on tuolla auringolla vaan ihmeellinen vaikutus; ihan kuin olis kevättä ilmassa, vaikka tammikuuta elellään. Jokavuotinen suksijalka alkaa vipattamaan keväthanget nähdessäni, mutta harmi kun mun sukset ovat (edelleen…jokavuotinen ongelma) siellä Lapissa. Nyt on kyllä ollut ihan hyviä tarjouksia suksipaketeissa….mutta mistä mä tiedän, että kumman tyylin sukset ostan? Perstat vai luistelut? Huh. Ja mies totesi, että yhtään uutta kuntoiluvälinettä meille ei tule ennen kuin tight-master, stepperi sun muut liikuntavempaimet on varastosta pois ja aktiivisessa käytössä 😀

Niin, urheilusta siis herkkuihin. Omenakaurapaistoshan on ihan mun ykkösherkku, mutta nyt se löysi kyllä voittajan. Tämänkin herkun alkuperäinen ohje on Pipsa Hurmerinnan kirjasta, mutta jouduin vähän ”säätämään”, kun heittelin voit jauhojen joukkoon summa mutikassa ja taikina oli liian löysää. Joten lisäsin lopuksi vähän kauraryynejä. Niin ja käytin omenoiden sijaan säilykepersikoita.

Tuli ihan hirmuisen hyvää, tosin mun versio olis voinut olla vielä pari minuuttia uunissa. 

Jätskin ja kahvin kanssa kruunasi viime sunnuntain iltapäivän. 

Aurinkoa päivääsi ♥ 

ihanaa olla taas ”terveiden” kirjoissa! Huh, olipahan äkäinen (mutta onneksi nopea) tauti. Tein aamulla itsearvioinnin kunnostani ja menin töihin. Ja hyvin sujui, jos ei liikaa huhkinut. En ehtinytkään töissä blogeilemaan, mutta better now than never. Oli ihan teitä ikävä, kun en ole jaksanut (siis edes pystynyt pitämään silmiä auki järkyttävän pääkivun takia) sairasvuoteella juuri avata konetta. Mutta nyt siis mennään kohti parempaa ja bloggaaminen maistuu taas astetta paremmalle. Onneksi tein silloin sunnuntaina viikon postauksia ajastettuna valmiiksi! Kiitos kaikista ihanista kommenteistanne niihin; osa odottaa vielä vastaamista, mutta hoidan nekin tässä viikonlopun aikana kyllä ♥

Mutta eilisestä ruokavuosipostauksesta jäi uupumaan kaksi ehdotonta lempparia, joiden tekeminen ei jäänyt vain kertaan tai kahteen. Näistä vinkkiä mm. pizzaperjantaihin tai lauantai-illan pihvin seuralaiseksi.

Mulla tuli stoppi ”pullapohjaisiin” pizzoihin joskus viime kesänä (poislukien Pizza Hutin taivaalliset pizzat) ja aloin etsimään reseptiä sellaisesta ohuesta pizzapohjasta, jossa reunoihin tulee ilmakuplia. Lokakuisena perjantai-iltana mies lähti veljeni kanssa ”miesten reissulle”, joten veljen vaimo tuli meille lapsineen ja tarjosin pizzaa ihan uudella reseptillä. Ja haa, se toimi; ohut pohja ja ilmakuplia reunoissa. Me like! Tuosta pizzataikinasta vielä sen verran; mä olen yleensä siitä jättänyt pakkaseen kaksi pyörylää, joista sitten saa tiukan paikan tullen paistettua kaksi isoa pizzaa.

KUUTAMOKUIVATUT TOMAATIT

Älyttömän herkullinen tapa valmistaa aurinkokuivatut tomaatit; näistä tulee todella mehukkaita ja hieman makeahkoja. Salaatin päälle, napostelupaloina, pastaan ja miksei jopa pizzaankin. Näitäkin tuli tehtyä kaikille kesävieraille hamppareiden oheen 🙂 Välillä en ole malttanut antaa näiden olla yön yli, nii 225 astetta ja puoli tuntia ajaa melkein saman asian 🙂

**************************************

musta tuntuu, että viime vuonna tuli kokeiltua uusia ruoka- ja leivonta reseptejä enemmän kuin ikinä. Mutta onneksi tuli myös juostua enemmän kuin ikinä. Tuli myös investoitua keittokirjoihin enemmän kuin koskaan ennen. Salaatit ovat aina olleet mun all time favoritejä ja hyvä niin, sillä vastapainoksi onkin sitten tullut leivottua makeita herkkuja. Enemmän kuin vyötärö antaa myöden 😉

Tähän postaukseen olen koonnut mulle rakkaimmat reseptit; tai linkit resepteihin (linkki ruoan otsikossa). Mutta hei, jos teille tulee jotain kysyttävää noista resepteistä niin kommentoikaa ystävällisesti tähän postaukseen eikä siihen linkitettyyn postaukseen, kiitos (näin saatte varmemmin vastauksia 🙂 Lisää ruoka- ja leivontaohjeita löytyy tuolta sivupalkin tunnisteista ruoka ja food. Joten tästä lähdetään; yritän muistella tarinan teille kerrottavaksi jokaisesta ruoasta/leipomuksesta. Alla oleva lista is in random order:

Muistan, kun tapasin blogiystäväni Sallyn (terkkuja! 🙂 heinäkuisena maanantaina keskustassa. Tapaamisen jälkeen menin pitkästä aikaa Akateemiseen tarkoituksenani ostaa keittokirjoja. Käsiini osui Sikke Sumarin keittokirja, jonka kahlasin jo samana iltana läpi. Sormet syyhyten ryntäsin seuraavana aamuna maitokaupan pakasteosastolle; filotaikina ei ollut aiemmin päässyt ostoskärryihini. Sillä se oli ollut jokseenkin pelottava ja vaikea tuote mulle. Mutta voin rehellisyyden nimissä sanoa, että kun nämä vuohenjuustotartaletit tulivat uunista olivat kyllin jäähtyneet niin olin aivan myyty tuon filotaikinan suhteen. Siitähän pystyy tekemään mitä vain; suolaisia ja makeita herkkuja. Vuohenjuustotartalettien seuraksi tein golfkiekalta kotiutuvalle miehelle lounaaksi panzanellasalaattia, jonka senkin ohje löytyy tuolta linkin takaa. 

Viime vuoden ehkä kaikista herkullisin makea piirakka, joka tuli leivottua. Muistaakseni aika paljon vaivaa tämän eteen joutui näkemään, mutta ei hätiä. Kokeilin tämän Isoäidin tortun tekemistä myös kaupan valmiiseen murotaikinaan. Se toimi siihenkin tehtynä hyvin, mutta ei ole silti alkuperäisen reseptin voittanutta. Muistan sen illan kun leivoin tämän; elettiin heinäkuun loppua ja loman viimeisiä päiviä. Keittiössä oli ikkuna auki ja sieltä tuli tuulahdus viileää ilmaa. Sytytin kynttilän ja ajattelin, että ihanaa pian on syksy.

Älyttömän helppo herkku esimerkiksi illanistujaisiin. ”Vaikein” osa ehkä paprikoiden paahtaminen uunissa eli ei niin kauhean vaikeaa sekään. Tämä nousi meillä kestosuosikiksi ja taidanpa tehdä tätä tulevana viikonloppuna. Myös tämän reseptin linkin takaa löytyy erinomainen salaattiohje. Nämä suolaiset piirakat ja salaatit sopivat kyllä niin hyvin yhteen. Siihen kylkeen lasi punaviiniä ja oma rakas. Perjantai-illan treffien onnistuminen on taattu 🙂

Kesän ensimmäinen niin lämmin päivä, että pystyi ihan jopa ottamaan aurinkoa takapihalla. Toukokuussa. Iltapäivästä aloimme grillailemaan hamppareita ja minä tein niihin vielä Sara LaFountainin ohjeella bbq-kastikkeen. Taivaallisen sellaisen. Mutta ehkä vaatii käristetyn pekonin kaverikseen. Maut täydentävät niin hyvin toisiaan. Meillä tarjoiltiin näitä hampurilaisia jokaiselle ruokavieraalle, joka meillä viime kesänä kävi kylässä. Edelliskesänä tarjottiin savustettua nieriää, joten päätettiin vähän vaihtaa ruokaa, sillä vieraat pysyivät melkolailla samoina. Jälkiruoka sen sijaan pysyi samana. Pavlovaa on tullut tehtyä parina viime kesänä valehtelematta ainakin 30 kertaa. Helppoa ja hyvää. 

Ei taikinan vaivaamista, vain aineiden sekotus. Parin tunnin kohotus ja lusikalla nokareita pellille. Rapea kuori ja pehmeä sisus. Ja mikä parhainta, kaikkea sämpylätaikinaa ei tarvitse leipoa kerralla vaan se säilyy jääkaapissa ja siitä voi tarpeen mukaan paistaa sämppyjä. Nyt ei ollakaan pitkään aikaan näitä tehty, täytyykin muistaa tehdä. Sinä iltana kun näitä tein, laitoin väliin tomaattia, rucolaa, fetaa ja balsamicoa. Mutta toimii ihan margariininkin kanssa. Tai oliiviöljy-balsamicoseokseen dipattuna.

Vanhimmat lukijat ehkä muistaakin, että lopetin pastan, perunan ja puuron syönnin parisen vuotta sitten liki kokonaan. Nyt syksyllä otin kuvioihin jälleen em. aineet ja hetkeäkään en ole katunut. Paino ei lähtenyt nousemaan, päinvastoin. Tämä ruokaisa pastasalaatti oli niin herkkua, että söimme miehen kanssa koko satsin kerralla. Lisäksi leivoin mausteisia leipiä, joiden ohje löytyy myös linkin takaa.

Kauan etsin sitä täydellistä ohjetta, sellaista jolla mummu ja äiti aikoinaan teki omenakaurapaistosta. 

Ja sitten vihdosta viimein sellaisen löysin. Aivan täydellinen ja tällä meillä tehdään 

jatkossa jokasyksyiset omenakaurapaistokset!

Joistakin mausta muistaa heti sen päivän tunnelman, kun sitä makua on viimeksi maistanut. Ja vaikken nyt puputakkaan omenastruudelia niin muistan sen ilon ja onnen päivän, kun sitä tein. Olin yksin kotona neljä tuntia, leivoin, tein blogipostauksia ja venyttelin. Niin ihanaa ja rentouttavaa omaa aikaa. Tämä oli ensimmäinen makea herkku, jonka filotaikinaan tein.

Viharakkaussuhteessani tähän ihanaiseen salaattiin oli vuorossa rakkausvaihe. Itsetehty kastike, parmesaanilastut ja pestobroileri kruunaavat tämän herkun. Linkin takaa löytyy myös ohje tuolle pestobroilerille. Nopea ja helppo herkku sekin!

Ihana salaatti uusimmasta keittokirjahankinnasta (tai joulupukin hankinnoista :). Tätä on reilun viikon aikana tehty jo liki yhden käden sormissa laskettava määrä. Ja nyt hiukan tökkäsee, mutta kokeilemisen arvoinen. Tähän jää koukkuun. Linkin takaa löytyvät myös kardemummalohen ja bataattiranskalaisten ohje.

Pavlovan pohjaan on monta eri ohjetta. Mutta mä oon tehnyt sillä yksinkertaisimmalla, joka löytyy linkin takaa. Yleensä teen vain yhden marenkipohjan, mutta jouluna tein pavlovasta kerroskakun kahden marenkipohjan ja kermavaahdon avulla. Jouluisen pavlovan täyte löytyy täältä (klik).

****************************************

Mielenkiinnolla odotan jo tätä vuotta ja sen mukanaan tuomia leipomuksia! 🙂

Tämä taitaa olla viimeinen postaus, jonka teille ajastettuna ensi viikoksi teen. Perjantaille

keksitään sitten jotain. Lue: improvisoidaan postaus ruokatunnilla 🙂

hyvinkö on vuosi lähtenyt käyntiin? Meillä todella verkkaisesti; mies heräsi aamulla töihin, mutta mä ja tytsyt nukuttiin liki 10:een. Jossain vaiheessa tässä lähtituntien aikana ajattelin vaihtaa yökkärin pois ja pukea päivävaatteet (töissä pitäisi mennä käymään alv-muutoksen takia ja sinne ei vissiin voi pyjamalla mennä ;). Illalla sitten salille polttamaan uudenvuodenaaton ruokia. Eilen käväisin reilun tunnin juoksulenkillä, mutta oli kyllä niin liukasta, että seuraava lenkki ajoittuu hetkeen, että on joko sulaa tai hiekoitettu nuo jalkakäytävät.

Vaikka vuodenvaihteessa alkoikin ”ei herkkuja viikolla”-sääntö niin uudenvuodenaatto (ja -päivä) olivat poikkeus 🙂 Kerroinkin teille jo, että sain joululahjaksi Pipsa Hurmerinnan Pipsan keittiössä-kirjan. Ja voi pojat, se on ihan paras! Tehtiin siitä koko uudenvuodenillan menuun ruoat. Aloitetaan jälkkäristä. Alunperin tein nämä rosmariinikeksit uudenvuodenillan jälkkäriksi juustojen kera, mutta olimme niin ähkyssä ruoan jälkeen, että jäi juustot syömättä. Eli niitä tuli naposteltua eilen. Pizzanpaistamisen lomassa 🙂 

Ruokavuosi 2012 odottaa vielä paria postausta; kardemummalohi, bataattiranskalaiset ja lämmin fetajuustosalaatti. Sitten, kun olen ne laittanut eetteriin voidaan koota viime vuoden ruokapostaus yhteen. Tulossa juttua myös kevyistä ruoista ja siitä, miten ajattelin saada loppusilauksen biksukuntoon projektiin ruoan avulla. 

Kivaa keskiviikkoa 

toivotellen,

PS. Lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille, toivottavasti viihdytte juttujeni parissa 🙂