HEIPPAHEI!

Jos joku olisi vielä pari kolme vuotta, tai saatikka vuosi sitten kysynyt multa, että voisinko kuvitella juovani teetä enemmän kuin kahvia, olisin pyöräyttänyt silmiäni ja huudahtanut, että en missään nimessä. Tykkään teestä, mutta olen ollut pahemman luokan kahvin kittaaja jo kuusivuotiaasta lähtien. Aina siitä asti, kun Terttu-mummu opetti mulle, miten kahvin kanssa syödään keksiä. No tietysti niin, että keksi dipataan kahviin ja kokeillaan nopsaa kalastaa löllöstynyt keksi suuhun. Kahvin loputtua kauhotaan lusikalla keksit mukin pohjalta. Ah!

Teehen sain ensimmäisen kosketuksen esiteininä ratsastusleireillä, joissa poikkeuksetta aina oli aamu-, väli- ja iltapalaksi Liptonia ja näkkileipää. Margariini näkkärin päälle oli luksusta, teehen ei maitoa lorauteltu. Silloin päätin, että tee on mun osaltani nähty. Ei ollut mun juttu. Kunnes esikoista imettäessäni jouduin luopumaan monesta ruoka-aineesta pikkuisemman kovien vatsanvääntöjen takia. Muistan pitäneeni pari päivää valkoinen tee + voileipäkeksi -dieettiä. Jep, maidon koostumus meni vetiseksi ja itse voin huonosti. Mutta tuolloin sain kipinän teen juomiseen. Se jotenkin rauhoitti koliikinhuuruisten öiden jälkeen.

Kaapistamme alkoi löytymään yhtäkkiä Keisarin Morsianta, Sadepäivien Iloa ja Uskollista Ystävää. Ja hei yksi ihana uskollinen ystäväni, joka on teenjuoja varmastikin ilahtui, että tarjolla alkoi olemaan hänen meillä kyläillessään muutakin kuin sitä perinteistä keltapussista 🙂 Jos en nyt juonut teetä ihan päivittäin, niin ainakin viikottain. Kunnes vuosi sitten hampaiden valkaisun jälkeen päätin vähentää kahvinjuontia radikaalisti. Ei sen takia, että se värjää hampaita, sillä niin monet teelaadutkin tekevät, vaan sen takia, että elin elämäni tuskallisimmat pari vuorokautta.

Ne kahviniksat olivat niin järkyttävät, että en ollut ennen kokenut moista. Päänsärky, tärinä ja kokonaisvaltainen fyysinen sekä henkinen pahoinvointi sai mut kurvaamaan apteekin kautta kotiin. Kofeiinitabletit auttoivat pahimpaan tärinään. Tuon jälkeen päätin, että en halua olla mihinkään noin koukuttunut kuin olin kahviin.

Aamukahvista en luovu, en todellakaan. Se edustaa mulle sellaista henkireikää. Aamulla tulee juotua pari kuppia kahvia vaahtoavalla kauramaidolla, mutta sitten saattaa olla, että ei enää tule juotua kupin kuppia koko päivänä. Varsinkin kotitoimistopäivinä. Vieläkin illalla iskee joskus pääkipu. Pieni pirulainen siellä pään sisällä jumpsuttaa vasaralla ja vaatii päivittäistä kahviannostustaan. Enpäs ole antanut periksi.

Sen sijaan teetä tulee juotua tällä hetkellä kolmesta neljään kuppia päivässä. Töissä ja kotona. Rakastan teetä ja siinä missä itse käytän pussiteelaatuja hifistelee mieheni niillä irtoteillä. Mä kerran kokeilin valmistaa irtoteetä sellaisella siiviläpihdillä, mutta mun teekuppi oli täynnä putua. Mies välillä valmistaa mulle teen irtoteestä ja onhan se hyvää. En tiedä eroaako se oikeasti pussitetusta teestä, vai kuvittelenko vain, mutta maku on jotenkin syvempi.

Mä rakastan rooibos-teetä ja kaiken maailman yrttiteesekoituksia. Mun tämän hetken lemppariteemakuja ovat:

♥ Pirkka Luomu Rooibos karpalo-kerma
♥ Yogi Tea Sweet Chili
♥ Nordqvistin Lempeä mustikkatee
♥ Clipper Luomu mansikkatee
♥ Pukka Iltatee

Niin ja matcha-jauheesta teen välillä matchalattea. Olen tainnut joskus kipeänä syödä liikaa kurkkupastilleja mustaherukan tai sitruunan maussa, mutta noiden makuiset teet eivät oikein uppoa. Koska mun teehifistely on vasta alkamassa, niin olisin oikein iloinen, jos kertoisit sun suosikkiteen ja miksi siitä tykkäät. Mä olen aika fakkiintunut noihin tiettyihin laatuihin ja ostan uudelleen vain niitä.

Mulle muuten tuli pienenä yllätyksenä, että teet eivät ole mitään edullisia. Mä olen aina ollut siinä uskossa, että ovat jotenkin paljonkin edullisempia kuin kahvi, mutta tuossa yksi päivä hintoja hyllyn edessä tutkaillessani huomasin, että helposti saa kulumaan viisi-kuusi euroa yhdestä teepaketista. Mutta tiedättekö, että mä koen teen panostuksena hyvinvointiini. Tee edustaa mulle jotain sellaista rauhallisuutta ja luksusta. En lorauttele teehen hunajaa tai maitoa, vaan juon teeni sellaisenaan.

Koen teen enemmän nautintoaineeksi kuin kahvin. Siinä missä mulle ei tulisi mieleenikään raahata kahvia termosmukissa alakerran joogamaton viereen, otan usein teemukillisen valmiiksi mukaan. Harjoituksen jälkeen siemailen rauhassa teetä ennen kuin jatkan arjen askareita. Kahvin saatan heittää vielä puolikylmänä ohi kulkiessani ”huiviin”, mutta teen äärelle tulee pysähdyttyä.

Tämän teefiilistelijän ongelmana on nyt se, että meillä ei ole teekuppeja. Tiedättekö sellaisia isoja korvallisia. Lasista tykkään juoda kahvini, mutta teen kanssa lasi on helposti turhan kuuma. Teetä tulisi myös helposti juotua enemmän kerrallaan kuin kahvia, joten muki saisi olla puolen litran vetoinen…joutuuko tässä nyt lähteä ostoksille moisien mukien perässä? 😀

TIISTAITERKUIN,