perjantai 22. tammikuun 2016

Fredagsmys

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

ILTAA IHANAT!

Pikaiset perjantai-illan terkut kera astetta erilaisempien myyssien. Meille saapui tänään kylään sielunsiskot, Nanna ja Johanna. Ihanaa vaihtelua, tätä kaivattiin 🙂 Sillä aikaa, kun haettiin Jossua asemalta, olivat lapset kattaneet pöydän. Iso, iso sydän. Myyssiruokina toimivat prosciuttoon käärityt vuohenjuustoviikunat, rosmariinileipäset, valkosipulikatkaravut, maalaisleipä, salaatti, chorizo, suolakurkut ja salamit. Lasit skumppaa ja punaviiniä.

Nyt kotiuduttiin Torni-hotelliin ja silmä painuu väistämättä kiinni. Ollaan kuulkaas tulossa vanhaksi. Kai me silti yksillä tuolla ylhäällä käydään. Huomenna luvassa shoppailua, ulkoilua ja univelkojen pois nukkumista. Ei vaiskaan, fiiliksen mukaan mennään. Ehkäpä mä näytän vieraille vähän Tamperetta. Vaikka tuo toinen heistä on täällä syntynyt ja kokonaiset kaksi viikkoa elämästään asunut, niin veikkaanpa, että tämä kaupunki on reilussa 30 vuodessa pikkuisen muuttunut 😉

On ollut kyllä niin härdelliviikko, että oksat pois. Blogi palailee toivottavasti ensi viikolla pikkuhiljaa normaaliin päivitystahtiin. Ja bloggaaja kommenttien pariin.

OIKEIN IHANAA VIIKONLOPPUA 

alle


keskiviikko 20. tammikuun 2016

Arki-illan pelastajasoppa

P1191008 P1191012 P1191014 P1191019

HEISSULIVEI!

Ihan ekaksi taas on pakko kiittää teitä hurrrrjan paljon vinkeistä tuohon Bali-postaukseen. Palaan niihin kyllä. Mutta jo pikaisella silmäyksellä voin todeta, että saimme monen monta hyödyllistä vinkkiä. Joten kiitos kaunis niistä teille 🙂 Mun täytyy tunnustaa jotain; kerran viikkoon käytävä ruokakauppasysteemi on ollut parin kolmen viikon aikana tuuliajolla. Mikä on aiheuttanut sen, että a) jääkaappi on koko ajan tyhjä, b) rahaa kuluu ruokaan ihan tuhottomasti ja c) tämä ruokien suunnittelemattomuus stressaa ja tuottaa päänvaivaa. Vaikka olen tiedostanut tilanteen, että se ruoka- ja kauppalista pitäisi tehdä, niin silti en tee asialle mitään. Daah. Oma vika, nyt on pakko tsempata.

Sillä eilen illalla sairaalasta kotiutuessamme jääkaapissa oli taas se perinteinen valo. Sekä 300 g broilerin maustamatonta filettä. Katsaus pakkaseen ei tuonut liiemmin tulosta, mutta yhden wokvihannespussin jämät sieltä löytyivät. Kuivamuonakaapit meillä on aika hyvässä kuosissa (lue: kaapit on niin täynnä, että niitä pitää alkaa tyhjentämään), joten kolme nuudelipussia löytyi helposti. Ekaksi ajateltiin tehdä perinteistä kanawokkia, mutta koska jotenkin kylmyys iski luihin ja ytimiin, ajatus lämmittävästä keitosta tuntui paremmalta.

HELPPO KANAKEITTO

300 g broilerin fileetä pienisteltynä
öljyä paistamiseen
1 kanaliemikuutio
wokvihanneksia
3 pss nuudeleita + 1 kananuudelien maustepussi
vettä n. 1,5 litraa

3 cm pala inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
1 valkosipulin kynsi pienisteltynä

1 rkl osterikastiketta
1 rkl teriyakikastiketta

-kuullota pienisteltyjä kanoja, valkosipulia ja inkivääriä hieman öljyssä
-lisää kanaliemikuutio
-lisää wokvihannekset ja anna niiden sulaa
-lisää vesi ja anna kiehua n. 15 minuuttia
-lisää nuudelit ja nuudelimaustepussi sekä osteri- ja teriyakikastike
-kiehauta vielä viisi minuuttia

***************************************

Syö puikoilla kiinteät aineet ja ryystä liemi kulhosta ;D Tosin tänään söin lounaaksi tätä ja lusikalla meni ihan mukavasti alas! Mutta nyt tuumasta toimeen ja ruokalistan kimppuun. Saan viikonloppuna tänne Tampereelle muutaman ihanan vieraan (klik ja klik). Perjantaina tulevat meille fredagsmyysseille. Ihan mielettömän ihanaa! Lauantaina humputtelemme kaupungilla vailla päämäärää. Tiedossa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja seuraa. Tulee kuulkaas tarpeeseen tämä viikonlopun irtiotto 

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

alle


tiistai 19. tammikuun 2016

Olipa kerran koppurat sääret ja pakkasen puremat posket

*yhteistyössä Indiedays ja Ceridal

HEIPPAHEI!

Käsi ylös kuinka moni kärsii kuivasta ihosta näin pakkasella? Täällä on molemmat kädet ylhäällä. Oikeastaan aloin kärsimään kuivasta ihosta jo viime vuoden puolella; se sisäisesti nautittu kortisonikuuri sai aikaan sellaisen ihokiristyksen, etten ennen ollut moista nähnyt. Kämmenselät koppuroitui liki haavoille, mutta eniten itsäni häiritsi kasvojen ja säärien kuivuminen. Kreivin aikaan sain tietää päässeni mukaan Indiedaysin ja Ceridalin yhteistyökampanjaan. Kampanjaan sisältyi kolmen viikon testijakso ja täytyy kyllä myöntää, että nyt on tullut testattua Ceridalin tuotteita ihan äärimmäisissä olosuhteissa; pohjoisessa lomaillessamme kun mittari painui reilusti pakkaselle ja päivät kuluivat mäessä, tulivat ihoa suojaavat ja kosteuttavat tuotteet tarpeeseen. Samat pakkaslukemathan sitten jatkuivat täällä etelässä. Joten testi jatkuu.

Ceridal02Ceridal01Kerron pian testituloksistani, mutta saanen sitä ennen esitellä tuotteet, joita olemme testanneet. Niin me, sillä myös atooppisesta ihosta kärsivä esikoinen pääsi testiryhmääni 🙂 Meillä on ollut käytössä kolme Ceridalin tuotetta: Ceridal Voide, Ceridal Lipolotion ja Ceridal Lipogeeli. Näistä ensimmäinen eli CERIDAL VOIDE pääsi testiin atooppisen esikoisen ihonhoidossa. Se on koko perheen vartalovoide, joka on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön. Päästä varpaisiin eli sopii myös kasvojen herkälle iholle. Meillä esikoisella varsinkin kyynärtaipeet kutisevat helposti ja tuntuu, että liian täyteläiset ja öljyiset eivät sovi. Mutta tämä voidepas sopi! Se pehmentää ja rauhoittaa myös kutisevaa ihoa. Ja mikä pääasia, se imeytyy ihanan nopeasti! Esikoiselle ei sovi lainkaan hajustetut voiteet ja rasvat, joten plussat hajusteettomuudesta tälle voiteelle!

Ceridal04

CERIDAL LIPOLOTION on ollut meillä käytössä jo lasten ollessa vauvaiässä. Sitä lisättiin kylpyveteen loraus ja vielä ihon kiristäessä kylvyn jälkeenkin suihkautettiin ympäri vartaloa. Muistan sen olleen ihan ehdoton vauvoilla karstan poistossa. Suihkaus päänahkaan ja kymmenen minuutin vaikutusajan jälkeen karsta lähti pois. Rasvakoostumus on 100% ja tämä vedetön öljy ei kirvele iholla. Huomasin sen, sillä kämmenselkieni ollessa kuivimmillaan erehdyin töissä laittamaan hajustettua käsivoidettani. Lipolotion helpotti kuivuutta välittömästi. Iho ei kiristänyt ja kämmenen kärsi laittaa nyrkkiinkin ilman tuskaa. Ja mikä parasta, kämmenet eivät kuitenkaan jääneet öljyiseksi.

Ceridal05

Varsinaisen kolmen viikon haasteen aikana käytin CERIDAL LIPOGEELIÄ koppuroihin sääriin sekä estämään pakkasen puremia poskia muodostumasta. Lähtökohta säärien suhteen oli sellainen, että ennen kuvia ei tohdi tähän laittaa. Sääret olivat kuin Saharan autiomaa. Hilseilevät, kutisevat ja kiristävät. Housut pois riisuessani huomasin, että säärien kohdalta housut olivat ihan valkoiset. Kuivaa ihoa täynnä. Ei kiva! Otin siis kerrasta järeämmät aseet käyttöön. 100% rasvakoostumus ja vedetön voide tuntui jo ennen käyttöä sellaiselta, joka tehoaa. Vaikka nimi Lipogeeli voisi viestiä geelimäisestä muodosta, niin tuote muistuttaa enemmän voidetta. Se ylläpitää ihon luonnollista kosteustasapainoa vahvistamalla ihon omaa suojaa ja ehkäisemällä kosteuden liiallista haihtumista. Ceridal Lipogeeli sopii koostumuksensa ansiosta ihan äärimmäisen vaativiin olosuhteisiin. Ja uskokaa, minullahan sellainen oli noiden säärieni kanssa. Kolmen viikon testijakson aikana säärien kimmoisuus ja kosteus alkoi pikkuhiljaa palautumaan. Laitoin Lipogeeliä yleensä suihkun jälkeen iltaisin kuiviin sääriin. Suihkun jälkeen huomasin jo viikon jälkeen merkittävän parannuksen. Iho tuntui pehmeältä, vaikken ollut suihkun jälkeen sitä millään rasvannutkaan.

Se on tarkoitettu myös kuiville ja pienille ihoalueille täsmähoidoksi, mutta itse näin parhaaksi, että se sopii myös vähän laajemmalle ihoalueelle. Kuten niille säärille. Sen lisäksi sitä voi käyttää esimerkiksi koppuroihin kyynärpäihin tai kuiviin kynsinauhoihin. Hoidin kämmenselkieni halkeilevaa ihoa Lipolotionin lisäksi Lipogeelillä. Tulipas tuosta mieleeni viedä Lipogeeli töihin, jotta meidän kemisti voi sitä myös testata; hän joutuu pesemään käsiään monta kertaa päivässä ja aina rasva peseytyy pois. Lipogeeli kestää pesua lämpimällä vedellä, joten se sopii käsiään usein peseville ihmisille loistavasti!

Ceridal03 Ceridal07 Ceridal11 Ceridal12

Muistatteko, kun äiti aina pienenä rasvasi posket ennen ulkoilua pakkasella? Ja tuntui, että se rasva jäätyy poskiin kiinni? Mä ainakin muistan sen tunteen liian hyvin 🙂 Sen takia olenkin välttänyt rasvaamasta poskia ennen ulosmenoa. Lapissa kuitenkin kävi sellainen viima ja pakkasen purevuus oli erittäin kova, että päätin kokeilla pakkassuojaa poskille. 20 minuuttia ennen ulosmenoa levitin Lipogeeliä poskille ja hei, siinä missä aiemmin poskeni lehahtivat pakkasesta punaiseksi ja pistelivät, oli jäänyt unholaan. Toki posket ulkoilun jälkeen rusottivat kauniisti, mutta ne eivät kuumottaneet ja pistelleet. Tätä samaa jatkoin myös täällä etelässä näinä pakkaspäivinä.

Ceridal08 Ceridal06 Ceridal09

Onnellinen ja helpottunut olen, että sain ihoni jälleen kuntoon. Se on osaltaan iän tuomaa tuo ihon kuivuminen, mutta myös ulkoiset ärsykkeet vaikuttavat siihen merkittävästi. Ja näköjään myös sisäiset, kausiluontoisesti syötävät lääkkeet. Enpäs sitäkään tiennyt ennen kuin kohdalleni korput sääret osui 🙂 Jatkossa pitää tsempata ihon kosteustasapainon ylläpitämisessä. Ettei edes päästä ihoa kuivumaan!

Käykäähän tutustumassa apteekista saataviin Ceridalin tuotteisiin täällä!

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


maanantai 18. tammikuun 2016

2714100 sekuntia

bali9Bali2-checker bali8 bali7 Bali 5 Bali-checker

 

photos

…tai nyt jo muutama sekunti vähemmän h-hetkeen 🙂

HEISSULIVEI!

Tarkeneeko? Härtsyykkeli, että on taas kylmä. Mutta en valita. Itä-Suomen edustajamme auton mittarissa oli 10 astetta enemmän pakkasta kuin täällä. Suu suppuun, vaatetus kuntoon ja aurinkoinen mieli lämmittämään 😉 Yleensä tässä vaiheessa vuotta mulla on ollut täysi tohina jo perinteeksi käyneen helmikuisen reissun tiimoilta. Tässä on ollut ”vähän” kaikkea muuta viime aikoina, että ulkomaanmatka on ollut taka-alalla. Nyt kun sain äidiltä täyden tuen alkaa haaveilemaan reissusta, niin ajattelin näin tehdä. Eikös äidit ole aina oikeassa? ”Tehän lähdette reissuun, tapahtui mitä tapahtui!”, totesi hän perjantaina asiaa kysyttyäni. Sen mukaan mennään.

Tasan kuukauden päästä illalla suuntaamme kohti Helsinki-Vantaata. Ja siitä sinivalkoisin siivin kohti Singaporea. Bongasimme viime juhannuksen tienoilla Finnairin huikean kampanjan suorista lennoista Singaporeen. Pari päivää meni tuumatessa, mutta sitten päätimme ostaa ko. lennot. Tietämättä vielä, että minne Singaporesta jatkaisimme. Tuo mun all time favorite matkakohde on varmasti muuttunut vuosien saatossa. Viimeksi siellä on tullut käytyä viitisentoista vuotta sitten. Saas nähdä vieläkö se jatkaa suosikkimatkakohteenani vai onko aika kullannut muistot. Kolme päivää leppoisaa kaupunkielämää, ilman sen kummempia suunnitelmia. Mennään sitten paremmalla ajalla tutustuttamaan lapsia tuohon Aasian helmeen, josta löytyy jokaiselle jotakin.

Singaporestahan on hyvät yhteydet muualle Aasiaan. Mietimme Malesiaa, Vietnamia, Filippiinejä ja Thaimaata. Alunperin kriteerinä oli, että varsinainen löffäyskohde olisi noin tunnin juna/auto/lentomatkan päässä. Siinä vaihtoehtoja punnitessamme tunnin lentomatkahaave romuttui. Pari tuntia sinne tai tänne lisää ei tunnu missään 🙂 Kolmen päivän aikaerotasauksen jälkeen hyppäämme ”tuntemattomaan”. Balille, Indonesiaan. Vaikka Thaimaa on vienyt sydämemme ja sinne palaamme varmasti, niin on kyllä kiva päästä katsomaan vähän erilaisia maisemia. Maistelemaan erilaisia ruokia (ei sillä, että massaman curryyn olisi kyllästynyt), tutustumaan eri kulttuuriin ja ihmisiin.

Nyt siis toivoisin vinkkejä Balille? Ubud tulee ainakin nähtyä riisipeltoineen, mutta mitä muuta? Onko vinkkejä snorklausretkiin? Suositteletteko lähisaarien valloittamista? Must see ja must do -vinkit kehiin vain. Kiitos jo etukäteen 🙂

En ole ikinä surffannut, mutta mieleni tekisi kokeilla. Tuolla Balilla kuulemma löytyy aika lempeitä aaltoja aloittelijoillekin. Joogaa, terveellistä ruokaa, yhdessäoloa, roskaromaanien lukemista ja päikkäreitä. Voin sanoa, että irtiotto tulee tarpeeseen! Matkalla juhlistamme myös 10 -vuotishääpäiväämme hieman etukäteen, joten jotain spesiaalia olisi kiva kehitellä yhdelle illalle…

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

PS. enää 2708280 sekuntia 🙂


sunnuntai 17. tammikuun 2016

Pieniä aiheita iloon

P1170949P1170955 P1170952 P1170954P1170961 P1170957P1170963KAUNISTA SUNNUNTAIAAMUA IHANAT!

Toivottavasti teidän viikonloppu on sujunut mukavasti 🙂 Eilen heitettiin päiväretki Turkkuseen ja ilta möllötettiin takkatulen äärellä sohvalla. Pitkästä aikaa koko perhe kasassa. Jotenkin tuntuu, että se on tätä nykyä harvinaista herkkua. Lapset kun leikkisivät mieluusti ystäviensä kanssa 24/7. Mikä sekin on ihanaa. Välillä talo täyttyy äänistä ja välillä ollaan ihan tyystin hiljaisuuden vallassa miehen kanssa kaksistaan lasten leikkiessä muualla. Onni on ystävät. Mä olen tässä parin päivän aikana miettinyt kovin sitä, että kuinka usein sitä tulee pelättyä joitain asioita etukäteen. Ehkä vähän murehdittua ja surtuakin etukäteen asioita, joille ei kuitenkaan mitään voi. Ja sitten kun tuollainen surullinen tai ahdistava asia on ajankohtainen, sitä huomaakin saavansa jostain ihan äärettömän paljon voimia. Perheestä ja ystävistä.

Jälleen kerran sitä on oppinut iloitsemaan niistä pienistä asioista. Vaikkakin ehkä kantapään kautta, mutta kuitenkin. Niistä sellaisista onnenmurusista, joiden ansiosta tunnelin päässä näkyy valoa. Tänä aamuna tunsin suunnatonta iloa muun muassa siitä, että löysin kuin löysinkin hampunsiemenpussin laatikon perukoilta. Vaikka luulin niiden jo loppuneen. Tulppaaneista, joiden väriloisto saa hyvälle mielelle. Miehestä, joka siivoili pöydillä lojuneita rojuja. Lapsista, jotka saivat hepulin ilman syytä. Unesta, jossa lensin Köpiksestä Tukholmaan hurmurikummipojan kanssa. Minne lie muu perhe jäänyt, mutta kaksin olimme ja toinen hymyili mulle hurmurihymyään 🙂 Mökiltä poimituista mustikoista, jotka löysin pakkasesta. Iloitsin myös utsjokilaisten puolesta, sillä luin uutisista, että heillä on näyttäytynyt vihdosta viimein kaamoksen jälkeen aurinko. Wuhuu, kevättä kohti mennään!

Niin, välillä se on kuulkaas revittävä ne pienet ilonaiheet ihan arkisista jutuista. Tärkeä taito, jonka toivon säilyttäväni jatkossakin. Nyt takaisin aamupuhteisiin eli siis Lara Croftina seikkailemaan 😀 Me ollaan armottoman koukussa tuohon Tomb Raider peliin. Mies pelaa ja mä ohjeistan vierestä. Vähän niin kuin autolla ajettaessa 😉 Suloiseen sunnuntaihin kuuluu myös sairaalassa vierailu. Äippä meni eilen aika huonoon kuntoon ja ensiavun kautta tie vei osastolle. Onneksi on siellä osaavien hoitajien ja lääkärien ympäröimänä. Lähitulevaisuus on vielä tähtiin kirjoittamaton. Mitä tahansa voi tapahtua. Päivä vain ja hetki kerrallaan mennään. Pieni ilonaihe on sekin, että asutaan kaupungissa, jossa on yliopistollinen sairaala. Että ollaan tässä lähellä.

Aihetta iloon tuo myös kaunis pakkasilma. Tänään on pakko päästä hieman ulkoilemaan. Aivot kaipaavat happea, kaiken tämän Xbox-huuman aiheuttaman mökkihöperyyden vastapainoksi!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle