MOIKKA!

Huh, nyt se on aloitettu. Mikä niin? No matka kohti tuntematonta. Otin ratkaisevan hypyn ja nyt leijutaan välimaastossa. Odotellaan mitä tapahtuu. Luonteelleni ominaisesti ehkä hieman kärsimättömänä. Ajatuksissani olen jo tuntemattoman toisella puolella. Siellä, missä tuntematon on vaihtunut tavoitteeni saavuttamisen tuomaan hyvään oloon.

Viime kesänä Toscanan auringon alla ihanan ystävän kanssa juteltiin paljon. Elämästä ja kuolemasta. Siitä, mikä on merkityksellistä. Keskustelujen perusteella oma intuitioni tulevaisuuden suunnastani vahvistui. Kotiin tultuani hain opiskelemaan positiivista psykologiaa. Opintojen edessä mut valtasi valtava tiedonjano. Halusin tietää lisää. Miten lisätä jo hyvinvoivan ihmisen hyvinvointia positiivisen psykologian keinoin vielä entisestään? Miten kukoistaa? Miten saada oma elämä balanssiin? Mitkä ovat ne psykologisesti todistetut keinot, joilla mä olen noussut karikoista vahvempana kuin ikinä ennen? Miten löydän omat vahvuuteni ja miten voin käyttää niitä hyväkseni saavuttaakseni tavoitteeni? Miten ylipäätään saavuttaa asioita, joita haluaa saavuttaa? Miten suhtautua muutoksiin niin, että osaa ottaa ne kasvuprosesseina?

Positiivisen psykologian tieteenalan osa-alueet tukevat sitä hyvinvointikäsitystä, joka minulla on. Näistä janoan tietää vielä lisää. Luulisi ravinnon, liikunnan ja levon olevan meistä jokaiselle piece of cake, mutta miksi sitten niin moni meistä voi huonosti? Itsekin tiedän, miten voida hyvin, mutta miksi sitten aina välillä lipsun niistä itse itselleni hyväksi havaitsemistani jutuista. Se mikä sopii toiselle, ei sovi kaikille. Haluan oppia tietämään kattavasti eri vaihtoehdoista.

Ennen kaikkea – haluan auttaa ihmisiä voimaan hyvin niin yksilötasolla kuin kenties tulevaisuudessa ryhmävalmennustenkin myötä. Sen takia hain koulutukseen, josta saan tähän valmiudet. Valmiudet uuteen ammattiin.

Silloin parikymppisenä visioni oli selvä; musta tulee piinkova businessnainen. Ahmin Talouselämästä osakekursseja, uppouduin markkinoinnin syventävillä tunneilla postmodernismiin ja opettelin yritysjuridiikan tunneilla ulkoa pykäliä, joiden sisältö ei kuitenkaan minulle avautunut. Eikä tuo koulutus ole suinkaan mennyt hukkaan. Olen päässyt soveltamaan teoriaa käytäntöön pian kahdenkymmenen vuoden ajan. Ja uskokaa tai älkää, nauttinut joka hetkestä. Osannut ottaa oppimisen kannalta myös ne yöttömät yöt, kun miljoonaa euroa hipova yrityslaina kolkutteli takaraivossa ja myyntisaatavat näyttivät huolestuttavilta.

Mutta kuitenkin sisimmässäni olen halunnut vielä enemmän. Kenties jotain henkilökohtaisempaa ja tietyllä tapaa syvällisempää. Kirjoitin kalenteriini taannoin tavoitteekseni työrintamalla: ”Tehdä sellaista työtä, joka palkitsee sisäisesti. Jonka avulla pystyn auttamaan muita. Jossa saan itse päättää työaikani. Lomailla, kun haluan ja tehdä töitä silloin kun haluan.” Tietynlainen omaehtoisuuden tai autonomian halu on poikinut mielessäni jo pitkään. Haluan olla oman itseni pomo. Aluksi pelästyin hieman tätä ajatusta. Tarkoittaako tämä, että joudun luopumaan perheyrityksestämme? Ei, vaan minulle mahdollistettiin molempien yhdistäminen. Yrityksen perustaminen blogin ympärille oli ensimmäinen tavoite, jonka saavutin koskien autonomiaa. Blogityössä saan painaa hommia niin paljon kuin haluan, mutta pystyn myös lomailemaan silloin kun haluan.

Ehkä se on tämä kaikin tavoin poikkeuksellinen kevät, joka on saanut kartoittamaan vaihtoehtoja. Työrintamalla tulee olemaan osaltaan muutoksia, jotka vaikuttavat toimeentulooni merkittävästi. Pitää olla varasuunnitelma niin, että ei jää tyhjän päälle tulevaisuudessakaan.

Hyppy tuntemattomaan tarkoittaa omalla kohdallani valtaisaa riskin ottamista (myös taloudellisesti),  kipeiden asioiden läpikäymistä ja luopumista jostain (kahdessa työssä on tarpeeksi ja tiedostan, että kolmea työtä en pysty täydellä sydämellä tekemään) sekä sen asian käsittelyä, että en ole epäonnistunut halutessani jotain muuta. Aina olen kuunnellut sisäistä ääntäni ja usein valinnut oikein. Toivottavasti nytkin ♥ 

ILOISIN JA TAVOITTEELLISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. muutos ruokkii muutosta. Ainakin mun kohdallani. Seuraavana muutoskohteena tosin vähän kepeämpää 🙂 Nimittäin olkkarin järkän pyörittämistä olen jälleen miettinyt. Hitsi vie, että tykkäsin sohvista tuollain vastakkain.