MOIKKAMOI

ja Ihanaa alkanutta vuotta rakkaat lukijat ♥ Kuudes blogivuosi pärähtää käyntiin milläs muullakaan kuin tavoitteilla tulevalle vuodelle. Yleensä mulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta viime vuonna tein sellaiset ekaa kertaa. Viime vuoden vaihteessa lupasin pitää itsestäni parempaa huolta ja olla enemmän läsnä. Ruuhkavuodet kun vaikuttavat molempiin; kiireessä ei (muka) ehdi syödä terveellisesti, nukkua tarpeeksi tai liikkua järkevästi. Lasten kyselyihin tulee kiireessä vastattua ”ihan kohta, odota hetki”. Keskustelukumppanin kanssa keskustellessaan huomaa ajattelevansa jotain muuta. Ehkä niitä tekemättömiä juttuja, kiire tehdä asioita saa helposti mielen jonnekin muualle kuin siihen itse keskustelutilanteeseen. Onnistuin mielestäni hyvin noissa tavoitteissani vuonna 2014. Liikunta, lepo ja ravinto oli suht’ koht balanssissa. Syksyllä tapahtui jotain, minkä takia pari kolme kiloa hiipi takavasemmalta. Liikunta ei ollut ehkä mukana arjessa niin paljon kuin olisi toivonut. Marraskuussa otin sen suhteen niskasta kiinni. Ei sillä että muutama kilo maailmaa kaataa, mutta kroppa kertoi muutenkin, että elämäntavat eivät olleet ihan kunnossa.

Läsnäololla ja terveellisillä elintavoilla jatketaan myös vuonna 2015, mutta sen lisäksi ajattelin ottaa muutaman konkreettisen tavoitteen. Tipaton tammikuu. Alkoholin kanssa mulla ei ole ikinä ollut ongelmaa. Pari lasia viiniä viikkoon ruoan kanssa ei ole liikaa. Mutta silti päätin kokeilla, miltä tuntuu tipaton tammikuu. Niin monet siitä höpöttää ja hypettää, joten katsotaan mikä se juttu siinä oikein on 🙂 Suunnitelmallinen liikunta. Kiitos joulupukin, niin tuo uusi sykemittari on tuonut liikuntaan nyt viikon verran sitä suunnitelmallisuutta. Järkeistänyt sitä. Huomaan, että mä olen vetänyt juoksulenkkejäkin ihan liian kovalla sykkeellä. Kiireessä, tiedättekös. Huomenna enemmän juttua tuosta sykemittarista ja suunnitelmallisesta liikkumisesta. Sykemittari mulla on ollut kyllä jo viimeiset 15 vuotta aina silloin tällöin käytössä, mutta nyt oikeastaan vasta hiffasin sen jujun siinä.

Materia ei tuo onnea. Tämä kohta on ehkä se, joka mulle on tärkein näistä tavoitteista. Pari kolme ihistyskohtausta vuoden sisään maailman materialistisuudesta sai mut päättämään ostolakosta. Kokeillaan eka tammi-helmikuu. Ei uusia sisustustavaroita, ei uusia vaatteita itselle. Tuikkukippoja ja tyynyjä tursuilee vaatehuoneiden hyllyiltä. Isompi asuntokin on siintänyt haaveissa. Tarvitaan lisää tilaa. Mille? No just niille tavaroille, joita joka paikka tursuaa. Tarvinko mä niitä tavaroita? Tulenko mä toimeen ilman niitä? Kyllähän me kaikki tiedetään se, että shoppailu tuo hyvääoloa. Mutta tänä vuonna ajattelin korvata sen shoppailun tuoman hyvänolon jollain muulla. Esimerkiksi sillä hyvällä ololla, joka on saatu aikaan tavaroiden kierrättämisestä ja karsimisesta. Hyvää oloa siitä, että ne kolmetoista liki toistensa kanssa identtistä mustaa villapaitaa tulee käyttöön vaatehuoneen rekiltä. Onnistumisen tunne siitä, että pyrkii ottamaan tuon vaatehuoneen kaikki vaatteet käyttöön. Ne, joita en käytä, vien Uffille. Joten ei, me ei tarvita uutta isompaa asuntoa. Me tarvitaan järki käteen tämän hamstraamisen kanssa. Ja itse asiassa, just aamulla miehelle sanoin, että mä olisin vallan onnellinen pienemmässäkin asunnossa. Mökillä sen huomaa, että perhe on tiiviimpi, kun ollaan pienessä tilassa. Ehkä siis alan metsästämään sitä pientä lautalattiaista hirsitaloa tuolta rinteen kupeesta. Pyhäjärvinäköaloin 🙂

Sokerilakko. Sokeroimaton mantelimaito on saanut mut koukkuun. Samalla tavalla kuin se konvehtirasia joulun aikaan. Lisätty sokeri saa jäädä ainakin tammi-helmikuuksi. Sokerin voin tarvittaessa korvata hunajalla. Hän, ken ei ole kokeillut terveellistä ruokavaliota ei voi tietää, mistä höpötän. Yleensä olen näitä ehdottomia kieltojuttuja vastaan, mutta mä huomaan, että sokeri saa mut voimaan huonosti. Toki sokereitakin on erilaisia. Esimerkiksi maitotuotteita en aio jättää pois vain niiden sisältämän maitosokerin takia. Jos nyt ylipäätään aluksi jättäisin karkit pois, niin ollaan jo puolivälissä 😀 Ja juhlissa/kylässä en ajatellut heittäytyä hankalaksi – siellä saa nauttia kohtuudella kaikkea. Katsotaan, miten homma etenee siitä!

Mä olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään – ihminen tietyissä jutuissa. Saatan olla liian ankara itselleni ja se ei kyllä ole välttämättä hyväksikään. Kurinalainen elämä vuoden ekat pari kuukautta ja jos sitten tuntuu pahalta, niin vaihdetaan kurssia. Eihän sitä voi tietää, jos ei kokeile 🙂

Onko teillä tavoitteita vuodelle 2015?

ONNELLISTA ALKANUTTA VUOTTA TOIVOTELLEN,

PS. niin ja kuvien kautta mun piti muistuttaa, että kyllä se aurinko näin tammikuullakin paistaa. Monelle kuvat voivat olla tuttuja viime tammikuun postauksestani. Just siitä, kun sisustusbloggaaja Maria päätti leikkiä hieman luontokuvaajaa 🙂 Omien osaamisalueiden ulkopuolelle ja muutenkin mukavuusalueelta poistuminen kuuluu myös vuoden 2015 bucket listalleni!

ILTAA IHANAT!

Ystävät – elämän rikkaus. Vai mitä mieltä olette? Mulla on ystäväkunta muuttunut tässä viimeisen reilun 10 vuoden aikana. Omistan ihan ihanan liudan kavereita, mutta sellaisia tosiystävyyksiä on vähän. Ovat jääneet ruuhkavuosien jalkoihin. Harmillisesti. Toisaalta tunnen, että kun elän elämääni päivittäin tuon parhaan ystäväni kanssa, niin en ole tarvinnut ympärilleni ystäviä. Onko teillä näin aikuisiällä paljon ystäviä? Päätin tosin tuossa juuri, että täytyisi ottaa itseään niskasta kiinni ystävyyksien ylläpitämisessä. Taidan olla välillä vähän huono ystävä, sillä helposti unohdan vastata sähköposteihin tai viesteihin. Siinä uudelle vuodelle tavoitetta.

Tänään vietin koko ainutlaatuisen ja ihanan päivän opiskeluaikaisen ystäväni kanssa. Ihmisen kanssa, jonka kanssa jaettiin ne opiskelijaelämän ilot ja surut. Juhlittiin välillä keskiviikosta lauantaihin ja lintsattiin iltaluennoilta. Silmät ristissä tentittiin maanantaiaamuna yliopistolla yleisenä tenttipäivänä. Ystävän, jota opiskelut ja elämä ovat kuljettaneet ulkomaille, mutta joka on nyt Suomessa. Ja oli sijainti mikä tahansa, niin ollaan pidetty yhteyttä. Säännöllisen epäsäännöllisesti. Jutun jatkuen aina siitä mihin edelliskerralla jäi.

”Once upon a time there was a tavern
Where we used to raise a glass or two
Remember how we laughed away the hours
Think of all the great things we would do”

”Those were the days my friend
We thought they’d never end
We’d sing and dance forever and a day
We’d live the life we choose
We’d fight and never lose
For we were young and sure to have our way”

Vuosien varrella ollaan treffattu niin Helsingissä, Madridissa kuin täällä mun kotikaupungissakin. Meidän yhteisessä opiskelukaupungissa. Tänään vaelleltiin pitkin katuja ja tuumattiin, että paljon on tapahtunut reilussa 10 vuodessa. Kaupungille ja meille. Enää ei hilluta haalarit päällä baareissa vaan perhe-elämä on vienyt molemmat mukanaan. Hieman haikailtiin nuoruusvuosien peräänkin…

”Then the busy years went rushing by us
We lost our starry notions on the way
If by chance I’d see you in the tavern
We’d smile at one another and we’d say”

…mutta loppujen lopuksi ollaan niin samperin tyytyväisiä tähän nykyiseen elämään. Hassua huomata, että me ei muuten olla vanhennuttu yhtään. Ainakaan henkisesti 😀 Jutut on samoja kuin silloinkin, intressitkin ovat kokolailla pysyneet samana. Ja mikä ihmeellisintä, niin edelleen kierrettiin ne samat Stockan ja Sokoksen kemppariosastot kuin aiemminkin shoppaillessa. Suosikkimerkit eivät ole vaihtuneet senkään suhteen. Ainut, mikä tänään huomattiin jälleen muuttuneen on tuo Tampereen Stockmann, jossa vieläkin olen ihan hukassa 🙂

”Those were the days my friend
We thought they’d never end
We’d sing and dance forever and a day
We’d live the life we choose
We’d fight and never lose
Those were the days, oh yes those were the days”

Vieraspaikkakuntalaisen kanssa tätä kotikaupunkia tuli taas katsottua ihan ulkopuolisin silmin. On se vaan kaunis, ainakin mun mielestä. Niin hyvä paikka elää ja asua. Nääs ♥

TIISTAI-ILTATERKKUSIN,

PS. kiitos kaunis kommenteistanne tuohon aamupostaukseen, palaan niihin myöhemmin tänään. Nyt täällä on pari pikkuista ystävää vailla äidin syliä 🙂

PPS. tamperelaisille lounasvinkkinä Salud. En olekaan koskaan lounastanut tuolla vaan käynyt illallisella. Namskis. Jälkkärikahvit sitten Mokkamestareilla Verkatehtaankadulla. Uusi tuttavuus oli mulle tämä kahvila, mutta kannatti poiketa sisään!