torstai 13. helmikuun 2020

Yksi blogini suosituimpia reseptejä

HIPSHEI HELLUREI

hellät tunteet ja sitä rataa, eikös? 🙂 Olen saanut blogin kautta paljon. Niin paljon, että tuossa yksi päivä asiaa miettiessäni pääsi liki itku. Olen saanut tutustua älyttömän ihaniin ihmisiin. Mulla on Helsingin päässä maailman parhaimmat tukijoukot ja ympäri Suomen joukko kollegoita, joiden kanssa olemme samoilla aaltopituuksilla. Sitten mulla on te. Te ihanat lukijat, jotka inspiroitte mua päivittäin. Olen saanut kymmenen vuoden aikana teidän ansiosta kasvatettua mun henkistä pääomaa mittaamattomalla tavalla.

Blogin ansiosta tai blogin kautta olen saanut myös oppia rakastamaan ruoanlaittoa ja päässyt ulkomaille. Yksi ikimuistoisimmista ulkomaanreissuista oli ihanan Karlan kanssa syyskuussa 2014 kun kaupallisen yhteistyön myötä pääsimme tutustumaan Budapestiin. Puolessatoista päivässä kolusimme kaupungin nähtävyydet, shoppailumahdollisuudet ja ravintolat. Tuolta reissulta jäi käteen paljon, mutta ehkä yhtenä arvokkaimpana muistona rakkaus gulassikeittoon.

Kun reissun jälkeen kirjoittelin blogiin oman versioni gulassikeitosta en tajunnut, että siitä tulee yksi blogihistoriani googletetuimmista resepteistä. Ja itse olen moisen keiton aivan unohtanut. Noh, tulee sitä tehtyä kerran vuoteen ehkä, mutta nyt jo viime kerrasta on vierähtänyt pitkä tovi. Gulassikeittoni ohje vähän vaihtelee, mutta yksi on ja pysyy. Nimittäin savustettu paprikamauste ja paprikat. Jauhelihaa laitan myös aina sekä mausteisia makkaroita, mutta jos ei lähikaupassa ole salamia, niin sitten laitan pelkkää chorizoa, jota yleensä löytyy helpommin.

Marian gulassikeitto

2 sipulia
1  solovalkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä
3 tomaattia tai 10 kirsikkatomaattia
2 vihreää paprikaa ja yksi punainen paprika
400 gr (sikanauta)jauhelihaa
noin 15 cm pötkö salamia
200 g chorizomakkaraa
4 laakerinlehteä
0,5 rkl oreganoa
1,5 rkl paprikajauhetta
2 lihaliemikuutiota
mustapippuria myllystä
(suolaa maun mukaan)
vettä

– pilko sipulit ja kuullota niitä voissa hetki
– lisää murskattu solovalkosipulin kynsi, jauheliha ja lihaliemikuutiot, ruskista
– lisää tomaattipyree, pilkotut tomaatit (kirsikkatomaatteja en pilko), paprikat ja makkarat
– lisää loput mausteet ja vettä sen verran, että em. aineet peittyvät reilusti
– kiehuta noin 30 minuuttia; kunnes paprikat ovat pehmenneet ja keitto hieman sakeutunut
– tarkista suola ja lisää tarvittaessa
– tarjoile reilusti valkosipulimurskalla maustetulla creme fraichella ja leivän kera

Sen verran tykkään aina tujauttaa tuohon valkosipulia, että seuraavana päivänä tulee hengitystä raikastavat pastillit käyttöön 😉

IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


tiistai 11. helmikuun 2020

Kahvin kittaajasta teen nauttijaksi

HEIPPAHEI!

Jos joku olisi vielä pari kolme vuotta, tai saatikka vuosi sitten kysynyt multa, että voisinko kuvitella juovani teetä enemmän kuin kahvia, olisin pyöräyttänyt silmiäni ja huudahtanut, että en missään nimessä. Tykkään teestä, mutta olen ollut pahemman luokan kahvin kittaaja jo kuusivuotiaasta lähtien. Aina siitä asti, kun Terttu-mummu opetti mulle, miten kahvin kanssa syödään keksiä. No tietysti niin, että keksi dipataan kahviin ja kokeillaan nopsaa kalastaa löllöstynyt keksi suuhun. Kahvin loputtua kauhotaan lusikalla keksit mukin pohjalta. Ah!

Teehen sain ensimmäisen kosketuksen esiteininä ratsastusleireillä, joissa poikkeuksetta aina oli aamu-, väli- ja iltapalaksi Liptonia ja näkkileipää. Margariini näkkärin päälle oli luksusta, teehen ei maitoa lorauteltu. Silloin päätin, että tee on mun osaltani nähty. Ei ollut mun juttu. Kunnes esikoista imettäessäni jouduin luopumaan monesta ruoka-aineesta pikkuisemman kovien vatsanvääntöjen takia. Muistan pitäneeni pari päivää valkoinen tee + voileipäkeksi -dieettiä. Jep, maidon koostumus meni vetiseksi ja itse voin huonosti. Mutta tuolloin sain kipinän teen juomiseen. Se jotenkin rauhoitti koliikinhuuruisten öiden jälkeen.

Kaapistamme alkoi löytymään yhtäkkiä Keisarin Morsianta, Sadepäivien Iloa ja Uskollista Ystävää. Ja hei yksi ihana uskollinen ystäväni, joka on teenjuoja varmastikin ilahtui, että tarjolla alkoi olemaan hänen meillä kyläillessään muutakin kuin sitä perinteistä keltapussista 🙂 Jos en nyt juonut teetä ihan päivittäin, niin ainakin viikottain. Kunnes vuosi sitten hampaiden valkaisun jälkeen päätin vähentää kahvinjuontia radikaalisti. Ei sen takia, että se värjää hampaita, sillä niin monet teelaadutkin tekevät, vaan sen takia, että elin elämäni tuskallisimmat pari vuorokautta.

Ne kahviniksat olivat niin järkyttävät, että en ollut ennen kokenut moista. Päänsärky, tärinä ja kokonaisvaltainen fyysinen sekä henkinen pahoinvointi sai mut kurvaamaan apteekin kautta kotiin. Kofeiinitabletit auttoivat pahimpaan tärinään. Tuon jälkeen päätin, että en halua olla mihinkään noin koukuttunut kuin olin kahviin.

Aamukahvista en luovu, en todellakaan. Se edustaa mulle sellaista henkireikää. Aamulla tulee juotua pari kuppia kahvia vaahtoavalla kauramaidolla, mutta sitten saattaa olla, että ei enää tule juotua kupin kuppia koko päivänä. Varsinkin kotitoimistopäivinä. Vieläkin illalla iskee joskus pääkipu. Pieni pirulainen siellä pään sisällä jumpsuttaa vasaralla ja vaatii päivittäistä kahviannostustaan. Enpäs ole antanut periksi.

Sen sijaan teetä tulee juotua tällä hetkellä kolmesta neljään kuppia päivässä. Töissä ja kotona. Rakastan teetä ja siinä missä itse käytän pussiteelaatuja hifistelee mieheni niillä irtoteillä. Mä kerran kokeilin valmistaa irtoteetä sellaisella siiviläpihdillä, mutta mun teekuppi oli täynnä putua. Mies välillä valmistaa mulle teen irtoteestä ja onhan se hyvää. En tiedä eroaako se oikeasti pussitetusta teestä, vai kuvittelenko vain, mutta maku on jotenkin syvempi.

Mä rakastan rooibos-teetä ja kaiken maailman yrttiteesekoituksia. Mun tämän hetken lemppariteemakuja ovat:

Pirkka Luomu Rooibos karpalo-kerma
Yogi Tea Sweet Chili
Nordqvistin Lempeä mustikkatee
Clipper Luomu mansikkatee
Pukka Iltatee

Niin ja matcha-jauheesta teen välillä matchalattea. Olen tainnut joskus kipeänä syödä liikaa kurkkupastilleja mustaherukan tai sitruunan maussa, mutta noiden makuiset teet eivät oikein uppoa. Koska mun teehifistely on vasta alkamassa, niin olisin oikein iloinen, jos kertoisit sun suosikkiteen ja miksi siitä tykkäät. Mä olen aika fakkiintunut noihin tiettyihin laatuihin ja ostan uudelleen vain niitä.

Mulle muuten tuli pienenä yllätyksenä, että teet eivät ole mitään edullisia. Mä olen aina ollut siinä uskossa, että ovat jotenkin paljonkin edullisempia kuin kahvi, mutta tuossa yksi päivä hintoja hyllyn edessä tutkaillessani huomasin, että helposti saa kulumaan viisi-kuusi euroa yhdestä teepaketista. Mutta tiedättekö, että mä koen teen panostuksena hyvinvointiini. Tee edustaa mulle jotain sellaista rauhallisuutta ja luksusta. En lorauttele teehen hunajaa tai maitoa, vaan juon teeni sellaisenaan.

Koen teen enemmän nautintoaineeksi kuin kahvin. Siinä missä mulle ei tulisi mieleenikään raahata kahvia termosmukissa alakerran joogamaton viereen, otan usein teemukillisen valmiiksi mukaan. Harjoituksen jälkeen siemailen rauhassa teetä ennen kuin jatkan arjen askareita. Kahvin saatan heittää vielä puolikylmänä ohi kulkiessani ”huiviin”, mutta teen äärelle tulee pysähdyttyä.

Tämän teefiilistelijän ongelmana on nyt se, että meillä ei ole teekuppeja. Tiedättekö sellaisia isoja korvallisia. Lasista tykkään juoda kahvini, mutta teen kanssa lasi on helposti turhan kuuma. Teetä tulisi myös helposti juotua enemmän kerrallaan kuin kahvia, joten muki saisi olla puolen litran vetoinen…joutuuko tässä nyt lähteä ostoksille moisien mukien perässä? 😀

TIISTAITERKUIN,


sunnuntai 09. helmikuun 2020

Ihana päivän aloitus

HEIPPAHEI IHANAT

ja suloista sunnuntaipäivää! Täällä on herätty taas kukonlaulun aikaan (mummotauti?), mutta en pistä pahakseni. Päivään tulee enemmän tunteja. Meillä on ollut viikonloppuisin tapana panostaa aamupalaan, yleensä työnjako on ollut selvä; mies vie koiran aamulenkille ja mä teen sillä aikaa aamupalaa. Tänä aamuna heräsin aiemmin, niin vein koiran ja ehdin heittämään esikoisenkin kohti sunnuntaiaamun jumalanpalvelusta (riparihommia) ennen aamiaisvalmisteluita. Aamupalakin valmistui käden käänteessä ja hyvällä boogiella.

Meillä hukkui edellinen vohvelirauta muuton yhteydessä, joten pari viikkoa sitten ostettiin uusi. Siinä missä tuo vanha rauta paistoi vohvelit silmänräpäyksessä, vie tällä uudella aikaa paistaa ne sen verran pitkään, että sitä helposti tylsistyisi odotellessaan. Ellei kehittele muuta tekemistä 😉 Mä kehittelin rinnalle taas noiden meidän pannareiden paistoa. Niistä kysytään IG:n puolella melkein joka kerta, kun kuvan sinne storyyn laitan. Ohje vaihtelee sen mukaan, mitä kaapista löytyy, mutta tänään paistoin nuo herkut tällaisella ohjeella:

Banaanipannarit
4 kpl

2 munaa
1 ylikypsä banaani
gluteenittomia kaurajauhoja
pari tl leivinjauhetta
kanelia, kardemummaa

-surauta munat ja banaani sekaisin sauvasekoittimella
-lisää kaurajauhoja (ja leivinjauhe) samalla sekoitellen, kunnes massa on sellaista hiukkasen jämäkkää
-mausta kanelilla ja kardemummalla
-anna tekeytyä hetki
-paista kookosöljyssä kuumalla pannulla noin minuutti / puoli

Usein laitan banaanipannareihin leivinjauheen sijaan psylliumia ja kaurajauhojen tilalle mantelijauhoja. Joskus taikinaan pääsee myös mantelimaitoa. Eikä se välttämättä kananmuniakaan tarvitse. Soveltaminen keittiöpuuhissa on ihan parasta!

Pannarit ja vohvelit meillä syötiin rahkajugurtin, hedelmien ja siemenien kanssa. Tehosekoittimessa valmistui hetkessä smoothie mustikoista, mansikoista ja banaanista. Tummapaahtoinen kahvi kauramaidolla kruunasi aamiksen. Tästä on hyvä jatkaa kohti sunnuntaipuuhia. Juoksulenkkiä (pitkästä aikaa!), pyykkisulkeisia ja illan suussa kahvittelua. Vain pari työviikkoa ennen talvilomaa. Tuntuu kyllä, että ei ole itse vielä millään muotoa loman tarpeessa. Mutta kyllähän tuollainen loma nyt vastaanotetaan, kun sellainen tarjotaan 🙂 Onko tämä alkuvuosi mennyt nopeasti vai kuvittelenko mä vain?

SULOISTA SUNNUNTAIN JATKOA,

 


keskiviikko 05. helmikuun 2020

Oma koti kullan kallis

MOIKKIS!

On se kuulkaa jännä juttu, että ei tarvittu kuin yhden vaivaisen ruokapöydän maalaaminen valkoiseksi niin koko kodin ilme muuttui. Koko kodin dynamiikka muuttui. Omanlaisekseen, enemmän mun näköiseksi. Eilen aurinkoisena tiistai-iltapäivänä katselin kotiamme sillä silmällä ja mietin, että kuinka rakas paikka tästä onkaan tullut. Jokainen nariseva lattiankohta tuntuu tutulta. Jokainen vinkuva sisäovi tuntuu ei öljyä kaipaavalta, vaan sympaattiselta.

Yhtäkkiä silmiini ei enää pistänyt tuo ruskea lattia, jonka valkaisemisesta olen pidempään haaveillut. Ei auringonvalossa kirmaavat pölypallot tai nukkavierusti sohvat vallanneet viltit. Työhuoneesta eteisaulan läpi ruokahuoneeseen tuijotellessani mietin, että koti on just hyvä näin.

Nyt kun toimme television olohuoneeseen, on kodin käytetyin huone yhtäkkiä olohuone. Siinä missä lapset helposti aiemmin viettivät aikaa huoneissaan, löydän usein molemmat kullannuput sohvilta makoilemassa. On ihana tulla töistä kotiin ja kuulla kikatusta oven raosta. Ruokapöydästä noustuamme suuntaamme usein koko perhe sohville kanavarallia tekemään hetkeksi ennen iltamenoja. Juttelemaan jonnin joutavia ja vain olemaan. Tuskin edes telkkaria katsomme tai kuulemme. Pääasia, että vietämme aikaa yhdessä.

Eikä tämä uusi järjestys tunnu edes haittaavan tuota karvakorvaa, joka on tähän asti saanut pitää sohvia omana valtakuntanaan. Onneissaan vaan on toinen, kun on saanut rapsuttavia käsiä kuningaskuntaansa. Iloitsee (lue: murina voi olla myös iloista :D) telkkarista tuleville eläinohjelmille.

Kiitos muuten eilisistä viesteistä koskien tuota jännetuppitulehdusepäilyäni. Ihanaa, kun mulla on alan ammattilaisia siellä ruudun toisella puolella. Mikälie tauti oli, mutta illalla rannetta tai lähinnä peukalon tyveä alkoi särkemään kovin uudelleen (kipulääke menetti vissiin tehonsa) ja samalla iski kylmänhorkka. Lämpö nousi yhtäkkiä, mutta noustessaan vei kivun ranteesta pois. Ja se pattikin pieneni yli puolella. Tänä aamuna herättyäni pois oli kipu ja lämpö.

Joten valtakunnassa kaikki kovin hyvin, toivottavasti sielläkin

KESKIVIIKKOTERKUIN,


sunnuntai 02. helmikuun 2020

Valoisampi ruokahuone

HEI HELLUREI HELMIKUU

ja mitä ihaninta sunnuntai-iltapäivää! Aamulla nukuttiin pitkään, syötiin verkkainen aamupala ja sitten tehtiin majat sohvalle santsikahvikuppien kanssa. Mies toiselle ja mä toiselle sohvalle. Aloitettiin katsomaan uutta sarjaa (Kylmäveriset tappajat) ja katsottiinkin heti kaksi jaksoa putkeen. Ollakin, että taisin torkahtaa jossain välissä hetkeksi, niin hyvältä sarjalta vaikuttaa 🙂

Koko viikonloppu ei ole suinkaan mennyt rotjaillessa, vaan ollaan saatu aikaan ruokapöydän maalaus. Tuo pöytähän oli mun äidin ja isän vanha. Jykevä tammipöytä, jonka maalasin reilu pari vuotta sitten mustaksi, kun ei sopinut väreiltään meidän sisustukseen. Ruokahuone on muutenkin pimeä ja musta pöytä on tehnyt siitä vielä pimeämmän. Pöydän valkaisuhaaveet ovat kolkutelleet takaraivossa vuoden ajan. Maalipurkki seilannut eteisen rappusissa parin viikon ajan.

Eilen pikkuisemman kanssa laitettiin hihat heilumaan. Nostettiin pöydän alta itämaistyylinen matto pois ja ujutettiin tilalle pressu. Pienemmälle pikkuinen suti käteen ja mulle vähän isompi suti. Yhteistyöllä homma hoitui ripeästi ja nyt meillä ei ole vain valkoinen ruokapöytä, vaan huikean paljon valoisampi ruokahuone. Tykkään, onneksi tuli tehtyä! Itämainen matto sai mennä toistaiseksi säilöön. Tykkään tästä värittömämmästä ruokahuoneen ilmeestä.

Tänään sain myös aikaiseksi vihdosta viimein siivota tuon ruokahuoneen lasivitriinin sisällön; vähemmän käyttämäni kynttilän jalat joutivat muualle säilöön ja niiden tilalle toin äiskän ja iskän kristalleja. Noita laseja tullaan käyttämään jatkossa paljon. Rrrakastan kristallilaseja

Mutta hei, nyt raivaamaan kotia sitten muulta osin. On kivempi aloittaa arkiviikko siistissä kodissa!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. huomenna onkin muuten taas jo helmikuun eka maanantai, joten sehän tarkoittaa Hyvinvoinnin vuosikellon seuraavaa postausta 🙂 Pysykäähän kuulolla.