HEI HELLUREI JA HYVÄÄ ILTAA IHANAT!

Piti postaamani tämä jo tänään aiemmin, mutta suunnitelmiin tuli pieni muutos. Äitinsä tyttöjä nuo, jotka olivat heti valmiita lähtemään Ikeaan, kun hieman asiasta mainitsee. Tosin, eilen aamulla ennen töihin lähtöä ajatus tuntui hyvältä. Toista se oli puhkipoikki väsyneenä neljän jälkeen. Mutta luvattu mikä luvattu. Tarvitsin mökille uusia feikkitaljoja tuoleihin, joten nyt on sellaiset odottamassa mökille viemistä.

Olen saanut jo aikapäiviä sitten postaustoiveen lemppari sisämaalisävyistäni. En ole osannut tätä aiemmin toteuttaa, sillä olen ajatellut, että näissä on vain taivas rajana. Ja hei niinhän se onkin. Viime aikoina olen kypsytellyt asiaa mielessäni ja tullut tulokseen, että mun lempisisämaalisävyjäni ovat sellaiset aikaa kestävät. Kaiken maailman trendivärejä tulee ja menee, mutta itseäni kiehtoo ehkä eniten juurikin ne maanläheiset ja kotoisat sävyt. En sitä sano, etteikö metsänvihreä tai persikanvärinen olisi kotoisia, mutta tarkoitan tällä niitä sävyjä, jotka itselleni ja omaan kotiin luovat kotoisuutta.

Kautta aikain suosikkisävyni on ollut perusmaali A eli sävyttämätön puhdas valkoinen. Jonkun mielestä karu ja kylmä, omasta mielestäni erinomainen pohja luoda huoneen sisustusta. Tuohon kun pystyy yhdistämään mitä vain sävyjä; tummaa puuta ja navy blueta esimerkiksi. Pienellä vanhan roosan vivahteella. Ah! Ja mielissäni olen ollut, kun olen huomannut tuon entisaikojen trendisävyn eli maalarinvalkoisen pikkuhiljaa väistyvän. Tuntuu, että ei siitä ole kauaakaan, kun koko Suomi maalattiin maalarinvalkoisella. Likaisen valkoisella. Mikäli olette kuulleet väitteen, että perusmaali A (eli A-pohja) tulee aina sävyttää, niin tuo on virheellistä tietoa. Sitä ei todellakaan tarvitse sävyttää, vaan peittää ja kestää sävyttämättömänäkin loistavasti.

Olen koonnut postauksen loppupuolella olevaan kollaasiin viisi sellaista sävyä, jotka kestävät aikaa. Tietokoneen ruutu tosin vääristää melkoisesti sävyjä, joten muistattehan katsoa mallipalaa maalattavassa tilassa. Tai mikä parasta, tehdä koemaalaus maalattavaan seinään. Valot ja varjot sekä huoneen muu sisustus muuttavat sävyjä melkoisesti. Niin, että esimerkiksi tuo meidän keskikerroksen puhdas vaaleanharmaa NCS S 1500-N on joissain tiloissa varjokohdissa sinertänyt. Meillä se ei ole sitä tehnyt. Tuon vaaleanharmaan lisäksi yhtenä suosikkinani on hieman sävytetty valkoinen NCS S 0500-N. Mikäli tykkää beigen sävyistä niin tuo lämmin beige NCS S 1502-Y50R on sellainen, jonka mieluusti ottaisin omaankin seinääni. Beige on muuten alkanut kiehtomaan viime aikoina…

Veljen perheen ruokatilassa taannoin ihastelin ihanaa vaaleanvihertävää seinää, jossa kuitenkin oli ripaus harmaata mukana. Itse voisin kuvitella maalaavani seinät hieman vihertävällä harmaan sävyllä, esimerkiksi sävyllä NCS1502-G50Y. Vihreässä on jotain sangen rauhoittavaa. Mutainen greige, siinä yksi kaikkien aikojen lempparisävyistäni. Jälleen mennään sinne ruskeisiin sävyihin harmaista sävyistä. Ennen mancaven maalamista mustaksi ehdotin miehelle mutaista greigen sävyä NCS S3502-Y, mutta ehdotus ei silloin mennyt läpi…pitäisikin koittaa uudelleen 😉

Löytyykö sieltä samanlaisten maanläheisten seinäsävyjen ystäviä? Mä rakastan sävyjen maailmaa, jo töidenikin puolesta. Parhaimpia päiviä töissä on ne, kun heitän kemistin takin niskaan (meidän oikean maalikemistin pudistellessa vieressä päätään ;)) ja linnottaudun hänen kanssaan labraan. Välillä juoksen sävytyskoneella ja säädän sävytyspastojen jaososia, kunnes saadaan se täydellinen sävy aikaiseksi. Olisikohan huomenna taas yksi tällainen päivä edessä? Love what you do, do what you love ♥

TIISTAI-ILTATERKUIN,

PS. lämmin kiitos ihanista kommenteistanne mökkipostaukseen, palaan niihin heti aamulla aamukahvikuppi kädessäni. Nyt on pakko suunnata suihkun kautta unille. Tiistait eivät ole koskaan olleet energiatasoiltaan mun vahvimpia päiviä 😀