keskiviikko 26. helmikuun 2020

Paratiisi on lähempänä kuin uskommekaan

0

MOIKKISTA!

Miten siellä Suomessa menee? Mies tuossa kertoi juuri, että kauniista pakkaspäivistä on saatu nauttia ainakin Tampereen seudulla. Ihanaa! Jos siellä ruutujen toisella puolella on Kuru/Parkano -akselilta lukijoita, niin olisi kiva tietää järvien jäätilanteesta 😉 Nimimerkillä, mökkihöperön aika on piiiiitkä.

Veljen vaimon ihania videoita ja kuvia sangen kauniista Suomen Lapista katsoessani mut on pikkuisen vallannut sellainen ”ooh, ollapa tuolla” -olotila. Vaikka nautin täälläkin ihan 110% enkä todellakaan olisi muualla kuin just täällä just nyt, niin silti suomalainen sieluni myhäilee nähdessään kuvia koti-Suomesta.

Hirmu usein me ihmiset ajatellaan, että jos mulla olisi sitä tai tätä, olisin onnellinen. Jos olisin jossain muualla kuin täällä, missä nyt olen, niin tuntisin olevani paratiisissa. Mutta eihän se näin ole. Yllättävän usein se oma paratiisi löytyy sielä omien neljän seinän sisältä. Niiden omien ihmisten luota.

Mun oma paratiisini löytyy kotisohvalta, koira jaloissa kerällä nukkuen, muun perheen asumisen ääniä kuunnellen. Meidän arvomme ovat niitä, jotka osaltaan määrittävät sen, minkä koemme omaksi paratiisiksemme. Paikaksi, jossa olemme onnellisimmillamme. Missä pääsemme toteuttamaan avainarvojamme. Tein tuossa taannoin arvojen tunnistustehtävän ja mulle tärkeimmät arvot rakkaus, perhe ja kiitollisuus kertovat sen mitä olen jo osannut ounastellakin.

Paikan ei ole väliä, kunhan saan pitää mun rakkaimmat rinnallani. Mutta toisaalta rakkaus omaa kotia kohtaan ja se syvä kiitollisuus siitä, että on vihdosta viimein löytänyt hulinavuosien jälkeen rauhan, merkitsee mulle sitä, että ei ole kodin voittanutta.

Tänään otettiin kanootti alle ja melottiin nurkan taakse paratiisirannalle. Freedom Beach oli parhaimmillaan joskus oikea paratiisiranta. Nyt se oli täynnä ihmisiä ja täynnä roskia (!). Mun paratiisi löytyi tänään siitä hetkestä kanootista, kun pysähdyimme kotimatkalla isokokoisen persikanvärisen meduusan vierelle katsomaan luonnon ihmettä. Turkoosissa meressä  toinen meni kuin kala vedessä (heh).

Nyt illalliselle. Kerroinkin IG:n puolella, että me saatiin palaavina asiakkaina diili, johon sisältyy neljä buffet-illallista. Niin paljonkin, kun rakastamme käydä noissa muovituolipaikoissa iltaisin syömässä, niin en kuitenkaan pane pahakseni hotellin buffia. Täällä kun ruoka vaihtuu teemoittain joka ilta eikä pääse kyllästymään. Alle käveltiin miehen kanssa ylämäkiä pitkin Paradise Beachille ja nyt nälkä kurnii mahanpohjassa.

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


tiistai 25. helmikuun 2020

Ruokavalion muutosmutustelua

18

MOIKKAMOI!

Pikaisesti ennen iltaruoalle lähtemistä tulin kertomaan, että niin se maailma muuttuu; mies tokaisi toissapäivänä, että voitaisko kokeilla täysin kasvispohjaista ruokavaliota (oli katsonut aiheesta jonkun dokkarin). Whaaat?! Se sama jöröjukka, joka on aiemmin ollut sitä mieltä, että mies tarvitsee lautaselleen punaista lihaa ehdotti täysin vegaanista ruokavaliota tai ainakin kiinnostusta moiseen suuntaan. Voi, kuinka alun hämmästyksen jälkeen myhäilin sisäisesti. Ehdotin, että otamme pehmeän startin aiheeseen.

Punaista lihaa olemme vähentäneet viimeisen parin vuoden aikana radikaalisti ja nyt ajattelimme reissun jälkeen pitää täysin punalihattoman kuukauden. Mutta myös pienesti ruuvataan muutakin ruokavaliota. Maitotuotteita meillä käytetään tosi vähän, mutta juustoja kyllä menee. Juustot ajateltiin korvata vegaanisilla. Mutta, mutta…ne pari hassua, joita olen kotiin ostanut eivät ole oikein olleet mieleen. Onko antaa vinkkiä? Näpyttelen tässä pikkuhiljaa kauppakassitilausta reissun jälkeiselle maanantaille ja olen googletellut kasvisreseptejä.

Ajattelin todistaa miehelle (jälleen kerran), että kasvisruoka on parhaimmillaan erittäin maukasta ja täyttävää. Loman jälkeisen kuukauden ajattelin keskittyä papujen ja linssien ihmeelliseen maailmaan. Tehdä kalaruokia (suosia suomalaisia järvikaloja!) ja kaikkia ihania kasvishässäköitä. Kape tekee keittiöitä kaapatessaan aika ihania ja helppoja kasvisruokia paistinpannulla. Pitääkin katsoa moisiin reseptit.

Mutta hei, nyt kaipaisin vegaanisten juustojen lisäksi vinkkejä seuraavien tuotteiden maidottomiin korvikkeisiin:

maitorahka
ranskankerma
turkkilainen jugurtti

Tarkoitus ei ole ihan täysin jättää maitoproteiinia tässä välissä pois, mutta silleen 50/50 -meiningillä, you know. Ainut mitä itse en halua edes jättää tässä vaiheessa pois on kananmunat. Mä rakastan kananmunia. Eikös se niin ole, että niissä kantsii suosia luomua?

Tämä kaikki siis edessä loman jälkeen ja asteittain (sekä omaa kroppaa kuulostellen), nyt mennään vielä fiiliksen mukaan ruokailuissa. Itselläni fiilis on ollut vahvasti kohti tofupohjaisia ihanan mausteisia curryja. Joten tänä iltana sellaista. Kuvien kukkakaalicurryn resepti löytyy täältä vuoden takaisesta.

TIISTAITERKUIN,

PS. tulipas koti-ikävä kotikuvia katsoessani 🙂


maanantai 24. helmikuun 2020

Oman elämäni parhaimmassa bikinikunnossa

0

HEISSUN!

Ei siitä ole kuin viisi-kuusi vuotta aikaa, kun aloin syksyllä yleensä kiristämään treenitahtia. Juoksemaan ihan älyttömiä lenkkejä. Biksukuntoon -projektille varasin usein puolisen vuotta aikaa. Joo, olihan sitä timmissä kunnossa rantalomalla, mutta oliko se mulle pidemmällä aikavälillä merkityksellistä? Ei, sillä en silloin vielä nauttinut treenaamisesta siinä mittakaavassa kuin nyt. Silloin treenasin tähtäimenä se, että olisi kiva olla biksuissa. Että sitä näyttäisi kenties hyvältä.

Tänä päivänä se mun bikinikuntoprojektini kestää 365 päivää vuodessa. Se on jatkuva projekti. Mutta bikinikuntoa ei mitata vatsan seudun sixpackien myötä, vaan bikinikunnon mittarina toimii se, mitä näen, kun katson peilistä itseäni. En vatsan seutua, vaan suoraan syvälle silmiini. Siellä se biksukunto sijaitsee. Olen tehnyt paljon töitä tuon henkisen bikinikunnon saavuttamiseksi ja onnellinen olen, että sen saavutin.

Onneksi olen oppinut viime vuosina treenaamaan hyvinvointi tähtäimenäni. Lisäbonuksena toki tulee se, että mahdun samoihin bikineihin kuin silloin niinä hulluina bikinikuntoprojektivuosina. Ja hei, röllykää ja röhmelöä löytyy – sen tiedostan. Mutta tiedättekö, että nyt 44-vuotiaana mä en enää välitä siitä, miltä näytän muiden silmissä bikinit päällä. Mulle riittää se, että mä voin ihan hyvillä mielin maata tuolla niine röllyköineni ja nauttia elämästä. Nauttia lomasta. Olla oman elämäni parhaimmassa bikinikunnossa.

Meillä loma sujuu leppoisasti. Lasten ehdoilla mennään ja tänään pienempi kummityttöni haastoi mut koskemaan merimakkaraa. Yllytyshullu kun olen, niin heti laskuveden tultua lähdettiin merimakkaroita etsimään. Oletteko koskaan merimakkaraan koskeneet? No, en välttämättä suosittele 😀 Onhan se sellainen karvainen ja söpö, mutta voin sanoa, että koko Andamaanienmeri raikasi, kun mä tuota söpöyttä silitin. Sen sekunnin ajan 😉 Mutta saatiinpahan videolla lähetettyä todistusaineistoa myös kotipuoleen.

Nyt vielä hetkeksi parvekkeelle aurinkoon ja sitten tyttöjen toiveiden mukaan tuktukilla kohti ostosmahdollisuuksia (kojuja kojujen perään). Eilen IG:n puolella kirjoittelinkin siitä, että lomailu tulee jossain vaiheessa muuttumaan perhelomista aikuisten lomiksi. Nautitaan nyt täysillä vielä näistä pikkuisista, jotka reissuihin haluavat tulla mukaan ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 22. helmikuun 2020

Aurinkoisia terkkuja

4

HEIPPAHEI

ja terkkuja auringosta! Toooosin, having said that – nyt illaksi meni pilveen 🙂 Ei haittaa. Siinä missä joskus olin aivan fanaattinen sen suhteen, että auringossa täytyi olla aamusta iltaan, on joku järjen hiven tullun tähän touhuun. Varjon alla on hyvä olla, samoin nautin suunnattomasti myös pilvisemmistä, mutta lämpöisistä hetkistä.

Olen saanut hurjan monta viestiä IG Storyn kautta, kiitos niistä. Yleisin kysymys on ollut, että missä me ollaan ja ollaanko omatoimi- vai pakettimatkalla. Ollaan taas vaihteeksi Marriott Merlin Beach Resortissa Phuketissa. Kaukana isojen turistirantojen hälystä. Olen mennyt laskuissa sekaisin, kuinka monta kertaa täällä ollaan oltu, mutta aina jossain vaiheessa tullaan tänne takaisin. Ollaan nähty hotellin kasvu perheyrityksestä isoksi ketjun omistamaksi resortiksi ja täytyy sanoa, että ennakkoluulot olivat kovat, kun kuulimme silloin neljä-viisi vuotta sitten, että hotelli ei ole enää perheen omistuksessa.

Tiedättekö, että välillä on niin hyvä tuntea omien ennakkoluulojen romuttuminen. Kaikki oli täällä hyvin aiemminkin, mutta niin on nytkin. Toki ison ketjun vaikutus näkyy, mutta yhtälailla ystävällistä porukkaa on kuin aiemminkin. Ekat pari kertaa Marriott-kaupan jälkeen homma ehkä vähän hapuili, mutta ei annettu periksi. Ollaan oltu täällä pakettimatkoillakin (silloin kun lapset saivat vielä alennuksia), mutta viime aikoina ollaan varattu majoitus suoraan hotellilta. Homma toimii ja palaavina asiakkaina upgreidaus on liki aina odottanut sisäänkirjautumisen yhteydessä.

Lennot otetaan aina, mihin tahansa reissataankin, poikkeuksetta Finnarilla tai samaan allianssiin kuuluvilla yhtiöillä. Hinta on ehkä kovempi, mutta tänä päivänä mielellämme suosimme suoria lentoja, jos mahdollista ja vähempipäästöistä lentokalustoa. Tällä kertaa emme tosin tulleet suoralla lennolla. Tulimme Bangkokin kautta pompulla, sillä säästimme lentolipuissa vähän vajaa 2000 euroa (!), kun otimme ne HEL-BKK ja HKT-HEL. Se on paljon rahaa se. Suora lento on sitten kotiinpäin. Bangkokista Phuketiin otimme eri varauksella Thai VietJet -lentoyhtiön lennon ja se oli vajaa 30 euroa / hlö. Laukuista tuli jokunen euro lisää.

Hotellilla on kolme allasta, josta nyt majoittaudutaan ekaa kertaa lagoon pool -altaalla. Rauhallinen ja suljettu sisäpihan allas. Tyttönelikko viereisessä huoneessa oli sitä mieltä, että ollaan vähän kaukana rannasta ja aamupaloista (matkaa pari sataa metriä :D), joten siirrymme huomenna toiselle altaalle. Kieltämättä itsekin odottaa sitä meri,- tai ainakin osittaista meri-,  näköalaa joka hotellin muiden alueiden huoneista on. Rakastan tuijotella merelle ja kuunnella meren kuohunaa.

No miksi palata aina tänne samaan paikkaan? No sen takia, että kun välillä käydään muualla, niin sitä kaipaa aika ajoin tänne ns. helppolomailemaan. Ei tarvi tutustua paikkoihin ja tietää mitä jokaisen kulman takana on. Tietää, että aamupala on priimaakin priimempaa ja että palvelu pelaa. Bonuksena tietty tutut ihmiset hymyineen, joista osa on ollut täällä töissä jo silloin vuonna 2007, kun ekan kerran täällä kävimme.

Hotelli voi olla näin sesonkiaikaan lasten altaan tuntumassa äänekäs (mikä on täysin hyväksyttävää ja kuuluu asiaan), mutta me tykätään olla rannalla, jossa saa olla ihan rauhassa. Samoin aamupalapaikka rannan puolella on ihanan hiljainen. Isot altaat ovat lasten mieleen ja niin kauan kuin lasten kanssa reissataan, niin valitaan paikat sen mukaan, missä tykkäävät olla. Olihan se viime vuoden Koh Yao Yain villa omalla altaalla ihana, mutta toiset kaipaavat kuulemma äksöniä 😉

LEPPOISAA VIIKONLOPPUA,


torstai 20. helmikuun 2020

Lapset kasvaa, lomailu muuttuu

9

HYVÄÄ TORSTAIHUOMENTA IHANAT!

Vielä painetaan menemään puoli päivää töitä ja sitten alkaa virallisesti loma. Tällä kertaa en tunnista olevani loman tarpeessa, mutta tokihan pieni ripaus aurinkoa, suolavettä hiuksissa ja hiekkaa varpaiden välissä hyvää tulevat tekemään 🙂

Reissuun lähtee mukaan 11-, 12-, 13- ja 14-vuotiaat äärimmäisen hienot nuoret naiset, joten seuraavan reilun viikon ajan luvassa on paljon manikyyrejä, pedikyyrejä, TikTokkeja ja jätskiannoksia. Kikatusta, uimahyppyjä, snorklausta, päikkäreitä ja äänikirjoja. Aikaisia aamuja trooppisia ääniä parvekkeella kuunnellen. Ylämäkivetoja hikisissä oloissa. Itsestään huolehtimista ja itsensä kuulostelemista.

Luvassa on myös laatuaikaa miehen kanssa kaksin, sillä serkukset yöpyvät samassa huoneessa ja me omassamme. Matkailu on todellakin muuttunut. Ei siitä tunnu olevan kuin silmänräpäys, kun hotellilta varattiin pinnasänky huoneeseen. Kun aamulla ekana puettiin uv-uikkari, rasvattiin päästä varpaisiin, laitettiin hellehattu päähän ja kellukkeet käsiin. Ja nyt toiset pärjäävät jo viereisessä huoneessa ilman meitä vanhempia.

Napanuora venyy ja se on hyväksyttävä. Kuulunee asiaan. Jo viime vuonna tuo tyttönelikko yöpyi samassa huoneessa, hoitelivat aamulla aurinkorasvaukset omatoimisesti ja kävivät aamupalalla keskenään. Tekivät lounastilaukset ja small talkkasivat pyyhepojan kanssa. Yksi matkailun ehdottomista plussapuolista konkretioisoituu monien reissujen jälkeen; se, että lapset saavat suunsa auki vieraassa maassa vieraalla kielellä kertoo siitä, että jotain näiden reissujen myötä on tullut opittua.

No mutta hei, vielä muutama työjuttu ja sitten pitäisi vissiin pakata. Olen mä vaatteet jo valmiiksi katsonut, mutta matkalaukkuun asti ne eivät ole päässeet. Meillä tulee ensimmäistä kertaa anoppi ja appiukko koiravahdeiksi. Tobylle siis myös tiedossa pikkuisen luksuslomaa. Nuo mummut kun on yleensä aina kovia hemmottelemaan ei vain lapsia, vaan myös koiria 🙂

LOMATUNNELMISSA,

PS. kamera jää kotiin, mutta kannettava tulee mukaan. Katsotaan millä tahdilla blogi päivittyy. Insta ja IG Story (atmarias) päivittynevät useammin kuin blogi, joten jos reissukuulumiset kuulostaa, niin tervetuloa sinne.

 


« Vanhemmat
Uudemmat »