keskiviikko 06. toukokuun 2020

Terassi sai uuden värin

AURINKOISTA KESKIVIIKKOILTAA!

Vihdosta viimein tuli sellaiset kelit, joita keväällä odottaa. Nimittäin terassin öljyämiskelit. Eiväthän kelit nyt vielä ihan täysin optimaaliset ole vesiohenteisen puuöljyn sutimiseen (kylmät yöt), mutta silläkin uhalla käsittelin meidän terassin ja sen kaiteet eilen. Jossain kohtaa päivää jopa mietin, että porottaako aurinko liian kuumasti, mutta ei porottanut. Hienosti öljy ehti imeytymään puuhun. Ja hei, hienosti sain rusketusraidat tuon reilun kuuden tunnin urakan aikana.

Illasta kuuden maissa lopeteltuani huomasin, että laskeva aurinko loi varjoja terassille ja varjokohdat jäivät yötä vasten naheaksi. Onneksi olivat tänään kuivaneet, niin saadaan kalustaa terassi loppuun. IG:n puolella kyselin, että laittaisitteko harmaata vai ruskeaa (wengeä) puuöljyä. Harmaa sai äänistä yli 70%. Mä aluksi mietin myös sitä harmaata, mutta koska meillä on talo ja autokatos sekä kivetys harmaata, niin pelkäsin lopputuleman menevän liian pliisuksi. Halusin kontrastia, joten valitsin kauniin puhtaan ruskean wengen. Kontrastia sain ja samalla terassi muuttui jotenkin kompaktimmaksi. Aiemmin se oli turhankin ison näköinen ja oloinen (postauksen lopussa ennen kuvia). ID

Ja ainakin nyt ennen kalustamista tuo on jo osoittautunut täydellisen väriseksi. En malta odottaa, että luonto vehrestyy. Uskon, että ruskea antaa kauniin taustan vihreälle. Se on jännä, miten terassin sävy vaihteli päivän mittaan. Varjokohdissa terassi näytti syvän tummanruskealta, ilta-auringossa lämpimän ruskealta. Ylhäältäpäin katsottuna ilta-auringossa terassi näytti vaaleanruskealta. Kameleonttiterassi sopii tällaiselle vaihtelevuudenhaluiselle sisustajalle hyvin 😉

Niinhän se on, että puolivalmista ei kannattaisi esitellä, mutta en malttanut olla laittamatta teille näitä kuvia. Vaikkakin osassa kuvista näkyy vielä varjopaikkojen kohdalla kuivumatontakin öljypintaa. Jos täytyy yksi ”maalausprojekti” nimetä, niin mä tykkään eniten öljyämisestä. Se tunne, kun terassilauta imee itseensä öljyä ja muuttuu samantien silkkisen kauniiksi on varsin palkitseva. Seuraavaksi edessä on terassin kalustusproggista. Taidan päätyä tummanharmaaseen/harmaaseen polyrottinkiin!

Nyt kuulkaas hetkeksi pihalle. Työpäivä venähti yhtiökokouksen tiimoilta, mutta silti ehtii vielä nauttimaan ilta-auringosta. Ja mikäli säätiedotusta on uskominen, niin nyt kannattaa nauttia ennen ensi viikolle luvattuja lumisateita. Elämme poikkeusaikoja kaikin tavoin 😉

IHANAA ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. Tässä vielä muutama ennen kuva käsittelemättömästä terassista 🙂


lauantai 02. toukokuun 2020

Just nyt on oikein hyvä ♥

HIPSHEI IHANAISET, NAURAVAISET!

Olinkin jo melkein unohtanut, miten suloista on nukahtaa, kun sade ropisee huopakattoon. Miten ihanaa on yöllä kääntää kylkeä ja kuulla joutsenten yökonsertti. Kuinka aamulla ei voi kuin herätä hymy huulilla samalla kun yrittää laskea kuinka monen eri linnun laulun kuulee hirsiseinien läpi. Koiran lämmittäessä aivan kyljessä kiinni. Samalla, kun hamuaa yöllä pois potkittuja villasukkia takaisin jalkaan.

Olinkin jo unohtanut, kuinka taivaalliselle aamukahvi mökillä maistuu. Tuolla vanhalla vajaan parinkympin keittimellä keitettynä. Kuinka makeammalta pakkasesta sulatetut mustikat aamujugurtissa maistuvat. Miten ruisleivän maltaan maku hivelee kielenkantoja.

Olinkin jo unohtanut, kuinka kauan sitä viihtyy ihan vain tuijotellessaan yhteen pisteeseen. Samalla, kun miettii että harvoin tuulen suunta on tuolta idän puolelta saarta. Miltä pienet aallonpoikaset näyttävät kulkiessaan ulappaa kohden kalliorannan ohi. Tullakseen takaisin toiseen suuntaan seuraavan pohjoistuulen aiheuttaman tuiverruksen mukana.

Olinkin jo unohtanut, kuinka pilven takaa pilkahtava aurinko saa sisäisesti hymyilemään. Lämmittämään ikkunan läpi ja saamaan silmät sirrilleen. Kuinka se saa ikkunat näyttämään likaisilta. Ja kuinka sitä oppii katsomaan ikkunan läpi ulos ilman että huomioi ikkunan likaisuutta.

Olinkin jo melkein unohtanut riemullisen katseen koiran silmissä, kun pääsee vapaana aamutarpeilleen mökin pihaan. Sen hieman rehvakkaan olemuksen, kun viestittää eleillään, että ei aio sitten vähään aikaan tulla sisään. Kun kuitenkin pian oven takana kuuluu vaimeaa vinkunaa ja karvapallo haluaa häntä koipien välissä takaisin syliin.

Olinkin jo unohtanut, miten saaressa aika pysähtyy. Kuinka aamulla kiskaisee samat mökkivaatteet päälle kuin parina aiempanakin päivänä. Miten sitä voi mennä päiväkin ilman, että katsoo peiliin. Kuinka kaikki ylimääräinen karsiutuu pois.

Olinkin jo unohtanut, miten mökillä elämä yksinkertaistuu. Ei ole aikatauluja, ei kiirettä tehdä tai mennä. On vain vadelmamascarponepiirakan huumaava tuoksu ja moottorisahan ääni. Yksi hikinen työmies ei niin huumaavalla tuoksulla varustettuna ja iltapäiväsauna. Just nyt on oikein hyvä

LEPPOISAA LAUANTAITA,


perjantai 01. toukokuun 2020

Kesähuoneessa

HEIPPAHEI

ja mitä ihaninta toukokuun ensimmäisen päivän iltaa! Vaikka mun henkilökohtainen kevät on alkanut suurin piirtein siitä, kun korjasin joulukoristeet pois, niin nyt se viimeinen kevätkuukausi on virallisesti käsillä. Vahvasti kohti kesää mennään. Ja sehän tarkoittaa sitä, että vaikka ulkona oli alle kymmenen astetta lämmintä, niin kesähuone otettiin tänään käyttöön.

Viriteltiin pikkuisen valosarjaa tuomaan tunnelmaa. Kynttilät pöydällä ja lämmittimet katossa tekivät sen, että ihan hyvin tuolla tarkeni syömään. Ollakin, että maasta hohkasi jalkoihin hieman kylmää. Kerroinkin IG:n puolella, että tein jälleen hutiostoksen nettiruokakaupasta. Mä en ymmärrä, miten ne määrät on välillä niin harhaanjohtavia…tai sitten en vain ymmärrä mitä tilaan 😀 Viimeksi tilasin 10 kg säilykepunajuuria yhden pienen purkillisen sijaan. Nyt tuli tilattua reilun kolmen kilon köntsä possun niskaa pienemmän määrän asemasta.

Noh, nyt on ainakin pulled porkia pakkaseen asti. Reilun kuusi tuntia tuota lihaa sai hauduttaa uunissa, jotta mureutui tarpeeksi. Nyhtöpossun lisäksi oli tarjolla nyhtöbroileria heille, ketkä eivät punaista lihaa syö. Nyhtökauraakin piti kattaa pöytään, mutta se jäi kaupunkiin.

Perinteisesti mentiin ja syötiin nyhtistä ciabattan, punasipulihillokkeen, bbq-ranskankerman ja salaatin kanssa. Tai salaatti ei perinteisesti kuulu valikoimiin, vaan coleslaw. Mutta nyt mentiin salaatilla, sillä mun valmispussi kaaliporkkanapurjosekoitusta, oli alkanut inhottavasti käymään ja haisi inhalle.

Vappupäivä on kulunut ruokailujen lisäksi rennoissa merkeissä; laiturin kasauspuuhissa, lautapelien äärellä, paljussa ja suupielet sokerissa. Ja hei, ne mun sunnuntai-iltana tekemäni simat eivät ole vieläkään valmiita. Noh, voihan sitä simaa juoda vielä vapun jälkeenkin…

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


tiistai 21. huhtikuun 2020

Terassikelit on täällä!

HEIPPAHEI TIISTAIPÄIVÄÄN!

Hei, se on kesä ny! Ainakin näin toimistolta ulos katsottaessa vahvasti näyttää siltä, että olemme siirtyneet uuteen vuodenaikaan. Viime viikolla oli se talvi, tässä välissä kevät, joka jäi tänä vuonna varsin lyhyeksi ja nyt kesä. Kesän mittarina toimii auringon lisäksi ohijuokseneen lenkkeilijän varustus eli shortsit ja t-paita 🙂 Kesä tuo mukanaan terassikelit ja terassin viimeistelyprojektin.

Vaikka nyt näillä näkymin näyttää vähän pahalta rippijuhlien järjestämisen suhteen, niin olisihan se muutenkin kiva saada tuo terassi vihdosta viimein kalustettua loppuun. Tai ihan ekaksi se kyllä pitää öljytä, sekä terassi että nuo aitaelementit. Mä olen tässä pitkään pohtinut, että millä värillä sen sutisin. Edellisessä kodissahan meillä oli musta terassi ja se oli ihana. Ellei ota huomioon sitä, että siinä näkyi kaikki lika. Mutta enää meillä ei oikein asu sellaisia mutatassuikäisiä. Ellei tuota pienintä karvanassua ota huomioon.

Talo ja autokatos meillä on harmaat, joten pitäsiköhän sutaista tuo terassikin harmaaksi? Itse terassi on mukavasti muutaman vuoden aikana vaalentunut eli ruskea ei sieltä kuultaisi läpi harmaasta, mutta aitaelementit ovat vähän vielä tummemmat kuin terde. Joskushan näissä käy niin, että harmaa puuöljy ottaa punaisen tai violetin vivahteen alla olevasta ruskeasta. Eli tuo terassin tummuusaste määrittelee luonnollisesti lopputuleman. Sitten mietin, että mitäs, jos laitettaisiin perinteistä valmisruskeaa puuöljyä. Ei sekään huono olisi. Tai sitten astetta tummempaa wengeä. Toisaalta taas se musta terassi toisi kivasti särmää pihaan ja sopisi noiden kivilaattojen kanssa hyvin yhteen. Oli väri mikä tahansa, niin työtä tuohon saa uppoamaan. Terassi on vähän yli 70 neliötä ja siihen vielä nuo kaiteet päälle. Vaatinee yhden kokonaisen päivän.

Ja kuten vanhassakin kodissa, niin myös tässä kodissa ajattelin noudattaa ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” -sääntöä ja sävyttää puuöljyn tuplapastoilla ja säästää toisen käsittelykerran. Tämä toimenpide tosin kyllä vaatinee sen, että öisinkin on yli viisi astetta lämmintä, että terassi kuivuu ennen kesää 😉

Pöytäryhmään olemme olleet tyytyväisiä. Se taitaakin olla jo ainakin seitsemän vuotta vanha. Lasikannellinen neliön mallinen pöytä, jonka ostimme Kruunukalusteelta.  Täältä vanhasta postauksesta näkyy edellisen kodin takapihaa, mustaa terassia ja tuota meidän ulkoruokapöytää. Lasikansi on ajansaatossa alkanut samentumaan, mutta voisi olla, että sen jollain saisi vielä kiillotettua. Iso parivuoteen lakana ajaa pöytäliinan aseman silloin, kun ei jaksa pöytää putsailla 🙂

Terassia emme halua ahtaa liian täyteen, mutta joku ihana kulmasohva/sohvaryhmä siihen sopisi. Mun mielestä sohvaryhmän pitäisi olla sellainen ruokaryhmään sopiva. Mies taas on sitä mieltä, että ihan sama millainen on, kunhan siinä pääsee löffäilemään. En mä itsekään mitään pönötyssohvaa kaipaa, vaan sellaisen mukavan. Sohvalla saisi kyllä olla kokoakin. Meillä on tällä hetkellä terassilla yksi musta auringonottotuoli, jonka sain toiveestani äitienpäivälahjaksi reilu viisi vuotta sitten. Tuon voisi viedä mökille ja ostaa terassille kaksi aurinkolaveria, mikäli sohvan jälkeen vielä tuntuu terassilla tyhjää tilaa olevan.

Kokosin alla olevaan kollaasiin omia suosikkejani. Kollaasin kuvat ovat liikkeiden sivuilta lainattu. Eniten meidän pöydän kanssa näistä menisi yhteen tuo Kruunukalusteen Leone. Meillä muuten taitaakin olla mökillä tuota sarjaa auringonottotuolit, joten ne voisi tuoda kaupunkiin, jos tähän sohvaan päädymme. Leoneen on saatavilla sellainen sääsuojahuppu, joka olisi tosi kätevä! Hobby Hallin Barbadoksessa on joku rentous, josta tykkään. Ehkä ne on nuo muhkeat selkätyynyt.

Tuo Kodin1 Aranos on ihana, mutta mitenköhän valkoinen polyrottinki vanhenee? Pahin skenaariohan olisi se, että se ottaisi siitepölystä tai muusta osumaa ja muuttuisi harmaakeltapilkulliseksi. Veken Hillestorp taas houkuttelee rentoudellaan ja mustilla tyynyillä. Jälleen pohdin sitä, miten UV-valo kohtelee mustia tyynyjä…kulahtaakohan alta aikayksikön? Ja hei Jyskin Ljunghusen olisi unelma. Tuohon pari rottinkista auringonottotuolia ja ruokapöydäksi joku teemaan sopiva. Tämän nykyisen ruokapöydän kanssa en siroa rottinkiryhmää näe samaan kuvaan sopivan.

Sohvan ja ruokaryhmän väliin sommittelimme isoja pitkulaisia ruukkuja ja säleikköä. Ylös kasvavia kasveja (kärhöjä?). Lisäksi terassille on pakko saada jonkun sortin tulipesä. Sellainen, jossa voisi palaa tuli hämärtyvinä kesäiltoina ja ilta kuluisi elävää tulta katsellen.

Tämän postauksen kuvissa näemmä autokatoskin on vielä pohjamaalissa ja lipputankokin vanha rustiikkinen. Molemmat ovat kokeneet vuoden aikana melkoisen muutoksen. Olin muuten uhkarohkea ja istutin eilen ruukkuihin orvokkien lisäksi pelargonioita. Toivotaan, ettei halla vie! Lisäksi tein gladioluksien kanssa saman uhkarohkean tempun kuin viime vuonnakin; kaivoin mukulat suoraa maahan enkä purkkiin esikasvatukseen. Viimeksi nousivat hienosti heinäkuulla, mutta ennen kuin ehtivät kukkia ne pirun pupulaiset olivat syöneet varret parempiin suihin. Jännä seurata, miten Marian kokeilevan puutarhan kukkien tänä käy 😉

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

Tässä vielä linkki piharempan ennen/jälkeen -kuviin, jotta viime aikoina mukaan hypänneet lukijat näkevät pihaa laajemmalta skaalalta.


perjantai 10. huhtikuun 2020

Ihanaa pääsiäistä! 🐰

HEI HYVÄÄ PITKÄPERJANTAIN AAMUPÄIVÄÄ IHANAT!

Ei löytynyt eilisellä kauppareissulla pääsiäiskoristeita, mutta tiedättekö, että ei se haittaa. Mieli on levollinen ilman niitä hempeitä koristeitakin. Muutama sohvalle viritetty hempeä tyyny kaappien kätköistä ja hempeän liilaa tulppaaneissa ajaa asian. Mä kuulkaa rakastan pääsiäistä. Olen aina rakastanut.

Nyt on aika olla perheen kanssa. Linnottautua kotiin ja tehdä just niitä asioita, joista tulee kaikille hyvä mieli. Etäkoululaisille vapaa tulee myös tarpeeseen, hienosti ovat nämä viikot tsempanneet. Kasvaneet oikein silmissä vastuuntuntoisiksi pikkunaisiksi.


Seuraaville päiville on luvassa leffamaratoneja, leivontatalkoita, vähän ulkoilua, paljon yhdessäoloa ja yhteisestä ajasta nauttimista. Vaikka suurin osa meistä on saanut kotoilla jo tarpeeksi, niin itse en ole vielä kotoiluun kyllästynyt, vaan aion kotoilla sydämeni kyllyydestä. Ehkä senkin takia kotoilu tuntuu luksukselta, kun mulla on ollut ilo käydä töissä. Vaikka niitäkin aamuja on vuosien varrella ollut, kun ei olisi jaksanut aamulla välttämättä herätä töihin, niin tämä tilanne on saanut jotenkin arvopalikat kohdilleen senkin suhteen. Onni on työpaikka, minne herätä aamuisin. Niinhän se on, että vasta kun menettää tai on vaarassa menettää jotain, niin tuota asiaa ei enää ota itsestäänselvyytenä.

Myös karvakorva höpsötöpseliturpa tulee tänä pääsiäisenä saamaan paljon huomiota ja hellyyttä. On kyllä aina sitä saanut, mutta jotenkin tuntuu että nyt on aika panostaa häneenkin vähän enemmän. Ylipäätään tämä viime aikojen tilanne on saanut jälleen ymmärtämään elämän haavoittuvuuden. Sen herkkyyden, joka helposti arjen askareissa unohtuu. Sitä haluaa kynsin hampain pitää kiinni niistä luojan luomista, joita elämääni on siunaantunut.

Elämän kunnioitus, se on varsinkin tänä poikkeuksellisena pääsiäisenä läsnä vahvasti. Kokemuksesta tiedän, että elämä kantaa. Mutta kantaisiko se, jos ei välillä tulisi pysähdyttyä miettimään elämää. Mä posotan menemään arjessa sata lasissa, mutta onneksi kerran vuodessa on tällainen pitkääkin pidempi perjantai, että tulee pysähdyttyä ♥ Mä ajattelin hoitaa tuon pysähtymisen sillä, että ihan konkreettisesti parkkeeraan itseni nyt sohvalle 🙂

LEVOLLISTA PITKÄPERJANTAITA &
IHANAA PÄÄSIÄISEN AIKAA TOIVOTELLEN,