keskiviikko 13. toukokuun 2020

Hyppy tuntemattomaan…ja sen yli!

10

MOIKKA!

Huh, nyt se on aloitettu. Mikä niin? No matka kohti tuntematonta. Otin ratkaisevan hypyn ja nyt leijutaan välimaastossa. Odotellaan mitä tapahtuu. Luonteelleni ominaisesti ehkä hieman kärsimättömänä. Ajatuksissani olen jo tuntemattoman toisella puolella. Siellä, missä tuntematon on vaihtunut tavoitteeni saavuttamisen tuomaan hyvään oloon.

Viime kesänä Toscanan auringon alla ihanan ystävän kanssa juteltiin paljon. Elämästä ja kuolemasta. Siitä, mikä on merkityksellistä. Keskustelujen perusteella oma intuitioni tulevaisuuden suunnastani vahvistui. Kotiin tultuani hain opiskelemaan positiivista psykologiaa. Opintojen edessä mut valtasi valtava tiedonjano. Halusin tietää lisää. Miten lisätä jo hyvinvoivan ihmisen hyvinvointia positiivisen psykologian keinoin vielä entisestään? Miten kukoistaa? Miten saada oma elämä balanssiin? Mitkä ovat ne psykologisesti todistetut keinot, joilla mä olen noussut karikoista vahvempana kuin ikinä ennen? Miten löydän omat vahvuuteni ja miten voin käyttää niitä hyväkseni saavuttaakseni tavoitteeni? Miten ylipäätään saavuttaa asioita, joita haluaa saavuttaa? Miten suhtautua muutoksiin niin, että osaa ottaa ne kasvuprosesseina?

Positiivisen psykologian tieteenalan osa-alueet tukevat sitä hyvinvointikäsitystä, joka minulla on. Näistä janoan tietää vielä lisää. Luulisi ravinnon, liikunnan ja levon olevan meistä jokaiselle piece of cake, mutta miksi sitten niin moni meistä voi huonosti? Itsekin tiedän, miten voida hyvin, mutta miksi sitten aina välillä lipsun niistä itse itselleni hyväksi havaitsemistani jutuista. Se mikä sopii toiselle, ei sovi kaikille. Haluan oppia tietämään kattavasti eri vaihtoehdoista.

Ennen kaikkea – haluan auttaa ihmisiä voimaan hyvin niin yksilötasolla kuin kenties tulevaisuudessa ryhmävalmennustenkin myötä. Sen takia hain koulutukseen, josta saan tähän valmiudet. Valmiudet uuteen ammattiin.

Silloin parikymppisenä visioni oli selvä; musta tulee piinkova businessnainen. Ahmin Talouselämästä osakekursseja, uppouduin markkinoinnin syventävillä tunneilla postmodernismiin ja opettelin yritysjuridiikan tunneilla ulkoa pykäliä, joiden sisältö ei kuitenkaan minulle avautunut. Eikä tuo koulutus ole suinkaan mennyt hukkaan. Olen päässyt soveltamaan teoriaa käytäntöön pian kahdenkymmenen vuoden ajan. Ja uskokaa tai älkää, nauttinut joka hetkestä. Osannut ottaa oppimisen kannalta myös ne yöttömät yöt, kun miljoonaa euroa hipova yrityslaina kolkutteli takaraivossa ja myyntisaatavat näyttivät huolestuttavilta.

Mutta kuitenkin sisimmässäni olen halunnut vielä enemmän. Kenties jotain henkilökohtaisempaa ja tietyllä tapaa syvällisempää. Kirjoitin kalenteriini taannoin tavoitteekseni työrintamalla: ”Tehdä sellaista työtä, joka palkitsee sisäisesti. Jonka avulla pystyn auttamaan muita. Jossa saan itse päättää työaikani. Lomailla, kun haluan ja tehdä töitä silloin kun haluan.” Tietynlainen omaehtoisuuden tai autonomian halu on poikinut mielessäni jo pitkään. Haluan olla oman itseni pomo. Aluksi pelästyin hieman tätä ajatusta. Tarkoittaako tämä, että joudun luopumaan perheyrityksestämme? Ei, vaan minulle mahdollistettiin molempien yhdistäminen. Yrityksen perustaminen blogin ympärille oli ensimmäinen tavoite, jonka saavutin koskien autonomiaa. Blogityössä saan painaa hommia niin paljon kuin haluan, mutta pystyn myös lomailemaan silloin kun haluan.

Ehkä se on tämä kaikin tavoin poikkeuksellinen kevät, joka on saanut kartoittamaan vaihtoehtoja. Työrintamalla tulee olemaan osaltaan muutoksia, jotka vaikuttavat toimeentulooni merkittävästi. Pitää olla varasuunnitelma niin, että ei jää tyhjän päälle tulevaisuudessakaan.

ID

Hyppy tuntemattomaan tarkoittaa omalla kohdallani valtaisaa riskin ottamista (myös taloudellisesti),  kipeiden asioiden läpikäymistä ja luopumista jostain (kahdessa työssä on tarpeeksi ja tiedostan, että kolmea työtä en pysty täydellä sydämellä tekemään) sekä sen asian käsittelyä, että en ole epäonnistunut halutessani jotain muuta. Aina olen kuunnellut sisäistä ääntäni ja usein valinnut oikein. Toivottavasti nytkin ♥ 

ILOISIN JA TAVOITTEELLISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. muutos ruokkii muutosta. Ainakin mun kohdallani. Seuraavana muutoskohteena tosin vähän kepeämpää 🙂 Nimittäin olkkarin järkän pyörittämistä olen jälleen miettinyt. Hitsi vie, että tykkäsin sohvista tuollain vastakkain.


perjantai 08. toukokuun 2020

Muutama ajatus

14

HEI IHANAT!

Elämme vaikeita aikoja, siitä ei pääse mihinkään. Mä ainakin huomaan, että mulla on tällä viikolla ollut havaittavissa tietynlaista koronaväsymystä. Jopa mä peruspositiivisena ihmisenä olen saanut tehdä töitä sen eteen, että en ajattelisi ”Eikö tämä koskaan lopu?”. Ei ole suinkaan tarkoitus, että me porskutamme tämän poikkeuksellisen ajan läpi täynnä yhtä posia ja kaikesta selviää -asenteella. Mä ainakin koen, että tämä aika on ihan älyttömän hyvä elämänkoulu. Elämänkoulu mihin? Itseensä tutustumiseen. Usein kuulee sanottavan, että joku tuntee itsensä läpikotaisin. Voin rehellisesti myöntää, että mä olen opetellut tuntemaan itseni vuosien varrella, mutta voi kuulkaa – paljon on vielä työn sarkaa. Itsensä tunteminen tällaisena aikana korostuu entisestään muun muassa tunteiden tiedostamisen myötä.

Kun huomaat epämiellyttävän ajatuksen valtaavan mielesi, niin mitä teet? Dr. Siegelin tutkimuksista löytyy varsin mielenkiintoista luettavaa tunteista ja siitä, kuinka epämiellyttävätkin tunteet ovat kokonaisuuden kannalta ratkaisevassa asemassa. Jos huomaa ajattelevansa tai tuntevansa negatiivisesti sitä helposti ajattelee epäonnistuneensa. Mutta on todettu, että negatiivisten tunteiden tunnistaminen on jo puoli voittoa; kun on tietoinen negatiivisistakin tunteista, on paremmat mahdollisuudet hallita niitä.

Tärkeää tässä ajassa on hyväksyä myös ne epämiellyttävätkin tunteet, tunnistaa ne ja siirtää ne hellästi syrjään. Dr. Siegelin mukaan yksi tunne pysyy vallitsevana noin 90 sekuntia, mikäli emme ruoki tuota tunnetta. Jos ruokimme sitä ja paneudumme siihen rypemään, siitä tulee huomattavasti pidempikestoinen. Epämiellyttävien tunteiden kanssa vellominen aiheuttaa helposti lumipalloefektin. Itse koen näitä kärpäsestä härkäsestä -tunteita usein yöaikaan, jos herään ja mielen päälle pyrkii epämiellyttäviä ajatuksia.

Miten saan siirrettyä ne sellaiset tunteet syrjään, joita en halua ruokkia? Mitään vippaskonstia tähän ei ole, mutta yksinkertaisuudessaan mielenhallinnan avulla. Esimerkiksi keskittymällä hengittelemään. Tuntemaan miten ilma tuo tilaa kehooni. Miten uloshengittäessä päästän kaikki ajatukset pois. Tuossa hetkessä palautan usein mieleeni myös yhden oivalluksen, joka mielestäni kiteyttää koko itsetuntemisen ja -hallinnan mielettömän hyvin:

The outer situation of your life and whatever happens there, is the surface of the lake.
Sometimes calm, sometimes windy and rough.
Deep down, however, the lake is always undisturbed.
You are the whole lake, not just the surface.
– Eckhart Tolle

Pyrin myös miettimään, että miksi joku tunne on noussut mielen päälle. Mikä oli se syy, että se tuli just tuossa paikassa. Mitä se yrittää kertoa mulle?

Tulevaisuus on monelta eri kantilta katsottuna epävarma. Hyvin monella meistä. Ihmismieli lähtee helposti vaeltamaan kauhukuviin siitä, millaisena maailma kaiken tämän jälkeen näyttäytyy. Mä olen opetellut tekemään töitä itseni kanssa sen suhteen, että pyrin aina kun mahdollista elämään tässä päivässä. Varsinkin, mitä tulee epämiellyttäviin tulevaisuuden pohdintoihin. Ne sellaiset miellyttävät ja hekumalliset tulevaisuuden pohdinnat kyllä sallin itselleni. Koska huomisesta emme tiedä, niin miksi emme nauttisi tästä hetkestä täysillä?

Huomaan, että sitä hakeutuu tekemään itselleen tärkeitä, merkityksellisiä, juttuja näinä poikkeusaikoina. Aivan kuin minuun olisi asennettu ohjelmisto, joka olisi nyt kytkenyt päälle ”Tee sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä” -vaihteen. Ihmissuhteiden on todettu olevan merkityksellisen elämän kannalta tärkein osa-alue. Niitä on tullut vaalittua viime aikoina vielä entistä enemmän. Itselläni merkityksen tiellä suurta osaa näyttelee myös transsendenttiset kokemukset. Luonnosta haltioituminen ja mindfulness muun muassa.

Osallistuin kolme viikkoa takaperin Frank Martelan ilmaiswebinaariin siitä, kuinka elää merkityksellistä elämää. Frank totesi, että usein silloin ihminen alkaa elää merkityksellistä elämää, kun hän tajuaa oman kuolevaisuutensa. Tähän kohtaan tekisi mieli painaa sellaista pause nappia ja kehottaa teitä pohtimaan tuota lausetta. Mitä se teille merkitsee? Avautuuko se, miten oman kuolevaisuutensa tiedostaminen auttaa meitä elämään merkityksellisempää elämää?

Se on karu, hyvin karu tie, kokea elämän hauraus ja oma kuolevaisuutensa konkreettisesti sairastumalla itse vakavasti tai menettämällä läheisen ihmisen. Jos jotain positiivista tuosta yrittää hakea niin sen, että aika usein se laittaa ne kuuluisat elämän palaset paikoilleen. Sitä tajuaa oman kuolevaisuutensa kenties ensimmäisen kerran elämässä. Ainakin mulle kävi näin. Yhtenä joulukuisena yönä vuosia sitten elämäni kirkastui. Samalla, kun ihan pohjaton suru astui sisään, tajusin mikä tässä elämässä on tärkeää.

Oma ja muiden hyvinvointi. Se, että saan tehdä itselleni mieluisia juttuja. Tuoda iloa, lohtua, toivoa ja valon säteitä muiden elämään. Kulkea omaa elämän polkuani kohti sellaista päämäärää, jonka olen itse omien arvojeni mukaan valinnut. Elää omaa elämääni, ei muiden. Kun kulkee omaa valitsemaansa polkua, on myös paljon vahvempi ulkopuolista painetta kohtaan. Tietää, että tämän polun mä olen valinnut, se vastaa mun arvojani ja mun on hyvä olla tässä. Ihan sama, mitä muut siitä ajattelevat. Toisaalta taas, kun on löytänyt sen oman juttunsa ja sisäisen rauhan, sitä on alkanut toivomaan myös muille ihmisille pelkkää hyvää. Se, mihin aikansa kuluttaa on pitkällä aikavälillä ratkaisevaa.

Oman kuolevaisuuden ymmärtäminen on auttanut myös sisäistämään tuon aiemmin kirjoittamani Eckhart Tollen mietteen. Ymmärrys on tuonut sellaisen sisäisen rauhan, jota on vaikea selittää. Se on antanut perspektiivin elämään ja osaltaan halun karsia kaiken turhan pois. Tietynlaisen varmuuden siitä, että vaikka kuinka tuolla järvellä tyrskyisi, niin niin se ei ole lopullista. Tätä olen koittanut itselleni tällä viikolla kertoa. Yrittänyt myös sopeutua ajatukseen, että se, mikä oli aiemmin epänormaalia voi kenties olla tulevaisuuden normaali.

Rutiinit ja tutut jutut ovat auttaneet juurruttautumaan vahvemmin elämän syrjään kiinni. Se eilen esittelemäni äidin reseptillä leivottu britakakku ja tieto siitä, että töiden jälkeen pääsee perusperjantaipuuhiin mökille. Eli  saunan lämmittämiseen ja Rig 45 -sarjamaratoniin. Ja hei, kuinka iloiseksi voi ihminen tulla vauvauutisista (ehei, ei omistani) näinä poikkeusaikoina – vahvin osoitus siitä, että elämä jatkuu 🙂

PERJANTAITERKKUSIN,


maanantai 04. toukokuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Positiivinen elämänasenne & sen hyödyt

5

HEI HYVÄÄ MAANANTAIHUOMENTA IHANAT!

Miten nämä kuukaudet vierivät niin nopsaa ohi? Jälleen on uuden kuun ensimmäinen maanantai ja sehän tarkoittaa uutta Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan postausta. Jos viime kuussa ihmissuhteiden merkitys oli ajankohtainen aihe, niin pitäisin tämän päivän positiivista elämä asennetta myös erittäin tärkeänä. Nyt jos koskaan sitä positiivisuutta tarvitaan.

Veikkaan, että monet teistä olette kuulleet sanonnan ”Emme voi vaikuttaa siihen, mitä ympärillämme tapahtuu, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten siihen suhtaudumme.” Pystymme valitsemaan päivä toisen jälkeen rohkaisevan ja myönteisen asenteen, positiivisen otteen elämään. Jos niin haluamme. Ennen kuin sukellamme syvemmälle aiheeseen, aiemmista postauksista tuttu johdanto. Mikäli olette tähän jo tutustuneet, niin kannattaa hypätä ensimmäisen kuvaryppään jälkeiseen tekstiin 🙂

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Positiivinen elämänasenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

Kuten ollaan monta kertaa täällä blogissakin juteltu, niin positiivinen elämänasenne ei ole mikään joko/tai-juttu. Monesti luullaan mustavalkoisesti, että positiiviset ihmiset kieltävät epämukavat tunteet ja torjuvat elämän varrelle tulevat kuopat hartioita kohauttamalla. Jatkavat matkaa ja pitävät vain kiinni positiivisuudestaan. Näin se ei todellakaan ole meillä aidosti positiivisilla ihmisillä. Päinvastoin tunnen, että ne elämän epämiellyttävät tunteet tulee kokea täysillä, jotta pystyy olemaan positiivinen. Mutta se, että harjoittaa ajatuksiaan olemaan positiivisia auttaa myös niiden karikoiden kohdalla valtavasti.

Pystyy asennoitumaan vastoinkäymisiin niin, että ne ovat ohimeneviä. Luottaa siihen, että vielä joku päivä asiat näyttäytyvät kirkkaimpina. Positiivisten tunteiden tunteminen ei poissulje sitä, etteikö osaisi surra tai tuntea noin 49 999 muuta tunnetta surun lisäksi. Myös surun hetkellä voi tuntea positiivisiakin tunteita. Elämän rikkaus on juurikin se, että pystymme muokkaamaan ajatustapojamme ja kouluttamaan aivojamme. Kun on se vahva sisäänrakennettu ajatusmalli, niin selviämme mistä vain. Emme jää katkeroitumaan ja märehtimään surun tai epätoivon alle. Osaamme ottaa niskasta itseämme kiinni ja aikamme pohjamudissa kuljettuamme nousta sieltä. Jatkaa matkaa taas pikkuisen vahvempina. Pikkuisen kenties jopa positiivisempana.

Positiivisuuden uranuurtaja Barbara Fredrickson on tutkinut paljonkin positiivisuutta ja esittelee kirjassaan Positivity kymmenen positiivista tunnetta (Fredrickson 2010). Nämä kymmenen positiivisuuden tunnetta tai ilmentymää ovat varsin henkilökohtaisia ja ovat hyvin riippuvaisia meidän sisäisistä tulkinnoista asioihin.

Ilo
Kiitollisuus
Seesteisyys
Kiinnostus
Toiveikkuus
Ylpeys
Huvittuneisuus
Inspiraatio
Haltioituminen
Rakkaus

Tunteiden tunnistamiseen voi käyttää apuna esimerkiksi seuraavia kysymyksiä; Milloin viimeksi tunsin tätä tunnetta? Missä olin? Mitä tein? Mistä muualta saan saman tunteen? Mitä voisin tehdä vaaliakseni tätä tunnetta? Mikä tuo sinulle iloa tai milloin tunsit viimeksi kiitollisuutta? Milloin tunsit viimeksi sellaista seesteisyyttä, että huokaisit ääneen haluavasi kokea moista tunnetta useammin? Milloin uppouduit johonkin asiaan niin paljon, että halusit tietää lisää? Tunnetko tämän erikoisen poikkeusajan keskellä toivoa, näetkö tilanteen yli? Milloin viimeksi tunsit ylpeyttä itsestäsi, saitko kenties jonkun vaikean työjutun handlattua hienosti ja ylitit itsesi? Mikä saa sinut nauramaan varpaat kippurassa, milloin viimeksi nauroit? Milloin viimeksi inspiroiduit niin, että jokin juttu vei sinut mukanasi? Milloin viimeksi annoit itsellesi luvan inspiroitua? Milloin viimeksi tunsit itsesi pieneksi ja nöyräksi, mutta samaan aikaan haltioiduit jostain elämää suuremmasta? Milloin viimeksi rakkaus tuntui lämpimänä tunteena rinnassasi, palona silmissäsi?

Mä huomaan, että mitä pidemmälle tätä postausta kirjoitan, positiivisuuden kierre ottaa hurrikaanin lailla virtaa jostain. Se nousee ikään kuin lentoon. Huomaan hymyileväni ja yhtäkkiä koko viikonlopun vihoitellut SI-nivelkipu on poissa. Sen sijaan huomaan rentouden hartioissani ja käsittämättömän hyvän olon kumpuavan sisältäni.

Pitkään tunnetutkijat tutkivat vain negatiivisia tunteita. Aiemmin pyrittiin ymmärtämään psykologisia epätasapainotiloja, joissa negatiiviset tunteet näyttelivät suurta osaa. Positiivisia tunteita ja niiden vaikutusta elämään alettiin laajemmin tutkia vasta 90-luvun lopussa. Positiivisten tunteiden hyötyjä on tutkittu viime aikoina paljonkin. On todettu mm. että surevat ihmiset, jotka tuntevat samanaikaisesti positiivisia tunteita selvisivät surustaan paremmin (Moskowitz et al 2003). Ihmiset, jotka tuntevat enemmän positiivisia tunteita tuntevat vähemmän fyysistä kipua (Gil et al 1997).

Fredricksonin positiivisten tunteiden ”broaden-and build”  teorian mukaan positiiviset tunteet laajentavat ihmisten ajattelu-toimintamalleja ja johtavat toimiin, jotka rakentavat kestäviä henkilökohtaisia ​​resursseja. Esimerkiksi positiivinen tunne ilo ruokkii leikkisyyttämme, mikä taas auttaa rakentamaan positiivisuuden kautta voimavarojamme. Yksi voimavara, jonka haluaisin tässä nostaa esiin on resielienssi. Eli muutosketteryys. Varsinkin näinä poikkeusaikoina tämä voimavara nousee arvoon mittaamattomaan; miten sopeutamme elämämme muutokseen ja kuinka nopsaa ponnahdamme takaisin pinnalle. Miten ylipäätään suhtaudumme muutoksiin ja miten vastoinkäymisistä selviämme.

Miksi sitten valita positiivisuus? Fredrickson on tutkimuksissaan vahvistanut seuraavia väitteitä.

Positiivisuus tuntuu hyvälle

Myönteisten asioiden kuuleminen, lukeminen ja tunteminen yksinkertaisesti tuntuu hyvältä. Mitä enemmän positiivisuuden sukeltaa, sitä enemmän sitä janoaa. Positiivisuus on ikään kuin sipuli (positiivisesti katsottuna :)); mitä enemmän sitä kuorii, sitä enemmän se ruokkii itseään.

Positiivisuus muuttaa ajattelutapojamme

Positiivisuus ei vain muuta ajattelun sisältöä paremmaksi, vaan se laajentaa ajattelutapaamme radikaalisti. Se laajentaa meidän ajattelutapaamme niin, että näemme enemmän mahdollisuuksia.

Positiivisuus muuttaa tulevaisuuttamme

Ne pienet positiiviset tunteet, joita päivän aikana tuntee eivät välttämättä konkretisoidu sillä hetkellä maata mullistavalla tavalla. Muuta kuin hetkellisenä hyvänolon tunteena. Vaan ne rakentavat sitä pohjaa, jonka avulla positiivisen ajattelun malli vahvistuu. Se on ikään kuin rahaa laittaisi pankkiin. Potti kasvaa positiivisuuden suhteen koko ajan.

Positiivisuus toimii jarruna negatiivisuudelle

Silmänräpäyksessä negatiivisen tunteen tunteminen saa verenpaineen kohoamaan. Mutta positiivinen tunne saa sen takaisin rauhoittumaan. Positiivisuutta voidaan pitää tietynlaisena reset-nappulana. Ihan jo tämänkin takia positiivisia tunteita on hyvä vaalia. Positiiviset tunteet ruokkivat tuota muutosketteryyttämme eli resilienssiä.

Positiivisuuden ihannepiste; pienellä muutoksella on suuri ero

Kun kiinnitämme huomiota siihen, mitä tunnemme (ja ensinnäkin opimme tuntemaan tunteemme), pystymme erottamaan paremmin positiiviset ja negatiiviset tunteemme. Barbara Fredrickson on luonut työkalun tunteiden tulkitsemiseen. Linkitän positivity ratio -työkalun postauksen loppuun. Jokaista tuntemaamme epämukavaa tunnetta kohtaan meidän pitäisi tuntea kolme positiivista tunnetta niin, että positiiviset tunteet valtaisivat mielemme ja niistä tulisi toistuvia. Itse suhtaudun tähän hieman kriitillisesti, sillä koen, että tässä voi olla vaarana epämiellyttävien tunteiden tukahduttaminen, mikä ei missään tapauksessa ole suotavaa.

Voimme itse lisätä positiivisuuttamme

Positiivisuus on ikään kuin aarrearkku meissä jokaisessa. Meidän pitää vain oppia ammentamaan sieltä aarteita eli niitä tunteita, jotka laajentavat ajattelu- ja toimintamallejamme ja sitä myötä rakentavat voimavarojamme.

On tieteellisesti tutkittu, että positiivisilla tunteilla on ihan äärettömän paljon hyötyjä, muun muassa positiivisuus voi

♥ vaikuttaa elämän pituuteen positiivisesti
♥ edistää onnellisuushormonien erittymistä
♥ parantaa vastustuskykyä
♥ madaltaa kynnystä masentua
♥ auttaa kestämään paremmin stressiä/vaikeita elämäntilanteita ja selviämään niistä (resilienssi)
♥ antaa itsevarmuutta
♥ madaltaa verenpainetta ja sykettä
♥ huomioimme ympäristön paremmin
♥ aivomme ajattelukapasiteetti laajenee
♥ vaikuttaa ihmissuhteisiimme positiivisemmin (mm. olemme helposti lähestyttävämpiä)


Miten ruokkia positiivisuutta?

♥ Ole avoin; sen sijaan että aamukävelyllä miettisit tulevan päivän tehtäviä, kuuntele lintujen laulua. Näe luonnon moninaiset värit ja niiden harmonia. Hyväksy asiat, joita et voi muuttaa. Arvosta olemassa olevia asioita ja lopeta turhien asioiden tavoittelu.

♥ Luo merkittäviä yhteyksiä; merkittävät ihmissuhteet antavat paljon. Ole läsnä, osallistu ja kunnioita ihmisiä.  Anna tukesi tukea tarvitevalle. Luota ihmisiin. Hassuttele ja hulluttele. Laske leikkiä kun on sen aika ja vahvista näin yhteyttäsi muihin ihmisiin. Katso silmiin ja hymyile.

♥ Ruoki ystävällisyyttä; ota tavoitteeksesi tehdä viisi pientä hyvää tekoa päivässä. Huomaa, kuinka hyvältä tuntuu laittaa hyvä kiertämään.

♥ Kehitä häiriötekijöitä; sellaisia rutiineja, jotka rikkovat negatiivisuuden kierrettä. Kun huomaan antavasi negatiiviselle tunteelle liikaa valtaa, on hyvä olla olemassa terveellinen tapa puuttua siihen. Tartu esimerkiksi kirjaan, katso komediaa tai kuuntele musiikkia. Mikä tahansa saa negatiivisen kierteen katkeamaan. Huom! Fredrickson varoittaa epäterveellisten häiriötekijöiden käyttämisestä, kuten alkoholilla negatiivisten tunteiden turruttamisesta.

♥ Ole yhtä luonnon kanssa; käy metsässä tai puistossa. Katsele ja kuuntele. Sen on todettu buustaavan positiivisuutta.

♥ Opettele käyttämään vahvuuksiasi; tee VIA-testi ja käytä viittä merkittävää vahvuuttasi hyväksesi päivittäin. Opettele uusia tapoja, jotka tukevat vahvuuksiasi ja joissa pääset käyttämään vahuuksiasi.

♥ Meditoi; tai ihan vain hengittele. Opettele olemaan läsnä ja päästämään irti kaikesta. Opettele nauttimaan siitä hetkestä, jossa et vaadi itseltäsi mitään ja hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet. Ei ole tarkoitus, että tukahdutat mieleen tulevat ajatukset, niitä tulee meille jokaiselle. Lempeästi ohjaa mielesi taas tuntemaan miten ilma virtaa hengityksen mukana sisään ja ulos.

♥ Ruoki kiitollisuutta; oli se sitten kiitollisuuspäiväkirja, kiitollisuuskirje tai ihan vain ääneen sanottu kiitos niistä asioista, joista olet oikeasti kiitollinen Kiitollisuuden harjoittaminen saa meidät fokusoimaan hyvän ja nostaa positiivisia tunteita pintaan.

♥ Hekumoi positiivisia tunteita; kun tunnet yllä mainutuista kymmenestä tunteesta edes yhtä, nautiskele sen kanssa. Muistele sitä tunnetta jälkeenpäin ja hykertele tunteella. Näin pystyt vahvistamaan juuri tuota tunnetta ja mitä vahvemmaksi se tulee, sitä useammin sitä tunnet.

♥ Visualisoi tulevaisuutesi; jos kaikki menee parhain päin, niin missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä. Kirjoita tämä tarina vaikka paperille. Missä olet, kenen kanssa olet. Mitä tunnet. Millainen on paras mahdollinen sinä? Anna itsellesi lupa onnistua, lupa saavuttaa haaveesi.

Voi kuulkaa, yritin pitää jutun kompaktina – but you know me…not a chance 😀 Lukekaa postaus kerran läpi. Palatkaa siihen tarvittaessa. Niin mä teen aina, kun tarvis. Mutta summa summarum, yhtenä hyvinvoinnin kantavana voimavaranamme on se, että emme anna itsemme synkistellä liikaa. Katsomme asioita monelta eri kantilta, myös positiiviselta kantilta. Nautimme matkasta, emmekä kulje silmälapuilla varustetun ravihevosen lailla kohti määränpäätä kompastellen kiviin ja manaten. Vaan nauttien myös niistä kompasteluista. Se on sitä elämän ihanuutta; välillä on hyvä katsoa jalkoihinsa, mihin astuu. Toisinaan taas elämän kannalta on parempi kompastella ja ottaa opiksi. Vahvistaa positiivisia tunteita ja varsinkin tunnetta siitä, että tästäkin selvitään ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:
S.Lopez & C.Snyder: The Oxford Handbook of Positive Psychology
B.Fredrickson: Positivity
M. Seligman: Flourish
Barbara L. Fredrickson (2011) The Role of Positive Emotions in Positive Psychology. The Broaden-and-Build Theory of Positive Emotions
Danner et al (2001) Positive Emotions in Early Life and Longevity: Findings from the Nun Study
Eagleson et al (2016) The power of positive thinking: Pathological worry is reduced by thought replacement in Generalized Anxiety Disorder
Lyubomirsky et al (2005) The Benefits of Frequent Positive Affect: Does Happiness Lead to Success?
PANAS-testi (positiivinen ja negatiivinen affekti)
PositivityRatio -mittari
VIA-luonteenvahvuustesti

 


perjantai 17. huhtikuun 2020

Rakas hyvinvointipäiväkirja

0

RAKAS HYVINVOINTIPÄIVÄKIRJA!

Lauantai 11.4.2020

Herään päänsärkyyn levottoman yön jälkeen. Tuntuu, että olen ollut hereillä ihan koko ajan. Siinä hetkessä, kun nautimme täyteläiset punaviinilasit iltaruoan kanssa edellisenä iltana, ajattelin että tätä olen kaivannut. Lasillista viiniä, maukasta ruokaa ja pitkään pöydän äärellä istumista. Nyt lauantaiaamuna punnitsen, että onko se sen väärti. Kellotaulu vahvistaa sen, miltä oloni tuntuu; unenlaatu 47%, keskisyke 70, syvää unta vain reilu tunti. Verrattuna niihin normilukemiin (unenlaatu 80-90%, keskisyke 55-65 ja syvä uni reilu 3 h) yö oli mennyt ihan pyllylleen.

Nousen sängystä ja huomaan etureisieni olevan aivan jukelissa. Hymähdän, kun muistan edellispäivän parin tunnin metsäreippailut. Se, jos mikä teki hyvää sielulle. Hetken pohdin itsekseni balanssia. Kaiken järjen mukaan pitkäperjantai oli balanssissa. Mutta miksi himskatissa en voi tänään niin hyvin kuin olen viime aikoina voinut. Mikä yhteys on juodulla viinilasillisella, pitkästä aikaa nautitulla punaisella lihalla ja pääsiäismunilla olotilaani?

Sunnuntai 12.4.2020

Avaan silmäni ja tunnustelen. Ei päänsärkyä, hyvä niin. Sillä toissapäivänä avaamastamme viinipullosta otimme illalla ruoan kanssa jälleen lasilliset. Unenlaatu oli 82%, syke 64 ja syvää unta 2:16. Unimäärään nähden syvää unta ei kuitenkaan kertynyt niin paljon kuin normaalisti. Jälleen päätän, että pääsiäisen jälkeen sokeri, viini ja punainen liha jäävät tauolle.

Iltapäivästä intoudumme miehen kanssa rappustreeneihin. Reilu vartti rappusia ylös alas juosten, keskisykkeellä 174. Olo on euforinen. Päälle vielä tunnin reipas sauvakävelylenkki äänikirjaa kuunnellen. Sauna ja ihana tietoisuus siitä, että vaikka on sunnuntai, niin ei oikeesti ole sunnuntai. Vaan vähän niin kuin lauantai.

Jostain kumman syystä mun sisin hymyilee just tänä sunnuntaina. Tuntuu, että vaikka yöunet eivät olleet pääsiäisloman aikana ihan niin priimaa kuin viikonloppuisin, niin olo on levännyt ja palautunut.

Maanantai 13.4.2020

Jes, kello on puoli kymmenen ja takana on reilun kymmenen tunnin yöunet. Ei viiniä, ei yöheräilyjä, ei päänsärkyä. Peilistä tosin näkyy pientä röhelmää leukaperissä. Sokerit pukkaa läpi ihosta. Näin käy aina. Se on pieni haitta siitä, että nuo pastellinväriset suklaamunat maistuivat taivaalliselta samalla, kun löffäsimme sohvalla Gracelandia katsellen.

Viimeinen pääsiäislomapäivä ja energiat on tapissa. Huomaan, että mitä paremmin voin (=mitä paremmin pidän itsestäni huolta), sitä aikaansaavempi olen. Plääh-olotilaa ei sokerista huolimatta ole tullut. Silti aion katkaista taas sokerikoukulta siivet. Valkoinen sokeri on aine, joka pahimmassa tapauksessa koukuttaa mut täysin, eikä tee mulle hyvää. Jos en mä itse tee hyvinvointiani koskevia päätöksiä, niin kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Illalla käyn vielä leppoisan kävelylenkin itsekseni. Venyttely kruunaa pääsiäisen.

Keskiviikko 15.4.2020

Ihan jäätävät karkkiniksat. Olo on rauhaton ja antaisin mitä vaan niistä suklaamunista. Imeskelen taatelia pahimpana hätään ja se auttaa. Kotitoimistopäivä ei oikein ota tulta alleen ja tunnen itseni väsyneeksi. En kai vaan ole tulossa kipeäksi? Noh, illan lenkillä se huomataan.

Puolentoista tunnin sauvakävelylenkki ihanassa keväisessä illassa tekee terää. Aikaisin nukkumaan ja kohti hyviä yöunia.

Perjantai 17.4.2020

Röhelmä leukapielissa alkaa tasoittumaan ja pahimmat karkkiniksat on poissa. Uppoudun ruokatunnilla hyvinvointikirjoihin ja selaan Hippie Lanen ihanaa ruokakirjaa. Falafel-kulho maistuu taivaalliselle ja viikon puolivälin rauhattomuus on poissa.

Näin 44-vuotiaana tunnen itseni ja kroppani. Tiedän avaimet hyvinvointiini, mutta tiedän myös sen, että välillä nuo avaimet eivät sovi lukkoihin. Välttelen täydellisyyttä ja sallin virheet itselleni.

Laitan ajoissa työkoneen kiinni ja teen alakerran kuntosalilla parinkymmenen minuutin hikisen tabatatreenin. Eiköhän nyt ole loputkin sokerit ja punaviinit hikoiltu pois? 🙂 Ainakin siltä tuntuu.

Viikon hyvinvointia tukevat jutut olivat: metsäretki, perheaika, sohvapötköttely, ruoanlaiton ihanuus, puutarhassa kykkiminen, hikitreeni, äänikirjan kuunteleminen, merkitykselliset ihmissuhteet, sain paljon aikaan niin kotona kuin työrintamallakin
Viikon opetukset: punaviini (tai viini ylipäätään) ei edelleenkään sovi minulle, edes sen lasillisen vertaa. Jään sokeriin koukuun ensi puraisusta, joten vastedes välttelen valkoista sokeria. Yöunien merkitys korostuu näinä poikkeusaikoina. Mitä enemmän löffään sohvalla sarjoihin uppoutuen, sitä rentoutuneempi olen.

AURINKOA & HYVINVOINTIA PERJANTAIHIN TOIVOTELLEN,


keskiviikko 15. huhtikuun 2020

Kun hetkessä elämisen merkitys korostuu

0

HEIPPATIRALLAA!

Eiliseen mielikuvamatkailuun liittyen tuli mieleeni mielikuvamatkailun positiivinen vaikutus läsnäoloon. Ja läsnäoloa jos mitä tarvitaan hetkessä elämiseen. Nyt kun meille on suotu tuon erään nimeltä mainitsemattoman, mutta kutsumattoman vieraan myötä mahdollisuus elää hetkessä ja repiä se ilo irti ihan pienimmistäkin asioista, niin miksei me sitä tehtäisi.

Nyt jos koskaan on hyvä aika elää täysillä hetkessä. Se vaatii toki oman mielen kouluttamista. On luonnollista, että ajatukset lähtevät harhailemaan. Luomaan ehkä kauhuskenaarioitakin tässä tilanteessa. Mieli lähtee rakentamaan pelastautumissuunnitelmaa pahimman varalle. Se on se evoluutiossamme meille suotu negatiivinen vinouma, joka tämän selittää. Ilman sitä esi-isämme eivät olisi selvinneet elämästä. Sen takia se on meillä niin vahvana.

Mitäs jos ne Etelä-Europaan lukemat kiirivät tänne meidän aiempana pitämään lintukotoon? No mitäs, jos epämiellyttävien ajatusten sijaan keskittyisitkin miellyttäviin asioihin ja siihen, mikä on just tässä hetkessä hyvin. Itse huomaan monesti päivän aikana miettiväni, että mikähän tämän päivän sairastuneiden saldo on. Ja jos en ajatuksiani ohjaisi tietoisesti takaisin nykyhetkeen, tutkailisin varmastikin maailmanlaajuisia sairaustilastoja päivän putkeen. Siinä kun istun perheen kanssa iltapalapannarilla ruokapöydän äärellä on kuitenkin hedelmällisempää olla läsnä.

Nauttia siitä hetkestä, joka on käsillä. Niistä mansikan molluskoista, joita lapset syytää hillostaan mun lautaselle (eivät tykkää hillossa mansikanmolluskoista). Yatzy-nopista, jotka oikeasti ei tottele mua lainkaan. Tosin tuossa yatzyssakin olen todennut sen, että jos keskityn noppien pyörittämiseen, on parempi sauma saada toivoamansa lukemat. Jos olen ajatuksissani ja räiskin noppia menemään tuon taivaallista enempää ajattelematta on tuloksena usein viiva.

Suurelle osalle meistä on suotu nyt mahdollisuus hypätä pois siitä oravanpyörästä. Kiireestä, joka on meidän nykyihmisten kirous. Kun maailma myllertää ulkopuolella mä huomaan ainakin turvautuvani siihen tuttuun peruskallioon. Siihen, johon turvautuminen auttaa minua elämään arvojeni mukaista elämää. Perhe, rakkaus, kiitollisuus. Huomaan aistien olevan enemmän avoinna. Tällä hetkellä pystyn elämään hetkessä vielä syvemmin kuin aiemmin. Varsinkin, jos nuo kolme tärkeintä arvoani ovat läsnä.

Ehkä se osaltaan johtuu siitä, että se oravanpyörä pyörii tällä hetkellä omalla kohdallani tavanomaista vilkkaampana. Vielä tuo vilkkaus on vaikuttanut itseeni positiivisesti. Saanut tekemään töitä kuin viimeistä päivää ja välillä kirjaimellisesti kaatumaan sänkyyn työpäivän jälkeen. Onnellisena. Kiitollisena. Niinä päivinä, kun olen kotona perheen kanssa on vastaavasti ollut lupa hengähtää.  Silloin tulee elettyä hetkessä vahvemmin. Eli oli miten oli, kiirettä tai ei, niin maailma on saanut meidät hetkittäin toivottavasti pysähtymään. Hieman rujolla ja erittäin raskaalla tavalla sen kyllä teki.

Joten jos et sä ole tähän asti arvostanut arkea, maanantai-illan makaronilaatikon suloista suutuntumaa tai sitä keskiviikon tuomaa kepeyttä lähestyvästä viikonlopusta, niin olisiko nyt aika sille? Mä huomasin tuossa yksi päivä, että viime viikkoina koira on saanut enemmän rapsutuksia ja pitkiä lenkkejä, mies saanut enemmän haleja ja lapset saaneet nauravan (mutta edelleen nolon) äidin. Jotain on tapahtunut, enkä tiedä mikä se on. Ehkä se on ollut tietynlainen herätys. Pieni ääni sisällä, joka on sanonut, että nyt on sen aika. Nauti niistä asioista, jotka on hyvin ♥

Miten sitten elää hetkessä? Mä uskon, että se, mikä toimii jollekin, ei välttämättä toimi kaikille. Joten kerron teille, mikä mulla toimii ja jos ne keinot nauttia hetkessä toimii teillä, niin ihanaa! 🙂 Niin paljon kuin joogaa ylistetään, niin se ei välttämättä toimi kaikilla. Minulla se toimii ja suunnattoman kiitollinen olen siitä. Toinen, joka mulla auttaa on aistien avaaminen esimerkiksi luonnon helmassa. Kaikesta kauneudesta ja monimuotoisuudesta nauttiminen. Myös hengitysharjoitukset auttaa. Eikä ne tarvitse olla mitenkään pitkiä. Ihan jo muutama syvä, mutta tietoinen hengittäminen auttaa. Oli keino mikä hyvänsä, niin hetkessä elämisen jaloa taitoa täytyy vaalia ja harjoittaa, jotta siitä pääsee täysillä nauttimaan. Ei se ole joku sellainen ihme voima, joka hups vaan tulee takavasemmalta. Vaan aika usein sen saavuttaakseen meidän on täytynyt tehdä oikeita asioita sen eteen.

KESKIVIIKKOTERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »