mukaan. Kukaan ei ole nähnyt nälkää (päinvastoin), mutta perheen kaksi nimeltä mainitsematonta teiniä ovat kieltämättä vähän nyrpistelleet nenää sille, kun spagetti bolognesea tai makaronilaatikkoa ei ole tehty perinteisen jauhelihan kanssa. Nuo samat, jotka ovat olleet aivan innoissaan koulun kasvisruokapäivistä!

Mä itsehän olen nauttinut näistä maaliskuun päivistä täysin siemauksin ja myhäillyt, että vihdosta viimein perheen ruokalista näyttää siltä, miltä mä olen sen halunnut jo pidempään näyttävän. Punainen liha tullee takaisin vähässä määrin maaliskuun jälkeen. Mutta riistan ja kotimaisen luomulihan merkeissä niinä kertoina, kun lihaa tullaan syömään. Jääkaappiin on sujahtanut kuin varkain punalihattoman maaliskuun aikana enenevässä määrin kaurapohjaisia tuotteita. Toki niitä ollaan aiemminkin syöty, mutta nyt jääkaappi on harvinaisen kaurapohjainen. Siellä ne on sulassa sovussa purkit rivissä jääkaapin hyllyllä niiden ei niin kaurapohjaisten kanssa. Se on se balanssi tärkeintä ei vain elämässä yleensä, vaan myös siellä jääkaapin sisällä.

Taustalla punalihattomaan ja kaurapohjaisempaan (haluan vielä korostaa, että meillä syödään kyllä maitotuotteitakin :)) maaliskuuhun on toki ekologiset syyt, mutta myös terveydelliset syyt. Multa otettiin joulukuussa laajat verikokeet ja kolestroli oli inasen koholla (sukuvika). Haluan katsoa, miten tuon kauran beetaglukaani yhdistettynä punaisen lihan radikaaliin vähentämiseen toimii itselläni kolestrolin alentamisessa. Vai toimiiko ollenkaan. Liian pipo tiukalla ei hommaa lähdetty tekemään, mutta sillain että on hyvä olla ja ruoan mausta tai laadusta ei suostuta tinkimään. Maaliskuu tunnustellaan ja tutkaillaan. Otetaan pientä pintakosketusta (puna)lihattomaan ruokavalioon.

Maaliskuun ruokalista arkisin näyttää tältä, viikonloppuisin sovelletaan ja syödään kaappeja tyhjiksi:

Vko 10
Paistettu lohi & pannukasvikset
Vönerkebab
Itämainen kasvissosekeitto
Nyhtökaura-gnocchivuoka (ohje täältä)
Mifu-currykastike & riisi

Vko 11
Kukkakaalicurry
Punainen linssikeitto
Tabouleh
Silakkapihvit & perunamuusi
Vietnamilaiset kesäkääryleet

Vko 12
Uunifetapasta
Samettinen bataattisosekeitto
Thainuudelisalaatti
Pinaattiletut
Täytetyt salaattinyytit

Vko 13
Munakoisotomaattivuoka
Falafeltäytteiset ruishampurilaiset
Lohikiusaus
Chili sin carne
Vegenacholautanen

Vko 14
Avokadopasta
Tomaattinen pyörykkävuoka ja veneperuna

Näiden päivien aikana olen tullut tulokseen, että kruntsulihakammoisena valitsen jatkossa Vöneriä tavan kebablihan sijaan. Oletteko kokeilleet? Ihan jäätävän hyvää ja ihan jäätävän hyvä koostumus. Tällä viikolla olen syönyt myös maailman parasta kasvisruokaa, nimittäin  Chocochilin nyhtökaura-gnochhivuokaa. Broileria meillä lapset ja mies syö mieluusti, mutta itse olen (jälleen kruntsulihakammoisena) ollut viime vuosina todella tarkka broitsunkin suhteen. Se on tasan yksi laatu, jota kaupasta ostan. Wingsit kyllä uppoavat…ei ne nuijapäät vaan ne sellaiset venemalliset. Maaliskuun ekasta ruokakauppakassista löytyi broileria, jota paistoin lapsille toisella paistinpannulla, kun toisella paistoin Vöneriä. Mutta näemmä loppu maaliskuu on tarkoitus mennä broitsutta, mikäli ruokalistaa noudatamme.

Ihan jo lastenkin takia liian tiukkapipoisesti ei tuosta vaan heittämällä vaihdeta ruokailutottumuksia. Pienempi on pari päivää tuskastellut jääkaapin edessä, kun ei löydy kinkkua leivän päälle. Kerroin, että aika aikaansa kutakin. Eiköhän maaliskuun jälkeen sieltä taas sitä kotimaista, perhetilan kasvattamaa kinkkuakin löydy. Ja sitä ennenkin toki, jos tämä on toiselle liian kova paikka 🙂

TORSTAITERKKUSIN,


keskiviikko 04. maaliskuun 2020

Selviytymiskeinoni täyteläisiin elämänvaiheisiin

…täyteläisiin kuulostaa jotenkin lempeämmältä kuin kiireisiin, eikös?

MOI IHANAT!

Siinä missä eilinen meni aivosumussa on tämä päivä onneksi erilainen. En ole koskaan ennen kellottanut 100% unta, mutta viime yönä kellotin. Ja vitsit, että se tuntuu olotilassa. Hyvä niin, sillä tälle päivälle osui yksi kuun tärkeimmistä tehtävistä; aikataulun tekeminen. Seuraavat kolme-neljä viikkoa on nyt osaltaan aikataulutettu tunnin tarkkuudella. Suunnitelmallisuuden olen oppinut vasta viime aikoina. Kuten kerroin, niin kalenteriakaan en vielä pari vuotta sitten juuri käyttänyt. Nyt en tulisi toimeen ilman sitä 🙂

No mitä mun kalenterissa lukee? Lopputyötä, opintoja, verkkotapaamisia, yksi kirjareflektio ja töitätöitätöitä. Yhden tilinpäätöksen syynääminen riveittäin, maa- ja metsätalousveroilmoitusten täyttämistä sekä yhden sijoituskämpän remontoimista (lue: remppamiehien metsästystä) niin, että sen saa laittaa taas vuokralle. Lopputyön palautus on kolmen  kahden ja puolen viikon päästä ja tuon kirjallisen osuuden suhteen en näe ongelmaa, rakastan tieteellistä kirjoittamista. Muuuutta, lopputyöstä tehdään joko kirjallinen briiffi opiskelualustalle tai sitten viiden minuutin video ja arvatkaas vaan kumman olen valinnut? Sen videon tietysti. Itsensä haastaminen oli joskus mulle pakkopullaa. En kokenut mukavuusalueelta poistumista omaksi jutukseni. Toista se on kuulkaa nykyään, saan niin hyvät kiksit epämukavuusalueella käymisen jälkeen (masokisti? ;D).

Millä täyteläisistä elämänvaiheista selviää? Asiahan on täysin subjektiivinen, mutta mulla toimii parhaiten se, että sieltä kalenterista löytyy myös kohtia, jossa lukee esimerkiksi: Pilates, jooga, juoksulenkki, makaa sohvalla, lue kirjaa, katso leffaa, kummipojan synttärit, kahvittelu ystävien kanssa, nuku päikkärit, mene nukkumaan ajoissa, treffi-ilta miehen kanssa jne. Jonkun korvaan voi kuulostaa vähän hömelön touhulta, että moisia täytyy kirjoittaa kalenteriin, mutta omalla kohdallani se toimii parhaiten näin. Balanssi pysyy parhaiten eri elämän osa-alueiden välillä ja vaikkei sitä aina ehtisi tekemään näitä kalenteriin merkittyjä mukavampia juttuja, niin ainakin ne on siellä odottamassa otollista hetkeä.

Tähän ikään kun pääsee elämässä, niin oppii arvostamaan hyvinvointia ihan erilailla. Sitä, että jaksaa arjessa. Hyvien yöunien lisäksi otin käyttöön jaksamisen tueksi ashwagandha-uutteen, jonka kerrotaan vaikuttavan stressinhallintaan sekä energisyyteen. Saas nähdä, pitääkö lupaukset paikkansa. Onko teillä kokemusta ashwagandhasta?

Kaiken tämän täyteläisen elämän keskellä olo on sielun syövereissä jokseenkin haikea; kuuden kuukauden melko tiukka koulurutistus tulee päätökseen. Nuo positiivisen psykologian opinnot menevät kertaheitolla kärkeen kaikista opinnoistani. Tai sitten olen vain oppinut imemään niistä itselleni sopivat jutut tehokkaasti. Silloin parikymppisenä markkinoinnin syventävän luennolla istuessani opiskelin tutkinnon takia. Aikuisiällä opiskelu on jotain aivan erilaista. Sitä tulee opiskeltua oppiakseen jotain. Ja niinhän sen kai kaikissa opinnoissa kuuluisi mennäkin.

Mutta hei, nyt kalenterissa lukee laitepilates, joten hippulat vinkumaan. Loppupäiväksi pääsen uppoutumaan ruoanlaittoon ja valokuvaamiseen. Kirjoittamiseen ja perjantaisen postauksen viimeistelyyn. Tuuli ujeltaa sen verran talon nurkissa, että ehkä olisi pitkästä aikaa syytä lämmittää takkaa. Ei vain lämmittämisen takia, vaan myös tunnelman takia.

TUNNELMALLISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

 

 


maanantai 02. maaliskuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Merkityksellinen elämä

HEIPPAHEI IHANAT!

Kotona ollaan ja se tuntuu hyvältä -merkitykselliseltä Omassa keittiössä keitetty aamukahvi maistui taivaalliselle ja hei kuinka ihanalta tuo talvimaisema ikkunasta näyttääkään! Tekisi melkein mieleni laittaa joululaulut soimaan ja paistaa tämän vuoden ekat joulutortut 😉 Tänään vuorossa Hyvinvoinnin vuosikellon -postaussarjan seuraava aihe. Omasta mielestäni ehkä hyvinvoinnin tärkein kulmakivi. Nimittäin merkityksellisyys. Tuntuu, että viime vuosina merkitys ja merkityksellisyys ovat saaneet paljon mediahuomiota, ovat olleet kaikkien huulilla. Mutta mitä tuolla merkityksellä tarkoitetaan, miten se liittyy hyvinvointiin ja miten lisätä merkitystä omaan elämään. Merkityksellisyys on työelämänkin kannalta avain asemassa, joten jutellaan pintapuolisesti siitäkin. Alkuun kuitenkin tämä tuttu briiffi, että mistä tässä on kyse.

Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Optimistinen elämän asenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.

Mitä on merkitys ja miksi se on niin tärkeää?

Lyhykäisyydessään merkitys on elämän ymmärtämistä (Steger) Onnellisuus, ei sillä että siitä pitäisi ottaa pakkomiellettä, saavutetaan elämän merkityksellisyyden kautta. Aristoteles on todennut, että ihmisen toiminnan tavoite on elää todellisen minän mukaisesti. Kun tavoitteet on linjassa oman luonteen kanssa voi kokea eudaimoniaa ja täten saavuttaa merkitystä ja tarkoitusta elämään. Itselleni elämän elinehto on juurikin tuossa pienessä sanassa…merkitys. Se näyttelee vahvasti elämän mielekkyytenä. Mä koen olevani juuri tällainen kuin olen ja tällaiseksi minut on tarkoitettu (Watermann 1993).  Merkityksen puute on usein syynä mielenterveysongelmiin (Kinnier et al 1994) ja addiktioihin (Newcomb et al 1987)

Jos elämässä on vain hedoniaa eli lyhytkestoista nautintoa, tulee elämästä puuttumaan todennäköisesti merkityksellisyyttä. Voin saada hetkellistä nautintoa siitä, että istun kahvikuppini kanssa sohvannurkkaan uusimman sisustuslehden kanssa. Mutta sen tuoma nautinto ei kanna pitkälle. Yksi itselleni suurin merkitystä tuova asia elämässä on muiden auttaminen. Ne hyvät pienet teot, joita teen päivittäin. Merkitystä elämääni tuo myös yhteenkuuluvuus niin oman perheen, ystävien kuin työporukankin kanssa. Merkityksellinen elämä on mulle sitä täysillä elämistä. Keskittymistä niihin asioihin, jotka tuovat mulle pitkällä ajanvälillä merkitystä elämään. Unohtamatta kuitenkaan niitä pikkuisia elämää buustaavia nautinnon hetkiä. Merkityksellisessä elämässä hedonia ja eudaimonia kulkevat käsi kädessä. Molempia tarvitaan mielekkään ja merkityksellisen elämän reseptiin.

No miksi tarvitsisin merkitystä elämääni? Itse näen, että ihan sen takia, että jaksan joka aamu nousta sängystä. Ja usein vielä uutta intoa puhkuen. Tiedän, että mulla on täällä maan päällä joku tehtävä. Joku arvostaa sitä, että mä nousen sieltä sängystä ja teen niitä asioita päivän mittaan, mitä teen. Tiedän että teoillani ja olemassa olollani olen merkityksellinen myös muille ihmisille. Merkityksellisyys motivoi minua tekemään parempia valintoja elämässäni. Täysillä eläminen tarkoittaa sitä, että käyttää ajan siihen, mikä todella merkitsee (Ivtzan). Tämän myötä tuntee enemmän intoa ja intohimoa ja energiaa riittää, kun keskittyy olennaiseen.

Steger et al ovat todenneet merkityksellisyyden liittyvän vahvasti positiivisten tunteiden kokemiseen, korkeampaan moraaliin ja itsetuntoon, elämäntyytyväisyyteen, toiveikkuuteen ja optimismiin sekä rakkauteen, iloon ja elinvoimaisuuteen. Jos sä koet, että sun elämästä puuttuu merkitys, niin suosittelen lukemaan Viktr Franklin kirjan Ihmisyyden rajalla. Tuo teos avasi omalla kohdallani silmät. Kuinka se, että elämästään löytää merkityksen, on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Kuka muu tästä olisi parempi kertomaan kuin psykologi, joka vietti aikaa keskitysleireillä. Jolta riisuttiin päältä vaatteet ja ajettiin jopa kaikki karvatkin. Mistä hän löysi elämälleen merkityksen tuolla täysin riisuttuna muiden vankien keskellä? Syyn jatkaa elämää vaikeissakin olosuhteissa?

Miten mitata merkityksellisyyttä?

Mikäli haluatte mitata merkitystä omassa elämässänne, niin oiva työkalu tähän on MLQ-kysely. Meaning in Life questionnaire on englanniksi, mutta lyhykäisyydessään se mittaa kahta merkityksellisyyden osa-aluetta: 1) merkityksellisyyden olemassaoalo (kuinka paljon vastaaja kokee merkitystä elämässään) ja 2) merkityksellisyyden etsimistä (kuinka paljon vastaaja pyrkii löytämään ja ymmärtämään merkitystä elämässään.

Mistä merkitys syntyy?

Siitä, kun elää omien arvojensa mukaan. Kun oma elämän suunta määräytyy omien tarkoitusten mukaan eikä muiden tarkoituksen tai suunnan mukaan. Merkityksen tulee olla linjassa tarkoituksen kanssa. Tarkoitus on sitä toimintaa, jonka avulla sovellan käytännössä oman elämäni merkitystä.

Viktor Frankl on sanonut, että merkitys löytyy itsestä ulospäin; jos haluamme kokea täysin merkityksellisen elämän, meidän tulee keskittyä rakkauteen, toivoon, myötätuntoon ja ystävällisyyteen muita kohtaan. Ja tiedättekö, että mä allekirjoitan tämän aivan täysin. Merkityksen tarve voi täyttyä hyvinkin elämän eri osa-alueista ja itselleni suurin osa merkityksellisyyttä tulee juurikin näistä Franklin mainitsemista asioista. Äitiys on hyvä esimerkki tästä omalla kohdallani. Saan antaa rakkautta, jakaa toivoa, tuntea myötätuntoa ja olla ystävällinen noita rakkaita lapsiani kohtaan. Päivästä toiseen ja useita kertoja päivässä.

Lahjoitan kuukausittain hyväntekeväisyyteen, kummitytöllemme Nepaliin sekä Unicefin kautta kaikille maailman lapsille. Hyväntekeminen tuo mulle syvää merkitystä elämiseen. Se, että tulen toimeen hyvin mahdollistaa sen, että saan antaa omistani muille. Myös kauppareissuilla poikkeuksetta taskun pohjan kolikot ja pienet setelit päätyvät keräyslippaisiin. En osaa selittää tuota tunnetta, jota hyväntekeväisyys itselleni tuo. Se on jotain suurempaa. Konkreettisimmin hyvän mielen ja tietynlaisen toivon antamisen heille, keiltä sitä kenties puuttuu.

Saan merkitystä myös kohtaamisista, niin täällä netissä kuin ihan elävässä elämässäkin. Tässä taitaa olla se syy, miksi bloggaaminenkin on vienyt mennessään jo kymmenen vuoden ajan. Saan teiltä ja käymistämme keskusteluista niin paljon. Ja toisaalta saan antaa teille palan itsestäni, palan kenties myös hyvinvoinnistani.

Eksistentiaalisen psykologian mukaan (Wong) myös kipu ja kärsimys ovat merkityksellisiä, sillä ne luovat suuren potentiaalisen kasvulle. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut postraumaattisesta kasvusta ja olen tullut siihen tulokseen, että molempien vanhempieni äkillinen kuolema toi mulle myös jotain sangen arvokasta, jota en olisi välttämättä ilman noita surullisia tapahtumia saanut. Nimittäin elämän merkityksellisyyden pohtimisen ja sen myötä uusien asioiden oivaltamisen. Lyhykäisyydessään postraumaattinen kasvu sai mut tajuamaan, että mikä tässä elämässä on tärkeää ja mikä ei. Asiat saivat uudet mittasuhteet. Se on helpottanut elämää ja tuonut paljon hyvää. Ja tähän pääsin vain kivun ja kärsimyksen kokemisen kautta. Ne, jotka ihmettelevät, miksi elämä on mulle helppoa eivät välttämättä tiedä, että matka tähän pisteeseen ei ole todellakaan ollut helppo.

Tietyllä tapaa myös uskonto ja henkisyys vaikuttavat omalla kohdallani valtavasti merkityksen kokemiseen. Vaikka en olekaan uskovainen, siinä merkityksessä missä se usein koetaan, niin koen valtavaa henkisyyttä ja tunnen saavani uskosta sekä henkisyydestä itselleni merkitystä elämään. Meillä Suomessa usko ja kirkossa käyminen eivät näyttele välttämättä niin suurta osaa, mutta aika monessa maailman kolkassa uskonto ja kirkossa käyminen tuovat ihmisille aivan uudenlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä kautta merkityksellisyyttä. Muistan Kanadan ajoilta nuo sunnuntaiaamun jumalanpalvelukset sellaisina tapahtumina, jota odotti. Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin kirkon alakertaan nyyttärimeiningillä lounastamaan.

Miten vahvistaa merkitystä?

Emily Esfahani Smith on tutkinut merkityksellisyyttä ja nimeää neljä osa-aluetta, joista merkitys koostuu. Nämä neljä merkityksen pilaria ovat:

1. yhteenkuuluvuus
2. tarkoitus
3. tarinat
4. transsendenssi

Yhteenkuuluvuus on tunne, että koemme kuuluvamme johonkin yhteisöön. Perheeseen, työporukkaan tai vaikka harrastusjoukkueeseen. Ihmissuhteiden hyödyistä yhteenkuuluvuuden tunteella on suurin vaikutus merkityksen kokemiseen (Lambert et al). Jos verrataan meitä rikkaiden maiden asukkaita köyhempien maiden asukkaisiin, niin näen yhteenkuuluvaisuudessa merkittävän eron; meillä yritetään pärjätä yksinään ja yhteisöllisyys on hyvin vähäistä verrattuna muihin maihin. Mikä tarkoittaisi sitä, että yhteenkuuluvuuden merkitystä korostava puoli toteutuu paremmin köyhemmissä maissa. Mutta toisaalta voisi kuvitella, että kompensoimme tätä lisäämällä merkitystä muilla keinoin.

Vinkki! Panosta rakkaus- ja ystävyyssuhteisiin – tunne yhteenkuuluvuus!

Tarkoitus on sitä toimintaa, jolla me toteutetaan meille tärkeitä ja merkityksellisiä asioita käytännössä. Se on vakaata, kauaskantoista tavoitetta, joka sisältää kontribuution maailmalle. Schlegel et al ovat todenneet, että yksi merkityksen suurimpia ennustajia on itsensä tunteminen. Silloin tulee tehtyä omia arvojansa ja vahvuuksiansa vastaavia valintoja elämässä. Tämä on mulle erittäin tärkeää elämässä. Sen takia olen onnellinen, että kivun ja kärsimyksen vaiheissa opin tuntemaan itseni. Tällä hetkellä tiedän, miten toteuttaa itseäni ja omia arvojani. Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa tuosta VIA-testistä, jolla saa selville ne omat ydinvahvuutensa. Sekä myös ne heikkoudet. Mä olen nyt tehnyt tuota testiä puolen vuoden välein ja vähän siellä on hajontaa, mutta ne ydinvahvuudet on ja pysyy. Rakkaus, kiitollisuus, toiveikkuus sekä kauneuden ja erinomaisuuden arvostaminen keikkuvat top viidessä. Testi voi antaa myös hieman erilaisen tuloksen, riippuen siitä tekeekö sen suomeksi vai englanniksi.

Vinkki! Opettele tuntemaan itsesi, omat arvosi ja vahvuutesi – elä niiden mukaan!

Tarinat, ah ne mun niin rakastamat tarinat – ne kuulkaa ovat oiva tapa vahvistaa merkitystä. Miten me ymmärrämme oman paikkamme, nykyisyytemme ja menneisyytemme, miten menneet hetket reflektoituvat tähän päivään ja miten me kerromme tarinaamme itsellemme ja muille. Tarinoista yksinkertaisin tapa lisätä merkitystä elämään on kirjoittaa päiväkirjaa tai vaikka kiitollisuuskirje puolisolle. Mä usein kerron niin sanottua vapahdustarinaa, jossa tarina soljuu huonosta hyvään. Tämän kautta mä koen suurta merkityksellisyyttä elämässä. Tiedän mitä olen saavuttanut vaikeiden aikojen ansiosta. Se on eräänlainen kasvutarina. Tarina voi olla myös ns. kontaminaatiotarina, jossa kerrotaan tarina hyvästä huonoonpäin. Näitä tällaisia tarinoita kertovat ihmiset kokevat usein enemmän ahdistusta ja masennusta sekä saattavat kokea elämänsä vähemmän yhtenäiseksi (Bauer et al). Eli sillä, miten kerrot tarinaa itsellesi ja muille, on suuri vaikutus merkityksen kokemiseen.

Vinkki! Kirjoita elämäntarinasi paperille tai kiitollisuuskirje ystävälle -miten kerrot tarinaasi!

Transsendenssi tarkoittaa sitä, että voimme kokea yhteyttä jonkin itseämme suuremman kanssa ja löytää tässä yhteydessä suurimman rauhamme (William James). Transsendenttisia kokemuksia olen kokenut paljonkin elämäni varrella. En vain tiennyt ennen positiivisen psykologian opintoja, että niiden avulla voin löytää elämääni merkitystä siinä mittakaavassa kuin olen löytänyt. Mindfulness, flow ja esimerkiksi mystisen kokemukset kuuluvat transsendenttisiin kokemuksiin. Kun puhutaan transsendenssista niin ei voi olla mainitsematta elevaatiota. Se on sellainen lämmin ja mieltä nostattava tunne, jota koetaan, kun näemme odottamattomia hyvyyden, ystävällisyyden ja myötätunnon tekoja (Haidt). Ikään kuin vaikuttuu syvästi siitä, mitä näkee jonkun toisen tekevän.  Haltioituminen on itselleni ehkä tärkein transsendenttisista tunteista rakkauden lisäksi. Haltioidun päivittäin, usein luonnon ihmeellisyydestä. Mielenkiintoista on se, että kolme viidestä ydinvahvuudestani kuuluu transsendenttisten hyveiden alle

Vinkki! Käy vartin kävelyllä luonnossa ja keskity tuntemaan olevasi osa isompaa kokonaisuutta – haltioidu!

Merkitys työelämässä

Stegerin mukaan merkitystä tavoittelevat ja arvostavat ihmiset kokevat enemmän inspiraatiota, vähemmän negatiivista mielialaa, suurempaa tyytyväisyyttä elämään ja työhön sekä korkeampaa hyvinvoinnin tasoa. Onko sun työ merkityksellistä? Michaelson et al ovat tutkineet, että merkityksellinen työ saa aikaan parempia suorituksia, vahvempaa sitoutumista, organisaatioon sitoutumista ja suurempaa asiakastyytyväisyyttä. Itselleni työn merkityksellisyys näyttäytyy parhaiten yhteenkuuluvuudessa. Mun työporukka on paras ja oikeastaan se tärkein syy, minkä takia auton nokka kääntyy toimistoaamuina kohti Nokiaa. Heti sen perään tulee yhteenkuuluvuus asiakkaiden kanssa. Näiden vuosien aikana asiakkaista on tullut mulle tärkeitä. Pienetkin puhelinkeskustelut ja läpänheitot kuulumisten vaihtamisineen tuovat sisältöä mun päiviini.

Paras työn merkityksellisyyttä havainnollistava esimerkki on tuolta positiivisen psykologian luennolta. Kolme miestä rakensi katedraalia ja heiltä kysyttiin, että mitä he tekevät työksensä. Ensimmäinen mies sanoi latovansa päivät pitkät kiviä vierekkäin ja päällekkäin. Toinen mies sanoi rakentavansa kivistä seinää. Kolmas mies sanoi rakentavansa ihmisille paikkaa, jossa kokea yhteyttä johonkin korkeampaan.

Se, että pystyy näkemään työpanoksensa isommassa mittakaavassa ja ymmärtää työnsä merkityksen, on mun mielestä työssä viihtymisen elinehto. Muistan ollessani markkinointiassarina eräässä suuressa pahvivalmisteita valmistavassa yrityksessä pyytäneeni esimieheltäni kierrosta tehtaalla. Se onneksi onnistui, sillä tuo avasi mun silmäni. Mitä tapahtuu, sen jälkeen, kun mä otan tilauksen vastaan. Siihen aikaan mun (ja työkavereideni) työni ansiosta joku sai uuden karhean Nokialaisen hienossa pakkauksessa. Usein olemme liian kaukana loppukäyttäjästä nähdäksemme työn merkityksellisyyden, mutta esimerkiksi tuolla tehdaskäynnillä oli mulle suuri merkitys.

Mua kiehtoo ihan älyttömästi johtotason ihmisten kouluttaminen merkityksellisyyden saloihin. Simon Sinekin mukaan johtajien pitäisi perustella alaisilleen miksi halutaan, että jotain tehdään. Mitä ei riitä! Johtajien ensisijainen tarkoitus on yhdistää ihmiset heidän tarkoitukseensa (Quinn).

Kun työ on kutsumus, sen merkitys on erittäin suuri. Mä olen sitä mieltä, että jokainen hoiva-alalla on kutsumusammatissaan. Tai pitäisi ainakin olla. Äidin sairauden aikana tutustuin moneen eri alan lääkäriin ja hoitajaan. Yksi syy, minkä takia selvisin tuosta saattohoitovaiheestakin oli ne Hatanpään puistosairaalan empaattiset hoitajat. Joista suurimmasta osasta huokui se, että tekivät ei vain itselleen, vaan meille muille merkityksellistä työtä.

Kuulkaa, tämä  on sellainen aihe, josta olisi taas voinut kirjoittaa vaikka miljoona sivua. Palaan vuoden aikana merkityksellisiin juttuihin. Tuo työ ja merkityksellisyys tulee olemaan tarkemmin syynin alla. Samoin transsendenssi. Tuossa yllä jaoin joitain vinkkejä, miten lisätä merkityksellisyyttä. Positiivisen psykologian interventioista merkityksellisyyttä voi lisätä esimerkiksi merkityksellisten valokuvien myötä. Siinä otetaan viikon aikana 9-12 kuvaa, joilla on joku merkitys itselle. Esitetään valokuvat mahdollisesti muille ja kerrotaan kuvien merkitys. Mun lopputyössä käytän tätä interventiota parisuhteen kiitollisuuden kautta kuvaamalla viikon ajan sellaisia valokuvia, jotka merkitsevät mulle parisuhteessa paljon ja joista olen kiitollinen. Viikon jälkeen esittelemme kuvat miehen kanssa toisillemme ja kerromme, miksi olemme ottaneet kuvat juuri näistä asioista.

Loman jälkeen paluu arkeen tapahtuu rytinällä; meillä on tällä viikolla viisi koetta. Meillä, kyllä – koen merkitykselliseksi sen, että saan olla mukana lasteni koulunkäynnissä ja kuulustella uskonnon kappaleita tai enkun sanoja. Auttaa matikassa tai kerrata metsätyyppejä. Palataan huomenna arkireseptin kanssa asiaan 🙂

MERKITYKSELLISIN MAANANTAITERKUIN,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:

MLQ-testi
VIA-luonteenvahvuustesti
Merkitykselliset valokuvat interventio
Elämän merkitys on tehdä itsestään merkityksellinen muille -artikkeli
Neljä peruspilaria mer­ki­tyk­sel­li­seen elämään – artikkeli
Smith: The power of meaning
Viktor Frankl: Ihmisyyden rajalla
Steger et al: Meaning in life across the life span: Levels and correlates of meaning in life from emerging adulthood to older adulthood
Itai Ivtzan: The Discovery of Meaning and Purpose