torstai 09. toukokuun 2019

Yllätä äiti ihanilla aamiaisherkuilla!

 


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.


 

HEIPPAHEI IHANAT! 🌸

Äitienpäivä on nurkan takana tuota pikaa ja täytyy myöntää, että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä enemmän äitienpäivä minulle merkitsee. Mitä enemmän takana on vuosia äitinä, niin sitä vahvemmin tunnen olevani äiti. Äitienpäivä on yksi suosikkijuhlapäivistäni. Silloin kun lapset olivat pieniä heräsin äitienpäivän aamuun yleensä aikaisin. Aivan liian aikaisin ottaen huomioon sen, että en saanut nousta muuta perhettä ennen ylös.

Sängyssä pyörin ja hyörin kuunnellen kilistelyä ja kolistelua keittiössä. Kunnes kahvin tuoksu kiiri makkariin ja tiesin, että pian täytyy esittää nukkuvaa. Ottaa vastaan herätykset ja uniset halit. Söpöimpiä äitienpäivämuistoja on ehdottomasti lasten päiväkodissa askartelemat kortit ja pienin kätösin tekemät muistamiset.

Yksi äitienpäivien kohokohdista on aamupala koko perheen kesken. Se, kun saa istua valmiiseen pöytään. Kaupallisen yhteistyön myötä Maldonin kanssa tulin jakamaan teille muutaman herkun, joita ainakin itse mielelläni söisin äitienpäivänä aamiais- tai brunssipöydässä. Äitiyttäni minulla on ollut kunnia juhlia jo monena äitienpäivänä, mutta Maldon-suola on ollut juhlissa mukana jo hurjan monta vuotta aiemmin. Voitteko nimittäin kuvitella, että Maldon-suolaa on valmistettu jo vuodesta 1882 asti! Sitä valmistetaan yhä Englannin Maldonissa samoin perinteisin käsityömenetelmin, jota on vaalittu jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Maldonin kaupungin läpi.

Suolalla on todellakin väliä. Vaikkei suolaa saakaan liikaa ruoanlaitossa tai leivonnassa käyttää, niin olen sitä mieltä, että pieni ripaus suolaa kuuluu myös makeisiin leivonnaisiin. Tasapainottamaan makeutta ja tuomaan makua. Maldonin keveys piilee suolakiteiden muodossa; jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen. Meillä on Maldon-suola päivittäisessä käytössä. Niin arjessa kuin juhlassakin. Sitä löytyy pienestä messinkisestä morttelista lieden viereltä. Siitä otan hyppysellisen ja maustan ruoat. Maldon on niin hyvä suola, että sitä ei tarvitse käyttää yhtä paljon kuin edullisempaa suolaa. Pienempi määrä riittää. Muistan vielä ajan, kun Maldon -suolaa ostettiin harvoin ja käytettiin vain erityislaatuisissa tilanteissa. Kunnes huomasin, että tuon suolan avulla ruoanlaittoni nousi uusiin ulottuvuuksiin.

Lähdin suunnittelemaan herkkuja äitienpäivän aamuun sillä kulmalla, että mitä itse haluaisin nauttia tuona juhlahetkenä.  Kuin varkain terveellisemmät herkut ovat tulleet olennaiseksi osaksi ruokavaliotani viimeisten parin vuoden aikana. Herkulliset chia-siemenpatukat ja omenapaistokselle maistuva tuorepuuro veisivät ainakin tämän äidin kielen mennessään. Kyytipojaksi hieman vaniljalta maistuvaa kahvia. Kenties myös yksi croissant ihanan pirteän lime curdin kera. Tuoreita marjoja ja nauravia lapsukaisia pöydän äärellä. Suuren suuri kiitollisuuden tunne ja onnellisuus harteilla. Hymy huulilla.

Yleensä olen tehnyt chian siemenistä välipalapatukoita, mutta voi jösses, että tämä kehittelemäni resepti sopi loistavasti myös aamupalapöytään. Olemaan se pieni makeampi herkku, johon päättää aamupala. Sellainen herkku, joka saa ottamaan vielä yhden santsikupillisen kahvia ja nauttimaan suloisen äitienpäiväaamun tunnelmasta.

HERKULLISET CHIA-SIEMENPATUKAT
10 kpl

3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
0,5 dl kookoshiutaleita
0,5 dl raakakaakaota
0,5 dl chian siemeniä
0,5 dl sokeroimatonta maapähkinävoita
0,5 dl sulatettua kookosöljyä
0,5 dl hunajaa
1-2 tl Maldon Merisuolaa

-sulata maapähkinävoi, kookosöljy ja hunaja kattilassa miedolla lämmöllä
-sekoita sekaan kaurahiutaleet, kookoshiualeet, raakakaakao ja chian siemenet
-vuoraa vuoka leivinpaperilla ja painele taikina sen pohjalle
-lisää 1-2 tl Maldon Merisuolaa
-laita pakkaseen tekeytymään noin tunniksi
-leikkaa patukoiksi (10-12 kpl)
-säilytä patukoita jääkaapissa tai pakkasessa

Oli aika, että söin tuorepuuroa enemmän kuin laki sallii. Niin paljon, että tuorepuuron nauttimiseen tuli tauko. Nyt se on jälleen ollut arkiaamujeni pelastaja. Nopeudessaan yliveto, herkullisuudessaan myös. Äitienpäiväksi kehittelin samettisen tuorepuuron, jossa maistuu lapsuuden kauraomenapaistos. Tässä on jotain lohdullista, sellaista että se sopii juurikin äitienpäivän ihanaan aamuhetkeen.

OMENAPAISTOKSEN MAKUINEN TUOREPUURO
2:lle

3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 makea omena
3 dl mantelimaitoa
1 dl turkkilaista jugurttia
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 taatelia
ripaus Maldon Merisuolaa

-sekoita kaurahiutaleet, pesty ja kuutioitu omena, mantelimaito, jugurtti, pienistellyt taatelit (joista kivi poistettu),
kaneli, kardemumma ja ripaus suolaa keskenään
-anna tekeytyä seuraavaan aamuun ja nauti esimerkiksi pähkinöiden kanssa.

Maldonin kanssa olen aiemminkin tehnyt yhteistyötä;  herkulliset sadonkorjuujuhlien syksyiset tarjoilut ja suussa sulava piparimokkapalakakku ovat todiste siitä, että Maldon suola taipuu moneen. Päivittäisessä käytössä meillä on tavallinen Maldon Merisuola, mutta varsinkin kesäisin tykkään käyttää Maldon Savustettua Merisuolaa.

Se tunne, kun ottaa sormien väliin hyppysellisen suolakiteitä, ripottelee ne hiljaksiin pannulla porisevan ruoan pinnalle. Tässä vaiheessa tulee aina tunne, että en haluaisi sekoittaa ruokaa. Katson, kun kiteet hiljalleen sulavat. Meditaatiota tuokin, tavallaan.

Rakastan tuota vanhaa äidiltäni perittyä messinkistä morttelia ja sitä, kun se on täynnä luonnollisia, lisäaineettomia suolakiteitä. Se on kovin kaunis. Mutta kovin kauniita on myös kaupoista löytyvät Maldonin suola- ja pippurimyllytkin. Niitäkin kehtaa pitää työtasolla käden ulottuvilla!

HERKULLISIN ÄITIENPÄIVÄODOTUSTERKUIN,


keskiviikko 08. toukokuun 2019

Järkipuhetta minulta minulle

”Emme voi missään nimessä ottaa reissua kesäkuulle, kun olemme lähdössä reissuun heinäkuussakin.”
Jos sinulla on mahdollisuus jatkaa viime vuonna alkanutta perinnettä tyttöjen reissusta, niin miksi et sitä tekisi. Äiti-tytärlaatuaika on niin tärkeää. Mieti muistoja tytöille. Muistoja itsellesi.

”Mitä muutkin ajattelevat?”
Mistä lähtien olet miettinyt, mitä muut ajattelevat. Koska et halua olla välinpitämätön. Haluat olla vastuullisempi vanhempi, vastuullisempi kuluttaja ja vastuullisempi ympäristön suhteen. Mutta toimit arjessa muuten niin vastuullisesti, että välillä on vara höllätä.

”Todennäköisesti en tule kestämään eroa Tobysta.”
Kyllähän sinä kestät ja mieti, perheen miehille (sille karvaiselle ja vähemmän karvaiselle) laatuaikaa keskenään viikko! Eikös olisikin mahtavaa?

”Siellä on kyllä kesäkuussa jo varmastikin liian kuuma. Mummukin pyörtyi aikoinaan juuri Kreetalla Agios Nikolaoksen reissullaan, kun oli niin kuuma.”
Täh?! Sinä rakastat aurinkoa ja rakastat lämpöä. Go for it girl!

”Hei laitankin summan säästöön, saamme tuolla summalla jo rempattua mökkikeittiön. Tai laittaa pihaa.”
Mikä vika teidän mökkikeittiössä on? Sehän on ihana tuollaisenaan. Mieti, kummasta on pidempiaikaista hyötyä ja nautintoa. Ei, en tarkoita vaan sulle vaan noille ihanille lapsille. Pihan istutukset on nyt valmiit, joten nyt vaan nautitte niistä. Mikäli pysyvät hengissä.

”Eihän siitä nyt mitään tule, jos meidän lapsetkin oppivat koko ajan reissaamaan!”
Höpöhöpö, mieti asia niin, että jos kerta siihen on mahdollisuus, niin miksikäs ei. Ympäristöhaitat? Kompensoitte lennot, jatkatte kasvisruokapäivillä ja pyöräilette kauppaan. Pienillä teoilla on pitkässä mittakaavassa iso merkitys. Lapsilla ei välttämättä ole aikuisina mahdollisuus nähdä maailmaa, niin miksi ette näyttäisi sitä nyt. Sitäpaitsi Kreikassa eivät ole vielä olleetkaan. Ja kohtahan nuo muuttavat pois kotoa eikä enää halua reissata sun kanssasi.

”…jos meillä on siihen mahdollisuus, niin miksikäs ei?”
Juuri näin, oikein ajateltu. Hyvä sinä!

Kuten näette, struggle is real. Ei ole oikein, että olen tartuttanut matkustusgeenit lapsilleni. Ei ole oikein, että edes vihjasin suorista lennoista Tampereelta Kreetan lämpöön. Eikä sekään ole oikein, että jätin erään matkatoimiston sivut auki läppärilleni. Olisi ihanaa, että joku sanoisi nyt, että ette mene. Mutta toisaalta, enkö saisi nauttia työni tuloksista. Kompensoida myös tytöille hieman niitä pitkiä iltoja, kun olen istunut tietokoneen äärellä. Ruokailuhetkiä, kun ruokaan ei ole saanut koskea, ennen kuin olen kuvannut sen. Antaa palkkiota ja tunnustusta hyvin tehdystä koulutyöstä. Siitä, kun toimivat aina kuvausassarinani niinä kertoina, kun en jaksa ottaa kameran jalustaa esille.

Onneksi mies tulee ensi yönä reissusta, niin saadaan järjen ääni tähän touhuun 😀 Eilen illalla siskonpedissä läppäri edessä maatessamme meinasin jo ostaa matkat. Viime hetkellä suljin läppärin kannen ja päätin, että nukutaan vielä yön yli. Tänä aamuna heräsin levottomana. Ei himskatti, miksi mulle on periytynyt iskältä nämä matkageenit? 

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. kaverin puolesta kyselen; onko kokemuksia Kreetan Plataniaksesta?


tiistai 07. toukokuun 2019

Toivepostaus: Mitkä ovat minun suosikkisävyjäni sisäseinissä?

HEI HELLUREI JA HYVÄÄ ILTAA IHANAT!

Piti postaamani tämä jo tänään aiemmin, mutta suunnitelmiin tuli pieni muutos. Äitinsä tyttöjä nuo, jotka olivat heti valmiita lähtemään Ikeaan, kun hieman asiasta mainitsee. Tosin, eilen aamulla ennen töihin lähtöä ajatus tuntui hyvältä. Toista se oli puhkipoikki väsyneenä neljän jälkeen. Mutta luvattu mikä luvattu. Tarvitsin mökille uusia feikkitaljoja tuoleihin, joten nyt on sellaiset odottamassa mökille viemistä.

Olen saanut jo aikapäiviä sitten postaustoiveen lemppari sisämaalisävyistäni. En ole osannut tätä aiemmin toteuttaa, sillä olen ajatellut, että näissä on vain taivas rajana. Ja hei niinhän se onkin. Viime aikoina olen kypsytellyt asiaa mielessäni ja tullut tulokseen, että mun lempisisämaalisävyjäni ovat sellaiset aikaa kestävät. Kaiken maailman trendivärejä tulee ja menee, mutta itseäni kiehtoo ehkä eniten juurikin ne maanläheiset ja kotoisat sävyt. En sitä sano, etteikö metsänvihreä tai persikanvärinen olisi kotoisia, mutta tarkoitan tällä niitä sävyjä, jotka itselleni ja omaan kotiin luovat kotoisuutta.


Kautta aikain suosikkisävyni on ollut perusmaali A eli sävyttämätön puhdas valkoinen. Jonkun mielestä karu ja kylmä, omasta mielestäni erinomainen pohja luoda huoneen sisustusta. Tuohon kun pystyy yhdistämään mitä vain sävyjä; tummaa puuta ja navy blueta esimerkiksi. Pienellä vanhan roosan vivahteella. Ah! Ja mielissäni olen ollut, kun olen huomannut tuon entisaikojen trendisävyn eli maalarinvalkoisen pikkuhiljaa väistyvän. Tuntuu, että ei siitä ole kauaakaan, kun koko Suomi maalattiin maalarinvalkoisella. Likaisen valkoisella. Mikäli olette kuulleet väitteen, että perusmaali A (eli A-pohja) tulee aina sävyttää, niin tuo on virheellistä tietoa. Sitä ei todellakaan tarvitse sävyttää, vaan peittää ja kestää sävyttämättömänäkin loistavasti.

Olen koonnut postauksen loppupuolella olevaan kollaasiin viisi sellaista sävyä, jotka kestävät aikaa. Tietokoneen ruutu tosin vääristää melkoisesti sävyjä, joten muistattehan katsoa mallipalaa maalattavassa tilassa. Tai mikä parasta, tehdä koemaalaus maalattavaan seinään. Valot ja varjot sekä huoneen muu sisustus muuttavat sävyjä melkoisesti. Niin, että esimerkiksi tuo meidän keskikerroksen puhdas vaaleanharmaa NCS S 1500-N on joissain tiloissa varjokohdissa sinertänyt. Meillä se ei ole sitä tehnyt. Tuon vaaleanharmaan lisäksi yhtenä suosikkinani on hieman sävytetty valkoinen NCS S 0500-N. Mikäli tykkää beigen sävyistä niin tuo lämmin beige NCS S 1502-Y50R on sellainen, jonka mieluusti ottaisin omaankin seinääni. Beige on muuten alkanut kiehtomaan viime aikoina…

Veljen perheen ruokatilassa taannoin ihastelin ihanaa vaaleanvihertävää seinää, jossa kuitenkin oli ripaus harmaata mukana. Itse voisin kuvitella maalaavani seinät hieman vihertävällä harmaan sävyllä, esimerkiksi sävyllä NCS1502-G50Y. Vihreässä on jotain sangen rauhoittavaa. Mutainen greige, siinä yksi kaikkien aikojen lempparisävyistäni. Jälleen mennään sinne ruskeisiin sävyihin harmaista sävyistä. Ennen mancaven maalamista mustaksi ehdotin miehelle mutaista greigen sävyä NCS S3502-Y, mutta ehdotus ei silloin mennyt läpi…pitäisikin koittaa uudelleen 😉

Löytyykö sieltä samanlaisten maanläheisten seinäsävyjen ystäviä? Mä rakastan sävyjen maailmaa, jo töidenikin puolesta. Parhaimpia päiviä töissä on ne, kun heitän kemistin takin niskaan (meidän oikean maalikemistin pudistellessa vieressä päätään ;)) ja linnottaudun hänen kanssaan labraan. Välillä juoksen sävytyskoneella ja säädän sävytyspastojen jaososia, kunnes saadaan se täydellinen sävy aikaiseksi. Olisikohan huomenna taas yksi tällainen päivä edessä? Love what you do, do what you love 

TIISTAI-ILTATERKUIN,

PS. lämmin kiitos ihanista kommenteistanne mökkipostaukseen, palaan niihin heti aamulla aamukahvikuppi kädessäni. Nyt on pakko suunnata suihkun kautta unille. Tiistait eivät ole koskaan olleet energiatasoiltaan mun vahvimpia päiviä 😀

 


maanantai 06. toukokuun 2019

Mökkimäinen mökki vai moderni kakkoskoti?

MOIKKAMOI MAANANATAIHIN IHANAT!

Se on kyllä ihan järjetöntä, miten mieli on niin paljon virkeämpi aurinkoisella kelillä. Vaikka viime yönä nukuttuja tunteja tuli ehkä kokonaisuudessa muutama. Olen ollut sitä mieltä, että esikoisella on tänä vuonna vain astetta pahemmat allergiat kurkkukivulla höystettynä, mutta viime yönä tulin tulokseen, että flunssaa tuo taitaa olla. Ei nukkunut potilas, eikä nukkunut äitikään. Onneksi mies meni jo illalla kellarin sohvalle nukkumaan, kun joutui heräämään neljältä ehtiäkseen aamukoneeseen. Muuten voisi olla siellä työreissussakin himpun verran väsyneempi työntekijä.

Kotitoimistopäivä onneksi tekee sen, että ei ihan niin skarppina tarvitse olla, mutta jälleen nostan hattua teille pienten lasten äidit. Yöunet ovat niin sangen tärkeät.

Sain viikonloppuna monen monta viestiä mökkiasioihin liittyen. Kiitos niistä 🙂 Aika monessa ihasteltiin meidän mökkiä, joka on mökkimäinen. Aloin miettimään, että mitkä ovat mökin kriteerit. Mikä tekee mökistä mökin. Itselleni mökki on sellainen, joka saa erottua vaatimattomuudellaan ja fasiliteeteillaan kodistamme. Että on selvä ero kodin ja mökin välillä. Koti on koti ja mökki on mökki. Mökin yksi kiehtovuus on siinä, että siellä elää koko ajan ikään kuin ”liipaisimella” 😀 Toisaalta myös luonnon armoilla. Toimiiko pumput, tuleeko vettä. Uskaltaako pimeässä herätä pissalle vai pidättääkö aamuun. Ja hei, meillähän on muuten tiettyihin ihaniin ja tunnelmallisiin, sähköttömiin erämaamökkeihin verrattuna varsin moderni mökki.

Lauantaina mökissä oli sisällä nelisen astetta lämmintä sinne mennessämme ja se nousi siitä pienellä lämmöllä 12 asteeseen. Koko päivän aikana en riisunut takkia tai pipoa. Paitsi saunassa käydessäni. Tuo tietynlainen karaistuminen kuuluu meidän mökkeilyyn. Saa olla vähän kylmää ja saa olla vähän kosteaa.

Meidän mökkimme saa olla myös sisustukseltaan vähän sellainen aikaa nähnyt. Edellisten omistajien huonekalut toimivat hyvin ja miellyttävät silmää. Koriste-esineinä toimii sellaiset, jotka eivät meidän kotona toimisi sitten lainkaan. Esimerkiksi silkkikukat tai mökin entisen omistajan nikkaroimat puukoristeet.

Mutta se, mikä toimii meillä rentouttavana tekijänä ei välttämättä ole sitä muille. Ymmärrän vallan hyvin heitä, ketkä valitsevat modernin kakkoskodin. Kyse on mieltymyksistä. Meillä on perikunnalla äidin puolelta tullut papan rakentama mökki. Sellainen tiilinen omakotitalo, jonka avarassa olohuoneessa on isot ikkunat järvelle. Sisävessa ja muutenkin kaikki fasiliteetit kunnossa. Sen ajan moderni kakkoskoti. Pikkutyttönä se oli käsitykseni mökistä. Koska en tiennyt muunlaisesta mökkeilystä. Kun äiti ja iskä reilut 15 vuotta sitten etsivät omaa mökkiä kriteerinä ”mökkimäinen mökki” mietin aluksi, että miksi ihmeessä. Miten ihmeessä joku haluaa mökin, jossa on puuta enemmän kuin laki sallii ja jossa vessatoimitukset on ulkoistettu. Jossa tiskataan järvivedellä.

Sitten kun itse aloimme etsimään mökkiä, oli mökin kriteerinä juurikin tuollainen mökkimäinen mökki. Ei sitä aina syysöinä uskalla ilman henkivartijaa huussiin lähteä ja välillä on käynyt niin, että jalat ovat meinanneet jäätyä suihkun kaakelilattiaan kiinni. Kerran myrskysäällä vene keikkui niin hirmuisesti saunamökin pumpun takaiskuventtiiliä vaihtaessamme, että vähäsen pelotti. Mutta lopulta saimme saunaankin pesuvettä.

Mökkimäinen mökki vai moderni kakkoskoti? Sillä ei ole mielestäni mitään väliä, vaan tärkeintä mökkeilyssä on löytää paikka, jossa mieli rentoutuu ja sielu lepää.
Jossa huolirypyt siliävät ja silmät säihkyvät 

IHANAA MAANANTAITA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 05. toukokuun 2019

Mökin ruokatilan muutos

HEIPPAHEI!

Tänä aamuna kävin varovasti avaamassa kasvimaan yhden istutuslaatikon hallasuojan reunaa ja tirkistin toisella silmällä suojan alle. Vain nähdäkseni, että kasvit ovat elossa. Ainakin toistaiseksi, jihuu! Tomaatti on edelleen kärsinyt, tai sen lehdet ovat kärsineet. Silti pukkaa uutta tomaattia. Joten toivoa sopii, että tuosta vielä olo kohentuu hälläkin 🙂

Mökillä katsoin eilen, että mansikat (viime vuonna istuttamani) näyttävät aivan kuolleilta. Mutta eipä tuolla juuri ole vielä edes lehtiä puissa, joten odotellaan hetki. Varvikko kyllä näyttää vihreältä paikka paikoin, mutta mustikkasadosta en vielä menisi sanomaan mitään. Muuta kuin toivomaan peukut pystyssä hyvää mustikkavuotta. Eilen olimme päivän miehen kanssa kaksistaan mökillä. Lapset halusivat jäädä ystäviensä kanssa kotiin ja se heille suotiin. Nyt aletaan elämään niitä aikoja, kun toisilla menee ystävien kanssa vietetty aika mökkeilyajasta tärkeämmäksi. Tätä toivetta pitää vanhempana kunnioittaa. Joten tänä kesänä pitänee tehdä kompromisseja. Kuunnella myös lapsiakin. Yöksi emme suostu vielä kaksistaan kotiin jättämään, mutta päiväseltäänkin mökillä on ihana käydä kaksistaan.

Eilen oli vuorossa pitkään haaveilemamme ruokatilan muutos. Miettikääs, että tuo mökin osa, jossa keittiö ja ruokatila sijaitsee on rakennettu vuonna 1963. Se on alkujaan toiminut ainoana mökkinä vuosikaudet tuolle ihanalle perheelle, keneltä mökin ostimme. Jossain vaiheessa laajensivat olohuoneen osan ja sitten myöhemmin vielä makkareiden osan. Ruokatilassa oli 80-luvulla Kruunukalusteesta ostettu ruokaryhmä, jonka mukavalla sohvalla oli ihana istua ja tuijotella järvelle. Silti kaikkina näinä kuutena mökkikesänä (miettikääs, että nyt lähti käyntiin jo 7. mökkikesä!) olemme miettineet, että jotenkin pitäisi tehdä tuo ruokatila avarammaksi ja toimivammaksi.

Suurimpana pelkona on ollut se, että miten uv-valo on kohdellut pyöröhirsiä. Onko sohvan tausta kovin vaalea verrattuna muihin seiniin? Huoli oli turha, sillä seinissä ei ole lainkaan sävyeroa. Lattiassa sitäkin enemmän maton jäljiltä. Mutta se on pieni murhe. Eiköhän se uv-valo korjaa asian ajan saatossa. Että rakastan noita hieman kellertäviä hirsiseiniä. Viime vuodet trendinä on ollut puupintojen valkaisu. Ja heh, olenhan töissänikin ollut mukana kehittelemässä ja markkinoimassa tuotteita tähän tarkoitukseen. Silti tuo meidän pieni vanha mökkerömme ruokatila ja keititö saavat olla puulla. Jos jotain joskus valkaisemme tuosta vanhasta mökin osasta, niin olkoon se sitten lattia tai katto. Tai molemmat. Mutta tällä haavaa ei mitään.

Raikkautta toi jo itsessään tuo valkoinen pöytä, jonka ostin kotiimme alennuksella vuosi takaperin Jotexista. Siihen saa molempiin päihin 50 cm jatkopalat eli siitä tulee pöytä tarvittaessa jopa 10 hengelle. Näin pienenä ollessaan siihen mahtuu hyvin molempiin päihin vielä tuoli eli menee kuudelle. Alunperin mietin, että tuomme kotoa nuo ihanat Nattavaaran tuolit, mutta huomasinkin, että meiltä löytyy mökin nurkista neljä ruokatuolia. Kaksi samanlaista ja kaksi tyystin erilaista. Ei sen pidä olla ihan justiinsa. Varsinkaan mökillä.

Poistimme ruokatilan seiniltä myös edellisten asukkaiden jättämät hyllyt ja ikonit. Seinä on ihana tuollain paljaaltaan. Mutta koska se kaipaa jotain, niin ostimme Jyskistä ison pyöreän peilin (alennuksessa 35,-) pöydän päätyseinälle. Se toistaa kauniisti vastakkaisen ikkunan järvimaiseman. Täältä vanhasta postauksesta näkyy ruokatilan aiempaa ilmettä.

En malta odottaa, että saan pöydälle maljakkoon sekalaisen ryhmän kesäkukkia. Pitää ristivetoa ovista ja ikkunoista. Leipoa kesän ekan mansikkakakun. Että saan poltella ruokatilan takkaa kylminä kesäpäivinä ja katsoa, kun vaahtopäät lyövät kalliorannalle. Kuikuilla vastarannalle veneliikennettä. Moikkailla ohi veneileville mökkeilijöille ja miettiä kahvikupin äärellä, kuinka paljon historiaa nuo pyöröhirsiseinät sisäänsä kätkeekään 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. telkkari ruokahuoneen nurkassa ei olisi ollut oma valintani, mutta koska sekin edellisten omistajien jäljiltä tuossa on ja siitä näkyy kuulemma niin kivasti tulosruutu, niin jääköön…toistaiseksi 😉