Liekö aivoistani vapautunut työstressin laukeamisen jälkeistä kapasiteettiä vai mitä, mutta nyt blogipostauksia tulee näemmä kuin sarjatuotantoa. Toivotaan, että jatkuu koko syksyn tätä rataa. Kertokaa sitten, kun liika alkaa olemaan liikaa postauksien määrän suhteen 😉

En voi tarpeeksi hehkuttaa sitä, kuinka tärkeitä hiljaiset aamut mulle on. Se tunne, kun muu perhe nukkuu ja saa itse nauttia aamiaisen rauhassa. Tänä aamuna mies lähti jo kukonlaulun aikaan golfkentälle (terkkuja vaan :), joten itsekin heräsin jo hyvissä ajoin ennen seitsemää. Lapsilla onneksi uni riitti kahdeksaan, joten omaa aikaa kahvikupin juomiseen ja lehdenlukemisen riitti yllinkyllin.

Puuro. Kaurapuuro. Siihen on tullut ihan hirmuinen himo. Silloin puolitoistavuotta takaperin, kun aloin vhh-dieetin korvasin aamupuuroni turkkilaisella ja maustamattomalla jugurtilla. Mutta nyt niitä tulee jo korvista. Ollakin että niiden kanssa nauttimani lisukkeet vaihtelivat päivittäin. Nyt olen parina aamuna syönyt kaurapuuroa. Ei pikahiutaleita vaan ihan kunnon Elovenasta pitkään hauduttamalla keitettyä puuroa. Ihan parasta itsetehdyn omppuhillon ja maitotilkan kanssa. Jostain syystä mulle ei uppoa aamuisin leipä. Se tuntuu liian kuivalta ja rouhealta. Ja lämmin puuro rauhoittaa näin kylmentyvinä syysaamuina mukavasti.

Muistan jo lapsuudestani, kuinka sunnuntai-illat olivat puuroiltoja. Sunnuntaisaunan jälkeen yleensä nautittiin mannapuuroa. Ja jos oikein onni suosi niin suklaamannapuuroa. Nam. Näin aikuisiällä kaurapuuron lisäksi lempipuuroni on ehdottomasti ruispuolukkapuuro. Helmipuuroa tulee harvoin tehtyä, mutta huomen aamulle suunnittelin  sitä aamiaiseksi. 

Tein omppuhilloja pari viikkoa takaperin ja viimeistä purkkia viedään. Ennen kuin loput omenat tippuvat maahan pitää tehdä lisää hilloa talven varalle. Omenahillon tekemiseen käytin hillomarmeladisokeria – hillosta tulee vähän tuhdimpaa tavaraa. Jostain luin, että kaneli sopisi hyvin omppuhilloon. Taidan valmistaa erän myös kanelilla maustettua hilloa.

Syksyn tulon huomaa myös siitä, että alkaa kaipaamaan täydennystä takkapuihin. Ja haaveilee niistä illoista, kun takassa rätisee tuli ja ulkona sade piiskaa ikkunoihin. Tänään lähdemmekin täydentämään halkovarastomme maalta. Toiveissa on, että löytäisimme hyvän kätkön valmiiksi pilkottua ja tarpeeksi kuivaa koivuklapia. Jos ei löydy niin en pistä puutöitä (varsinkaan klapikoneen käyttöä) pahakseni. Saa olla ulkona ja samalla hyötyliikuntaa. Voi olla, että jokunen sienikin löytyy klapien hakumatkalla 🙂

(blogikärpäsen piston saanut ;),

PS. parit tunnustukset on vielä noutamatta ja pariin haasteeseen 

(sähköposteista puhumattakaan) vastaamatta, mutta kaikki ajallaan 🙂