tiistai 28. kesäkuun 2016

Suunnitelma mummulan yläkertaan

P6280292P6280298 P6280301P6280303 P6280302P6280309 P6280307 P6280317 P6280318

KESÄILTAA IHANAT!

Tänään olen todellakin noudattanut sanontaa love what u do, do what u love. Päivään on mahtunut Ikeaa (eilen tie veikin toisaalle), maitokauppaa, piirrustelua, seinien kaatelua ja sen semmoista. Sainkin tuossa kyselyjä, että muutammeko nyt tien toiselle puolelle mummulaan. Se haave on ja elää. Vahvempana kuin koskaan. Kolme kerrosta rempattavaa kuulostaa isolta projektilta. Noh, kaksi ja puoli; keskikerros rempattiin tuossa taannoin. Mutta sekin menisi osaltaan uusiksi, sillä keittiö täytyy uusia ja hurjan paljon tilaa vievä rappukäytävä. Muutto on haaveissamme, mutta ensin pitäisi pyydellä tarjouksia. Veikkaanpa, että ihan halvalla liki koko talon sisustan rakentamista ei saa. Pitäisi löytää jostain remppafirma, jolla on omasta takaa sisustusarkkitehdit lupapiirroksia varten.  Ullakkoja tulee asuinkäyttöön ja yksi ikkunakin pitäisi mahduttaa pohjoispuolelle. Kellarikerros kun otetaan kokonaan asuinkäyttöön, niin pitänee tehdä kattavat kosteusmittaukset sun muut. Kellarikerroksen suunnitelmanhan esittelin jo helmikuussa. Paneudutaan nyt tuon yläkerran suunnitelmaan.

Jätin suosiolla keskikerroksen piirtämättä (ne portaat, ne portaat ;), mutta kuitenkin ne yläkerran suunnitelmaan otin huomioon huomattavasti pienempänä kuin nykyiset. Jonkin sortin kierreportaat tulisivat kyseeseen. Tai sitten vähän jämäkämmät. Sellaisella lasikaiteella. Ylläolevissa kuvissa yläkerran alkuperäinen pohjapiirros. Kuten huomaatte, silloin aikoinaan tuo on ollut erillinen asuntonsa, keittiöineen kaikkineen. Kymmenisen vuotta sitten tuo taaempi ullakkotila uhrattiin ja sinne rakennettiin sauna ja suihkutila. Keittiön tilalla oli aiemmin minun huoneeni ja nyt siinä on ollut takkahuone. Suunnitelmassani otimme kaikki loput ullakkotilat käyttöön. Rakennusoikeudet venyvät ja paukkuvat, mutta laskujeni mukaan se on siinä ja siinä. Kuitenkin osa yläkerran pinta-alasta on matalaa tilaa. Meidän vanhempien makuuhuone tulisi portaista ylös tultaessa oikealle. Etelänpuolelle, jonka ikkunasta siintää Pyhäjärvi. Makuuhuoneen vieressä olevasta ullakkotilasta tehtäisiin vanhempien vaatesäilytyspaikka.

Yläkerran aulasta olisi käynti vaatehuoneeseen sekä kylpyhuoneeseen. Tyttöjen huoneet jäisivät pohjoisen puolelle. Huomaatteko, että muuri katosi piirrustuksista? 😀 Jep, eipä sitä kokonaan voi poistaa, sillä keskikerroksessa on takka. Mutta ainakin se muuri pienenee huomattavasti. Toiseen huoneeseen ei jäänyt kuin matalan päädyn pienet ikkunat, joten se vaatisi uuden isomman ikkunan. Huh, dollarit vilkkuvat silmissäni… Ehkä meidän kantsii lähteä nyt liikkelle siitä, että pyydetään tarjouksia. Jotta saisi edes jonkinlaista osviittaa, missä summissa liikutaan. Seuraavaksi vilautan teille keskikerroksen pohjapiirrosta. Kuvia keskikerroksesta on täällä blogissa nähtykin lukuisissa mummula-postauksissa.

Miltä suunnitelma näyttää teidän silmäänne? Sitä tulee sokeaksi omille mieltymyksilleen, joten vinkkejä otetaan vastaan 🙂 Nyt tyttöjen kanssa uimaan ja sitten aikaisin nukkumaan. Huomenna suuntaamme päiväksi Helsinkiin. Mulla on blogiin liittyvä palaveri ja sen jälkeen menemme tyttöjen kanssa shoppailemaan. BikBokiin kuulemma. Ja Starbucksiin. Miniloma tyttöjen kesken tulee hyvään saumaan!

TIISTAITERKUIN,

alle


keskiviikko 08. kesäkuun 2016

Kauniita unia

Makuuhuone 1 Makuuhuone 3Makuuhuone 5Makuuhuone 2 Makuuhuone 4Makuuhuone 7 Makuuhuone 6 Makuuhuone 8 Makuuhuone 9HEISSULIVEI,

ja kiitos kullannuput jälleen lohduttavista viesteistänne, niin eiliseen postaukseen kuin sähköpostiinkin. Se todella lohduttaa, kun tietää ettei ole yksin asian kanssa. Se, että joku muu käy tai on käynyt tätä samaa tuskaa läpi tuntuu toisaalta myös kovin karulta. Kenellekään en soisi surua enkä epätoivoa. Kenellekään en soisi lähipiiriin tai itselleen tuota maailman kettumaisinta tautia nimeltä syöpä. Muistan joskus lapsena kuunnelleeni äiskän ja iskän puheita ja mieleeni on jäänyt lause ”Onneksi meidän suvussa ei ole syöpää.” Little did they know. Syvä vääryys on se, että äidin ymmärrys on tänään vielä parantunut eilisestä. Tiedostaa epätoivoisen tilanteen. Reagoi lapsenlapsista puhuttaessa itkien ja reagoi itkien, kun sanotaan heipat. Ei pysty kommunikoimaan muuta kuin itkien. Mä olen alkanut miettimään, että onko se elämisenarvoista elämää. Ja toisaalta, kun ihmisen ymmärrys kuitenkin toimii noinkin paljon, niin onko oikein lopettaa nesteytystä ja päättää elämä sitä kautta. Ihan hirmuisen vaikeita asioita. Asioita, joiden kanssa tulee painittua vielä monta kertaa. Oli se päätös sitten mikä tahansa. Kunpa sen osaisi tehdä niin, ettei jäisi sijaa jossitteluun. Kunpa osaisi tehdä sellaisen päätöksen, joka olisi äidille helpoin. Äidin tahto on ollut se, että keinotekoisesti elämää ei tule jatkaa. Onko nesteytys keinotekoista? Äsh, täytyy jutella vielä lääkärin kanssa.

Huomaan kaipaavani arkeen tällä hetkellä paljon sitä hömppää tasapainottamaan elämää. Sisustusjuttuja ja ruokalehtien selailua. Viinilasillista iltaisin. Shoppailua. Jep, minä antishoppailuihminen olen kuulkaas viimeisen viikon aikana innostunut shoppailusta. Tänään vietettiin nelisen tuntia shoppailen veljen vaimon, hurmurikummipojan ja kahden prinsessan kanssa. Sellaisia pikkujuttuja vain tuli ostettua, mutta ne toivat hyvää mieltä. Tunneshoppailua sitten vissiin tämä tälläinen. Tunnepuolen juttuja on myös raikas makuuhuone ja pedattu sänky. Ei ole mitään ihanampaa kuin sujahtaa saunanraikkaana puhtaisiin lakanoihiin. Mieluusti vielä sellaisten petivaatteiden päälle sujautettuna, jotka ovat olleet pakkasilmassa tuulettumassa. Tällä tuulella en kyllä mennyt petivaatteita tuulettamaan, mutta puhtaat lakanat vaihdoin. Taannoin kerroinkin teille, että ostin tuplalevyisen täkin meille päiväpeitoksi. Pikkuhiljaa olen miestä lämmitellyt, että josko otettaisiin tuo yhteiseksi peitoksemme. Mikäs siinä, saman peiton alla olisi mielestäni ihan mukava nukkua. Mutta ei, hän kaipaa kuulemma öisin omaa peittoa. Nyt mies on työreissussa, joten ostin tuohon päiväpeittoon pussilakanan. Saas nähdä huomaako kotiin tullessaan, että nukutaan saman peiton alla 😉 Tai huomaako, että hänen yöpöydälleen on eksynyt hempeitä pioneja. Tosin enpä mene takuuseen, että nuo tuosta lauantai-iltaan asti selviävät.

Meillä on yleensä ollut tässä vaiheessa vuotta se miehen työn puolesta järjestetty ihana avec-reissu Tanskaan, mutta tänä vuonna sitä ei järjestetty avec-muodossa. Ei sillä, että olisin edes päässyt lähtemäänkään. Elämä on tällä hetkellä holdilla reissujen suhteen ja kesälomasuunnitelmat on jäissä. Toisaalta, koti tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta paikalta. Turvasatamalta. Oma sänky todistaa reilun kymmenen tunnin unia. Sitä olen ihmetellyt, että miten pystyn nukkumaan kaikesta huolimatta niin hyvin. Illalla suljen silmät ja unta riittäisi vaikka kuinka ja paljon. Pari viime yötä ollaan nukuttu pikkuisemman kanssa pää samalla tyynyllä ja pariin otteeseen olen yöllä herännyt, kun pikkuinen käsi kietoutuu kaulani ympärille. Muistutuksena siitä, että elämä jatkuu 

KESKIVIIKKOTERKKUJA LÄHETELLEN,

alle


lauantai 14. toukokuun 2016

Sangen leppoisa lauantai

Lauantai 7 Lauantai 6 Lauantai 15 Lauantai 2 Lauantai 11 Lauantai 5 Lauantai 14 Lauantai 3 Lauantai 10 Lauantai 4 Lauantai 13 Lauantai 12Lauantai 8 Lauantai 1 Lauantai 9MOIKKULIMOI!

Kuvatulvan myötä terkkuja mökiltä! 🙂 Tultiin eilen illalla kympin jälkeen ja justiinsakin missattiin ihan mielettömän näköinen auringonlasku. Tuleehan niitä vielä! Mökillä tulee ihan ekaksi heitettyä kello pois kädestä ja farkut pois jalasta. Kelloa ei todellakaan tarvitse, sillä kurniva maha kertoo milloin syödä, auringon kierto kertoo milloin laittaa iltasauna tulille ja jokailta laulaen saapuva joutsen kertoo milloin on uniaika. En tiedä minne toinen on jättänyt puolisonsa, mutta tämän kevään on lentänyt yksin tuohon meidän lahdelle. Ihan ekalla mökkikerralla tänä vuonna olin kyllä näkeväni kaksi joutsenta, mutta nyt niitä on vain tuo yksi. Eilen illalla lapset nukahtivat aiemmin ja me miehen kanssa menimme myöhäisillan saunaan. Saunan terassilla vilvotellessa kuulimme joutsenenlaulun jo kaukaa. En ole aiempina vuosina kiinnittänyt huomiota siihen niinkään, mutta tuo ääni on ihan tajuttoman kova.

Tänään ollaan nautittu pitkien yöunien jälkeen leppoisasta lauantaista. Juotu vielä yhdet santsikupit aamukahvia, luettu ja surruutettu klapikoneella. Pitkästä aikaa polttelin kynttilöitäkin. Tuli muuten ihan samantien jouluinen tuoksu. Aloin miettimään, että ei siihen jouluunkaan enää paljoa aikaa ole. Mutta ei, vielä ei aleta sitä odottamaan – hoidetaan eka tuo pitkä kuuma kesä elämästä nauttien läpi 😉 Sanottakaan, että kuuma kesä on tällä hetkellä vähän tauolla. Mökin mittarissa on 9,6 astetta. Just hyvä keli tehdä pihahommia! Ai niin, arvatkaas mitä? Meidän pari viikkoa sitten laittama linnunpönttö on saamassa ihka ensimmäiset asukkaat. Toinen västäräkki on passissa siellä pöntössä, kuikuilee välillä ulos ja toinen tuo koko ajan lisää pesänrakennusmateriaalia. Luontoa on sitten ihana seurata. Viikossa on luontokin herännyt henkiin. Yön sateet tekevät kyllä luonnollekin hyvää.

Nyt jääkiekkoa, grillimakkaraa kerttiksiltä syötynä, päivätorkkuja ja sitä rataa. Leppoisasti ilman sen kummempia suunnitelmia. Täsmäisku sairaalaan ja sitten kiireen vilkkaa illaksi takaisin. Iltasaunaa, kalastusta ja ehkä joku hyvä leffa. Tapahtukoon elämässä mitä tapahtuu, niin silti nautin. Joka hetkestä ja suurella sydämellä.

LEPPOISAA LAUANTAITA
muistakaahan nauttia joka hetkestä ♥

alle


torstai 19. marraskuun 2015

Kuulumisia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIMOI IHANAT!

Huhhahhei, mistäköhän sitä aloittaisi…siitäkö kun maanantai-iltana itselleni nousi jälleen kuume ja lähdin lääkäriltä pakkolepomääräyksen ja uuden lääkekuurin kera vai siitä, kun jouduimme tiistai-iltana soittamaan äidilleni ambulanssin? Vai siitä, kuinka pitkältä kymmenen minuuttia apua odotellessa voi tuntua? Elämä on siitä jännä juttu, että kun tulee näitä yllättäviä shokeeraavia tilanteita, niin jostain saa sitä voimaa mennä virran mukana. Toimia rationalisesti. Eihän siitä kauaa ole, kun kirjoitin siitä elämän nälästä. Tällä viikolla on joutunut itsekin punnitsemaan taas näitä asioita ja miettimään, kuinka vahvaksi oma selviytymisvietti on tässä muutamien vuosien aikana kasvanut. Kuinka vahva on se halu elää ja pysyä arjen syrjässä kiinni. Tapahtui mitä tapahtui. Jo ihan lastenkin takia. Ei ehkä ole helpoin mahdollinen tilanne heillekään, kun oma rakas mummu makaa eteisen lattialla. Varmasti jätti jäljet, eikä vain lapsiin.

Enkeleitä oli matkassa, mutta tilanne on vielä hieman auki. Tänään mummun toiveissa on päästä jo vuodeosastolle, jotta näkisi Kauniit ja Rohkeat 🙂 Oma keuhkopöpö on jäänyt kyllä ihan tyystin nyt taka-alalle. Onneksi sain sen tiistaipäivän levättyä kokonaisuudessaan. Muuten tässä on kyllä suhailtu sinne sun tänne. Kuume on  laskenut ja olo on kohentunut. Kyllä tämä tästä. Piti viikonloppuna lähteä koko perheen kera Helsinkiin yönylireissulle, mutta nyt peruimme sen. Ehtiihän sitä. Enkä lainkaan laita pahitteeksi, että pysymme kotona. Josko mummun tilanne tuosta nyt selkeytyisi niin saisi ehkä nukuttuakin. Muutama yö on menty erittäin vähillä unilla ja sen kyllä huomaa. Ajatus katkeilee ja tekstin tuottaminen on himppusen vaikeaa. Pahoitteluni siis kapulakielestä.

Vielä täältä noustaan! Ajattelin vain tulla huikkasemaan teille väliaikatietoja, ettette ihmettele mitä on tapahtunut. Tuollaiset parin päivän bloggaustauot kun ovat omalla kohdallani ihan utopiaa. En voi tosin luvata vieläkään paluuta normaaliin bloggausrytmiin. Mennään tilanteen mukaan, eikö vain? Kyllä te tiedätte. Kuvissa muuten ainoa kuvauskelpoinen huone meidän talossa eli tämä makkari. Muu koti onkin sitten ihan hävityksen kauhistus…mut se sallittakoon!

TORSTAITERKKUJA ♥ 

alle

PS. kaiken tämän keskellä olen saanut yhden ruokaidean, joka toivottavasti päästään toteuttamaan huomen illalla. Fredagsmysiä siis näillä näkymin tiedossa 🙂


sunnuntai 30. elokuun 2015

Sunnuntaiaamu ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHURLUMHEI JA HUOMENTA 🙂

Täällä ollaan heräilty anivarhain (onhan klo 08.00 anivarhain?) ja lähetetty mies ja meillä yötä viettänyt lasten serkkupoika golfkisoihin. Tytöt kysyivät aamiaisen jälkeen, että saako mennä takaisin pötköttelemään. Hei, taisivat lukea ajatukseni, sillä mä salaa haaveilin myös siitä, että pääsisin vielä vähäksi aikaa peiton alle lukemaan. Jep, jotenkin olen tyssänyt tuon Greyn puoliväliin, mutta periksi en anna. Tekisi kyllä mieli siirtyä seuraavaan kirjaan, sillä onhan tuo jo aika tuttu tarina 😉

Eilinen päivä kului Helsingissä superkivassa seurassa. Vähän kokoustettiin Indiedaysin porukan kanssa, käytiin maistelemassa sakea ja taivaallista ruokaa Gaijingissa, yritettiin päästä tunnissa ulos lukitusta huoneesta ja illalla suuntasin Lintsille muun perheen luokse. Ihana, mutta raskas päivä! Nyt on ihan töttöröö ja tuntuu, että aikatauluton sunnuntai tulee tarpeeseen. On muuten laskettavissa yhden käden sormilla ne sunnuntait, kun ollaan kotona herätty huhtikuun lopun jälkeen. Mökkisunnuntait on ihania, mutta eihän nämä kotona herätytkään sunnuntait hassummin ala!

Nyt tietokone pois sängystä ja tuon kirjan pariin. Yritin houkutella tyttöjä pyörälenkille, joten sellaista ehkä luvassa myöhemmin. Myös enkun sanakokeisiin luetaan esikoisen kanssa jossain välissä. Ai niin ja aamupuuron jämille pitää keksiä käyttökohde. Tuli keitettyä puuroa vähän reippaamalla kädellä. Josko keksisi sen iänikuisen rieskan tilalle jotain muuta…

SULOISTA SUNNUNTAITA,
NAUTITAAN ♥

alle

PS. jotkut teistä taitavat muistaa, kun kesäkuussa istutin tuonne ”puutarhaan” pioneja ja yhden ruusupuskan taimen? En olisi ikinä uskonut, että pioni kukkii heti tänä vuonna enkä varsinkaan sitä, että tuo ruusupuska pukkaa ihan hirmuisesti kukkaa. Enkä ole lannoittanut sitä tänä kesänä, saatikka edes kastellut 😀 Lisäksi se on kasvanut ihan silmissä. Luulin ostaneeni valkoisen ruusun, mutta eipä nämä vaaleanpunaisetkaan hassumpia ole. Mutta hei, miten mun kuuluu nyt hoitaa tuota ruusua, että se elää vielä ensi kesänäkin? Kuuluuko sitä trimmata jotenkin syksyllä? Lisäksi osaan kukista on tullut mustia pieniä kirvoja tms….millä ne saisi pois? Kiitti jo etukäteen vastauksista ihanat 🙂