---

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Santanderin ja Indieplacen kanssa.

---

Katson tiliotetta ja hykertelen sisäisesti. Se yksi merkkilaukku, josta olen haaveillut on pian hyppysissäni. Siirrän luottokortille rahaa, jotta voin ostaa tuon laukun. Luotolla siksi, koska tilillä sellaisia rahoja ei ole, vaikka se kesätyöpalkka just sinne napsahtikin. Mietin mielessäni, kuinka hyvin tuo laukku tulee sopimaan mun syksyn opiskelugarderoobiin. Eihän se juuri edes maksa, kun on sieltä luottokortilta pois eikä tililtä.

Tuttua? Näin 44-vuotiaana voin rehellisesti myöntää, että olin aiemmin holtiton rahan käyttäjä. Se oli aikaa, kun materia toi onnea, muka. Sitä aikaa, kun opintolaina meni kodin kalustamiseen ja opiskelijaelämästä nauttimiseen.

Tuli aika, että jouduin kääntymään enemmän kuin usein vanhempieni puoleen. Rahat olivat taas loppu. Nuo kaksi piheyden perikuvaa eivät ymmärtäneet, miten olin saanut luottokortin tappiin ja miten tili oli koko ajan tyhjä. Teinhän töitä opiskeluidenkin ohella. Vaatekaappi pursusi vaatteita ja eteisessä oli monta paria kenkiä. Materian omistaminen toi tietyllä tapaa turvallisuuden tunnetta.

Jollei vanhempani olisi auttaneet minua pois tukalasta tilanteesta ja puhuneet minulle järkeä, olisin kenties ollut yksi niistä, joille olisi tullut maksuhäiriömerkintä. Siihen aikaan onneksi ei ollut tarjolla pikaisia, kenties vastuuttomiakin, pikalainapäätöksiä sieltä sun täältä. Sen suhteen olen onnellinen, että tulin kuluttamisen suhteen järkeeni.

380 000 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintä vuonna 2018. Se kuulostaa tosi isolta luvulta, mutta toisaalta – toinen puoli minusta ymmärtää heitä. Sillä olen ollut siellä, missä kuluttaminen on lähtenyt aivan käsistäni ja sokeasti olen mennyt kohti merkkilaukkuja tai muita haaveitani. Ilman taloudellista edellytystä tehdä niin. Säästä hyvä tyttö, säästä. Sanoi isäni monta kertaa. Jollei johonkin ole varaa, sitä ei tarvitse.

Viisaita sanoja iskältä jo tuolloin. Ellen olisi ottanut itseäni (kiitos vanhempieni) niskasta kiinni, laittaisin varmastikin tänä päivänä jokaisen liikenevän euron matkustamiseen. Sen sijaan olen oppinut säästämään. Jo muutaman vuoden ajan mulla on mennyt kuukausittain tietty summa säästötilille ja rahastoihin.

Silti elämässä voi tulla yllättäviä tilanteita, että tarvitsee ulkopuolista rahoitusta. Vaikka teen ympäripyöreitä päiviä kahden työni kanssa ja säästän, niin silti itselleni tuli kolmisen vuotta sitten eteeni yllättäen tilanne, että tarvitsin lainaa. Olin joutunut häätämään vuokralaiset mummulta perimästäni sijoitusasunnosta pois maksamattomien vuokrien takia. Kävin katsomassa asuntoa häädön jälkeen ja olin shokissa. Reikiä seinissä, lattiat pilalla, keittiössä ei oltu siivottu viiteen vuoteen ja kylppäri oli…noh, sellainen että en uskaltanut kuin ovelta varovasti vilkaista. Tajusin, että jos haluan laittaa asunnon uudelleen vuokralle, se täytyy remontoida katosta lattiaan. Koska olin juuri menettänyt suuria summia vuokrissakin (olin maailman lepsuin vuokranantaja…), niin omarahoitusta ei säästöistäni huolimatta remonttiin ollut.

Silloin käännyin Santanderin puoleen. Tutkin eri luotonantajia ja Santanderin toimintatapa kuulosti omien arvojeni mukaiselta. He kun myöntävät lainaa ainoastaan sen jälkeen, kun ovat arvioineet, että asiakas ymmärtää ja pystyy hallitsemaan lainaan liittyvät velvollisuutensa. Varmistavat sen, että asiakkaan taloudellinen kantokyky ei ole vaakalaudalla lainaa ottaessaan. Se, että Santander haluaa olla osallisena estämässä ylivelkaantumista ja vähentämässä suomalaisten maksuhäiriömerkintöjä, lämmittää tällaisen tällaisen ex-shoppailuaddiktin mieltä suunnattomasti. Loppu remonttilainan takaisinmaksu kerralla onnistui myös sen ajan tullessa vaivatta ja ilman lisämaksuja.

Vastuullinen kuluttaminen on myös se, jota yritämme meidän tyttärille toitottaa tämän tästä. Maailma on täynnä houkutuksia ja nykyään saa ostettua vaikka mitä yhdellä klikkauksella. Samalla klikkauksella ja ehkä henkilötunnuksen nopealla syöttämisellä ostaa isojakin ostoksia. Joiden hinta vain pompsahtaa usein pilviin pitkän maksuajan myötä.

Nykymaailma on raaka. Paljon raaempi kuin silloin kun itse olin nuori. Nykyään pitää olla sitä ja tätä merkkivaatetta. Some luo omat paineensa nuorten pukeutumiseen. Meillä tytöt saavat kuukausirahaa ja säästävät vaatteitansa varten. Yllättävästi sitä tulee punnittua ostoksiaan tarkemmin, kun joutuu sen omasta pussista maksamaan.

Se, että kuluttaa vastuullisesti ei estä unelmien toteuttamista. Vaan aivan päinvastoin. Kun on pieni puskuri omasta takaa ja talousasiat kunnossa, sitä saa tarvittaessa apua vastuulliselta luotonantajalta unelmiensa toteuttamiseen. Itse olin aina haaveilut maasturista. Siitä lähtien, kun näin MacGyverilla sellaisen. Maastoauto siinsi siis mielessäni vuosikaudet ja päätin, että kun saavutan tietyn tulotason kuukaudessa, minulla on sellaiseen varaa. Autorahoitukseni on niin ikään hyväksi ja luotettavaksi kokemaltani kumppanilta eli Santanderilta. Seuraava haaveeni on ajaa taloudellisemmin ja ekologisemmin. Päivittää autoni hybridiversioon maastoautosta. Mutta sen aika ei ole vielä, ensin pitää kerätä hieman säästöjä ja käsirahaa.

Kenellä tahansa meistä voi tulla elämässä yhtäkkinen muutos ja taloudellisesti tipahtaa korkealta. Kuten keväällä uutisista saimme lukea, niin korona kouraisi monia ja moni menetti työpaikkansa ja sitä myötä säännöllisen tulonsa. Tuollaisten tilanteiden varalle on hyvä pitää huolta omasta taloudesta. Elää kohtuudella ja laittaa osan tuloistaan sukan varteen. Tiukan paikan tullen voi kääntyä luotettavan ja vastuullisen lainanantajan puoleen hyvillä mielin. Silloin, kun on talous siinä kunnossa, että on kykenevä selviytymään lainan takaisinmaksusta.

Mitä kohtuudella eläminen minulle tarkoittaa? Sitä, että tajuan itse olevani vastuussa rahankäytöstäni. Osaan tarvittaessa kiristää nyörejä ja tiedän, että osa unelmistani tarvitsee rahaa toteutuakseen. Kuukausituloni vaihtelevat melko paljon työtilanteen mukaan ja on kuukausia, että elän liki täysin miehen palkan turvin. Tai joudun turvautumaan säästöihini. Tiedän, että minussa asuu vielä se pieni holtiton rahankäyttäjä, joka helposti hassaisi tilillä lojuvat rahat menemään. Eikä aina välttämättä kaikista fiksuimpiin ostoksiin. Aina silloin tällöin otan itseäni niskasta kiinni ja kerään kuukauden kuitit talteen. Teen ikään kuin välitilinpäätöksen, että mihin meillä menee rahaa. Eniten kulutamme ehdottomasti ruokaan. Ellei asuntolainaa oteta huomioon. Sallin itselleni silloin tällöin heräteostokset, mutta välitilinpäätösten ja tiukan ajan budjetoinnin myötä, pieni pihi minussa on herännyt henkiin. Jokaisesta korttimaksustani menee viisi euroa säästötililleni. Tämä oli ensimmäinen askel silloin, kun otin itseäni kiinni säästämisen suhteen. Pieni, mutta vaivaton tapa säännöstellä ostojaan ja toisaalta saada vähän säästöönkin.

Se, missä aiemmin nettiselaimen aloitussivuna toimi lentoja kaupitteleva sivusto, toimii aloitussivuna nykyisin pankin verkkopalvelu. Päivittäin katson rahastoiden ja säästötilin tilanteen. Taloudellinen vakaus tuo sellaista turvallisuuden tunnetta, jota elämääni kaipaan. Aina sanotaan, että raha ei tuo onnea. Sitä se ei tuo, mutta kyllä se mahdollistaa paljon. Vastuullinen kuluttaminen ei estä unelmien toteuttamista, vaan päinvastoin. Siinä, missä aiemmin raha poltteli taskussa ja usein matti keikisteli kukkarossa, olen tyytyväinen että tänä päivänä tekemilläni vastuullisilla valinnoilla ja työllä voin palkita välillä itseni. Ehkä joku päivä jopa sen hybridiauton muodossa.

Mistä sinä unelmoit? Jos ei ikuista rakkautta ja terveyttä oteta huomioon? Mä unelmoin hybridimaasturin lisäksi siitä, että valmistun reilun vuoden päästä hyvinvointivalmentajaksi ja pystyn auttamaan ihmisiä tavoitteissaan kohti pitkäkestoista hyvinvointia. Tsemppaamaan ja kannustamaan. Laittamaan hyvän kiertämään. Koulutus ei ole suinkaan ilmainen, vaan vaatii jo nyt suunnitelmallisuutta rahan käytön suhteen. Kuluttamisen kohtuullistamista. Mutta uskon, että vielä joku päivä koulutukseni myötä saan siihen sijoittamani pääoman takaisin. En vain kassavirtana, vaan hyvänä olona muiden auttamisesta ♥

KESKIVIIKKOTERKUIN,