maanantai 01. kesäkuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Luonteenvahvuuksien löytäminen & itsensä kehittäminen

IHANAA HUOMENTA

ja hei, mitä ihaninta kesäkuun ekaa! Tiedän toistavani itseäni, mutta minkäs teet – miten ihmeessä voi olla jo taas kuun ensimmäinen maanantai? Tuntuu, että tämä kevät meni yhdessä silmänräpäyksessä. Nyt täytyy painaa sisäistä pause-nappia, sillä rewind-nappia ei valitettavasti ole olemassa. Voimme päättää elää tässä ja nyt sekä vielä nauttia hetkestä. Mutta emme pääse kovinkaan helpolla konkreettisesti elämään mennyttä uudelleen. Toki muistojen avulla voimme palata niihin ihaniin hetkiin ja vaalia niitä.

Mutta tänään ei puhuta muistoista, vaan luonteenvahvuuksista. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana vahvuudet ovat olleet pinnalla ja yksi jos toinenkin yritys on pitänyt työntekijöilleen workshoppeja vahvuuksista. Se tuntuu kuulkaas ihanalle, sillä kun tunnistamme luonteenvahvuutemme ja sen, miten niitä voidaan kehittää, pystymme parantamaan elämäämme jokaisella osa-alueella. Eli voimme vaikuttaa jokaiseen kukoistuksen osa-alueeseen. Omien luonteenvahvuuksiemme tunnistamisen ja vahvistamisen merkitys hyvinvointiimme on kiistaton.

Ennen kuin sukellamme syvemmälle luonteenvahvuuksiin,  aiemmista postauksista tuttu johdanto. Mikäli olette tähän jo tutustuneet, niin kannattaa hypätä ensimmäisen kuvaryppään jälkeiseen tekstiin 🙂

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Positiivinen elämänasenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

Mulle positiivisen psykologian osa-alueista vahvuudet olivat jotenkin kaikkein antoisin osa-alue. Omien vahvuuksien tunnistaminen on vaikeaa, mutta sitä varten on luotu muutamia kyselyitä ja testejä. Jos et ole vielä tehnyt kyseisiä testejä, niin suosittelen tekemään ilmaisen VIA-testin. Sen saa tehtyä myös suomenkielisenä. Vain noin 1/3 meistä tunnistaa vahvuutemme. Mielestäni se on aika pieni luku, sillä nyt kun olen tutustunut luonteenvahvuuksiin enemmän, olen yhä vakuuttuneempi, että niiden tunnistaminen ja käyttäminen olisi tärkeää meille jokaiselle.

Miten luonteenvahvuuksien hyväksikäyttäminen auttaa minua ihan jokapäiväisessä elämässä? Ihan yksinkertaisesti esimerkiksi työelämässä: Kun käytän vahvuuksiani, huomaan että pystyn uppoutumaan tekemiseeni paremmin, tunnen työn imua ja pääsen flow-tilaan. Tästä yksi esimerkki on itselleni vahvimman vahvuuden eli kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuuden käyttäminen; kun olen tehnyt ruokaa, kattanut sen kauniisti ja kuvaan sitä esimerkiksi johonkin kamppikseen, katoaa muu maailma ympäriltäni. Hurmioidun usein täysin tuossa tilanteessa ja kameran etsimen läpi katsoessani en näe enkä kuule mitään. Mitään muuta kuin tuon kauniin asetelman, jonka olen tehnyt. Samoin käy kuvien käsittelyn suhteen.

Viilaan ja viilaan, etsien oikeaa kuvakulmaa. Kun olen oikean kuvakulman löytänyt ja ottanut kuvan, en malta odottaa pääseväni koneelle. Se, että saan tuotua varjokohtia ja värejä esiin niin, että pystyn välittämään kuvan läpi ruoan tuoksun ja maun vaatii usein flow-tilaa. Valokuvauksessa minulle on kyse jostain enemmästä kuin vain kuvan räpsäisemisestä. Edellä mainitun luonteenvahvuuden lisäksi läsnä on myös vahvasti luovuus ja oppimisen ilo. Myös rakkaus, sillä usein nautin siitä, että saan tehdä ruokaa muille.

Miksi omien vahvuuksien tunnistaminen on tärkeää?

Luonteenvahvuudet ovat neurologisia vahvuuksia. Kun toistamme jotain tekemistä (esimerkiksi kengännauhojen solmimista) neuronit aivoissamme syttyy ja lähettelevät viestejä keskenään ja ajan saatossa muodostavat vahvan hermoradan. Kun aivoissa on vahva hermorata jonkin asian suhteen, siitä muodostuu vahvuus.

Vahvuus on jokin sellainen asia, jossa olet hyvä. Se voi olla ajatus, tunne tai käyttäytymismalli, joka innostaa ja antaa energiaa. Vahvuudet edustaa tapaa, jolla aivot on ohjelmoitu toimimaan. Tämän takia ajattelin tässä postauksessa sivuta hieman myös tapoja ja varsinkin vahvuustapaa.

Vahvuuksista keskitymme tässä luonteenvahvuuksiin, mutta on olemassa myös muita vahvuuksia esim. intressejä, resursseja ja lahjakkuuksia. Luonteenvahvuudet ovat positiivisia ja moraalisia arvoja. Arvostettuja luonteenpiirteitä, joiden käyttäminen motivoi sisäisesti.


24 luonteenvahvuutta jaetaan kuuden hyveen alle:

Viisaus ja tieto (tiedon hankkimiseen ja käyttöön liittyvät kognitiiviset vahvuudet)
Luovuus
Uteliaisuus
Arviointikyky
Oppimisen ilo
Näkökulmanottokyky
Emotionaaliset vahvuudet (joita tarvitaan päämäärien saavuttamiseen)
Rohkeus
Sinnikkyys
Rehellisyys
Innostus
Inhimillisyys (kyvyt, joita tarvitaan toisista huolehtimiseen ja ystävystymiseen)
Ystävällisyys
Rakkaus
Sosiaalinen älykkyys
Oikeudenmukaisuus (taidot joita tarvitaan yhteisössä elämisessä)
Reiluus
Johtajuus
Ryhmätyötaidot
Kohtuullisuus (kyky vastustaa liioittelua ja ylenpalttisuutta)
Anteeksiantavuus
Vaatimattomuus
Harkitsevaisuus
Itsesäätely
Henkisyys (kyky antaa ilmiöille laajempaa merkitystä, transsendenssi)
Erinomaisuuden ja kauneuden arvostus
Kiitollisuus
Toiveikkuus
Huumorintaju
Hengellisyys

On tutkittu, että vahvuuksien kehittäminen parantaa suorituskykyä esimerkiksi töissä, mutta lisäksi on todettu, että mitä enemmän käyttää vahvuuksiaan, sitä vähemmän ihmiset tuntevat stressiä ja ahdistusta. Vahvuuksien käyttäminen nostaa itsetuntoa, itsehyväksyntää sekä elämäntyytyväisyyttä. (Seligman et al).

On myös todettu, että kun osaamme käyttää vahvuuksiamme, teemme terveellisempiä valintoja.  Opimme uutta, mikä tarkoittaa, että olemme itseemme tyytyväisempiä. Organisaatioissa tehtyjen tutkimusten mukaan suorituskyky paranee jopa 36%, kun työntekijät tuntevat luonteenvahvuutensa ja osaavat käyttää niitä. Vahvuuksien käyttö on yhteydessä myös siihen, että työpaikalla koettu merkityksellisyys kasvaa, kun työntekijä pääsee käyttämään vahvuuksiaan.

Miten vahvuuksia löydetään?

Yksinkertaisesti vosin sanoa, että sisäinen palo kertoo vahvuudesta tai intohimosta. Tiedättekö sen tunteen, kun teette jotain niin antaumuksella, että sen sijaan että tekeminen kuluttaisi energiaa, saatte tuon asian tekemisestä energiaa. Mulla toimii tämä parhaiten juurikin tuon ruoanlaiton ja valokuvauksen suhteen. Kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuuden suhteen.

Negatiivisen vinouman ansiosta tuppaamme huomaamaan heikkoutemme paremmin. Ja hei tämä perisuomalainen vaatimattomuuskin osaltaan aiheuttaa sen, että emme osaa tunnistaa vahvuuksiamme. Saatikka rohjeta sanoa niitä ääneen. Verrattuna esim. amerikkalaisiin, olemme usein työhaastatteluissakin turhan vaatimattomia. ”Missä olet hyvä?” ”Nooo, en oikein missään” verrattuna vastaukseen, että ”Mun mielestä olen tosi hyvä innostamaan muita, oppimaan uutta ja luomaan toivoa työorganisaatiossa. Olen myös älyttömän hyvä johtamaan ihmisjoukkoja!” Kumpikohan näistä saisi tuon vaativan johtajan pestin asiantuntijaorganisaatiossa?

Niin organisaatioissa kuin oppilaitoksissakin käytetään nykyään varsin kattavasti VIA-luonteenvahvuustestia (linkki postauksen lopussa). Se on ilmainen testi, joka vaatii rekisteröitymisen. Tarvittaessa sen voi tehdä myös suomeksikin. Mä olen tehnyt sekä suomeksi että englanniksi ja nuo viisi ydinvahvuutta pysyvät kokolailla samoina, korkeintaan järjestys muuttuu.

VIA-luonteenvahvuustestin lisäksi voit bongata vahvuuksia seuraavan kolmen keinon avulla:

Vaali sellaista tekemistä, jossa tunnet olevasi oma itsesi ja jossa voit uppoutua ja jonka tekemisen jälkeen tunnet olosi sinuksi itsesi kanssa. Tekemistä, johin tunnet intohimoa. Mulle tällaisena tekemisenä toimii esimerkiksi tämä blogin kirjoittaminen. Oppimisen ilo, rakkaus, ystävällisyys ja kiitollisuus ovat osa niistä vahvuuksista, joita käytän blogin tekemiseen. Usein blogipostauksen kirjoittamisen jälkeen vain hymyilen. Aidosti hymyilen myös vastatessani kommentteihinne.

Esitä itsellesi ns. valmennuskysymyksiä. Mistä saan eniten energiaa? Mikä tekee mun päivästäsi hyvän? Mitä sellaista teen työviikon aikana, jotka saa mut tuntemaan itseni aidoimmaksi omaksi itsekseni?

Kysy ystäviltäsi miten he näkevät sinut ja vahvuutesi? Missä sä olet sun ystävien mukaan hyvä ja missä sä pääset ystäviesi mukaan flow-tilaan? Näistä saa tosi hyvin erilaista näkökulmaa vahvuuksiisi. Vaikka mulla esimerkiksi tuo johtajuus ei testien mukaan ole kovinkaan vahva, mutta veikkaan että jos työyhteisössä tekisin kyselyn, niin se nousisi yhdeksi ydinluonteenvahvuuksistani.

Miten voin löytää muiden luonteenvahvuuksia? Muun muassa tutkimalla elekieliä. Näetkö palon toisen silmissä? Huitooko kädet innosta hänen puhuessaan? Nojautuuko hän sinua kohden puhuessaan hänelle tärkeästä jutusta? Kun huomaan toisessa jonkun luonteenvahvuuden tulevan esiin, rakastan ruokkia sitä. Saan siitä mahdottomasti hyvää mieltä.

Miten luonteenvahvuuksia kehitetään ja miten voimme niiden avulla kehittää itseämme?

Noin 61% ihmisistä uskoo siihen, että kehitymme paremmin kehittämällä heikkouksiamme. Mutta positiivisen psykologian tutkimukset osoittavat, että tärkeämpää olisi keskittyä vahvuuksien kehittämiseen. 80 % ajasta tulisi kuluttaa vahvuuksien kehittymiseen ja 20% heikkouksien kehittämiseen. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ydinvahvuuksien ulkopuolella olevia vahvuuksia  tulisi kehittää, vaan päinvastoin. Niitä tulee ehdottomasti kehittää, mutta tietyin rajoituksin.

Aivojen neuroplastisuuden ansiosta pystymme kehittämään vahvuuksiamme. Koko elämän ajan. Siitä kuinka kauan aikaa pitäisi käyttää, jotta jostain heikkoudesta saa vahvuuden on tehty lukuisia tutkimuksia. Erään tutkimuksen mukaan heikkoutta pitää vahvistaa 8000-10 000 tuntia, jotta siitä tulee vahvuus. Eli ihan järjettömän paljon työtunteja. Mitä heikkoutta kannatta sitten kehittää?  Kehitetään ja käytetään vahvuuksia, mutta jos on joku heikkous, joka oikeasti alentaa elämäntyytyväisyyttäni voisin ajatella, miten voisimme tuota heikkoutta käyttää yhdessä jonkin vahvuuden kanssa, jonka avulla saamme heikkoutta vahvistettua kohti vahvuutta.

Positiivisen psykologian opintojen myötä sain oivan vinkin kehittää vahvuuksiani. Nimittäin vahvuustavan luominen. Vahvuustavasta löytyy lisää tietoa ja konkreettisia esimerkkejä täältä. Meillä on paljon rutiinimaisia tapoja, jotka helpottavat päiväämme. Esimerkiksi kengännauhojen solmiminen. Miettikääs, jos joutuisimme opettelemaan tuon joka kerta uudelleen! Tapakierre koostuu vihjeestä, rutiinista, ja palkkiosta. Jos haluan aamulenkeistä uuden tavan, jolla kehittää esimerkiksi sinnikyyden vahvuuttani laittaisin kolmena aamuna viikosta lenkkivaatteet odottamaan sängyn viereen. Aamulla, kun herään, nuo vaatteet toimivat vihjeenä. Kun olen saanut juoksuvaatteet päälle, rutiiniksi muodostuu ajan saatossa aamuhölkkä. Palkkio on se euforinen olo lenkin jälkeen. Toisaalta myös aikaansaamisen ilo ja se sellainen sisäinen ”Jes, mä tein sen!” -tunne. Palkkiovaiheen merkitystä ei pidä aliarvioida; se lähettää aivoille viestin, että nyt tuli tehtyä jotain mukavaa – tätä kehitän jatkossa.

Vahvuustavan lisäksi vahvuuksia voi kehittää olemalla tilivelvollinen jollekin. Käy ystäväsi kanssa joogassa, sillä silloin on vaikeampi perääntyä tuosta sovitusta tapaamisesta! Hanki valmentaja, jolle kerrot miten olet uuden tavan omaksumisessa onnistunut. Kuinka usein jostain tekemisestä tulee tapa? Tutkimuksia on siitä, että 21 päivässä ihminen omaksuu tavan. Mutta uusimmat tutkimukset osoittavat, että keskimäärin uusi tapa muodostuu 66 päivässä (Lally et al) riippuen toki tavasta. Urheilusuorituksissa puhuttaessa aikaa kuluu jopa enemmänkin. Tavan muodostuminen vaatii työtä ja uhrauksia, mutta se palkitsee.

Vahvuuksien käyttäminen uudella tapaa on oiva keino kehittää vahvuuksia. Ja sitä myötä myös panostaa omaan hyvinvointiin. Miten voisin käyttää esimerkiksi elämäntyytyväisyyttä lisääviä vahvuuksiani kiitollisuutta, rakkautta, toivoa, uteliaisuutta ja innokkuutta eri tavoin kuin aiemmin? Positiivisen psykologian kirjallisuudesta löytyy kokonaisia kirjoja vahvuuksiin keskittyvistä interventioista. Jos esimerkiksi itse ottaisin tuon vahvuuteni ”Erinomaisuuden ja kauneuden arvostaminen.” Miten voisin käyttää sitä viikon ajan eri tavalla? Tähän asti se on pääosin rajoittunut kauniiden asioiden arvostamiseen. Voisin seuraavan viikon ajan kuunnella esimerkiksi Neljä vuoden aikaa sinfonian kesäosiota. Jos taidekeskukset olisivat auki, voisin käydä ihastelemassa taitavien ihmisten käden jälkiä. Tai jos urheilukisoja pidettäisiin, voisin uppoutua nauttimaan ihmisten ammattitaidosta ja saavutuksista.

Vaikka osaisimme käyttää vahvuuksia, se ei aina toimi meille positiivisella tavalla. Joskus vahvuuksia tulee ylikäytettyä, jolloin vahvuuksia käyttäneet ihmiset eivät hyväksy sitä, että pettyvät. Sitä myötä ovat ankarampia itselleen. Vahvuuksien käyttäminen kehittää optimismia, mutta ylilyönnitkään eivät ole hyvästä.  Ylisuorittaminen ja alisuorittaminen ei ole hyväksi, vaan vahvuudet pitäisi olla balanssissa. Niin kuin elämässä ylipäätään kaikki.

Siinä pieni pintaraapaisu luonteenvahvuuksiin. Alla olevasta lähde- ja linkkiluettelosta löytyy laajasti lisää luettavaa, mikäli hurahditte aiheeseen 🙂 Se, että tuntee itsensä ja luonteenvahvuutensa muodostuu varsinkin vaikeina elämänaikoina tärkeäksi. Jälleen vannon mindfulnessin nimeen; olemalla läsnä ja kuuntelemalla kehonsa kieltä sitä tulee tietoisemmaksi myös omista luonteenvahvuuksistaan. Luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja käyttäminen on innostavaa ja hauskaa – suosittelen jokaiselle! ❤️

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:

VIA-luonteenvahvuustesti
Seligman et al: Character Strenghts and Virtues
Carr: Positive Psychology: The Science of Happiness and Human Strengths
Snow Nancy (2018) Positive psychology, the classification of character strengths and virtues, and issues of measurement.
Shane et al: Positive Psychology: The Scientific and Practical Explorations of Human
Merritt, S., Huber, K., & Bartkoski, T. (2018). Application of signature strengths at work: A dual-level analysis. Journal of Positive Psychology
Niemiec: Character Strengths Interventions: A Field Guide for Practitioners
10 Habits to Develop Your Strengths at Work -artikkeli
Phillippa Lally, Cornelia H. M. van Jaarsveld, Henry W. W. Potts & Jane Wardle. (2009). How are habits formed: Modelling habit formation in the real world.


sunnuntai 31. toukokuun 2020

Kesävieraita & raperperirahkapiirakkaa

HUHHELLETTÄ!

Kyllä nyt eilen kesälomansa alkaneita hellitään! Me muuten saatiinkin viime tinkaan tieto, että pääsemme laulamaan suvivirttä koulun pihalle. Eilen aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Koululaiset edustivat kauniina ja hymy herkässä. Kyllä siinä muutamien puheiden aikaan meni roska silmään ja joutui nieleskelemään. Herkkä ja kovin kaunis tilaisuus.

Aikas kiva ilma tänään, eikö? Mä kesän lapsena rakastan aurinkoa ja lämpöä. Meillä oli tänään kesävieraita ja ensimmäisen kerran tänä kesänä kestittiin vieraat terassilla. Tuntui niin ihanalle! Tuuli tuiversi kohtalaisesti ja toi mukanaan kaivattua viileyttä. Kahvittelun jälkeen siirryttiin sohvalle istuskelemaan ja reilu tunti tuli istuttua suorassa auringossa. Nyt teki hyvää tulla vähäksi aikaa sisään ja blogin pariin – olikin jo ikävä, vaikkei oltu kuin päivä erossa

Viikolla selasin jompaa kumpaa iltapäivälehteä netissä ja törmäsin niin superhyvältä kuulostavan raparperirahkapiirakan ohjeeseen, että olihan sitä pakko kokeilla. Ja hei, jos ei tämä ihan kesäherkkujen ykköspaikalle kiilaa, niin ainakin jaetulle sellaiselle. Britakakun kanssa. Niin älyttömän hyvää ja mehevää. Meillä on tulossa rippijuhliin kakku ja macaroneseja, mutta ehkä raparperirahkapiirakkaakin voisi leipoa muutaman pellin. Takuuvarmasti käy kauppansa! Alkuperäinen resepti löytyy täältä, mutta kirjoitan sen alas tähän postaukseenkin, sillä muutin vähän sokerien määriä:

Raparperirahkapiirakka

Pohja
1,2 l vehnäjauhoja
4 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
3 tl ruokasoodaa
3 tl vaniljasokeria
375 g voita
2 munaa
3 dl piimää

Täyte
raparperia
2 dl sokeria
750 g maitorahkaa
3 munaa
3 tl vaniljasokeria
0,5 dl sitruunanmehua

-sekoita kuivat aineet keskenään
-lisää sulatettu voi
-ota taikinasta puolet eri kippoon ja sekoita siihen munat ja piimä
-kaada taikina uunipellille
-levitä päälle pilkotut raparperit
-sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada raparperien päälle
-lopuksi murusta lopputaikina uunipellille
-paista 175 asteessa noin 35-40 minuuttia

Kannattaa tehdä tämä hyvissä ajoin, että ehtii jäähtymään ennen tarjoiluja. Voisin kuvitella, että on parasta jääkaapikylmänä! Mä tykkään raparperista, olen aina tykännyt. Meillä äitillä oli tuossa takapihalla isot raparperi-istutukset. Ne kuitenkin hävitettiin piharempan myötä. Omat raparperit ovat vielä niiiin pieniä, että ostin kaupasta ekaa kertaa ikinä raparperia. Ehkä seuraavan piirakan teen jo omista raparpereista.

Nyt takaisin pihalle, sisällä hetken aikaa oleminen teki tehtävänsä! Hei huomenna olisi muuten luvassa Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan postaus, joka käsittelee luonteenvahvuuksia. Ihan jo näin ennalta taas varoitan, että postaus on pitkä kuin mikäkin 😉

SULOISTA SUNNUNTAITA IHANAT!

 


perjantai 29. toukokuun 2020

Haikeutta ja jännitystä ilmassa

HEIPPAHEI!

Milläs mielin siellä suunnataan kohti koululaisten kesälomia? Meillä on ollut koko viikon haikeutta ilmassa. Vanha on aika jättää taakse ja siirtyä uuteen. Huomisen päivän jälkeen meillä ei ole enää alakoululaisia, vaan molemmat ovat yläkoulussa. Onhan se nyt aika hurjaa. Justiinsa vasta valmistauduttiin ekaan koulupäivään.

Alakoulu on ollut ihana vanha puukoulu. Tutut oppilaat ja tuttuakin tutummat opettajat. Iso suojaisa piha ja oma pulpetti, jossa säilyttää tavaroitaan. Yläkoulu on iso rakennus ja opettajakin vaihtuu liki joka tunti. Oppilaita on moninkertaisesti ja koulutavarat säilytetään lukollisissa kaapeissa.

Siinä missä ymmärrän toisen haikeuden täysin (ja salaa pyyhkinyt itsekin silmäkulmaani), olen yrittänyt rohkaista. Yläkoulu on kokonaan uusi maailma, mutta onneksi isosisko on ollut tsemppaamisessa mukana ja hehkuttanut pikkusiskolleen sitä, kuinka paljon kivempaa yläkoulussa on olla.

Alakoulusta yläkouluun siirtyminen näyttäytyi esikoisella tietynlaisena vedenjakajana; tytöstä tuli nuori nainen kesäloman aikana. Henkinen kasvu oli huikea. Sen lisäksi, että ympäristö muuttuu, liittyy ajankohtaan myös monta muuta uutta ja kenties hieman pelottavaakin kehitysvaihetta.

Joten en yhtään ihmettele, miksi toinen tuntee haikeutta ja tietynlaista eroahdistusta vanhaan

Itse haikailen vähän kevätjuhlan perään. Suvivirsi on siivittänyt kesälomalle niin monena vuonna. Ja jotenkin varsinkin tänä vuonna tuo tuttu ja turvallinen perinne olisi tullut tarpeeseen. Toki ymmärrän poikkeustilanteen rajoitukset ja niiden mukaan eletään. Ehkä veisaamme suvivirren huomenna todistusten jaon jälkeen autossa koko porukka 😉 Ollaan yleensä käyty kevätjuhlapäivänä syömässä, mutta nyt ravintolat eivät ole auki. Esikoisen toiveesta menemme myöhäiselle aamupalalle torille.

Haikeuden lisäksi meillä on jännitetty koko viikko. Olen yrittänyt kysyä, että mikä siinä todistuksessa jännittää. No jos numerot laskevat. Kotoa käsin painetta ei ole tullut, vaan olemme yrittäneet sanoa, että kun parhaansa yrittää, niin numeroilla ei ole väliä. Jotenkin olen aistivinani, että näillä nykynuorilla on numeroista suurempi paine kuin meillä aikoinaan. Muistaakseni itselläni keikkui keskiarvo kasin pintaan ala-asteelta yläasteelle siirryttäessä. Nuo meidän tytöt päihittävät minut mennen tullen. Aina koitan sanoa, että hei – ottakaa mallia, elämä voi olla ihan tosi ihanaa ilman paineita kympeistä todistuksessa 🙂

Kesäloman kaikille koululaisille suo ilomielin. Pitkään valvottuja öitä ja pitkään nukuttuja aamuja. Uimista, mansikoita ja kavereiden kanssa kikattelua. Ensi kesänä tilanne on kenties jo toinen ja osa kesästä kuluu ainakin esikoisella kesätöissä. Nauttikoon nyt pitkästä kesälomasta vielä kun voi

KIVAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. postauksen kuvat ovat jokusia vuosia sitten otettu, sillä nykyään nuo nuoret eivät enää juuri ehdi ”kiireiltään” kameran edessä poseeraamaan 😉

 


torstai 28. toukokuun 2020

Makkaraperunat 2.0

MOIKKIS!

Hei kiitos hurjasti kaikista viesteistä eiliseen terassipostaukseen. Ne löivät minut ihan ällikällä ja olin tosi ilahtunut niistä. Olen tottunut siihen, että kaupalliset yhteistyöpostaukset eivät saa niin paljon vuorovaikutusta aikaan, joten ne lämmittivät mieltä todella paljon. Kiitos kaunis! ♥ En ole tohtinut vilauttaa terassia ennen eilistä virallista julkistamista, mutta nyt kun se on tehty, niin veikkaan että terassi tulee olemaan tämän vuoden kuvatuin kulma meiltä kotoa. Ainakin se on nyt jo vajaan viikon ajan ollut käytetyin paikka meillä. Kotimme on saanut ylimääräisiä neliöitä terassin myötä.

Mikä sun kesäherkkusi on? Vaikka olemme tietoisesti vähentäneet punaisen lihan (ja ylipäätään lihan) syömistä, niin kesällä on yksi herkku, josta en pysty kieltäytymään. Nimittäin oikein mausteinen ja sopivasti grillattu bratwursti. Se yhdistettynä toiseen herkkuun, josta en pysty kieltäytymään eli perunaan, on jo sellainen kombo, että olen paratiisissa. Paratiisin päälle hieman (lue: purkki) valkosipulilla maustettua ranskankermaa, joka myös on yksi heikkouksistani. Hivenen hunajasinappia ja kevätsipulia. Parhaiten makkaraperunat 2.0 toimivat eilisen uusista perunoista folionyytissä grillattuna, mutta koska meidän grilli vaatii erikoistoimenpiteitä syttyäkseen, niin koin turvallisimmaksi tehdä tämän uunissa 😉

Makkaraperunat 2.0

perunoita
(tai edellispäivän keitettyjä perunoita)
oliiviöljyä
sormisuolaa
tuorebratwusteja
1 prk ranskankermaa
2 valkosipulin kynttä
kevätsipulia
1 rkl hunajasinappia

-jos käytät keittämättömiä perunoita niin pese ja lohko perunat
-laita ne uunivuokaan ja lorota päälle oliiviöljyä, sekoita suolaa hieman joukkoon
-pienistele bratwurstit ja lisää uunivuokaan
-paista kiertoilmauunissa 225 asteessa noin puoli tuntia (riippuen perunalaadusta ja lohkojen paksuudesta), välillä käännellen
-sekoita silputut valkosipulinkynnet ja hunajasinappi ranskankermaan ja lusikoi makkaraperunoiden päälle
-silppua päälle reilusti kevätsipulia

Tähän komboon sopisi myös yksi himotukseni eli hapankaali. Hapankaali-bratwurstilounas tosin kuuluu enemmänkin laskettelupäivien lounaaseen, mutta himoni hapankaaliin on niin suuri, että jos sellaista jääkaapissa olisi ollut, niin tokihan sitä olisin makkaraperunoihinkin laittanut. Tosin nälkäisenä sitä makkaraperunoihin nyt voisi laittaa mitä vaan! 🙂

En tiedä mikä siinä on, mutta aina kun ajattelenkin sanaa makkaraperunat alkaa päässäni soimaan tuo Mansesterin biisi, jossa lauletaan Ullan grillistä ja makkaraperunoista… #vainTamperejutut 😀 Hei, nyt kuulkaa vielä vähän kirjoitushommia. Maanantaina ilmestyy uusin Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan postaus ja ennakkovaroituksena; ottakaa aikaa ja mukava asento. Tuo on taas pitkä kuin nälkävuosi, mutta toivottavasti antoisalla tavalla!

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 27. toukokuun 2020

Tervetuloa kesä – terassi on kalustettu!


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Veke.fi kanssa.


 

KAUNISTA KESKIVIIKKOA IHANAT!

Olinkin jo unohtanut, millaista on istua hämärtyvässä alkukesän illassa omalla terassilla. Upottavan sohvan syleilyssä. Lintujen sirkuttaessa taustalla ja oranssin auringon kuultaessa maiseman. Orastavia istutuksiani katsellen. Vehreästä ja lämpimästä kesästä haaveillen.

Nyt se on kuulkaa vihdosta viimein valmis. Tai ei ehkä koskaan valmis, mutta ainakin rutkasti viihtyisämpi sisustettuna kuin aiemmin. Terassimme ehti olla kaksi vuotta pääosin läpikulkupaikkana ja varastona. Kyllä siellä grillattiin ja ruokailtiinkin välillä. Ilta-auringossa ja usein selkä kaaokseen päin.

Ero entiseen on huima. Kaupallisen yhteistyön myötä Veken kanssa meillä on nyt iso kulmasohva, johon saa halutessaan tehtyä divaanin pöydästä, joka muuttuu käden käänteessä rahiksi. Vanhan talon henkeen sopivampi polyrottinkinen ruokailuryhmä, jonka tuolit kutsuvat istumaan iltaa pitkän kaavan mukaan. Mahdollisuus saada terassista vielä kodikkaampi kukkaistutusten ja tekstiilien avulla.

Terassimme suurin haaste sisustuksen suhteen on sen koko. Terassilla on kokoa noin 70 neliötä. Silloin kun sen rakensimme mietimme kaikkia ihania mahdollisuuksia, joita iso terassi antaa. Näin jälkikäteen ajateltuna, vähemmälläkin olisimme pärjänneet. Mutta nyt kalustettuna, tykkään ihan mahdottomasti ajatuksesta, että ruokailulle on oma tilansa ja sohvalötköttelylle omansa. Silti ne ovat niin lähellä toisiaan, että keskustelu onnistuu ruokailijoiden ja sohvapötköttelijöiden välillä.

Veken laajaa puutarhakalustevalikoimaa selaillessani sen jo tiesin; polyrottinki tulee olemaan meille paras vaihtoehto. Kodikaskin vaihtoehto vanhan omakotitalon pihaan. Niin ihanilta kuin vaaleat sohvanpäälliset ulkosohvissakin näyttävät, niin olen oppinut sen, että ellei koiraa ole opetettu pysymään pois sohvalta, niin kannattaa valita tummemmat sohvanpäälliset. Ja mikäs siinä, pääasia että tuo karvainen sylikoira saa nauttia perheen kanssa kesäilloista, eikö? 🙂

Polyrottinkisten sohvien valikoima on Veken verkkokaupassa laaja. Niin laaja, että harkitsin päätöksen kanssa pitkään. Toisaalta, hyvin harkittu kannatti, sillä emme voisi olla tyytyväisempiä ostamaamme Hillerstorp Madison -kulmasohvaan. Koska rakastamme sohvapötköttelyä, niin valitsimme siihen mukaan sohvapöydän, joka toimii tarvittaessa myös rahina. Näin sohvan toiseen päätyyn saa mukavan divaaniosan. Meidän nelihenkinen perhe mahtuu kerralla sohvalle oikein mainiosti. Karvakorva pitää huolen, että hänellekin löytyy paikka. Ainakin sylipaikka.

Mikäli jossain vaiheessa tulee tarvetta isommalle sohvaryhmälle, niin sohvaan on helppo ostaa lisäkappaleita. Tilaahan tuossa terassilla olisi vaikka isolle u-malliselle sohvalle.

Tykkään ajatuksesta, että polyrottinki on säänkestävä, huoltovapaa ja kestää vuodesta toiseen kauniina. Nuo sohvan muhkeat vettä hylkiväksi käsitellyt istuintyynyt ja pehmusteet takaavat sen, että sohvalla viihtyy pidempäänkin. En olisi ikinä uskonut, että ulkosohva voi olla yhtä mukava istua kuin sohvat sisällä. Tämä meidän Hillerstorp on! Illan hämyssä tekee vaikeaa lähteä sisätiloihin.

Alunperin meillä ei ollut tarkoitus uusia ruokailuryhmää, mutta koska vanha ruokapöytä saa uuden kodin heti rippijuhlien jälkeen, niin päädyimme ostamaan myös ruokailuryhmän. Veke.fi:ssä on kattava valikoima 6-8 hengen ruokailuryhmiä. Aiempi ruokapöytämme oli kahdeksalle hengelle mitoitettu, mutta eipä meitä kertaakaan tainnut kahdeksaa pöydän ääressä olla. Sen takia ajattelimme, että kuuden hengen ruokailuryhmä toimii meillä vallan mainiosti!

Siinä missä sohvan kanssa tuli valinnanvaikeuksia, iskin silmäni välittömästi kauniiseen polyrottinkiseen Vila Orust -ruokailuryhmään. Jokin tuolien muotokielessä kiehtoi aivan valtavasti. Tuo kaareva selkänoja yhdistettynä vettähylkivään pehmustettuun istuimeen tekee sen, että ruokapöydän ääreltä ei halua nousta ylös. Kuten sohva, niin myös ruokailuryhmäkin oli just niin ihana luonnossa kuin kuvissakin. Ruokapöydän kuusi tuolia mahtuvat sen sivuille, mikä tekee sen, että molempiin päihin pöytää mahtuu tuolit. Näin ruokapöytä muuttuu hetkessä kahdeksan hengen pöydäksi. Pöytä on alumiinirunkoinen, mikä tekee siitä varsin kestävän.

Kun minulle soitettiin viime perjantaina toimitusajasta yllätyin. Justhan nimittäin olin tuotteet tilannut Veke.fi -verkkokaupasta ja nyt niitä jo oltaisiin tuomassa. Erittäin nopeaa toimintaa! Suomalainen perheyritys Veke Kaluste sijaitsee Ranualla, josta tuotteet saapuivat muutamassa arkipäivässä tänne Tampereelle.

Hieman aluksi jännitin, olinko valinnut sellaiset polyrottinkikalusteet, joiden polyrottingin sävyt menevät keskenään yhteen. Tuotteet kun valitsin kahdesta eri sarjasta. Mutta hei, huoleni oli turha –  nämä nimittäin mätsäävät täydellisesti.

Terassille jäi vielä tilaa auringonotolle sekä isoille istutusruukuille näyttävine kasveineen. Tuo monta vuotta sitten lahjaksi saamani auringonottotuoli alkaa olla parhaimmat päivänsä nähnyt. Seuraavana hankintalistalla onkin kaksi auringonottotuolia. En saa mielestäni kauniita polyrottinkisia Vila  Aurinkotuoleja, jotka sopisivat meidän olemassa oleviin kalusteisiin täydellisesti. Myöskään aurinkovarjoa ei kehtaa juurikaan pitää auki, sillä se on ajan saatossa kokenut kovia eikä pinttynyt lika enää lähde pois. Pitänee tehdä päätös nopeasti, sillä Veken verkkokaupassa on tällä hetkellä huimia tarjouksia puutarhakalusteista!

Terassi on parhaimmillaan kuin yksi lisähuone. Meille terassi toimittaa kesähuoneen virkaa. Kesäkuumalla sisätiloissa on liian lämmin. Elämä siirtyy ulos. Ja hei, mikäs sen sinne siirtyessä. Viihtyisästi kalustettu terassi houkuttelee puoleensa. Lämpimät kesäpäivät ja lempeän helteiset kesäillat – bring it on! Olemme valmiita. Vielä kun tuo omenapuu terassin vieressä puhkeaa kukkaan 

KESÄTERKUIN,