tiistai 15. tammikuun 2019

Toivepostaus: vanhan talon kokonaisvaltainen remontti

HEI HELLUREI

ja oikein hyvää tiistaipäivää! Olen saanut parikin postaustoivetta tuosta meidän tähän kotitalooni tekemästämme varsin mittavasta remontista. Kiitos myös lukuisista sähköposteista liittyen aiheeseen. Teidän vanhoista taloista haaveilevien kanssa on ollut ihana jakaa myös tuolla sähköpostin puolella ajatuksia. Puolin ja toisin.

Jotkut ovat kyselleet, että jos olisimme tienneet kuinka laaja remontista loppujen lopuksi tuli, niin olisimmeko ryhtyneet puuhaan. Nyt kun remontti on ohi (autokatosta ja kivetystä lukuun ottamatta), niin olemme hurjan onnellisia tässä kodissa. Mutta täytyy sanoa, että emme ehkä olisi lähteneet puuhaan, jos olisimme ennalta tienneet kuinka mittava ja kallis projekti oli. Tuolla rahalla olisimme rakennuttaneet kokonaan uuden kodin.

Mutta tämän lapsuudenkodin tunnearvoa ei voi oikein rahassa mitata. Tai sitä, että jos emme olisi tähän muuttaneet, niin olisimme kuitenkin joutuneet muuttamaan, sillä en olisi tuossa tien toisella puolella asuessani halunnut nähdä vieraan perheen muuttavan lapsuudenkotiini. Kaikkien niiden surullisten tapahtumien jälkeen, joita olimme parin vuoden aikana kokeneet. Niiden, joiden takia lapsuudenkotini oli yhtäkkiä tyhjillään.

Remontin vaikein osuus oli tietysti tämän kolmikerroksisen talon tyhjentäminen. Vanhempani olivat aikamoisia hamstereita eikä konmaritus ollut käsitteenä tuttu. Tavaraa oli vinttejä ja autotallia myöten paljon. Aika paljon sellaista tavaraa, jolla on tunnearvoa ja jota ei raaskinut heittää pois tai laittaa kiertoon.

Pyysimme remontista tarjouksia neljältä eri yritykseltä, joista yksi sanoi heti kättelyssä, että eivät tarjoa, sillä kustannukset nousevat niin korkeaksi. Emme valinneet edullisinta, onneksi vaan näin jälkikäteen voimme todeta, että emme olisi parempia remppamiehiä voinut saada. Päädyimme teettämään mittavan remonttimme Kokokoti Oy:llä, sillä heillä oli eniten kokemusta vanhojen talojen remontoinnista. Asiat sujuivat alusta alkaen kuin rasvattu ja noiden 10 kuukauden aikana, kun remppamiehien kanssa olimme tekemisissä liki päivittäin, mietimme usein, mikä säkä olikaan käynyt, että just meille valikoitui parhaimmat tyypit ikinä remontoimaan tulevaa taloamme!

Remonttifirman kautta saimme osaavan rakennusarkkitehdin piirtämään suunnitelmiemme mukaan piirrustukset ja tekemään lupapaperit kuntoon. Kellarissa tarvitsimme myös rakennusinsinöörin apua kantavien rakenteiden suunnittelussa. Pankin puolesta meillä oli tuttu virkailija, jonka kanssa sovimme laina-asiat kuntoon.

Alla olevissa kuvissa ensin makuuhuonettamme rempan jälkeen ja sitten lähtötilannetta.

Kun talo oli saatu tyhjennettyä yläkerran ja kellarin osalta alkoi remontti lokakuussa 2016. Kattavassa kuntotarkastuksessa oli todettu priimakunnossa oleva talo yhtä poikkeusta lukuunottamatta; kellarin nurkassa olleen saunan, jota ei oltu enää käytetty moniin vuosiin, nurkasta löytyi kosteusvahinko. Salaojat oli aikoinaan huonosti tehty, joten siinä missä itse ajattelin, että päästään heti sisähommiin, aloitettiin remontti salaojien kaivamisella. Ne tehtiin pieteetillä, kerralla kuntoon. Samaan aikaan sisällä kellarissa purettiin seinät niin pitkälle kuin pystyi ja lattia purettiin kokonaan. Saunan nurkkaa kuivateltiin huolella ja sillä aikaa yläkerrassa tapahtui.

Vanha sauna, joka oli rakennettu vintille, wc-tila ja vaatehuone purettiin ja myös meidän makuuhuoneesta purettiin yksi vinttiä vasten ollut seinä, jotta saimme laskevan katon. Kuopuksen huone rakennettiin kylmään vinttiin, joten lämmöneristykset tehtiin huolella. Kuopuksen huoneeseen asennettiin myös ikkuna tuomaan lisää valoa. Yläkerrassa purettiin kaikista huoneista lattiat ja seinät. Tehtiin koolaukset uusiksi ja rakennettiin kaikki alusta. Makuuhuoneeseemme jätettiin takkavaraus, sillä se oli viime vuodet toiminut takkahuoneena, vintille rakennetun saunan vieressä.

Alin kuva: kylmä vintti, johon rakennettiin kuopuksen huone
Toka alin kuva: tilasta purettu pois vanha sauna, vaatehuone ja kylppäri meidän vaatehuoneen ja kylppärin tilalta

Se, mikä lämmitti mieltä oli remppamiesten ihastelut siitä, kuinka hyvin talo oli rakennettu aikoinaan ja kuinka hyvin siihen oli tehty remontteja vuosien varrella. Meillähän äidin iskä teki remontin aikoinaan vuonna 1982 muuttaessamme tähän taloon. Hyvää työtä pappa oli tehnyt ja kunnioittanut vanhan talon elämää. Varsinkin sitä, että ei ollut sulkenut talon hengittävyyttä pois väärillä materiaaleilla ja remontointiratkaisuillaan.

Kellarin saunanurkan kuivatusoperaation jälkeen kellarissa päästiin rakentamaan seinäpintoja ja lattiaan vaihdettiin sorat, murskat yms ja valettiin betoni. Sitä ennen laitettiin koko kellarin lattiaan lattialämmitys, joka lämmittää koko kellarin. Autotallin iso nosto-ovi poistettiin ja seinä muurattiin umpeen. Pikkuhiljaa tuosta autotalli- ja varastotilasta alkoi hahmottumaan meidän tuleva television katseluhuone bistroineen. Myös vanhan saunan tilalle rakennettava uusi sauna alkoi hahmottumaan.

Yläkerran makuuhuonetilat alkoivat myös näyttämään lähes jo valmiilta, kun seinät ja lattiapinnat oli rakennettu. Siellä päätimme mennä kymmenisen vuotta sitten uusituilla vesikiertoisilla pattereilla lämmityksen suhteen, paitsi kylpyhuoneeseen (se, mikä toimii kodinhoitohuonetilana) asennettiin lattialämmitys.

Keskikerroksessakin tapahtui kuin varkain. Kylppäri purettiin myös raakileeksi ja rakennettiin alusta. WC-istuimen paikka vaihdettiin ja  vanha suihku purettiin. Tässä vaiheessa remonttia siirryttiin jo miettimään säilytysratkaisuja. Säilytysjärjestelmiä pohdimme pitkään ja päädyimme neljään huoneeseen asennettaviin Elfa-järjestelmiin. Neljään huoneeseen päädyimme myös asentamaan liukuovet, joista osaan laitettiin peililiukuovet.

Alla keskikerroksen wc jälkeen ja ennen :)

Olimme päättäneet jo remontin alussa luopua öljylämmityksestä ja siirtyä maalämpöön. Talvella takapihalle porattiin sitä varten tarvittavat ”kuilut” ja vanha öljysäiliö poistettiin pannuhuoneesta. Maalämpöön liittyvät pömpelit (by the way, huomaatteko mun erittäin asiantuntevan otteen näihin teknillisempiin juttuihin ;) ja lämminvesivaraajat sijoitettiin kellariin erilliseen tekniseen tilaan.

Materiaalivalintoja tuntui olevan paljon. Näin jälkikäteen muistan sanoneeni ääneen: ”No, laitetaan seinät valkoisella maalilla ja tapetoidaan sitten myöhemmin.” Jep, seinäthän ovat vieläkin valkoisella maalilla yläkerrassa :) Miehen kanssa olimme yksimielisiä kaikista materiaalivalinnoista. Ja oikeastaan mies luotti aika pitkälti minun valintoihini, sillä oli aika paljon reissussa rempan aikana eikä ehtinyt juuri kierrellä materiaaleja katselemassa.

Kevättalvella oli aika alkaa lähteä kilpailuttamaan keittiöitä. Tarkoituksena oli niistäkin pyytää monta eri tarjousta, mutta tuossa vaiheessa remonttia alkoi olla jo aika väsynyt kaikkiin valintoihin. Joten kun saimme ekasta keittiöfirmasta suunnitelmieni mukaan tehdyn virallisen suunnitelman ja  budjettiimme sopivan tarjouksen, niin se lukittiin. Toimitus lukittiin toukokuun alkuun.

Vaikka jossain vaiheessa (itse asiassa montakin kertaa) rempan keskellä tuntui, että tämä ei valmistu ikinä, niin lopulta alettiin olla loppusuoralla. Remppamiehetkin oli painaneet pitkää päivää kaksistaan monien kuukausien ajan ja heitä alkoi jo käymään hieman sääliksi, kun olimme tällaiseen projektiin toiset nakittaneet :D Vielä viime metreillä yhdessä remonttimiesten kanssa pähkäilimme bistron sisustusta. Tai lähinnä sitä, että millä peittäisimme baaritiskin molempiin päihin jääneet kantavat pystypalkit. Kelo ja Lappi oli ratkaisu siihen. Mietimme, että haluamme tuonne kellariin jotain sellaista, joka on meille tärkeää. Remonttimiehet saivat kuin saivatkin ostettua meille keloa ja saimme palan Lappia kotiimme. Alla olevissa kuvissa ensin lopputulos ja sitten lähtötilanne ja välivaiheet kellarista.

Keskikerroksenhan suhteen emme uusineet muuta kuin keittiön ja kylpyhuoneen; äiti ja iskä olivat remontoineet kokonaisuudessaan kerroksen vuonna 2013 juuri ennen iskän kuolemaa.

Heinäkuussa muutimme uuteen kotiin, vaikkei kellari ollut vielä valmis. Elokuun lopulla potkimme remppamiehet pois, kiitimme ja kumarsimme erittäin hyvin tehdystä työstä. Yhtäkkiä olikin outoa, kun kukaan ei naputtanut vasaralla tai sirkkelöinyt. Oli harvinaisen hiljaista :) Pikkuhiljaa asetuimme taloksi 

Kun sisätilat oli remontoitu, niin oli jo aika siirtyä miettimään ulkopuolisia juttuja. Taas lupapiirroksia ja suunnitelmia. Tuntui, että nyt riittää, enää ei jaksa. Jälleen pankkiin hattu kädessä ja astetta nöyrempänä ulos ovesta. Keväällä ja kesällä 2018 meidän piti saada koko piha tehtyä, mutta autokatos ja kivetys siirtyivät keväälle 2019. Ja hei, juuri tänään saimme sovittua, että autokatos rakentuu maaliskuussa. Kivetys tehdään heti, kun maa on sulanut. Pohjat ja routaeristeet senkin osalta on jo tehty, joten pintatöillä päästää. Ehkä tämä vielä tästä kuulkaas valmistuu tämä meidän remontti.

Yleensähän vanhojen talojen remontteihin sisältyy yllätystekijöitä. Meillä ei onneksi tullut suurempia yllätyksiä. Sivusta seurattuna tuli kyllä todettua, että hirmuisen monta työvaihetta remontissa oli ja siinä missä ajatteli, että remppa koskee sisätiloja, niin toki ulkonakin tehtiin vaikka sun mitä. Muun muassa putkiston uusiminen kadulle asti, kaapeloinnin sun muut.

Remonttikustannuksia ei tullut lisää alkuperäiseen tarjoukseen nähden, muuta kuin meistä itsestämme johtuvia kustannuksia. Jotkut haluamamme asiat päätimme vasta remontin edetessä, mikä tietysti aiheutti lisätyötä ja lisäkustannuksia. Koska toisaalta – kerran kun näin suurta remppaa tehdään, niin miksei tehdä sitä sitten kunnolla.

Se, että meillä on kauttaaltaan tarkastettu ja täysin peruskorjattu koti merkitsee kyllä tänä päivänä paljon. Niin paljon saa lukea surullisia uutisia hometaloista. Terveyden uhalla ei kannattanut laistaa mistään remontin vaiheista, vaan teimme mieluusti tietyt jutut pitkän kaavan mukaan ja perusteellisesti.

No kannattiko? Kyllä, mikäli rakastaa vanhan talon narisevia lattioita. Sitä kohtaa rappusten alla, joka on narissut jo vuodesta 1982. Jos rakastaa huikua, joka pakkaspäivinä käy nurkista. Tunnetta, että sisällä on raikas ilma. Jos rakastaa villasukkaelämää ja mittavia lumitöitä. Kesällä nurmikonleikkuuta ja omenoiden keräämistä. Kyllä, mikäli haluaa vaalia näitiä muistoja, joita tämän talon seinät kantavat sisällään 

TIISTAITERKUIN,

 

PS. täältä löytyy remppapostauksia lisää :)


perjantai 14. joulukuun 2018

Jouluista inspiraatiota ja suunnatonta iloa

HEIPPA IHANAT!

Alunperin ajattelin, että tänä iltana olisi kiva perjantaimyysseillä blogiinkin asti. Mutta koska mies tulee vasta myöhemmin illalla kotiin, niin taidetaan myysseillä sellaisilla ruoilla, joissa ei ole sitä uutuudenviehätystä. Mediaseksikkyydestä puhumattakaan. Perjantaipitsoilla mennään todennäköisesti, joten tähän perjantaihin ajattelin ruokaisten myyssien sijaan tarjota jouluista myyssiä. Eilisen illan tapahtumasta, ihmisistä ja tarinasta inspiroituneena.

Kun saa tehdä sitä mitä rakastaa työnään, se välittyy hyvin vahvasti ulospäin. Tekemisen riemua ja iloa on ihana seurata. Se inspiroi itseänikin ihan älyttömän paljon. Yhtenä esimerkkinä tekemisen ilosta ja rakkaudesta tekemiseen sain kokea eilen pirkanmaalaisen luovan yhteisön By Pilke:en ihanien naisten kautta jouluworkshopissa*. Kurvasin töiden jälkeen talla pohjassa Pispalanharjulle vanhan keltaisen puutalon parkkiksille, jossa Marja (joka ei esittelyjä kaipaa, vaan tunnette tuon ihanaisen Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjana) minua parkkipaikalla jo odottikin. Nousimme muutamat portaat ylös päin ja saavuimme vanhan talon eteiseen.


Se tuoksu ja lämpö. Kynttilöiden langettama hämyinen valo ja iloinen puheensorina. Astuimme sisään saliin, johon oli pitkän pöydän ääreen katettu pellavaliinalle kynttilöitä, saksia, rautalankaa ja kauniita jouluisia kasveja. Salin yhdellä seinällä katseenvangitsijana toimi kaunis vanha kaappi. Nurkassa taas kakluuni loi lämpöä. Marja oli aiemmin postannut IG:iinsa kuvan By Pilke:en jouluworkshopista ja innostuin heti minäkin ja ilmottauduin paikalle. Vaikka välillä sitä tuntuu, että kaikki ylimääräinen työpäivän jälkeen pitäisi karsia, niin tätä menoa en onneksi karsinut.

Jo kauan, siis vuosia, olen haaveillut siitä että olisi aikaa ja osaamista tehdä kaunis kranssi. En ole vain saanut sellaista aikaiseksi. Nyt kaikki oli käden udottuvilla. Materiaalit, apu ja inspiraatio. Ja hei, mä osasin tehdä kranssin. Koin suuren suurta iloa ja onnistumisen tunnetta. Vaikein osa kranssin tekemistä oli ehdottamasti henkarin muotoileminen ympyräksi ;)  Mallailujen jälkeen kranssi pääsi pianon päälle. Alunperin suunnittelin sitä takan eteen, mutta sitten mietin, että ehkä tuo varaavan takan lämpö ei ole sille eduksi. Ulkonahan kranssi varmastikin olisi pitkäkestoisin.

Niin paljon eilisestä inspiroiduin, että tänään aloitin päiväni siivoamalla. Joka tapansa mukaan ryöstäytyi käsistä ja nyt on olohuoneessa uusi järjestys. Se viimekesäinen tapettikuumeeni nosti taas tuolla vanhassa hirsitalossa päätään. Kuten myös haave vaaleista lattioista keskikerrokseen. Silloin suuren rempan aikanahan meinasimme vaihtaa tuon ruskean parketin, mutta tulimme toisiin aatoksiin. Jälleen mieleni kaipaisi vaaleaa lattiaa, joten katsotaan nyt. Aika paljon sai kuitenkin silmäniloa jo siivoamalla.

Nyt pestyt sohvanpäälliset paikoilleen ja sitten vielä pari työtyöjuttua. Huomasin siivotessani, että muutama joululehtikin on vielä lukematta, joten ehkä antaudun hetkeksi sohvannurkkaan fiilistelemään, kun päivä on pulkassa. Edellinen amaryllis kukki ja kupsahti, joten tänään on haettava vielä muutama uusi amaryllis. Mieluiten sellaisia jo vähän auenneita, sillä viikon verran niistä ehdimme nauttia ennen reissuun lähtemistä!

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

* jouluworkshop saatu IG -näkyvyyttä vastaan


keskiviikko 10. lokakuun 2018

Hyvästit kiukuttelevalle vatsalle & arvonta


Kaupallinen yhteistyö: Life


 

MOIKKA IHANAT!

Onko teillä koskaan niitä päiviä, kun ihistää ja turvottaa? Kun kaikki housut tuntuvat epämukavilta päällä ja kun peilistä katsoessa näyttäisi siltä, kun sinne vatsaan olisi vahingossa joutunut vappupallo? Sellainen iso foliopallo, vähintäänkin. Itse en ole juuri kärsinyt aiemmin vatsavaivoista, mutta täytyy todeta, että viimeisen vuoden aikana olen liian usein todennut kärsiväni pulputtavasta vatsasta sekä sellaisesta yleistilaa helposti laskevasta pingottuneesta olosta vatsan seudulla. Vaikka ruokailut pitäisi olla reilassa ja liikun, niin silti on niitä päiviä edelleen, kun sujahdan suosiolla mekkoon. Housun kauluksen puristaessa.

Mekkoon se kiukutteleva vatsakin mahtuu paremmin ja yleensä siitä päivän mittaan rauhoittuu. Ellei sitten saa polttoaineekseen jotain sellaista, mikä kiukustuttaa sitä lisää. Tämä postaus jatkaa luonnollisemman hyvinvoinnin sarjaa Lifen brändilähettilyyden myötä ja on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.

No miten sitten saada se vatsa hymyilemään? Väistämättä vatsan ja suoliston ongelmat ovat sellaisia, jotka saavat koko olotilan vähän alavireiseksi. Koska vatsan hyvinvointi on hurjan henkilökohtainen asia, niin suosittelisin teitä kääntymään lähimmän Life -liikkeen asiantuntevan henkilökunnan puoleen. Jotta saisitte omalle kohdallenne ja omiin vatsavaivoihinne juuri ne oikeat vinkit ja tuotteet. Itse suuntasin suloisena sunnuntaina iloisen ja onnellisen vatsani kanssa tapaamaan Maaritia Lielahden Life -myymälään.

Koska vatsavaivoja oli ollut viimeisen vuoden aikana enemmän kuin aiemmin, niin juttelimme siitä, mikä niihin on voinut olla syynä. Itse heitin ilmoille ajatuksen, joka oli pälkähtänyt mieleeni; voiko osa vatsavaivoista olla hormonaalisia? Miten näin keski-iässä olevan naisen hormonitoiminta vaikuttaa suolistoon? Selitys löytyy aineenvaihdunnan hidastumisesta iän myötä.

Koska suolisto näyttelee kokonaishyvinvoinnissamme niin suurta osaa, imin itseeni tietoa, mitä Maarit antoi. Sitä haluaa helliä vatsaansa ja sitä kautta koko yleisvointiaan niin paljon kuin mahdollista. Luonnollisemmat lisäravinteet ja vitamiinit tuovat helpotusta oikkuilevaan vatsaan, mutta myös omilla elintavoilla on suuri merkitys!

♡ Maitohappobakteerit ovat ehkä tunnetuin vatsan hellimiseen soveltuva luonnontuote, mitä meidän kaapeista löytyy. Itse käytän tätä nykyä maitohappobakteereita päivittäin. En siis vain mahdollisten ulkomaanreissujen tai antibioottikuurien aikana. Ja heti, jos tulee päivänkin tauko, huomaan sen olotilassani. Life Probiootit ovat koko perheen käytössä päivittäin. Niiden maitohappobakteerikannat ovat tutkitusti mahahappoja ja sappisuoloja kestäviä kantoja, jotka pystyvät kulkeutumaan suolistoon ja elämään siellä. Valmisteessa on seitsemän ihmisperäistä maitohappobakteerikantaa ja 5 miljardia bakteeria/kapseli.

♡ Kuuriluontoisesti, esimerkiksi viikon kuurina silloin tällöin käytän Life Sporebiotic -tuotetta. Tuotteessa bakteerit ovat itiömuodossa, ja itiöiden kyky selvitä toimintakykyisinä erilaisista olosuhteista on täysin omaa luokkaansa. Itiömuodossa bakteeri on ikään kuin horroksessa ja muodostaa suojakseen erittäin vahvan kuoren kalsiumista ja aminohapoista. Tämän suojakuoren ansiosta itiöt kestävät erinomaisesti olosuhteita, jotka tavallisesti heikentävät bakteerien elinvoimaisuutta: lämpötilanvaihteluita, pitkäaikaista säilytystä ja happamia olosuhteita (esim. mahahapot). Itiö ”tunnistaa” optimaaliset kosteus-, pH- ja lämpöolosuhteet, jolloin se sulattaa kuorensa ja aktivoituu. Eli periaatteessa tuote aktivoituu vasta suolistossa. Siellä missä pitääkin.

♡ Koska maitohappobakteerit tarvitsevat kasvualustan, niin apuun kannattaa ottaa Puhdas+ Saccharomyces Boulardii -valmiste. Se on hiivatyyppinen mikro-organismi. Hyvänlainen hiiva, ns. probioottihiiva, joka ei ole elävässä muodossa. Koska se ei ole bakteeri, niin antibiootit eivät pääse sitä tuhoamaan. Boulardii toimii maitohappobakteerien kasvualustana. Se korjaa limakalvoja ja siitä on todettu olevan apua esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymässä.  Saccharomyces boulardii kestää paremmin vatsahappoja kuin maitohappobakteerit.

♡ Maarit kertoi, että kun vatsassa on entsyymiä, mikä pilkkoo ruokaa hienommaksi, niin ravintoaineet imeytyvät paremmin. Tällaisia entsyymejä löytyy muun muassa Puhdistamon Ruoansulatusentsyymikapseleista. Niistä saa nopean avun vatsan turvotukselle ja muille ruoansulatusongelmille. Ne sisältävät lisäksi hyödyllisiä maitohappobakteereja.

Se, että oppii itse tunnistamaan ne syyt, minkä takia vatsa valittaa, on mielestäni yksi avaintekijä vatsavaivojen hoitoon. Jotta osaa omalla toiminnallaan vältellä vatsavaivoja, mikäli ne ovat omasta toiminnasta kiinni. Itselläni suurin vatsavaivojen aiheuttaja on kiire ja stressi. Olen niitä ihmisiä, jotka stressaavat vatsallaan. Vatsa voi olla kuralla tai sitten se voi olla toista ääripäätä. Vatsanpohjassa on stressin aikaan perhosia, mutta ei niitä sellaisia toiveikkaita iloisesta odotuksesta liihottelevia perhosia. Vaan niitä, jotka saavat vatsan kivistelemään. Kiire lisää ravintoköyhän ruoan syömistä. Kiireessä ei maistu ruoka ja ruokavälit venyvät aivan liian pitkiksi. Vatsani ei tykkää tästä yhtään.

Kolmas asia, joka kiireessä korostuu on lisääntynyt kahvinjuonti. Kun on olevinaan niin väsy, että tarvitsee välttämättä sen viisi isoa kolpakkoa kahvia päivässä, joista mielellään yhden jo heti aamulla tyhjään vatsaan. Jossain kohtaa iltapäivästä alkaa jo kädet tärisemään ja ylävatsassa kuplimaan liiallisesta kahvinjuonnista.

Sain testattavaksi Coffee Pixels Cascara ja Coffee Pixels Milk -kahvipatukoita, jotka ovat suklaan kaltaisia kahvinmakuisia kofeiinipitoisia syötäviä välipaloja. Olen tainnut jäädä näihin koukkuun. Maku on kuin italian helteisen auringon alla paikallisen kahvilan terassilla nautitussa espressossa. Kahvipatukat on valmistettu sekä kahvipavuista että niiden antioksidanttipitoisesta kahvimarjasta, jota kutsutaan Cascaraksi. Milk -patukassa on myös maitojauhetta. Ne ovat käteviä tilanteisiin, mihin tarvitsee kahvin kaltaista kofeiini-energia-boostia, mutta kupillista kuumaa kahvia ei ole mahdollista nauttia. Lisäksi nämä patukat ovat hellävaraisempia vatsalle kuin tavallinen kahvi ja ne ovat varsin kuitupitoisia.

Kuitu on muuten avainsana oman vatsani hyvinvointiin, ehkä teidänkin? Muistan aikoinaan, kun välttelin kaikkia viljatuotteita (älkää edes kysykö miksi…), niin vatsani veti aivan juntturaan. Kun otin puolen vuoden jälkeen jälleen aamupuuron ja ruisleivän valikoimiini, niin taivas aukesi ja olo oli euforinen. Vatsaongelmani ovat hyvin kausiluontoisia ja kuten totesin, niin stressaavina ajanjaksoina vatsani jumpittelee. Vaikka muuten siedänkin laktoosia ja gluteenia, niin silloin kun vatsa on oikein ottanut nokkiinsa esimerkiksi kiireessä, niin vaihdan hetkeksi maidon kauramaitoon ja teen puuronkin gluteenittomiin kaurahiutaleisiin. Huomaan jo näiden muutosten vaikuttavan vatsan hyvinvointiin suotuisasti.

Koska itse rakastan vatsaa helliviä ruokia, niin ajattelin jakaa teille kaksi reseptiä, joista ainakin meikäläisen vatsa hymyilee. Nimittäin kultaisen banaanikurkumapuuron sekä kuiturikkaan chiasiemenleivän. Näitä tulee tehtyä silloin, kun vatsa jumpittelee. Ja oikeasti, vatsa voi paremmin, kun päivän aloittaa tuolla lohtupuurolla. Ainakin paremmin kuin silloin, kun se vatsa saa ensimmäisenä aamusta kupillisen kahvia.

BANAANIKURKUMAPUURO
2 annosta

3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
4,5 dl luomukauramaitoa
1 banaani
2 tl Foodin Kurkumaa
1 tl suolaa
loraus hunajaa

tarjoiluun: mulperinmarjoja, Linum Plus -kuituseosta, kookoshiutaleita

-kiehauta kauramaito ja lisää siihen kaurahiutaleet
-anna porista hiljalleen noin 10 minuuttia ja hauduta kannen alla vielä viisi minuuttia
-lisää puuroon muut ainekset ja surauta kevyesti sauvasekoittimella niin, että banaani muussaantuu
-nauti mulperinmajojen, kuituseoksen ja kookoshiutaleiden kanssa

Olenkin kertonut teille, että olen koukuttunut kurkumaan. Sen lisäksi, että se maistuu hyvälle, antaa se eri ruoille kauniin värin. Sillä on todettu olevan tulehdusta vähentävä vaikutus ja lisäksi sen on huomattu joidenkin tutkimusten mukaan maltillisesti nautittuna vähentävän suoliston kaasuja. Kurkumaa kiukuttelevalle vatsalle? Yes, please! ID

Rakastan leipää, mutta rakkauteni ruisleipään ei mene yksiin sen kanssa, mitä vatsani asiasta ajattelee. Se kun pömpöttää ruisleivästä pulleana tämän tästä. Sen takia pidän välillä taukoja ruisleivän syönnistä. Olen huomannut myös gluteenittoman ruisleivän soveltuvan tavallista paremmin vatsalleni. Mutta leipä, jota vatsani rakastaa on chiasiemenleipä. Joka ikinen kerta teen tämä eri variaatiolla. Riippuen siitä, mitä siemeniä tai kuivattuja marjoja kaapista löytyy. Tällä kertaa marjapuolesta vastasi Linum Plus -kuituseoksen tyrnin marjarouhe, hillan siemenrouhe ja mustikkajauhe.

CHIASIEMENLEIPÄ

4 dl siemeniä (esim. pellavan-, hampun-, auringonkukan siemeniä)
4 rkl Life chiasiemeniä
4 dl vettä
3,5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1 dl Linum Plus -kuituseosta
1 dl murskattuja cashewpähkinöitä
1,5 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
loraus agavesiirappia

-sekoita kuivat aineet keskenään
-kiehauta vesi ja lisää siihen öljy sekä siirappi
-sekoita vesiseos kuiviin aineisiin ja kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan
-paista 175 asteessa noin tunti

Tuo Linum Plus -kuituseos on varsinainen supertuote. Sen kerrotaan soveltuvan niin kovalle kuin löysälle vatsalle, stressi- ja jännitysvatsalle. Se on avuksi kolestroli- ja rasva-arvojen hallinnassa, painonhallinnassa ja se tasapainoittaa veren sokeria. Se lisää aterianjälkeistä kylläisyyden tunnetta ja täydentää niukkakuituista ruokavaliota. Ja sen kyllä huomaa, yksi pala leipää saa jo kovasti nälästä kurnivan vatsan rauhoittumaan.

Kuten huomaatte, niin jälleen asiaa vatsan hyvinvoinnista olisi riittänyt vaikka kuinka. Se on toisaalta ihana asia, että tämä luonnollisempi hyvinvointi kirvoittaa kielenkannat tässä määrin kirjoittamaan. Olen sitä mieltä, että me kaikki olemme loppupeleistä itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Senkin takia tämä kunnia toimia Lifen brändilähettiläänä on avannut silmiäni tajuamaan hyvinvoinnin moninaiset osat. Ei se ole vain kyse siitä pyhästä kolminaisuudesta eli unesta, ravinnosta ja liikunnasta. Kyse on paljon laajemmasta aihealueesta. Oikeastaan tunnen, että kropassani tai pääkopassani ei ole ainuttakaan osaa, joka ei kuuluisi hyvinvoinnin piiriin. Niin fyysisesti kuin henkisestikin haluan voida hyvin. Olla elämäniloinen ja -nälkäinen. Jokaisen meidän prioriteettilistan kärjessä pitäisi olla oma hyvinvointi. Sillä…”The greatest wealth is health.”

Koska tämäkin sydäntäni lähellä oleva asia on pakko johonkin lopettaa, niin onneksi loppukaneettiin kuuluu hyvän jakaminen teille siellä ruudun toisella puolella. Osa omaa hyvinvointiani on se, että pystyn antamaan myös muille. Koska te rakkaat lukijat siellä ruutujen toisella puolella annatte niin paljon minulle, niin nyt kolmella teistä on mahdollisuus voittaa Life Sporebiotic -tuote (arvo 52,50 euroa). Arvontaan osallistut vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosioissa:

Miten sinä pidät huolta vatsasi hyvinvoinnista?

Arvonta-aikaa on viikko eli keskiviikkoon 17.10 klo 16.00 asti ja arvonnan säännöt löytyvät täältä.

Vielä muutama muistutus:

♡ Lifessä juhlitaan synttäreitä 8.-21.10., jolloin heillä on huikeita tarjouksia. Kannattaa siis käydä tutustumassa paikan päällä huipputarjouksiin tarkemmin! ♡

 ♡ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saatte tämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista

KESKIVIIKKOTERKUIN,