HEIPPATIRALLAA!
Eiliseen mielikuvamatkailuun liittyen tuli mieleeni mielikuvamatkailun positiivinen vaikutus läsnäoloon. Ja läsnäoloa jos mitä tarvitaan hetkessä elämiseen. Nyt kun meille on suotu tuon erään nimeltä mainitsemattoman, mutta kutsumattoman vieraan myötä mahdollisuus elää hetkessä ja repiä se ilo irti ihan pienimmistäkin asioista, niin miksei me sitä tehtäisi.
Nyt jos koskaan on hyvä aika elää täysillä hetkessä. Se vaatii toki oman mielen kouluttamista. On luonnollista, että ajatukset lähtevät harhailemaan. Luomaan ehkä kauhuskenaarioitakin tässä tilanteessa. Mieli lähtee rakentamaan pelastautumissuunnitelmaa pahimman varalle. Se on se evoluutiossamme meille suotu negatiivinen vinouma, joka tämän selittää. Ilman sitä esi-isämme eivät olisi selvinneet elämästä. Sen takia se on meillä niin vahvana.
Mitäs jos ne Etelä-Europaan lukemat kiirivät tänne meidän aiempana pitämään lintukotoon? No mitäs, jos epämiellyttävien ajatusten sijaan keskittyisitkin miellyttäviin asioihin ja siihen, mikä on just tässä hetkessä hyvin. Itse huomaan monesti päivän aikana miettiväni, että mikähän tämän päivän sairastuneiden saldo on. Ja jos en ajatuksiani ohjaisi tietoisesti takaisin nykyhetkeen, tutkailisin varmastikin maailmanlaajuisia sairaustilastoja päivän putkeen. Siinä kun istun perheen kanssa iltapalapannarilla ruokapöydän äärellä on kuitenkin hedelmällisempää olla läsnä.
Nauttia siitä hetkestä, joka on käsillä. Niistä mansikan molluskoista, joita lapset syytää hillostaan mun lautaselle (eivät tykkää hillossa mansikanmolluskoista). Yatzy-nopista, jotka oikeasti ei tottele mua lainkaan. Tosin tuossa yatzyssakin olen todennut sen, että jos keskityn noppien pyörittämiseen, on parempi sauma saada toivoamansa lukemat. Jos olen ajatuksissani ja räiskin noppia menemään tuon taivaallista enempää ajattelematta on tuloksena usein viiva. 
Suurelle osalle meistä on suotu nyt mahdollisuus hypätä pois siitä oravanpyörästä. Kiireestä, joka on meidän nykyihmisten kirous. Kun maailma myllertää ulkopuolella mä huomaan ainakin turvautuvani siihen tuttuun peruskallioon. Siihen, johon turvautuminen auttaa minua elämään arvojeni mukaista elämää. Perhe, rakkaus, kiitollisuus. Huomaan aistien olevan enemmän avoinna. Tällä hetkellä pystyn elämään hetkessä vielä syvemmin kuin aiemmin. Varsinkin, jos nuo kolme tärkeintä arvoani ovat läsnä.
Ehkä se osaltaan johtuu siitä, että se oravanpyörä pyörii tällä hetkellä omalla kohdallani tavanomaista vilkkaampana. Vielä tuo vilkkaus on vaikuttanut itseeni positiivisesti. Saanut tekemään töitä kuin viimeistä päivää ja välillä kirjaimellisesti kaatumaan sänkyyn työpäivän jälkeen. Onnellisena. Kiitollisena. Niinä päivinä, kun olen kotona perheen kanssa on vastaavasti ollut lupa hengähtää. Silloin tulee elettyä hetkessä vahvemmin. Eli oli miten oli, kiirettä tai ei, niin maailma on saanut meidät hetkittäin toivottavasti pysähtymään. Hieman rujolla ja erittäin raskaalla tavalla sen kyllä teki.
Joten jos et sä ole tähän asti arvostanut arkea, maanantai-illan makaronilaatikon suloista suutuntumaa tai sitä keskiviikon tuomaa kepeyttä lähestyvästä viikonlopusta, niin olisiko nyt aika sille? Mä huomasin tuossa yksi päivä, että viime viikkoina koira on saanut enemmän rapsutuksia ja pitkiä lenkkejä, mies saanut enemmän haleja ja lapset saaneet nauravan (mutta edelleen nolon) äidin. Jotain on tapahtunut, enkä tiedä mikä se on. Ehkä se on ollut tietynlainen herätys. Pieni ääni sisällä, joka on sanonut, että nyt on sen aika. Nauti niistä asioista, jotka on hyvin ♥
Miten sitten elää hetkessä? Mä uskon, että se, mikä toimii jollekin, ei välttämättä toimi kaikille. Joten kerron teille, mikä mulla toimii ja jos ne keinot nauttia hetkessä toimii teillä, niin ihanaa! 🙂 Niin paljon kuin joogaa ylistetään, niin se ei välttämättä toimi kaikilla. Minulla se toimii ja suunnattoman kiitollinen olen siitä. Toinen, joka mulla auttaa on aistien avaaminen esimerkiksi luonnon helmassa. Kaikesta kauneudesta ja monimuotoisuudesta nauttiminen. Myös hengitysharjoitukset auttaa. Eikä ne tarvitse olla mitenkään pitkiä. Ihan jo muutama syvä, mutta tietoinen hengittäminen auttaa. Oli keino mikä hyvänsä, niin hetkessä elämisen jaloa taitoa täytyy vaalia ja harjoittaa, jotta siitä pääsee täysillä nauttimaan. Ei se ole joku sellainen ihme voima, joka hups vaan tulee takavasemmalta. Vaan aika usein sen saavuttaakseen meidän on täytynyt tehdä oikeita asioita sen eteen.
KESKIVIIKKOTERKUIN,
