MOIKKAMOI
ja Ihanaa alkanutta vuotta rakkaat lukijat ♥ Kuudes blogivuosi pärähtää käyntiin milläs muullakaan kuin tavoitteilla tulevalle vuodelle. Yleensä mulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta viime vuonna tein sellaiset ekaa kertaa. Viime vuoden vaihteessa lupasin pitää itsestäni parempaa huolta ja olla enemmän läsnä. Ruuhkavuodet kun vaikuttavat molempiin; kiireessä ei (muka) ehdi syödä terveellisesti, nukkua tarpeeksi tai liikkua järkevästi. Lasten kyselyihin tulee kiireessä vastattua ”ihan kohta, odota hetki”. Keskustelukumppanin kanssa keskustellessaan huomaa ajattelevansa jotain muuta. Ehkä niitä tekemättömiä juttuja, kiire tehdä asioita saa helposti mielen jonnekin muualle kuin siihen itse keskustelutilanteeseen. Onnistuin mielestäni hyvin noissa tavoitteissani vuonna 2014. Liikunta, lepo ja ravinto oli suht’ koht balanssissa. Syksyllä tapahtui jotain, minkä takia pari kolme kiloa hiipi takavasemmalta. Liikunta ei ollut ehkä mukana arjessa niin paljon kuin olisi toivonut. Marraskuussa otin sen suhteen niskasta kiinni. Ei sillä että muutama kilo maailmaa kaataa, mutta kroppa kertoi muutenkin, että elämäntavat eivät olleet ihan kunnossa.
Läsnäololla ja terveellisillä elintavoilla jatketaan myös vuonna 2015, mutta sen lisäksi ajattelin ottaa muutaman konkreettisen tavoitteen. Tipaton tammikuu. Alkoholin kanssa mulla ei ole ikinä ollut ongelmaa. Pari lasia viiniä viikkoon ruoan kanssa ei ole liikaa. Mutta silti päätin kokeilla, miltä tuntuu tipaton tammikuu. Niin monet siitä höpöttää ja hypettää, joten katsotaan mikä se juttu siinä oikein on 🙂 Suunnitelmallinen liikunta. Kiitos joulupukin, niin tuo uusi sykemittari on tuonut liikuntaan nyt viikon verran sitä suunnitelmallisuutta. Järkeistänyt sitä. Huomaan, että mä olen vetänyt juoksulenkkejäkin ihan liian kovalla sykkeellä. Kiireessä, tiedättekös. Huomenna enemmän juttua tuosta sykemittarista ja suunnitelmallisesta liikkumisesta. Sykemittari mulla on ollut kyllä jo viimeiset 15 vuotta aina silloin tällöin käytössä, mutta nyt oikeastaan vasta hiffasin sen jujun siinä.
Materia ei tuo onnea. Tämä kohta on ehkä se, joka mulle on tärkein näistä tavoitteista. Pari kolme ihistyskohtausta vuoden sisään maailman materialistisuudesta sai mut päättämään ostolakosta. Kokeillaan eka tammi-helmikuu. Ei uusia sisustustavaroita, ei uusia vaatteita itselle. Tuikkukippoja ja tyynyjä tursuilee vaatehuoneiden hyllyiltä. Isompi asuntokin on siintänyt haaveissa. Tarvitaan lisää tilaa. Mille? No just niille tavaroille, joita joka paikka tursuaa. Tarvinko mä niitä tavaroita? Tulenko mä toimeen ilman niitä? Kyllähän me kaikki tiedetään se, että shoppailu tuo hyvääoloa. Mutta tänä vuonna ajattelin korvata sen shoppailun tuoman hyvänolon jollain muulla. Esimerkiksi sillä hyvällä ololla, joka on saatu aikaan tavaroiden kierrättämisestä ja karsimisesta. Hyvää oloa siitä, että ne kolmetoista liki toistensa kanssa identtistä mustaa villapaitaa tulee käyttöön vaatehuoneen rekiltä. Onnistumisen tunne siitä, että pyrkii ottamaan tuon vaatehuoneen kaikki vaatteet käyttöön. Ne, joita en käytä, vien Uffille. Joten ei, me ei tarvita uutta isompaa asuntoa. Me tarvitaan järki käteen tämän hamstraamisen kanssa. Ja itse asiassa, just aamulla miehelle sanoin, että mä olisin vallan onnellinen pienemmässäkin asunnossa. Mökillä sen huomaa, että perhe on tiiviimpi, kun ollaan pienessä tilassa. Ehkä siis alan metsästämään sitä pientä lautalattiaista hirsitaloa tuolta rinteen kupeesta. Pyhäjärvinäköaloin 🙂
Sokerilakko. Sokeroimaton mantelimaito on saanut mut koukkuun. Samalla tavalla kuin se konvehtirasia joulun aikaan. Lisätty sokeri saa jäädä ainakin tammi-helmikuuksi. Sokerin voin tarvittaessa korvata hunajalla. Hän, ken ei ole kokeillut terveellistä ruokavaliota ei voi tietää, mistä höpötän. Yleensä olen näitä ehdottomia kieltojuttuja vastaan, mutta mä huomaan, että sokeri saa mut voimaan huonosti. Toki sokereitakin on erilaisia. Esimerkiksi maitotuotteita en aio jättää pois vain niiden sisältämän maitosokerin takia. Jos nyt ylipäätään aluksi jättäisin karkit pois, niin ollaan jo puolivälissä 😀 Ja juhlissa/kylässä en ajatellut heittäytyä hankalaksi – siellä saa nauttia kohtuudella kaikkea. Katsotaan, miten homma etenee siitä!
Mä olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään – ihminen tietyissä jutuissa. Saatan olla liian ankara itselleni ja se ei kyllä ole välttämättä hyväksikään. Kurinalainen elämä vuoden ekat pari kuukautta ja jos sitten tuntuu pahalta, niin vaihdetaan kurssia. Eihän sitä voi tietää, jos ei kokeile 🙂
Onko teillä tavoitteita vuodelle 2015?
ONNELLISTA ALKANUTTA VUOTTA TOIVOTELLEN,
PS. niin ja kuvien kautta mun piti muistuttaa, että kyllä se aurinko näin tammikuullakin paistaa. Monelle kuvat voivat olla tuttuja viime tammikuun postauksestani. Just siitä, kun sisustusbloggaaja Maria päätti leikkiä hieman luontokuvaajaa 🙂 Omien osaamisalueiden ulkopuolelle ja muutenkin mukavuusalueelta poistuminen kuuluu myös vuoden 2015 bucket listalleni!
Itsekin ajattelin shoppailukieltoa alkuvuodeksi. Tein inventaariota ja pakkailin kiertoon lähtevät kamat laatikoihin. Vielä kun jaksais kiikuttaa ne kirpparille. 12-vuotiaan teinitytön kanssa ollaan paljon käyty keskustelua tästä ostohysteriasta, joka näyttää olevan vallalla kokoajan nuoremmilla ja nuoremmilla. Jokaikinen pikkuostos kuvataan ja laitetaan instagramiin. Omalta tytöltä kielsin koko homman koska en halua hänelle opettaa, että vain tavaran haaliminen on tärkeintä elämässä. Toivotaan, että oppi menee perille ja osaamme nauttia oikeasti tärkeistä asioista elämässä!
Moikka Johanna!
Hih, mulla kuule sama ongelma – kaapit tulee siivottua, mutta se vaatteiden ja krääsän pois kuljettaminen kirpparille tms. tuntuu olevan työn alla 😀
Sepä se, itse olen alkanut boikotoimaan blogejakin, joissa keskitytään vain uusien ostosten esittelyyn. Kamala, kun nuo nuoretkin ovat ostohysterian vallassa. Tuntuu, että ihan alakoululaisillakin on kilpajuoksua siitä, kenellä on mitäkin uutta. Tuskastuttavaa.
Ihanaa viikonloppua sinne <3
Kuulostaa niin kovin tutulta tuo teksti. Mun pitäis opetella löytämään se kultainen keskitie monesta jutusta, se jokotai juttu toimii aina vain vähän aikaa 😉
Oikein ihanaa uutta vuotta Maria <3
Hei Niina,
onnellista uutta vuotta sinnekin <3 Samma här, se on joko tai 😀 Tosin kultatie on jo tietyltä osaa löytynyt 🙂
Ihanaa viikkistä <3
PS. vastaan sun fb-viestiin huomenna 🙂
Yes, aika pitkälti samoja tavoitteita täällä. Mulla myös enemmänkin tavaroiden karsiminen kuin ostaminen sekä sokerilakko ja just tolla, että jos aluksi jättäisi ne irtsarit veke ;). Tsemppiä meille.
Heippa ihana!
Kaks päivää nyt ilman karkkia (ja sokerimössöä) ja pikkuisen on kyllä tehnyt tiukkaa 😀 Samoin parituntinen Ideaparkissa shoppailemassa teki tiukkaa. En sortunut mihinkään, mutta mies sortui senkin edestä. On se hyvä, että edes toinen meistä on ostolakossa 😉
Tsemppistä meille juu ja ihanaa viikonloppua <3
Hyviä tavoitteita tälle vuodelle! Tsemppiä niidn läpiviemiseen! 🙂
Minä olin vaatteidenostolakossa marras-joulukuun juurikin samasta syystä ja hyvinhän siitä selvisi. Yritän jatkaa lakkoa vielä pari kuukautta tässä vuoden alussakin.
Sokerilakko alkaa minulla helmikuussa (tammikuu reissussa, siellä ei pihistellä mistään) ja samalla kevään kuntoiluspurtti ja ruokavalion kohennus. Summa summarum, tänä vuonna tavoitteenani on pitää parempaa huolta itsestäni kaikin keinoin. 🙂
Kiitos AnuElina <3
Hei hyvä kuulla, että vaatteiden ostoslakko toimi! Onnea ja tsemppiä siihen 🙂 Kun ei tarvitse mitään niin hyvin pärjää. Asenne ratkaisee (toivottavasti :D)!
Reissut on sitten asia erikseen, mekin lähdetään helmikuun lopussa ulkomaille ja siellä saa kyllä syödä ja shoppailla 🙂
Ihanaa alkanutta vuotta ja reissua <3
Itsekin ajattelin kokeilla sokeritonta tammikuuta. Jos nyt en totaalikieltäytyjäksi ryhdy, niin ainakin reippaasti vähennän sokerin kulutustani. Ei perjantainamuja, ei kahvituntipullia… Saas nähdä, miten tällaiselle sokerihiirelle käy!
Isomman asunnon haaveet olivat minullakin. Ryhdyin kesällä käymään kaappeja hiljalleen läpi, yksi silloin, tällöin. Syksyn aikana on iso määrä tavaraa lähtenyt kiertoon tai tullut käyttöön, osa on lähtenyt roskiin (kaikkea sitä onkin säilytellyt ”pahan päivän varalle”). Projekti on vielä kesken, mutta jo nyt olen hurjan tyytyväinen siihen, että kaapeissa on tilaa (jota kuitenkaan ei ole aikomus täyttää millään). Muutama huonekalukin on lähtenyt talosta pois, joten avaruutta on tullut huoneisiinkin. Suosittelen!
Oikein hyvää uutta vuotta!
t. Saila
Heippa Saila ja onnellista uutta vuotta <3
Mulla periaatteessa sama; karkit, pullat sun muut pois. Tosin eipä pullia tule hirmuisesti syötyä muutenkaan. Liian tiukkapipoisesti en ala tuoteselosteita sokereiden varalta tutkailemaan 🙂
Oih, sun projektisi kuulostaa just hyvälle! Muutaman huonekalunkin voisi tosiaan viedä ainakin varastoon, jos ei pidemmälle.
Ihanaa viikonloppua <3
Hyvää uutta vuotta!
Heipsan ihana,
ja kiitos! Sinne myös ihanaa alkanutta vuotta <3
Tutunoloista pohdintaa! Kyllä, karsimisesta saa paremmat kiksit kuin hamstraamisesta. Harkitut hankinnat, kriittinen mieli. Luin hiljattain Kari Ojalan teoksen Irti tavarasta….hyvää pohdintaa, teräviä havaintoja! Suosittelen.
Tuohon sokerilakkoon voisin lähteä mukaan, tekis eetvarttia. Viikon kun kärvistelee, sokrunhimo on kummasti vähentynyt ja on iisimpi jatkaa etiäpäin…
Moi Katariina!
Hei kiitos kirjavinkistä, taidanpa nappaista tuon kirjastosta seuraavan kerran 🙂
Se eka viikko on pahin…tosin on nämä pari päivääkin ollut vähän tuskaa. Ehkä se, kun koko ajan miettii noita kaappiin jääneitä joulusuklaita tekee asian pahemmaksi 😀
Ihanaa viikonloppua <3
Blogikirppis pystyyn porukalla, mäkin hukun tavaraan! itsekkin lisään(aloitan) kuntoilun ja annan lapsille enemmän aikaa.Myös sokerintonta ja muutenkin kevyttä ruokavaliota kokeilen.
Moiksis!
Ei olis kuule lainkaan pahempi idea tuo blogikirppis…meidän fb-palstalla on vähän kuollutta, pitäiskös vähän herätellä sitä henkiin kirppiksen tiimoilta? 🙂
Hyvältä kuulostaa sinunkin suunnitelmat tälle vuodelle, tsemppiä sinnekin ja ihanaa viikonloppua <3
Herätellään kohta. Pian herää toinenkin mukava sivusto. Siitä saitkin jo vähä vihiä.
Oon samoilla linjoilla..eilen lenkin jälkeen mietin,että miten joku voi elää ilman liikuntaa..ei sitä
sokeria tee edes mieli hyvän juoksulenkin päälle vaan automaattisesti jotain terveellisempää.
Mä oon muuten käyttänyt steviaa makeutukseen,jos on tarvetta lisätä sokeria.
ja tuo mantelimaito on kans käytössä,kun jouduin jättää maidon pois.
Sopii hyvin smoothien sekaan ja aattelin koittaa riisipuuronkin tehdä siihen.ja kahviin ihan oon laittanut.
Kaapit pursuilee joo..kukahan ne viittis siivota..
Viimeistään sitte,kun tiedän mitä vien mökille ja mistä luovun niin putsaan komerot:)
Enkä osta mitään uutta ennen sitä!
Heippahei!
Se on jännä, että liikunta ja terveellisesti syöminen kulkee niin käsikädessä. Nyt kun taas liikkuu säännöllisesti, niin ei tee edes mieli syödä epäterveellisesti (vaikka vähän karkkihammasta kolottaa :D).
Just tein mantelimaitoon iltasmoothien. Mä tykkäsin ja mies oli vähän sitä mieltä, että ei maistu millekään 😉 Steviaa pitää ostaa, siitä olenkin kuullut pelkkää hyvää!
Joo, mökki on muuten sellainen paikka, johon saa uppoamaan tuikkulyhtyjä ja tyynyjä, joten älä vielä heitä niitä pois 😀 Miten teidän projekti etenee? Anun mökkiblogi olis kiva 😀 😀 😀
Ihanaa viikonloppua <3
Hyvä kirjoitus. Tavoitteesi tälle vuodelle ovat hyvin samanlaisia kuin omani. Yritän juuri koostaa vastaavanlaista postausta omista tavoitteistani tälle vuodelle. Minä löysin innoittajani tämän tyyppiseen elämänmuutokseen – tai sanotaanko minun kohdallani ehkä ennemminkin omien käytösmallien tiedostamiseen ja sitä kautta niiden muokkaamiseen – Gretchen Rubin Onnellisuusprojekti -kirjasta, jonka sain juuri päätökseen vuoden lopussa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tuohon kyseiseen teokseen, jos et sitä jo ole tehnyt!
Ihastuttavaa uutta vuotta! 🙂
Kiitos Juliannan!
Ja suurpaljon kiitos kirjavinkistä 🙂 Nuo käytösmallit on mielenkiintoisia. Niitä ei tule edes ajateltua, saatikka sitten muokattua. Ainakaan tietoisesti. Täytyy tämäkin kirja lainata kirjastosta!
Onnellista alkanutta vuotta sinnekin <3
Taas samastuin niin kovin! Varsinkin tuohon materian puoleen.. Vastusta yletöntä kuluttamista ja karsastan sitä että aina pitäisi ssaada uutta. Siis oli kamalaa huomata miten koukuttavaa shoppailu on ja miten tyhjä olo kuitenkin joskus oli shoppailun jälkeen. Asennoiduin toisin ja sen jälkeen huomasin usein, etten oikeastaan tarvitse mitään. Kun aikaa ei kulu kaupungilla kiertelyyn, ehdin olla enemmän läsnä lapsille. Nykyään en oikein edes halua lähteä ostoksille, menee aikaa ihan hukkaan. Ja nyt kun olemme juuri ostaneet ja rempanneet (toivottavasti loppuelämän) talon, niin on tietysti paljon hankintoja.. Matot eivät ole sopivan kokoisia, kalusteita puuttu jne.. Samaan aikaan läppäri alkaa hajoilla ja haikailen uutta kameraakin. 🙂 joten kummasti niitä ostohaluja ja -tarpeita koko ajan kuitenkin tulee! 🙂 positiivista uutta vuotta sinulle, blogistasi saan aina hyvän mielen! 🙂
Heipsan Katri!
Sehän se onkin; shoppailuun jää koukkuun ja myönnän tunteneeni myös tietynlaisen tyhjyydentunteen shoppailun jälkeen. Tavallaan morkkistakin siitä, että miksi mä nyt taas tällaisen ostin.
Ainoa, missä mä ajattelin nyt shoppailla on maitokauppa. Shoppailla siis siltä kantilta, että mitä viikon ruokalistassa lukee. Ei heräteostoksia sieltäkään 🙂
Hei, onnea uuteen kotiin ja onnellista uutta vuotta <3 Ihana kuulla, että blogistani saa hyvän mielen 🙂
Hyvää alkanutta vuotta ja kiitos ihanasta blogista Maria! Olet kyllä sydämellinen nainen ja nautin kovasti kirjoituksistasi!
Tässä postauksessasi ja monesti aikaisemminkin olet ”ihistellyt” mielestäsi muutamia ylimääräisiä kiloja, kertonut bikini-projekteistasi, herkkulakoista, jne. Ainakaan kuvien perusteella oikeata huolta ihistelyyn ei ole 🙂 Älä ymmärrä väärin, tiedän todella hyvin itsekin sen hyvänolontunteen, jonka saavuttaa liikunnalla ja terveellisillä ruokavalinnoilla. Joulun jälkeen on ihanaa palata takaisin normaaliin arkielämään, -ruokailuun ja liikuntaharrastuksiin.
Minua kiinnostaisi keskustella yleisemminkin siitä miten äitien ”ihistelyistä” puhutaan kotona lasten kuullen, tulisiko niistä olla puhumatta ja mitä mahdollisia vaikutuksia niillä on lasten suhtautumiseen omaan kehoonsa. Miten me naiset voisimme kannustaa lapsiamme kunnioittamaan ja arvostamaan omaa kehoaan ja auttaa heitä rakentamaan itselleen hyvän itsetunnon.
Oman kehon arvostamiseen liittyy oleellisesti fyysisen terveyden ylläpito, eli liikunta ja terveelliset ruokailutottumukset. Mielestäni myös herkuttelu ja nautiskelu juhlapyhinä ja miksi ei osana arkeakin kuuluvat kiinteästi tähän oman itsensä arvostamiseen ja kunnioittamiseen. Totaalikieltäytyminen harvoin kantaa kovin pitkälle.
Mitä mieltä sinä olet, saako äiti olla laihiksella tai kieltäytyä herkuista? Entä saako äiti syödä päivällisellä askeettisemmin kuin muu perhe? Miten tästä kaikesta tulisi puhua lapsille, että he oppisivat pitämään huolta omasta kehostaan ja kasvaisivat rakastamaan omaa kehoaan juuri sellaisena kuin se on?
Moikka Leena
ja kiitos kaunis <3
Hyviä pointteja sinulla tuossa! Juuri lasten takia meillä ei ikinä kuulu ääneen esimerkiksi sanontaa, että "voih, kun nämä housut kiristää" 😀 Itse asiassa, en käy edes vaa'alla vaan tuon parin kilon heittämisen tunsin vaatteissa syksyllä. Eikä sekään oikeastaan ole niin iso ongelma kuin se, että huomaan voivani todella pahoin, jos syön epäsäännöllisesti/epäterveellisesti pidemmän aikaa; vatsa turpoaa, hiukset lähtevät, iho kukkii, aineenvaihdunta kärsii.
Toki meilläkin herkutellaan (kuten te lukijat näette ruokapostauksista) viikonloppuisin, mutta viikolla syödään normaalia arkiruokaa. Välillä viikollakin haetaan pitsat, ei se maailmaa kaada 🙂 Yleensä syön ihan samaa ruokaa kuin muu perhe, mutta otan lautaselle sitten enemmän salaattia ja vähemmän perunaa/pastaa/riisiä ja kastiketta. Väitän syöväni jopa enemmän kuin monet naiset, nälkää meillä ei nähdä 🙂
Lauantai on ollut yleensä meillä se karkkipäivä, niin lapsilla kuin aikuisilla. Saas nähdä miten nyt käy, kun yritän olla ilman sokeria. Tai karkkia. Parin viikon ajan joululomalla tuli syötyä päivittäin herkkuja, joten nämä ekat pari karkitonta päivää on tehnyt kyllä tiukkaa 😀
Mutta kysymyksiisi siis vastauksia; äiti saa olla laihiksella, jos siihen on terveydellinen tarve (merkittävä ylipaino), mutta se miten sen kertoa lapsille niin mä ajattelisin sen niin, että siitä on turha tehdä isoa numeroa lasten nähden. Äiti saa syödä myös askeettisemmin, enemmän painottaisin sitä, että kaikki syövät saman pöydän ääressä päivällisen. Mutta edelleen - äidin salaattipainoitteisesta lautasmallista ei tarvitse tehdä isoa numeroa 🙂
Me mieheni kanssa urheilemme paljon ja otamme lapset mahdollisuuksien mukaan myös urheilemaan. Heitä ei tosin pakoteta urheilemaan. Toivon, että lapsemme oppisivat mallin, jossa normaalielämiseen sisältyisi terve määrä liikuntaa ja se, että he tiedostaisivat sen hyvän olon, joka terveellisestä kotiruoasta tulee.
Vaikeita ja niin tärkeitä pohdintoja nämä. Taidankin tehdä tästä oikein blogipostauksen; saadaan varmaan hyvä keskustelu aikaan kommenttiboksissa.
Ihanaa alkavaa vuotta sinulle <3
Olipas ihana saada yövuoroon sysäys ajattelua! 😀 Sun teksteistä tulee niin hyvä olo ja täällä aina jotenkin rentoutuu ♥ Ja se on niin totta, pari kk totutteluahan se vaatiin, ennenkuin osaa edes sanoa onko mikään juttu se oma juttu. Vuodenvaihde on ollut itselle tärkeä ja ajatusta sen ympärillä on ollut paljon, ja paluuta ns. juurille omaan hyvään oloon. Pitkä sairasteluputki on tuonut valtavan kaipuun puhtauteen, liikuntaan ja energiaan. Liikuntaa aloittelen hitaasti, tosin joululahjaksi saatu loop kyllä saa aikaan sen, että haluaa joka päivä edes muutamalla askeleella lyödä eilisen lukeman. Kilpailuvietti on hyvä tässä! 😀 Ja puhtautta haluaa niin ruokaan kuin kotiin, ja tuo karsiminen tekisi niin hyvää meidänkin huushollissa. (tästä myös mies olisi innoissaan..kun uhkailee jo pihakontilla.. ;D) Mutta tässä vuodessa on kyllä sitä jotain, mulla on niin sellainen fiilis että ihana vuosi on luvassa ♥ Ihanaa maanantai päivää Maria!! ♥
Kirjoittelin pari päivää sitten kalenteriini ”päätavoitteita” tälle vuodelle. Yksi niistä oli jo olemassa olevan tavaran karsiminen ja tarkemman harkinnan uuden ostolle. Nautin siitä tunteesta, kun saa karsittua jotain itselle turhaa pois ja näkee sen tilan, mikä jää! Nauttii nimenomaan siitä tyhjästä tilasta, ei ajatuksesta, että nyt sen saa täyttää jollain uudella 🙂 Samalla saa annettua / myytyä jollekin muulle tarpeellista tavaraa, win-win ^^
Samaten tuo kokonaisvaltainen hyvinvointi jatkuu minullakin, en tykkää yhtään siitä väsyneestä ja ”tukkoisesta” olosta, minkä saa helpostikin aikaiseksi makaamalla sohvalla ja syömällä ”turhaa”. Tai edes makaamalla sohvalla. Olen myös huomannut ärtyväni, jos en kahteen päivään käy edes ulkona. Yksi päivä nyt vielä menee, mutta mieluiten joka päivä edes pieni annos raitista ilmaa 🙂
Taidanpa tutustua tänä vuonna paremmin blogiisi, aiemmin olen lukenut vain satunnaisia postauksia parisen kappaletta, josko nyt lähtisi ihan alusta alkaen tutustumaan sinuun 🙂
Upeaa vuotta 2015 sinulle ja koko perheellesi!