HEISSUN!

Se olisi työviikko taputeltu ja viikon paras hetki käsillä 🙂 Ihanaa! Perjantaimyyssitunnelmat liittyvät tänä perjantaina vahvasti hyvinvointiin. Olen ollut matkalla kohti parempaa minää jo pari vuotta. Tiedän, että nyt tuon jälkeen kuuluisi sanoa, että minä riitän itselleni just tällaisena. Ja niin teenkin, mutta se ei poissulje sitä mahdollisuutta, että voisin kehittyä ihmisenä. Tutustua itseeni vielä paremmin. Se, että mulle on tullut viime aikoina ihan järjetön tarve oppia lisää itsestäni on saanut mut täyttelemään työkirjoja jos jonkinlaisia.

Tiedättekö, että en olisi vielä viime kesänä kuvitellutkaan, että nauttisin työkirjojen täyttämisestä. Sellaisten työkirjojen, joiden täyttäminen selkiyttää omaa ajatusmaailmaa ja elämääni sekä parantavat hyvinvointia tätä kautta. Opiskeluiden alettua olen täyttänyt työkirjaa säännöllisesti. Aluksi vähän varoen…mitäs jos joku näkee? Pikkuhiljaa avannut sydämeni ja välillä vuodattanut hikeä, kyyneliä ja verta (no en tätä jälkimmäistä oikeasti) katsoessani pinnan alle. Itsessäni. Kouluun liittyvät työkirjat tulen kantamaan mukanani koko elämäni. Niihin on joskus ihana palata.

Kun viime kerralla treffasin koulukaverini ja minulle esiteltiin Sanna Sporrongin Onnellisuuskalenteri, tiesin sen olevan menoa. Heti tapaamisen jälkeen ponkaisin vastapäiseen kirjakauppaan. Poistuin kaupasta, en vain Onnellisuuskalenterin kanssa vaan myös Karita Tykän Hyvä elämä -työkirjan kanssa. Koska tuo ihanan ja upean Karitan kirja on yksi parhaimista, mitä olen vähän aikaan lukenut. Olen jo nyt kuukauden aikana palannut tuohon kirjaan monesti. Työkirjan avulla olen jäsentänyt lukemaani. Kohdannut itseni sellaisena kuin olen. Asettanut tavoitteita ja himskatti vie nyökytellyt jälleen sitä, että kuinka voi olla jonkun ihmisen kanssa samalla aaltopituudella asioista.

Näissä kahdessa työkirjassa on hiukan päällekkäisyyksiä tavoiteosioiden suhteen, mutta muuten ne eroavat toisistaan. Onnellisuuskalenteri on enemmänkin kalenterimainen, jossa on joka päivälle varattu yksi sivu. Onnellisuuskalenterissa puhutaan lisäksi rutiinien luomisesta ja niiden tärkeydestä. Kirjan avulla oppii myös priorisoimaan ja mikä ihaninta tällaiselle listaihmiselle kuin minä; alitajuntaa kuormittavat ajatukset saa uuden järjestyksen listojen avulla. Kalenterin lopussa on myös tapaseuranta, jota voi käyttää esim. säästämiseen tai liikuntasuoritusten merkkaamiseen.

Karitan työkirja keskittyy mieleen ja itsensä hyväksymiseen. Kiitollisuuteen ja pelkojen tunnistamiseen. Mukavien tunteiden luomiseen. Hyvän elämän ajatteluun. Mikä on sun suurin tavoite ja miten saat sen todeksi? Miten teet vahvistavan kehoskannauksen ja mitä kirjoittaisit unipäiväkirjaan. Kirjassa keskitytään sisäiseen kauneuteen ja siihen, että oltaisiin itsellemme armollisempia. Osattaisiin antaa itsellemme anteeksi. Lisäksi kirjassa kuunnellaan, mitä keho tarvitsee. Tiivistettynä voisin todeta, että kirjan avulla ihan varmasti oppii rakastamaan itseään…tai ainakin tykkäämään itsestään. Saamaan oikeasti paremman elämän.

Vaikka mä koen eläväni jälleen elämäni parasta aikaa, niin aina on kuulkaa varaa vähän petrata itsensä tuntemisen ja itsensä rakastamisen kanssa. Lähinnä näin kiireisen työviikon jälkeen voisin sanoa, että on varaa petrata nimenomaan tuon jälkimmäisen kanssa. Huomaan, että olen monta kertaa viikon aikana asettanut työt oman terveyteni edelle. Tänä viikonloppuna omistan aikaa näiden työkirjojen täyttämiselle. Puolivillaisen olon keskellä päätin, että nyt on pakko levätä, että tauti talttuu. Aion sulkeutua sohvan nurkkaan Karitan ja Sannan kanssa. Tehdä pientä matkaa itseeni ja sulkea silmät kun siltä tuntuu. Nauttia ajatuksesta, että kukaan ei vaadi multa mitään tai mun ei ole pakko tehdä mitään. Ja toivottavasti sunnuntaina pääsisi jo lenkille. Nimim. pää hajoaa part sata…täytyykin katsoa onko noista kirjoista tähän jotain apua ;D

IHANAA VIIKONLOPPUA ♥

PS. esikoisen selatessa näitä työkirjoja sohvalla tuli mieleeni, että ei muuten olisi yhtään hassumpi lahja teini-ikäiselle tytöllekään jompikumpi näistä kirjoista….