torstai 05. marraskuun 2015

Ilta ilman väsyneitä jalkoja / #scholldinnerdetour

*yhteistyössä Indiedays & Scholl

MOIKKAMOI!

Pakko päästä tuoreeltaan kertomaan teille eilisestä. Huikeasta illasta huikeassa porukassa. En tiedä edes mistä aloittaisin. Voiko aloittaa huuhdahtamalla (näin äänettömästi), että vitsit, mikä ilta?! Sillä sitä se oli. Vieläkään ei oikein ole sisäistänyt, että mikä eilisessä illassa oli parasta, mutta jälleen kerran sitä hymyilee sisäisesti. Jalatkin hymyilevät. Eikä suotta, Indiedaysin ja Schollin yhteistyökampanjan merkeissä me neljä bloggaajaa pääsimme testaamaan kera ystäviemme Schollin uusia GelActiv-pohjallisia. Tiedän, ettei tämä välttämättä kuulosta teille vielä sellaiselta, että ymmärtäisitte, mikä nämä riemun kiljahdukset saa aikaan 🙂 Joten ajattelin avata teille vähän eilistä iltaa. Tunnelmia ja kuvia matkan varrelta. Johon sisältyi niin paljon naurua, niin älyttömän hyvää ruokaa ja jestas, mitä oheisohjelmaa. Yllätyksiä todellakin oli matkan varrella.

Alkuillasta kokoonnuimme Annankadun A21:seen. Bloggaajista kampanjassa lisäkseni olivat aina niin kuvauksellinen Minttu, herttainen Emilia ja ilopilleri Sanni. Sekä heidän avecinsa. Ekalla etapilla saimme alkoholittomien, GelActiv-pohjallisten väriin sopivien drinksujen lisäksi nuo pohjalliset. Schollin GelActiv -pohjallisissa on kaksi erilaista geeliä, joiden on tarkoitus vaimentaa iskua. Kiinteämpi geeli tukee jalkaholveja ja kantapäitä, kun taas pehmeämpi geeli toimii iskunvaimentajana ja pehmusteena.

Illan kantavana teemana oli hyvinvointi. Laaja, mutta niin tärkeä ja ajankohtainen käsite. Jokainen meistä bloggaajista toimi hostina valituissa ravintoloissa ja viritti keskustelua hyvinvoinnin ympärille haluamastaan aiheesta. Saatiinkin aikaan mielenkiintoista ja iloa tuovaa keskustelua. Palaan näihin keskusteluihin ja aiheisiin tarkemmin vielä seuraavassa postauksessa. Nyt illan kulkuun, aloittaen tuolta A21:sestä. (pahoitteluni kuvatulvasta jo näin etukäteen 🙂

A21OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Schollin GelActiv -pohjalliset ovat siitä metkat, että ne pystyy tarvittaessa leikkaamaan pienemmäksi oman jalan koon mukaan. Kun olimme saaneet kengät pehmustettua pohjallisilla ja drinksut juotua, jatkoimme matkaa. Sitä tuntui kuin olisi kävellyt pehmustetulla tiellä 🙂 Yleensä nuo eilen jalassani olleet biker bootsit ovat hölskyneet hieman ja tuntuneet jokseenkin kovilta asfalttia vasten. Nyt ei sellaisia ongelmia ollut! Näin keskellä työviikkoa on hieman hankala ehkä saada työssäkäyviä kavereita aveciksi. Mutta tiesin, että yksi kotiäiti (veljen vaimo) ja yrittäjäystävä (sielunsisko Kotkasta) ovat hypyn kengässä tulossa ja nauttivat pienestä irtiotosta keskellä arkea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hetken aikaa käveltyämme saavuimme alkuruokapaikkaan. The Cock oli minulle uusi tuttavuus, mutta ei suinkaan jäänyt yhteen kertaan tämä visiitti. Tuonne on pakko päästä uudelleen. Sisustus oli silmää hivelevä ja ruoka juuri sellaista, mistä haaveilinkin. A21:sessä hostina toimi Minttu ja The Cockissa Sanni. Nyt kun katson näitä kuvia eiliseltä, niin on pakko hymyillä. Sillä huomaan, että kaikissa kuvissa hymyillään. Toivottavasti illan fiilis välittyy teillekin näistä kuvista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAThe Cock OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä vaiheessa poskilihakset alkoivat olemaan jo hellänä nauramisesta, mutta yhteen ääneen tuumimme, että jalat eivät tunnu yhtään väsyneiltä. Vaikka oltiinkin jaloillamme oltu jo tovin. The Cockista lähdimme pääruokapaikkaan, joka oli yllätys. Yllätys oli myös Rööperin kundi, mies joka liittyi seuraamme ravintolan edessä. Vei meidät läpi ”pahamaineisen” rööperin ja hauskuutti tarinoillaan. Ihan loistavaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saavuimme sisäpihalle ja tämä Rööperin kundi pyysi meitä odottamaan hetkisen. Kävi varmistamassa, että kaikki on ok. No olihan kaikki ok, tajusimme olevamme Iso Roban sisäpihalla syyskuussa avatun Hello Darling -ravintolan edessä. Ihana, pikkuinen, sympaattinen ravintola. Ja hei, oli ilosointu korvalle kuulla kanadan englantia. Harvoin olen siihen Suomessa törmännyt. Tuli vaihto-oppilasvuosi mieleen. Pääruoaksi olimme saaneet valita etukäteen listalta kukin haluamansa ruoan. Minä seuralaisieni kera päädyimme bbq-ribseihin. Tiedän, tuo ei ehkä ole ruoka jota syödä silloin, kun sinua videokuvataan ja kuvataan. Mutta toisaalta, ruoka oli niin älyttömän hyvää, että siinä syödessä ei enää muistanut koko ribsien syönnin sotkuisuutta. Elämä on ja se saa näkyä! 🙂 Pääruoan yhteydessä keskustelimme hyvinvoinnista allekirjoittaneen aloitteesta.

Hello Darling OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä vaiheessa iltaa tuntui jo, että meidän ryhmärämä on ihan yhteen nivoutunut. Erilaisia ihmisiä, jotka tapaavat suurin osa ensimmäistä kertaa. Ja silti juttu luisti ja nauru raikasi. Hello Darlingin jälkeen saimme ihanat valorannerenkaat. Tai no, miksi noita nyt kutsutaan. Tuollaiset valojutskut, jotka ovat kuuminta hottia lasten synttäreillä. Sitä olivat vähän varttuneempienkin bloggaajien illanvietossa 🙂 Lisäksi seuraamme liittyi trubaduuri, joka siivitti matkamme jälkiruokapaikkaan kenkäaiheisilla lauluilla. These boots are made for walking… koska pohjalliset!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Helsinki on kaunis pimeällä. Kauniit jugend-talot on valaistu arvokkaasti ja mikä yllätti oli se, että ihmisiä oli liikenteessä ihan hurjan paljon. Lisäksi pikkuputiikit ja kampaamot olivat auki iltamyöhään. Mikäs tuolla oli kävellessä. Yhteiskuva otettiin kirkon portailla ja siinä samalla laulaa luritettiin tinakenkätyttöä. Elämä hymyili.

Jälkiruoat nautimme ravintola Kiilassa. Se on myös niitä ravintoloita, jossa voisi tuijotella hävyttömän kauan sisustusta ja ikkunoista näkyvää maisemaa. Koko porukalle oli varattu Schollin tuotekassit, joista löytyi kaikkea aina GelActiv– varapohjallisista jalkaraspiin. Emilia lopetti tämän meidän illan omalla hyvinvointiteemaan sopivalla aiheellaan. Aina silloin tällöin on hyvä miettiä niitä hyvinvoinnin kannalta tärkeitä juttuja. Ai niin, nuo jälkkärit muuten maistuivat yhtä taivaallisilta kuin miltä näyttää 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKiila OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAWhat an evening! Seuraavaksi ajattelin kokeilla pohjallisia juoksukenkään. Siitä onkin tovi, kun olen viimeksi juoksulenkille päässyt, mutta nyt sain alkuviikosta antibioottikuurin tähän pitkittyneeseen flunssaan, niin on toivoa päästä pian juoksemaan 🙂 Hei, palaan eiliseen iltaan vielä tässä marraskuun aikana; tulossa on fiilisvideota, tarinoita hyvinvoinnista sekä oikein ammattikuvaajan ottamia kuvia.

Nyt on viuhahtelut tältä viikolta viuhahdeltu ja huomenna palataan tuttuun ja turvalliseen bloggausrytmiin ja -aiheisiin. Mulla onkin fredagsmys-postaukseen taas yksi kiva ruokaidea. Toteutushan on vielä ihan mysteeri, mutta eiköhän se tässä ajan saatossa taas selkiydy 😉

TORSTAITERKKUJA 

alle


maanantai 02. marraskuun 2015

Ihan kahdestaan ♥

MOIKKAMOI

ja jälleen toivotan ihanaa maanantaita! En ajatellut ääneen taas taivastella, mihin nämä viikot menevät, mutta pakko vähäsen kuitenkin taivastella. Huhhuh, ei pysy mukana. Näin ruuhkavuosien keskellä hetkessä eläminen jotenkin korostuu. Se, että osaa nauttia niistä elämän pikkuisista kultakimpaleista. Ihan niistä arkisistakin jutuista. Niistä aamuista, kun molemmat lapset heräävät hyväntuulisina, eikä eteisen lattialla nähdä kiukkupotkuraivareita 😉 Mutta välillä on hyvä irtaantua arjesta. Tehdä jotain sellaista, josta nauttii. Joka poikkeaa arkirutiineista. Välillä on hyvä olla ihan kahdestaankin.

Harvoin sitä tulee oltua ilman lapsia missään. Eikä siinä mitään, nautin suunnattomasti ajanvietosta koko perheen voimin. Mutta aikuisten kahden keskinen aika on myös tärkeää. Lauantaina oli luksusta päästä miehen kanssa kaksin syömään. Ravintolaan, jonka makumaailma iski molempien makuhermoon. Ruokailujen suhteen taidetaan olla samasta puusta veistetty. Molemmat nauttii uusista makuelämyksistä ja osaa arvostaa kokin panosta. Kiireettömästä ruokailusta puhumattakaan. Muuten meistä kyllä löytyy eroavaisuuksia. Juuri niin, että yin ja yang täydentävät toisiaan 🙂 Mutta kyllä teki hyvää käydä treffeillä. Puhua aikuisten juttuja ja yllätykseksemme huomasimme, että kerrankin jutut pyörivät myös muissa aiheissa kuin lapsissa. Käyttekö te puolisonne kanssa treffeillä? Me käydään harvoin, mutta ei olisi paha varata kalenterista säännöllisin ajoin yhteinen treffiaika.

Viime aikoina olen täällä hehkuttanut paria loistavaa ruokakokemusta. Köpiksen Benton ja Helsingin Gaijinin seuraksi pääsee kyllä ehdottomasti Farang. Harmittaa niin vietävästi, että kamera jäi hotellihuoneeseen. Mutta ihan kelpo kuvia kännykälläkin sai. Aloitimme illallisen Farangin Bellinillä. Ja oikeasti jo siinä kohtaa tuntui, että ”I’m in heaven”. Tosin enpä vielä tiennyt, että tie oli vain ylöspäin…

page1

Koska olimme ekaa kertaa kyseisessä ravintolassa (miten se on ylipäätään mahdollista, että saimme päähämme mennä sinne vasta nyt?!?), niin päätimme ottaa maistelumenut. Näin alkuun miehen katseesta epäluulon siitä, että näinköhän maisteluannoksista täyttyy. Mutta huoli oli turha. Kuudennen ruokalajin kohdalla molemmat tunnustivat olevansa ähkyssä 😀 Tykkään maistelumenuista, pienistä annoksista joita tuodaan pöytään peräkkäin. Ruoka maistui raikkaalta (lue: taivaalliselta) ja jäin ihan koukkuun. En ole oluen ystävä, mutta Thaimaan reissuilla tulee ruoan kanssa juotua usein yksi Chang-olut. Niin joimme nytkin. Erona Thaimaaseen oli se, että nyt pullo ei hikoillut 🙂 Eilen illalla luinkin sohvannurkassa kahta Björckin keittokirjaa ja tämä aamupäivä meni etsiessä togarashi -mausteseosta. Onko teillä muuten suositella jotain nettikauppaa, josta ostaa itämaisia mausteita ja kastikkeita?

page3Isänpäiväksi ajattelin tehdä Farangin karamellipossua. Alkuruoaksi ehkä ikisuosikkiani eli som tam -salaattia. Keittopapaijan metsästys taitaa olla agendassa viikon puolivälissä, kun suuntaan taas Helsinkiin. Karamellipossun kanssa tarjoilen jotain kasvispainotteista. Mitä se on, selvinnee tässä viikon kuluessa. Ehdotuksia saa antaa!

Nyt toivottelen ihanaa alkanutta viikkoa, tästä se taas lähtee. Tällä viikolla yritän ehtiä julkaisemaan sen viikkoruokalista- ja ostoslistapostauksen. Arvatkaas olinko eilen paniikissa, kun en ollut muistanut tehdä kauppalistaa noudettavaksi tälle illalle. Kaikki noutoajat oli jo varattu. Meni systeemit kuulkaas ihan sekaisin. Nyt jalkaudumme maitokauppaan. Romanttiset treffit Prisman hevi-osastolla 😉

MAANANTAITERKUIN,

alle

PS. huomenna luvassa uusittua kylpyhuonetta!


torstai 29. lokakuun 2015

Sarjassamme hyvä & helppo arkiruoka

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
…mutta ei suinkaan terveellisimmästä päästä 😉

HELLUREI!

Onko normaalia, että näkee unta kylpyhuoneremontista? Kolmena yönä peräkkäin? Yhdessä niistä olin maalannut seinät kauniin metsänvihreäksi. Huh, mutta kuulkaas nyt se remppa on ihan loppusuoralla. Kalusteetkin on asennettu ja vain lattia kaipaa enää yhtä maalauskertaa. Ensi viikolla kuvia tänne blogiin! Remppa on vienyt mehut, sitä en kiellä, mutta nyt kun ollaan loppusuoralla niin huokaisen helpotuksesta ja totean, että avot 🙂

Liekö pientä remppaväsymystä vai mitä, mutta tänään oikaistiin iltaruoan kanssa. Iltaruoka syötiin jo tuossa puoli neljän maissa, kun lapsilla alkaa iltaohjelmat tuotapikaa. Tällaisia ruokia rakastan arjessa. Nopeasti uuniin ja nopeasti valmista. Helppoa ja hyvää. Lasten mieleen. Makkarapannua. Makkaroita vaihtelemalla tästä saa erittäin ihanan makuisen, joten ei kannata tyytyä ihan vain siihen perusgrillimakkaraan. Kannattaa testata myös chorizoa ja muita makkaroita. Parhaimmillaan tämä on perunamuusin kera, mutta tänään sekin vaihtui keitetyiksi perunoiksi.

MAKKARAPANNU

500 g erilaisia makkaroita pilkottuna
1 punasipuli pienisteltynä
2 prk tomaattimurskaa
2 valkosipulin kynttä pilkottuna
suolaa
pippuria
1 pallo mozzarellajuustoa revittynä

-voitele uunivuoka
-kuori makkarat ja pienistele ne
-lisää uunivuokaan makkaran palat, sipulit ja tomaattimurskat
-mausta suolalla ja pippurilla
-revi päälle mozzarellajuustoa ja raasta vähän parmesanjuustoa
-paista 200 asteessa noin 30-35 min (kunnes juusto ruskistuu)
raastettua parmesanjuustoa

***************************************

Vien lapset pian koulun Halloween-juhliin ja juhlien aikana mä taidan maalata tuon veskin lattian toiseen kertaan. Sen jälkeen nostan ketarat ylös sohvalla ja virittäydyn jo lauantaiseen juhlatunnelmaan. Huomenna olisi hei taas luvassa perjantaimyyssejä. Ruoka tulee olemaan todennäköisesti jotain vähän terveellisempää. Lauantaina on yhdet yhteistyökampanjakuvaukset, joissa ei sovi olla silmäpussien kera 😉 Viikonlopulle ajattelin taas perinteistä koti kuntoon -jouluksi arvontaa. Joten pysykäähän kuulolla!

ILOISTA TORSTAI-ILTAA,

allePS. viikkoruokalista- (tai oikeastaan kahden) sekä ostoslistapostaus on työn alla!


sunnuntai 25. lokakuun 2015

Syksyistä kattausta & hyvää ruokaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEIPSANSAA!

Voitteko uskoa, että syksy näyttäytyi näin nättinä kuin kuvissa vain pari viikkoa sitten? No en minäkään! Silloin syksy näytti kauneutensa, tosin onhan tänäänkin ollut tavallaan kaunista. Niin kaunista kuin vain sateisena ja mahdottoman pimeänä syyspäivänä voi olla 🙂 Näiden kuvien myötä tuli pikkuisen ikävä sitä aurinkoista syksyä. Mutta ei mahda mitään; vaikka kelloja siirrettiin taaksepäin niin hurjaa vauhtia ollaan menossa kohti joulua. Ja se vasta kivaa onkin!

Tuona lokakuisena lauantaina tarkenimme vielä joten kuten syödä kesähuoneessa. Jos se brunssi toimi mökkikauden päätösbrunssina, niin tämä pihviateria toimi mökkikauden päätösillallisena. Ollakin, että aloimme syömään päivännäöllä. Ilta tosin jatkui kesähuoneessa istuskellen ja kynttilöitä polttaen pidempäänkin. Itse en ole ihan hirmuinen kokolihan ystävä, mutta mies aina silloin tällöin pyytää, että paistetaanko pihvit. Koska rakastan tuota pippuripihvikastiketta, niin useimmiten tähän pyyntöön suostunkin 😉 Se sopii uuniperunan täytteeksi loistavasti, jos ei pihvistä välitä. Tosin tällä kertaa söin pihvinkin ja olihan se hyvää. Kastike on pysynyt samana niin kauan kuin muistan. Ollakin, että sen tärkein ainesosa eli Mustapekkajuusto lopetettiin tuossa alkuvuonna. Jonkinlaisen korvaavan juuston löysin kaupasta, muistaakseni oli Pirkka-merkkinen.

TÄYDELLINEN PIPPURIPIHVIN KASTIKE

1 pippurijuusto
2,5 dl kuohukermaa
loraus konjakkia
1 rkl muscovadosokeria
suolaa
pippuria

-kun olet paistanut pihvit pannulla ja laittanut ne foliossa uuniin, niin pienistele pannulle
juusto
-lisää muut aineet suolaa ja pippuria lukuunottamatta
-anna kiehua kasaan
-mausta suolalla ja pippurilla

*******************************

Aivan täydellistä! Kastikkeen tekemisessä, kuten muussakin ruoanlaitossa tärkeintä on se maisteleminen. Makujen balanssin löytäminen. Syvän punainen viini lasissa hehkui kilpaa luonnon värien kanssa. Saimme blogin kautta testiin Cousiño-Maculin tuottaman Antiguas Reservas Cabernet Sauvignon –punaviinin. Yhdistelmä kaunis syysilta, paras seura, kynttilän valo, kunnon mehevä mediumiksi paistettu pihvi ja täyteläinen viini on kyllä voittamaton. Ikävä tuota iltaa, kuten koko mökkiäkin. Tuo chileläinen viini tuli testattua muuten kotona tässä taannoin kasvistoastien kaverina. Fredagsmys-viininä ihan lyömätön! Villasukat jalkaan, takkaan tuli, lasi viiniä käteen, juustolautanen mukaan ja mars sohvannurkkaan 

Nyt ei mitään viinihommia kuitenkaan tälle sunnuntaille ole tiedossa vaan pikapuoliin lähdetään veljen tyttöjen synttäreitä juhlistamaan. Tiedossa huisketta ja hulinaa. Ja äidin tekemään täytekakkua. Nam 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle

PS.  viiniin liittyvät kommentit joudun alkoholilainsäädännön mukaan jättää julkaisematta, mutta vinkkejä lihakastikkeista ottaisin mielelläni vastaan 🙂


perjantai 23. lokakuun 2015

Fredagsmys!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIKKAMOI IHANAT!

Tämä tunne. Se tunne, kun saa istua ihan älyttömän kivan ja kiireisen viikon jälkeen alas. Viikonloppu. Nollata aivot kuvien käsittelyn ja blogipostauksen muodossa. Se on ihan parasta ♥ Pitkästä aikaa tein täyden työviikon ja siihen päälle vielä päivittäin pari kolme tuntia blogijuttuja. Tietyllä tapaa tuntuu, että tää on just sitä, missä mä olen parhaimmillani. Multitaskingissä. Projekteja siellä sun täällä. Yöunet ovat olleet mitä ovat ja flunssakin painaa taas päälle. Tai edelleen. Eipä se siitä mihinkään ole mennyt. Mutta tiedättekö, en valita yhtään. Elämä on just niin kovin hyvin nyt.

Töiden jälkeen laitoin Tracy Chapmania pitkästä aikaa soimaan, veivasin pizzataikinan kohoamaan, autoin miehelle frakin päälle ja pusuttelin lapset, kun lähtivät ystävälleen naapuriin yökylään. Kun viimeinenkin perheenjäsen laittoi oven kiinni takanaan, tunsin hetken aikaa pientä yksinäisyyttä. Kunnes tajusin, että tämähän on aika siistiä olla yksin kotona 🙂 Saa laulaa Tracyn mukana, valikoida pizzan täytteet ihan itse, notkua somessa ilman huonoa omatuntoa, jättää tavarat vähän hujan hajan ja olla hiljaa.

Yleensä olen kova puhumaan, mutta nyt pienimuotoinen viskibasso on tehnyt sen, että ajattelin säästää vähän ääntä. Korkeat lauluäänet vielä menee 😉 Pieni tilkka punaviiniäkin lasissa tekee kurkulle ihmeitä. Hei ja tuo pizza! Uuh. Hitaana hämäläisenä mä koklasin nyt vasta valkoista pizzaa. Oletteko te kokeilleet? Voin sanoa, että meillä syödään jatkossa tätä. Pohjan tein tuttuun tapaan mututuntumalla. Siitä tuli erityisen rapsakka ja maukas. Ensin lämmitin 2 dl vettä. Sekoitin siihen jauhoja, kuivahiivapussista noin puolet, ripauksen suolaa ja sokeria. Lopuksi vaivasin mukaan oliiviöljyn. Ai niin, ja jauhojen sekaan sekoitin oreganoa. Annoin kohota noin tunnin. Huom! Taikina saa olla aika löysää. Tunnin jälkeen vaivasin taikinasta ilmat pois ja tein neljä soikeaa pizzapohjaa. Pizzapohjien päälle tein täytteen ranskankerman ja valkosipulilla maustetun tuorejuuston seoksesta (puolet ja puolet). Öljysin pizzapohjien reunat. Täytteeksi kirsikkatomaatteja ja punasipulia sekä ripaus mustapippuria. Puoliin pizzoista laitoin tuoretta timjamia. Uunissa 250 asteessa 10 minuuttia ja avot!

Yhden ongelman kohtasin tässä yksin kotona olemisessa. Kuka päättää mun puolesta, katsotaanko Possea vai Vain elämää? Kunnes tajusin, että kanavarallikin on nyt sallittu 😀

IHANAA PERJANTAI-ILTAA,
NAUTITAAN 

allePS. jos kaipaatte hyvää pizzapohjan ohjetta, niin klik 🙂