KAUNISTA SUNNUNTAIAAMUA IHANAT!
Toivottavasti teidän viikonloppu on sujunut mukavasti 🙂 Eilen heitettiin päiväretki Turkkuseen ja ilta möllötettiin takkatulen äärellä sohvalla. Pitkästä aikaa koko perhe kasassa. Jotenkin tuntuu, että se on tätä nykyä harvinaista herkkua. Lapset kun leikkisivät mieluusti ystäviensä kanssa 24/7. Mikä sekin on ihanaa. Välillä talo täyttyy äänistä ja välillä ollaan ihan tyystin hiljaisuuden vallassa miehen kanssa kaksistaan lasten leikkiessä muualla. Onni on ystävät. Mä olen tässä parin päivän aikana miettinyt kovin sitä, että kuinka usein sitä tulee pelättyä joitain asioita etukäteen. Ehkä vähän murehdittua ja surtuakin etukäteen asioita, joille ei kuitenkaan mitään voi. Ja sitten kun tuollainen surullinen tai ahdistava asia on ajankohtainen, sitä huomaakin saavansa jostain ihan äärettömän paljon voimia. Perheestä ja ystävistä.
Jälleen kerran sitä on oppinut iloitsemaan niistä pienistä asioista. Vaikkakin ehkä kantapään kautta, mutta kuitenkin. Niistä sellaisista onnenmurusista, joiden ansiosta tunnelin päässä näkyy valoa. Tänä aamuna tunsin suunnatonta iloa muun muassa siitä, että löysin kuin löysinkin hampunsiemenpussin laatikon perukoilta. Vaikka luulin niiden jo loppuneen. Tulppaaneista, joiden väriloisto saa hyvälle mielelle. Miehestä, joka siivoili pöydillä lojuneita rojuja. Lapsista, jotka saivat hepulin ilman syytä. Unesta, jossa lensin Köpiksestä Tukholmaan hurmurikummipojan kanssa. Minne lie muu perhe jäänyt, mutta kaksin olimme ja toinen hymyili mulle hurmurihymyään 🙂 Mökiltä poimituista mustikoista, jotka löysin pakkasesta. Iloitsin myös utsjokilaisten puolesta, sillä luin uutisista, että heillä on näyttäytynyt vihdosta viimein kaamoksen jälkeen aurinko. Wuhuu, kevättä kohti mennään!
Niin, välillä se on kuulkaas revittävä ne pienet ilonaiheet ihan arkisista jutuista. Tärkeä taito, jonka toivon säilyttäväni jatkossakin. Nyt takaisin aamupuhteisiin eli siis Lara Croftina seikkailemaan 😀 Me ollaan armottoman koukussa tuohon Tomb Raider peliin. Mies pelaa ja mä ohjeistan vierestä. Vähän niin kuin autolla ajettaessa 😉 Suloiseen sunnuntaihin kuuluu myös sairaalassa vierailu. Äippä meni eilen aika huonoon kuntoon ja ensiavun kautta tie vei osastolle. Onneksi on siellä osaavien hoitajien ja lääkärien ympäröimänä. Lähitulevaisuus on vielä tähtiin kirjoittamaton. Mitä tahansa voi tapahtua. Päivä vain ja hetki kerrallaan mennään. Pieni ilonaihe on sekin, että asutaan kaupungissa, jossa on yliopistollinen sairaala. Että ollaan tässä lähellä.
Aihetta iloon tuo myös kaunis pakkasilma. Tänään on pakko päästä hieman ulkoilemaan. Aivot kaipaavat happea, kaiken tämän Xbox-huuman aiheuttaman mökkihöperyyden vastapainoksi!
SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,
