Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Postin ja Indieplacen kanssa.

”Moikka Anu!  Mitä sulle kuuluu? ♥ Muistatko ne ajat, kun läheteltiin toisillemme kirjeitä ja kortteja? Mitäs, jos elvytettäisiin tuo tapa uudelleen henkiin? Kun mä kuulin Postin kamppiksesta, jossa ideana oli ilahduttaa tunteella ja koskettaa kortilla, niin sä tulit ihan ekana mieleeni…”

Kuinka usein sinä lähetät kortteja? Kuinka usein piristät sukulaisiasi tai ystäviäsi postilaatikosta löytyvällä muistamisella? Mun täytyy myöntää, että viime vuosina olen ollut enemmänkin se vastaanottava osapuoli enkä niinkään se, kenen nimi on kaunolla nätisti korttiin tai kirjeeseen lähettäjän paikalle kirjoitettu.

Se oikeasti harmittaa, sillä mä rakastan kirjoittaa kortteja. Rakastan ilahduttaa muita. Rakastan valikoida Postin tai kauppojen hyllyiltä kauniita kortteja, joissa jo kuva kertoo puolestaan enemmän kuin kauniisti rustatut rivit. Muistatteko aikaa, kun elämään sisältöä toivat kirjekaverit? Kun kaupassa pohti kauniiden kirjepapereiden ja -kuorien välillä. Kun innolla odotti vastausta kirjekamulta ja sitä päivää, kun postiluukusta tipahti kirje tai kortti kauniilla postimerkillä varustettuna. Ne päivät oli oikeasti koulujen jälkeen kohokohtia. Kotiin tullessa reppu tippui samantien eteiseen, läksyt jäivät tekemättä ja välipala syömättä. Tai ne kyllä tehtiin ja syötiin, mutta vasta sen jälkeen, kun ystävän kuulumiset oli luettu kaikessa rauhassa.

Kaupallisen yhteistyön myötä Postin kanssa tulin kertomaan teille mun uudesta harrastuksesta. Siitä, mikä vielä kaksikymmentä vuotta sitten olisi tuntunut ihan normaaliarjelta, eikä niinkään luksukselta niin kuin nyt. Tästä lähtien mä otan tavakseni joka kuukausi lähettää ainakin yhden postikortin. Pieni vaiva ja kustannus, suuren suuri ilo vastaanottajalle. Tavalla, jolla pääsee tavallisia sanoja lähemmäs – toisen mieleen ja sydämeen. Tavalla, joka koskettaa ja tuntuu.

”Voitko kuvitella, että se oli 25 vuotta sitten juurikin näinä päivinä, kun tanssittiin siellä Ellinrannan yhdessä diskossa pöydillä? Kuinka yksi kohtaaminen muutti meidän molempien loppuelämän niin, että meidän väliin tuli yhtäkkiä tuollainen iso valtameri? Mutta eipä se valtameri ole onneksi meidän ystävyyttä haitannut, päinvastoin vaan kenties jopa lähentänyt.”

Muistan pikkutyttönä keräilleeni postimerkkejä. Liimasin ne sellaiseen punakantiseen vihkoon, jossa oli kaksi ponia kannessa. Joka kerta, kun sain kirjekaverilta kirjeen höyrytettiin äidin kanssa postimerkki pois. Tai sitten leikattiin se kirjekuoresta tai kortista leimoineen päivineen.

Vaikka nykyajan yhteydenpito on tehty helpoksi, niin mä olen sitä mieltä, että kaiken ei pidä olla liian helppoa. Vaikka maailma kehittyy, niin on hyvä pitää kiinni tietyistä tavoista, jotka on nuorena omaksunut. Meillä äitillä oli aina varastossa kauniita kortteja. Joka tilanteisiin sopivia. Tämän kampanjan tiimoilta seikkailin kaupan korttihyllyjen edessä ja ihastelin toinen toistaan kauniimpia kortteja. Ostin niitä jo varastoon tulevia kuukausia varten.

Tulevia kuukausia varten, kun ilahdutan ystäviä ja sukulaisia postikorteilla.

Oli aika, että en tiennyt millaisen postimerkin korttiini tai kirjekuoreeni valitsisin. Nyt tiedän. Tiesittekö te, että Postin ikimerkit ovat ikuisia? Ne kelpaavat ostoajankohdasta riippumatta ikuisesti. Mä olin kyllä kuullut ikimerkeistä, mutta en tajunnut sitä, että tuo nimi viittaa juurikin siihen, että ne ovat ikuisia. Ne eivät mene ikinä vanhaksi, vaan ovat aina käyttökelpoisia.

Kotimaan  ikimerkit tunnistaa merkissä olevasta Suomen kartta -symbolista, kun taas ulkomaan ikimerkin tunnistaa merkin kulmassa olevasta maapallosymbolista. Enintään 50 gramman kirje tai kortti menee yhdellä ikimerkillä. Kirjeen tai kortin postimerkkien määrä määräytyy lähetyksen painon mukaan. Enintään 250 gramman painoiseen kirjeeseen tarvitset kaksi ikimerkkiä, 1000 gramman kirjeeseen neljä ikimerkkiä ja 2000 gramman kuusi ikimerkkiä.

Mun mielestä on aivan ihana ajatus, että postimerkit käsittelevät tärkeitä teemoja. Tämän vuoden teemoja Postin postimerkeissä ovat olleet esimerkiksi Muumi-postimerkkien kautta Itämeren suojelu ja runolliset lumottu metsä -postimerkit, joissa esiintyvissä mystisissä hahmoissa ovat jäätynyt mustikanvarpu sekä helmipöllö, jolla on perhosen siivet.

Made in Finland -sarja sisältää suomalaista innovaatioita juhlistavan postimerkin.  Suomen lippua kuvaava postimerkki syntyi suunnittelukilpailun kautta. Merkissä Suomen lipun puolikas kuvio heijastuu tyynen järven pinnasta ja muodostaa samalla siniristin. Sinisyyttä heijastaen -postimerkkiarkissa on 10 kotimaan ikimerkkiä.

Anun korttiin valitsin kuvan meidän rakkaasta kotikaupungista sekä ikimerkin, joka kantaa kortin aina tuolle USA:n länsirannikolle saakka.

”Meillä kaikilla on teitä kova ikävä. Vaikkei ihmisillä lastatut lentokoneet sinne suuntaan tai sieltä tänne nyt lennäkään, niin onneksi postikortit kulkevat. Toivottavasti pian nähdään. Hei ja lämpimät onnittelut tulevien synttäreidenkin johdosta! Olette rakkaita, kerro pojille terkkuja ♥  Terkuin, Maria & co”

Kortissa on todellakin voimaa – riveissä ja niiden väleissä. Kortti koskettaa ja kortti ilahduttaa. Kortin lähettäminen antaa niin paljon. Rohkaisen just sinua lähettämään kesäterkut kortilla jollekin, joka on ollut ajatuksissasi viime aikoina. Pieni vaiva, ilahduttavan iso ilo.

TIISTAITERKUIN,

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Santanderin ja Indieplacen kanssa.

Katson tiliotetta ja hykertelen sisäisesti. Se yksi merkkilaukku, josta olen haaveillut on pian hyppysissäni. Siirrän luottokortille rahaa, jotta voin ostaa tuon laukun. Luotolla siksi, koska tilillä sellaisia rahoja ei ole, vaikka se kesätyöpalkka just sinne napsahtikin. Mietin mielessäni, kuinka hyvin tuo laukku tulee sopimaan mun syksyn opiskelugarderoobiin. Eihän se juuri edes maksa, kun on sieltä luottokortilta pois eikä tililtä.

Tuttua? Näin 44-vuotiaana voin rehellisesti myöntää, että olin aiemmin holtiton rahan käyttäjä. Se oli aikaa, kun materia toi onnea, muka. Sitä aikaa, kun opintolaina meni kodin kalustamiseen ja opiskelijaelämästä nauttimiseen.

Tuli aika, että jouduin kääntymään enemmän kuin usein vanhempieni puoleen. Rahat olivat taas loppu. Nuo kaksi piheyden perikuvaa eivät ymmärtäneet, miten olin saanut luottokortin tappiin ja miten tili oli koko ajan tyhjä. Teinhän töitä opiskeluidenkin ohella. Vaatekaappi pursusi vaatteita ja eteisessä oli monta paria kenkiä. Materian omistaminen toi tietyllä tapaa turvallisuuden tunnetta.

Jollei vanhempani olisi auttaneet minua pois tukalasta tilanteesta ja puhuneet minulle järkeä, olisin kenties ollut yksi niistä, joille olisi tullut maksuhäiriömerkintä. Siihen aikaan onneksi ei ollut tarjolla pikaisia, kenties vastuuttomiakin, pikalainapäätöksiä sieltä sun täältä. Sen suhteen olen onnellinen, että tulin kuluttamisen suhteen järkeeni.

380 000 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintä vuonna 2018. Se kuulostaa tosi isolta luvulta, mutta toisaalta – toinen puoli minusta ymmärtää heitä. Sillä olen ollut siellä, missä kuluttaminen on lähtenyt aivan käsistäni ja sokeasti olen mennyt kohti merkkilaukkuja tai muita haaveitani. Ilman taloudellista edellytystä tehdä niin. Säästä hyvä tyttö, säästä. Sanoi isäni monta kertaa. Jollei johonkin ole varaa, sitä ei tarvitse.

Viisaita sanoja iskältä jo tuolloin. Ellen olisi ottanut itseäni (kiitos vanhempieni) niskasta kiinni, laittaisin varmastikin tänä päivänä jokaisen liikenevän euron matkustamiseen. Sen sijaan olen oppinut säästämään. Jo muutaman vuoden ajan mulla on mennyt kuukausittain tietty summa säästötilille ja rahastoihin.

Silti elämässä voi tulla yllättäviä tilanteita, että tarvitsee ulkopuolista rahoitusta. Vaikka teen ympäripyöreitä päiviä kahden työni kanssa ja säästän, niin silti itselleni tuli kolmisen vuotta sitten eteeni yllättäen tilanne, että tarvitsin lainaa. Olin joutunut häätämään vuokralaiset mummulta perimästäni sijoitusasunnosta pois maksamattomien vuokrien takia. Kävin katsomassa asuntoa häädön jälkeen ja olin shokissa. Reikiä seinissä, lattiat pilalla, keittiössä ei oltu siivottu viiteen vuoteen ja kylppäri oli…noh, sellainen että en uskaltanut kuin ovelta varovasti vilkaista. Tajusin, että jos haluan laittaa asunnon uudelleen vuokralle, se täytyy remontoida katosta lattiaan. Koska olin juuri menettänyt suuria summia vuokrissakin (olin maailman lepsuin vuokranantaja…), niin omarahoitusta ei säästöistäni huolimatta remonttiin ollut.

Silloin käännyin Santanderin puoleen. Tutkin eri luotonantajia ja Santanderin toimintatapa kuulosti omien arvojeni mukaiselta. He kun myöntävät lainaa ainoastaan sen jälkeen, kun ovat arvioineet, että asiakas ymmärtää ja pystyy hallitsemaan lainaan liittyvät velvollisuutensa. Varmistavat sen, että asiakkaan taloudellinen kantokyky ei ole vaakalaudalla lainaa ottaessaan. Se, että Santander haluaa olla osallisena estämässä ylivelkaantumista ja vähentämässä suomalaisten maksuhäiriömerkintöjä, lämmittää tällaisen tällaisen ex-shoppailuaddiktin mieltä suunnattomasti. Loppu remonttilainan takaisinmaksu kerralla onnistui myös sen ajan tullessa vaivatta ja ilman lisämaksuja.

Vastuullinen kuluttaminen on myös se, jota yritämme meidän tyttärille toitottaa tämän tästä. Maailma on täynnä houkutuksia ja nykyään saa ostettua vaikka mitä yhdellä klikkauksella. Samalla klikkauksella ja ehkä henkilötunnuksen nopealla syöttämisellä ostaa isojakin ostoksia. Joiden hinta vain pompsahtaa usein pilviin pitkän maksuajan myötä.

Nykymaailma on raaka. Paljon raaempi kuin silloin kun itse olin nuori. Nykyään pitää olla sitä ja tätä merkkivaatetta. Some luo omat paineensa nuorten pukeutumiseen. Meillä tytöt saavat kuukausirahaa ja säästävät vaatteitansa varten. Yllättävästi sitä tulee punnittua ostoksiaan tarkemmin, kun joutuu sen omasta pussista maksamaan.

Se, että kuluttaa vastuullisesti ei estä unelmien toteuttamista. Vaan aivan päinvastoin. Kun on pieni puskuri omasta takaa ja talousasiat kunnossa, sitä saa tarvittaessa apua vastuulliselta luotonantajalta unelmiensa toteuttamiseen. Itse olin aina haaveilut maasturista. Siitä lähtien, kun näin MacGyverilla sellaisen. Maastoauto siinsi siis mielessäni vuosikaudet ja päätin, että kun saavutan tietyn tulotason kuukaudessa, minulla on sellaiseen varaa. Autorahoitukseni on niin ikään hyväksi ja luotettavaksi kokemaltani kumppanilta eli Santanderilta. Seuraava haaveeni on ajaa taloudellisemmin ja ekologisemmin. Päivittää autoni hybridiversioon maastoautosta. Mutta sen aika ei ole vielä, ensin pitää kerätä hieman säästöjä ja käsirahaa.

Kenellä tahansa meistä voi tulla elämässä yhtäkkinen muutos ja taloudellisesti tipahtaa korkealta. Kuten keväällä uutisista saimme lukea, niin korona kouraisi monia ja moni menetti työpaikkansa ja sitä myötä säännöllisen tulonsa. Tuollaisten tilanteiden varalle on hyvä pitää huolta omasta taloudesta. Elää kohtuudella ja laittaa osan tuloistaan sukan varteen. Tiukan paikan tullen voi kääntyä luotettavan ja vastuullisen lainanantajan puoleen hyvillä mielin. Silloin, kun on talous siinä kunnossa, että on kykenevä selviytymään lainan takaisinmaksusta.

Mitä kohtuudella eläminen minulle tarkoittaa? Sitä, että tajuan itse olevani vastuussa rahankäytöstäni. Osaan tarvittaessa kiristää nyörejä ja tiedän, että osa unelmistani tarvitsee rahaa toteutuakseen. Kuukausituloni vaihtelevat melko paljon työtilanteen mukaan ja on kuukausia, että elän liki täysin miehen palkan turvin. Tai joudun turvautumaan säästöihini. Tiedän, että minussa asuu vielä se pieni holtiton rahankäyttäjä, joka helposti hassaisi tilillä lojuvat rahat menemään. Eikä aina välttämättä kaikista fiksuimpiin ostoksiin. Aina silloin tällöin otan itseäni niskasta kiinni ja kerään kuukauden kuitit talteen. Teen ikään kuin välitilinpäätöksen, että mihin meillä menee rahaa. Eniten kulutamme ehdottomasti ruokaan. Ellei asuntolainaa oteta huomioon. Sallin itselleni silloin tällöin heräteostokset, mutta välitilinpäätösten ja tiukan ajan budjetoinnin myötä, pieni pihi minussa on herännyt henkiin. Jokaisesta korttimaksustani menee viisi euroa säästötililleni. Tämä oli ensimmäinen askel silloin, kun otin itseäni kiinni säästämisen suhteen. Pieni, mutta vaivaton tapa säännöstellä ostojaan ja toisaalta saada vähän säästöönkin.

Se, missä aiemmin nettiselaimen aloitussivuna toimi lentoja kaupitteleva sivusto, toimii aloitussivuna nykyisin pankin verkkopalvelu. Päivittäin katson rahastoiden ja säästötilin tilanteen. Taloudellinen vakaus tuo sellaista turvallisuuden tunnetta, jota elämääni kaipaan. Aina sanotaan, että raha ei tuo onnea. Sitä se ei tuo, mutta kyllä se mahdollistaa paljon. Vastuullinen kuluttaminen ei estä unelmien toteuttamista, vaan päinvastoin. Siinä, missä aiemmin raha poltteli taskussa ja usein matti keikisteli kukkarossa, olen tyytyväinen että tänä päivänä tekemilläni vastuullisilla valinnoilla ja työllä voin palkita välillä itseni. Ehkä joku päivä jopa sen hybridiauton muodossa.

Mistä sinä unelmoit? Jos ei ikuista rakkautta ja terveyttä oteta huomioon? Mä unelmoin hybridimaasturin lisäksi siitä, että valmistun reilun vuoden päästä hyvinvointivalmentajaksi ja pystyn auttamaan ihmisiä tavoitteissaan kohti pitkäkestoista hyvinvointia. Tsemppaamaan ja kannustamaan. Laittamaan hyvän kiertämään. Koulutus ei ole suinkaan ilmainen, vaan vaatii jo nyt suunnitelmallisuutta rahan käytön suhteen. Kuluttamisen kohtuullistamista. Mutta uskon, että vielä joku päivä koulutukseni myötä saan siihen sijoittamani pääoman takaisin. En vain kassavirtana, vaan hyvänä olona muiden auttamisesta ♥

KESKIVIIKKOTERKUIN,