torstai 28. lokakuun 2021

Helppo & herkullinen curry

6

HEIPPAHEI!

Mä olen joutunut tällä viikolla vähän kamppailemaan. Nimittäin sen kanssa, että nyt kun tämä pää aukesi blogin kirjoittamiseen, niin etten avaisi konetta ihan joka ilta ja kirjoittelisi ajatuksenvirtaa tänne. Asiaahan olisi vaikka kuinka. Asiapitoisuudesta en tosin aina menisi takuuseen 😉

Edellisen olohuonepostauksen jälkeen on luontevaa laittaa sitä Bistro-osastoa eli ruokareseptiä. Näin syksyllä meillä keittiössä tuoksuu usein intialainen tai thaimaalainen ruoka. Miten nämä erottaa toisistaan? No Marian keittiössä lähinnä vain siitä kanelin tuoksusta, jota tulee intialaisesta ruoasta. Maussa sitten huomaa suuremmankin eron.

Maustekaappi on viime vuoden aikana täyttynyt garam masalalla, jeeralla ja kaikilla ihanilla currytahnoilla. Yleensä olen currytahnoja tuonut reissuista, mutta nyt luonnollisesti ei ole viimeiseen liki pariin vuoteen tullut tuotua. Onneksi ruokakaupoista niitä löytyy täältäkin jo kattavasti.

ID

Kasviscurryt on mun omia suosikkeja, mutta koska muu perhe tarvitsee kuulemma lihaa, niin aina välillä lisään curryyn kanaa. Sen jälkeen, kun itse vähensin lihan syöntiä, niin olen tutustunut uusiin ruoka-aineisiin, kuten linsseihin. Punaisia linssejä syön salaatin kanssa (niitä valmiiksi keitettyjä linssejä), keitoissa ja curry-ruoissa. Linssit ovat varsinaista terveysruokaa ja niillä saa kasvisruokaankin kaivattua proteiinia.

Kukkakaali-kanacurry

2 valkosipulin kynttä
2 tl raastettua inkivääriä
2 broilerin rintafilettä
1 pieni kukkakaali
2 dl punaisia kuivia linssejä
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl punaista currytahnaa
2 tl garam masalaa
2 tl jeeraa
2 tl kanelia
1 rkl kookossokeria
3 dl vettä
1 tlk (400 g) kookosmaitoa
1 limen mehu

1. Kuori valkosipulit ja pilko ne, raasta inkivääri
2. Kuullota em. viitisen minuuttia pannun pohjalla, lisää currytahna, garam masala, jeera, pienistellyt broilerit sekä kukkakaalit
3. Sekoittele muutaman minuutin ajan, kunnes broilerit ja kukkakaalit ottavat hieman väriä
4. Lisää linssit ja vesi, anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla noin vartti
5. Lisää kookosmaito, tomaattipyree, kookossokeri ja limen mehu ja anna porista, kunnes kukkakaali on kypsynyt ja linssit pehmenneet
6. Tarjoile tuoreen korianterin, naanleivän, turkkilaisen jugurtin ja pähkinöiden kanssa.

Tästä currysta riitti neljälle pääruoaksi sekä itselleni lounaaksi kahdeksi työpäiväksi. Curry on niitä ruokia, joka paranee lämmitettäessä. Toisena päivänä lisäksi lounascurryn sekaan ison kourallisen pinaattia ja pilkottua parsakaalia.

Sain postaustoiveen kertoa mun työpukeutumisesta. Sellaista näillä näkymin luvassa siis viikonloppuna / alkuviikosta. Myös yksi ihana lohiresepti odottelee tekijäänsä. Nyt kun täällä taas ollaan kattavammalla kattauksella, niin postaustoiveita otetaan vastaan 🙂

TORSTAITERKUIN,


tiistai 26. lokakuun 2021

Olohuoneessa

14

HEI HUOMENTA!

Mites tää kuulkaa nyt taas menikään? Sisustuspostauksen kirjoittaminen, nimittäin 😀 Alkuun mietin, että eihän meillä ole mitään tapahtunut vähään aikaan sisustusrintamalla. Ja näinhän se onkin. Mutta jos verrataan viimeisimpään sisustuspostaukseeni viime joulukuulta, niin onhan meillä tapahtunut. Yllättävän paljonkin.

Sohvat tai toinen sohva on vaihtanut paikkaa. Tämän siirron myötä telkkari senkkeineen siirtyi toiselle seinälle. Piano muutti veljen perheen luo ja tila avartui. Mustakehyksinen peili hakee vielä paikkaansa. Se tuotiin kellarista olkkariin, sillä kellarissa on tapetointiprojekti meneillään. Kesällä bongasin myös alesta kaksi isoa valkoista nukkamattoa, jotka valaisevat olohuoneen yleisilmettä mukavasti. Harmaan nojatuolin viereen löysin kesäalesta pienen sivupöydän, johon on kätevä laskea kahvi- tai teekupposen.

Tekstiilit ovat niitä samoja vanhoja. Sama rakas, pesua odottava koiruuskin kuvista löytyy.

Tuo pianon tilalle tullut lukunurkkaus on osoittautunut ihan mahtavaksi. Siinä luetaan ja katsotaan telkkaria. Aiemmat lukunurkkausvirityksemme ovat usein jääneet käyttämättä, mutta nyt on kerrankin paikka jossa oikeasti luetaan. Yleensä tuo paikka on viikonloppuaamuisin aamupalan jälkeen kovaa valuuttaa. Olen ottanut tavaksi silloin lukea siinä kirjaa santsikahvikupillisen kanssa.

Tänään ajattelin töiden jälkeen viritellä joulutähdet ikkunaan. Tajusin nimittäin just, että taidan olla tänä vuonna aiempaa myöhäisemmässä joulujuttujen kanssa. Mutta mihinkäs tässä kiire vielä näin lokakuussa 😉

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 24. lokakuun 2021

Marian Bistro & Lifestyle

40

HEI IHANAT! ♡

Usein valmennettavieni kanssa aloitan kysymällä ”Mitä sinä haluaisit elämääsi lisää?”. Sitä samaa kysymystä kysyn itseltäni aika ajoin. Elämä on ollut viime aikoina ihan sillaisenaankin tosi kivasti. Vaikka sainkin tietää, että rautavarastoni ovat aika finaalissa, niin silti elämä on ollut kaikilla tavoin hyvää. Eihän se jaksamiseni ole ollut normaalilla tolalla, mutta siihen nähden, miten lääkäri asiaa ihmetteli, niin sanoisin, että mulla on ollut virtaa runsaastikin.

Mutta silti tuo ”Mitä sinä haluaisit elämääsi lisää?” -kysymys on ollut ajatuksissani. Viime viikon olin nollaamassa Lapissa. Siellä tunturissa, jossa saa vaellella omine ajatuksineen, se iski…se sama tunne, joka iski jo ekan kerran elokuulla. Syyskuulla tuo tunne konkretisoitui unessani.

Tämä hyggeaika ja lähestyvä joulu on monesti saanut mut miettimään, että voi kun voisi jakaa näitä tunnelmia blogiin. Voi kun voisi kaivaa kameran esiin ja ottaa kuvia. Muitakin kuin ruokakuvia. Käsitellä niitä ja ladata paikkaan, johon osaan ne vaikka silmät suljettuina ladata. Paikkaan, jossa saan vaihtaa ajatuksia ystävien kanssa.

Tein vuosi sitten tietoisen valinnan ja ilmoitin lopettavani lifestyle-blogini ja jatkavani ruokablogilla. 11 vuotta liki jokapäiväistä blogin päivittämistä, jossa blogi oli muutamien vuosien ajan toiminut päätoimeentulonani oli ollut antoisaa aikaa, mutta tajusin, että jos haluan elämässä tehdä muitakin mulle mieluisia töitä, niin jostain oli karsittava. Näin jälkikäteen ajateltuna koin, että kolmen työn ja opiskelun yhteenlaskettu summa oli myös mun harteille liikaa. Voimavaroja päivittäin päivittyvän lifestyle-blogin pitämiseen ei ollut.

”Voi että mulla on ikävä niitä blogin sisustuspostauksia!” -viesti kilahti elokuulla IG:n viestilaatikkoon. Huomasin ajattelevani, että hei niin mullakin. Siitä se tietty ajatustyö lähti liikkeelle. Tee asioita, mitä rakastat -sanonta on ehkä kulunut, mutta se on ollut mun ohjenuorani. Kuten moni teistä tietää, niin mulla on tapana tehdä niin kuin sydän sanoo. Ja nyt se sanoo näin.

Marian Bistro on jatkossa Marian Bistro & Lifestyle

Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt itseni kanssa tosi paljon töitä. Oppinut asettamaan hyvinvoinnin rajani. Niin työnteon kuin ihan kaiken suhteen. Vaikka lifestyle-kulma tulee takavasemmalta ruokablogiini, niin se ei toki tarkoita sitä, että blogi alkaisi päivittymään siihen tahtiin kuin joskus muinoin. Vaan yritän pitää sen 2-3 postausta / viikossa tahdin. Uskon, että se on teille lukijoillekin optimaalisin.

Ruokaa, sisustusta, hyvinvointia, elämää. Mutta mites sitten IG?

No, Marian Bistro:n IG löytyy tutusta paikasta (@marianbistro) ja sinne päivittyy ruokahommeleita. Sitten sitä lifestyleä päivittyy tuonne mun vanhalle tilille, jonka avasin tänään julkiseksi ja jonka nimen muutin Marian Lifestyleksi (@_marianlifestyle_). Facebookin osalta toimii tuo Marian Bistro , jonne linkitän (aina kun muistan) uudet postaukset.

Ei kai tässä sitten muuta kuin, että jatketaan siis vähän laajemmalla kattauksella 🙂 Tulevalle viikolle luvassa suussa sulavaa currya ja sisustusjuttuja nyt ainakin, mutta fiiliksen mukana mennään – kuten aina ennenkin.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


keskiviikko 20. lokakuun 2021

Kasviskeskiviikko: Lämmin mozzarella-kasvislisäke

0

HELLUREI

ja nyt, nyt siellä satelee lunta! Jo tätä on odotettukin. Niin ihanaa 🙂

Tänään piti olla pyjamapäivä (kiitos eilisen pikkuisen rankemman ”vuori”vaelluksen), mutta taidetaan sittenkin lähteä vähän ulkoilemaan. Huipulle ja alas. Kaupan kautta kotiin.

Illalla saadaan veljen perhe racletelle, joten joitain aineksia pitää vielä sitä varten kaupasta noutaa. Iltapäivälle suunnitelmissa tämän vuoden ekojen joulutorttujen paistaminen. Aikas myöhään, etten sanois. Usein olen paistanut ekat joulutortut jo syyskuussa.

Olen katsonut taas viime aikoina Kapea, joka kaappaa keittiöitä ja täytyy kyllä sanoa, että mikäli sä kaipaat helppoja vinkkejä arkiruokiin, niin katso säkin Kapea. Tuossa ohjelmassa on välillä tehty lämpimiä kasvislisäkkeitä, joihin lisätään vinaigrette paiston jälkeen. Joskus myös buffalomozzarellaa. Meillä ei ollut nyt buffalomozzarellaa, mutta tavallista oli ja hei se sai kelvata!

Lämmin mozzarella-kasvislisäke
4:lle

1 suippopaprika
1 pieni parsakaali
1 fenkoli
öljyä paistamiseen

Vinaigrette
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl dijon-sinappia
mustapippuria

1 mozzarellapallo

1. Poista paprikasta kanta ja siemenet, pilko rouheiksi paloiksi
2. Poista fenkolista kanta ja siivuta
3. Pilko parsakaali pieniksi kukinnoiksi
4. Paista kasviksia pannulla noin 15 minuuttia, kunnes vähän rusehtavat. Laita ne tarjoiluvuokaan.
5. Sekoita vinaigreten ainekset keskenään ja sekoita vinaigrette kasviksiin.
6. Revi päälle mozzarella ja sekoita vielä kerran

Meillä lämmin mozzarella-kasvislisäke nautittiin jauhelihapihvien kanssa. Sain lääkäriltä määräyksen ottaa punaisen lihan jossain määrin takaisin ruokavalioon. Katsotaan saako se, rautakuuri ja liiallisen juoksun välttäminen ferritiinit kohoamaan. En malta odottaa sitä normaalia vireystilaa, johon olen tottunut. Toki tähänkin vireystilaan on parin vuoden kuluessa tottunut.

LUMISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


sunnuntai 17. lokakuun 2021

Lapissa on helpompi olla pullantuoksuinen äiti

2

HEI IHANAT

ja terkkuja Pyhätunturin juurelta ♡

Olen vuosien mittaan opetellut (osin kantapään kautta) parasympaattisen hermoston aktivoimisen niin, että pääsen zen-tilaan kiireenkin keskellä. Mutta tällä Lapilla on kyllä ihan mieletön vaikutus, sillä mun parasympaattinen hermosto aktivoituu samantien, kun ajetaan vikaa tiepätkää ja tunturi näkyy ensimmäisen kerran jossain viiden kilometrin päässä.

Vaikka täällä Lapissakin on tietyt arjen askareet, niin ei käy kieltäminen – täällä on helpompi olla se pullantuoksuinen äiti kuin kotona. Se sellainen äiti, joka on 100% läsnä ja ihan kirjaimellisestikin ehtii kohottelemaan pullia lasten kanssa.

Olen pitkään ihastellut ihmisiä, jotka jättävät etelän kiireet taakseen ja muuttavat pohjoiseen. Lukenut blogeja ja artikkeleita siitä, kuinka oravanpyörä on vaihtunut luonnon äärellä elämästä nauttimiseen ja miettinyt, että ihan mielettömän hienoa. Elämä on täynnä valintoja ja elämän rajallisuuden ymmärtäen komppaan täysillä heitä, jotka ovat seuranneet sydämen ääntä.

Ja tiedän, että se arki astuu täälläkin kehiin. Mutta silti se on unelma, jota kohden elän. Unelma, josta en ole näin viidenkään vuoden haaveilun jälkeen valmis luopumaan.

Sen lisäksi, että koen että Lapissa mun on helpompi olla pullantuoksuinen äiti, kätkee tuo sanonta sisään monta muutakin asiaa. Etelässä väsyn helposti äänistä ja hälystä, ihmisvilinästä. Täällä iltalenkillä koiran kanssa ollessani ei kuule ääniä. Ei näe ihmisiä. Ei näe mitään. Muuta kuin pimeää, joka tuntuu pelottavan sijaan turvalliselta. Sellaiselta vahvistukselta, joka kertoo, että ehkä mun paikkani on vielä joskus täällä.

Tänään laitoin korvapuustitaikinan kohoamaan ja sain viisi pikkuleipuria kanssani leipomaan. Pullataikinan tein tällä liki 10 vuotta vanhalla ohjeellani . Kylmä maito ja lämmin korvapuusti. Ei sitä kuulkaa muuta tähän sunnuntaihin tarvitse.

Kuin ne rakkaimmat ihmiset lähelle ja tunturin näköpiiriin ♡

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »