sunnuntai 17. lokakuun 2021

Lapissa on helpompi olla pullantuoksuinen äiti

HEI IHANAT

ja terkkuja Pyhätunturin juurelta

Olen vuosien mittaan opetellut (osin kantapään kautta) parasympaattisen hermoston aktivoimisen niin, että pääsen zen-tilaan kiireenkin keskellä. Mutta tällä Lapilla on kyllä ihan mieletön vaikutus, sillä mun parasympaattinen hermosto aktivoituu samantien, kun ajetaan vikaa tiepätkää ja tunturi näkyy ensimmäisen kerran jossain viiden kilometrin päässä.

Vaikka täällä Lapissakin on tietyt arjen askareet, niin ei käy kieltäminen – täällä on helpompi olla se pullantuoksuinen äiti kuin kotona. Se sellainen äiti, joka on 100% läsnä ja ihan kirjaimellisestikin ehtii kohottelemaan pullia lasten kanssa.

Olen pitkään ihastellut ihmisiä, jotka jättävät etelän kiireet taakseen ja muuttavat pohjoiseen. Lukenut blogeja ja artikkeleita siitä, kuinka oravanpyörä on vaihtunut luonnon äärellä elämästä nauttimiseen ja miettinyt, että ihan mielettömän hienoa. Elämä on täynnä valintoja ja elämän rajallisuuden ymmärtäen komppaan täysillä heitä, jotka ovat seuranneet sydämen ääntä.

Ja tiedän, että se arki astuu täälläkin kehiin. Mutta silti se on unelma, jota kohden elän. Unelma, josta en ole näin viidenkään vuoden haaveilun jälkeen valmis luopumaan.

Sen lisäksi, että koen että Lapissa mun on helpompi olla pullantuoksuinen äiti, kätkee tuo sanonta sisään monta muutakin asiaa. Etelässä väsyn helposti äänistä ja hälystä, ihmisvilinästä. Täällä iltalenkillä koiran kanssa ollessani ei kuule ääniä. Ei näe ihmisiä. Ei näe mitään. Muuta kuin pimeää, joka tuntuu pelottavan sijaan turvalliselta. Sellaiselta vahvistukselta, joka kertoo, että ehkä mun paikkani on vielä joskus täällä.

Tänään laitoin korvapuustitaikinan kohoamaan ja sain viisi pikkuleipuria kanssani leipomaan. Pullataikinan tein tällä liki 10 vuotta vanhalla ohjeellani Kylmä maito ja lämmin korvapuusti. Ei sitä kuulkaa muuta tähän sunnuntaihin tarvitse.

Kuin ne rakkaimmat ihmiset lähelle ja tunturin näköpiiriin

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


2 Responses to “Lapissa on helpompi olla pullantuoksuinen äiti”

  1. Tiina sanoo:

    Piipahdin syyslomalla Helsingissä ja ahdistuin ihmismäärästä. Yleensä olen siellä nauttinut olostani, mutta nyt kaikki se kuhina oli ihan liikaa. Olisiko tämä elämän rauhoittuminen korona-ajan myötä vielä lisännyt kontrastia rauhallisen maalaiselämän ja kiireisen kaupungin välillä, kun niin vähän on missään liikkunut.
    Tunnistan itsessäni myös Lapin rauhoittavan vaikutuksen, vaikkakin myös kotielämä tarjoaa mahdollisuudet hiljaisuuteen ja rauhaan täällä Pirkanmaan peräkylillä :-)
    En pystyisi enää asumaan kaupungin kiireessä, vaan tarvitsen tilaa hengittää ja olla yhtä luonnon kanssa.

    • Maria sanoo:

      Moi Tiina

      ja hei ihan samanlaisia ajatuksia täällä ❤️

      Ehkä se on korona-aika, joka on korostanut myös sitä hiljaisuudesta nauttimista.

      Hih, meillä Pirkanmaalla on muuten myös rauhallista 🥰

      Ihanaa sunnuntaita! ❤️

Kommentoi