lauantai 06. kesäkuun 2020

Millaisessa maailmassa eläisimme?

0

HEI HUOMENTA (onko klo 12.17 vielä aamu, jos on yökkäri päällä? :D) IHANAT!

Sade ropisee huopakattoon ja kuopuksen puukässässä askartelema kello naputtaa kotoisasti takan päällä. Mies kaatoi just meille kolmannet kupit aamukahvia ja tämän tästä vilkuilen järvelle, josko sorsaperhe lipuisi taas ohi. Ne poikaset olivat vielä niin pieniä.

Liekö sen syy, että nukuin vähän vajaa 11 tuntia, mutta näin pitkästä aikaa unia. Vähän ehkä hassuja sellaisia. Näin unta, että meille otettiin Tobyn seuraksi hylje. Joka kuitenkin käveli kahdella jalalla pingviiniä muistuttaen. Otus oli varsin limainen ja oli miehen vastuulla nostaa hänet sohvalle ja sieltä alas. Mä en nimittäin pystynyt siihen, kun toinen luiskahteli koko ajan mun käsistä. Köllöttelivät Tobyn kanssa päikkäreillä sohvalla ja mietin, että mitäköhän valkoinen sohva tuumaa hylkeen limaisuudesta.

Yhtäkkiä olin unessa jossain ulkomailla ja se pieni limainen otus oli siellä mukana, mutta Tobyn olin jättänyt kotiin ja tunsin huonoa omatuntoa sen johdosta. Mistä nää unet oikein tulevat 😀

Aloitin toissa päivänä lukemaan uutta kirjaa ja se on saanut mut kokolailla taas miettimään maailmaa. Millaisessa maailmassa eläisimme…

…jos miettisimme muutaman hetken ennen kuin puramme muihin pahaa oloamme tai varta vasten sivallettuja satuttamistarkoituksessa laukaistuja viiltäviä puheitamme? Mutta sen sijaan emme epäröisi hetkeäkään jakaa kehujamme ja kohteliaisuuksiamme, jotka tulevat sydämen pohjasta aidosti sanoitettuna.

…jos emme pyrkisi koko ajan kilpailemaan jossain, vaan kohtelisimme ihmisiä niin, että ei ole meiltä pois, jos joku toinen saavuttaa jotain? Ottaisimme mallia ja asettaisimme tavoitteeksemme saman.

…jos hyväksyisimme ihmiset sellaisina kuin he ovat? Tajuaisimme, että on tarkoitettu, että olemme kaikki erilaisia. Niin ikään, näköön, väriin, uskontoon kuin sukupuoleenkin katsottuna. Olemme kaikki arvokkaita just tällaisina kuin olemme ♥

…jos osaisimme luovuttaa riidan ja olla voittajia sen suhteen, ettemme jatka vaan laitamme riidan kunnialliseen päätökseen olemalla vahvoja ja kenties antamalla vähän periksi itsepäisyydestämme?

…jos tutustuisimme kaikki sisimpiimme ja arvoihimme sekä eläisimme niiden mukaan? Uskon, että jokaisella meistä on sisimmässään puhdas ja hyväntahtoinen sydän. Joka tietyissä tapauksissa jää egon alle varjoon tehden elämästä moninkerroin vaikeampaa.

…jos uskaltaisimme julkisesti tunnustaa rakkautta enemmän? Ilman pelkoa, että se ei ole jollekin ok. Ilman pelkoa, että se tulkitaan kulissien ylläpitämiseksi tai amerikkalaiseksi hapatukseksi.

…jos uskaltaisimme luottaa siihen, että elämä kantaa? Sillä niin se tekee. Mutta se ei tarkoita, että elämä kantaa ilman meidän apuamme. Se kantaa, jos annamme sen kantaa. Se vaatii meiltä kompurointia ja ylösnousemista. Kerta toisensa jälkeen. Luottamista siihen, että elämässä tulee varmasti eteen monia kuoppia ja vastoinkäymisiä. Kenellekään elämä ei ole yhtä nousukiitoa ja korkealla lentämistä. Elämään kuuluu myös ne vastoinkäymiset ja niiden hyväksymiset. Sitten vasta elämä on valmis kantamaan.

…jos pyytäisimme rehellisesti apua, kun sitä tarvitsemme? Emme edes yrittäisi pärjätä itse, vaan polvistuisimme välillä sen eteen, että saa olla heikko. Silloin lähimmäisen tuki ja turva, ylösnostava käsi tulee tarpeeseen.

…jos auttaisimme herkemmin, kun näemme jonkun apua tarvitsevan? Välittäisimme ja puuttuisimme tarvittaessa tilanteeseen, jos sen sellaisiksi kokisimme.

…jos emme toisaalta turhaan puuttuisi muiden asioihin ja spekuloisi asioilla, jotka eivät loppuviimein meille kuulu? Pitäisimme oman tonttimme kunnossa ja keskittyisimme siihen, että eläisimme oman elämämme omien arvojemme mukaisella tavalla.

…jos meillä ei olisi ulkonäkö- tai urapaineita? Jos hyväksyisimme sen, että kun teemme tarpeeksi, niin se riittää. Että riitämme just tällaisina kuin olemme. Mikäli se on se standardi, jonka olemme itse itsellemme asettaneet. Emme muiden ulkonäön tai uran puitteissa, vaan omien intressien ja oman elämän mielekkyyden mukaan. Tajuaisimme, että some on vain pintaraapaisua ihmisten elämään.

Näitä kohtia olisi tullut vielä yhden romaanin verran enemmän, mutta nyt mies huokailee tuolla siihen malliin, että klapipuuhat odottavat 😉 Paree laittaa kannettava kiinni ja juoda tuo kylmettynyt kahvi loppuun. Heittää sadekamppeet niskaan ja lähteä ulos hapekkaaseen ilmaan ♥

IHANAA LAUANTAIPÄIVÄÄ TOIVOTELLEN,

PS. kuvat ovat parin vuoden takaiselta tyttöjen matkalta. Vaikka sydän sanoo, että tällä hetkellä on ihana olla Suomessa, niin silti mun reissunaisen sydän haluaa päivittäin vaalia matkamuistoja maailmalta. Onneksi on muistot ♥

 


keskiviikko 03. kesäkuun 2020

Monenlaisia happy placeja

4

MOIKKIS IHANAT!

Aina sanotaan, että ”Home is where your heart is”. Mulla tämä vastaava sanonta menee vähän vastaavasti ”My happy place is where my heart is.” Tuo lause kätkee sisäänsä paljon. Tuo lause mahdollistaa sen, että oli paikka mikä tahansa, niin se voi olla mun happy place. Sellainen paikka, jossa on mahdottoman hyvä olla. Mutta ennen kaikkea paikka, jossa rauhoitun olemaan läsnä. Tuntemaan paikan ihanuuden joka solulla. Ennen kaikkea tuntemaan paikan ihanuuden sydämessä.

Ylipäätään se, että on avoin elämää ja universumia kohtaan, avaa ihan uuden maailman. Maailman, jossa pystyy aistimaan elämän kaikki vivahteet. Suurin este elämästä nauttimiselle on usein ennakkoluulomme ja se, ettemme uskalla heittäytyä. Pelko siitä, että tila ei ole pysyvä. Että jotai pahaa tapahtuu. Happy place tarkoittaa sitä, että siellä pystyy elämään koko skaalalla. Pystyy niistä kenties epämiellyttävistäkin tunteista huolimatta/tai jopa niiden ansiosta  tuntemaan sellaista tunteiden yltäkylläisyyttä ja pakahtumisen tunnetta, että paikasta muodostuu happy place.

♥ kotona
♥ miehen kainalossa
♥ omassa sängyssä
♥ mökillä
♥ sohvan nurkassa
♥ Pyhällä
♥ omenapuun alla
♥ kukkahanskat kädessä yrttilaatikon vierellä
♥ oman auton kuljettajan paikka
♥ kotitoimiston tuolissa
♥ työpaikan kahvihuoneessa
♥ turkoosin Andamaanienmeren äärellä varpaat valkoisessa hiekassa
♥ Tammelantorilla aamukahvipaikassa
♥ keittiönpöydän äärellä
♥ metsässä suuren kuusen alla
♥ kesähuoneessa

Aloin miettimään, että onko joku paikka, joka ei missään nimessä voisi toimia mun happy placena. Ekana tuli mieleen hautaustoimisto. Mutta tiedättekö, että kaiken sen surun ja pakahduttavan ikävän lisäksi, mikä tuolla oli läsnä, oli läsnä myös vahvasti kiitollisuus ja tietynlainen helpotus. Eli sen hetken myös hautaustoimisto tuntui happy placelta. No entäs sitten hammaslääkärin penkki? 🙂 Aiemmin se ei olisi millään muotoa ollut mun happy place, kunnes muutin ajattelutapaani. Hampaiden hyvinvointiin satsaaminen on satsaus omaan hyvinvointiini. Tuolla tuolissa usein tulee nykyään ajateltua, että ihanaa – tääkin tuli nyt tehtyä.

Joten ei, mä en keksi yhtään paikkaa, joka ei voisi olla happy place. Mun elämä on mun happy place. Siihen ei olla tultu helpolla, vaan se on vaatinut työtä pääni sisällä vuosien ajan. Suurin kunnia siitä, että pystyn nauttimaan elämästä näin avoimesti johtuu siitä, että mun ei tarvitse pelätä. Turvallisuuden tunne on merkittävä tekijä mun happy placessa. Mun täytyy olla varma, että mä saan olla just sellainen oma aito itseni kuin olen. Ilman pelkoa, että joku tuomitsisi. Kun hyväksyn itseni tällaisenä kuin olen, sillä ei loppuviimein ole merkitystä, jos en jollekin muulle tällaisena kelpaa. Millainen on sun happy place?

Mä lähden nyt metsästämään kännykkään sellaista telinettä, että voi kuvata kaikista mahdollisista kulmista. #bloggerslyfe 😀

AURINKOISTA ILTAA TOIVOTELLEN,


maanantai 01. kesäkuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Luonteenvahvuuksien löytäminen & itsensä kehittäminen

0

IHANAA HUOMENTA

ja hei, mitä ihaninta kesäkuun ekaa! Tiedän toistavani itseäni, mutta minkäs teet – miten ihmeessä voi olla jo taas kuun ensimmäinen maanantai? Tuntuu, että tämä kevät meni yhdessä silmänräpäyksessä. Nyt täytyy painaa sisäistä pause-nappia, sillä rewind-nappia ei valitettavasti ole olemassa. Voimme päättää elää tässä ja nyt sekä vielä nauttia hetkestä. Mutta emme pääse kovinkaan helpolla konkreettisesti elämään mennyttä uudelleen. Toki muistojen avulla voimme palata niihin ihaniin hetkiin ja vaalia niitä.

Mutta tänään ei puhuta muistoista, vaan luonteenvahvuuksista. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana vahvuudet ovat olleet pinnalla ja yksi jos toinenkin yritys on pitänyt työntekijöilleen workshoppeja vahvuuksista. Se tuntuu kuulkaas ihanalle, sillä kun tunnistamme luonteenvahvuutemme ja sen, miten niitä voidaan kehittää, pystymme parantamaan elämäämme jokaisella osa-alueella. Eli voimme vaikuttaa jokaiseen kukoistuksen osa-alueeseen. Omien luonteenvahvuuksiemme tunnistamisen ja vahvistamisen merkitys hyvinvointiimme on kiistaton.

Ennen kuin sukellamme syvemmälle luonteenvahvuuksiin,  aiemmista postauksista tuttu johdanto. Mikäli olette tähän jo tutustuneet, niin kannattaa hypätä ensimmäisen kuvaryppään jälkeiseen tekstiin 🙂

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Positiivinen elämänasenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

Mulle positiivisen psykologian osa-alueista vahvuudet olivat jotenkin kaikkein antoisin osa-alue. Omien vahvuuksien tunnistaminen on vaikeaa, mutta sitä varten on luotu muutamia kyselyitä ja testejä. Jos et ole vielä tehnyt kyseisiä testejä, niin suosittelen tekemään ilmaisen VIA-testin. Sen saa tehtyä myös suomenkielisenä. Vain noin 1/3 meistä tunnistaa vahvuutemme. Mielestäni se on aika pieni luku, sillä nyt kun olen tutustunut luonteenvahvuuksiin enemmän, olen yhä vakuuttuneempi, että niiden tunnistaminen ja käyttäminen olisi tärkeää meille jokaiselle.

Miten luonteenvahvuuksien hyväksikäyttäminen auttaa minua ihan jokapäiväisessä elämässä? Ihan yksinkertaisesti esimerkiksi työelämässä: Kun käytän vahvuuksiani, huomaan että pystyn uppoutumaan tekemiseeni paremmin, tunnen työn imua ja pääsen flow-tilaan. Tästä yksi esimerkki on itselleni vahvimman vahvuuden eli kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuuden käyttäminen; kun olen tehnyt ruokaa, kattanut sen kauniisti ja kuvaan sitä esimerkiksi johonkin kamppikseen, katoaa muu maailma ympäriltäni. Hurmioidun usein täysin tuossa tilanteessa ja kameran etsimen läpi katsoessani en näe enkä kuule mitään. Mitään muuta kuin tuon kauniin asetelman, jonka olen tehnyt. Samoin käy kuvien käsittelyn suhteen.

Viilaan ja viilaan, etsien oikeaa kuvakulmaa. Kun olen oikean kuvakulman löytänyt ja ottanut kuvan, en malta odottaa pääseväni koneelle. Se, että saan tuotua varjokohtia ja värejä esiin niin, että pystyn välittämään kuvan läpi ruoan tuoksun ja maun vaatii usein flow-tilaa. Valokuvauksessa minulle on kyse jostain enemmästä kuin vain kuvan räpsäisemisestä. Edellä mainitun luonteenvahvuuden lisäksi läsnä on myös vahvasti luovuus ja oppimisen ilo. Myös rakkaus, sillä usein nautin siitä, että saan tehdä ruokaa muille.

Miksi omien vahvuuksien tunnistaminen on tärkeää?

Luonteenvahvuudet ovat neurologisia vahvuuksia. Kun toistamme jotain tekemistä (esimerkiksi kengännauhojen solmimista) neuronit aivoissamme syttyy ja lähettelevät viestejä keskenään ja ajan saatossa muodostavat vahvan hermoradan. Kun aivoissa on vahva hermorata jonkin asian suhteen, siitä muodostuu vahvuus.

Vahvuus on jokin sellainen asia, jossa olet hyvä. Se voi olla ajatus, tunne tai käyttäytymismalli, joka innostaa ja antaa energiaa. Vahvuudet edustaa tapaa, jolla aivot on ohjelmoitu toimimaan. Tämän takia ajattelin tässä postauksessa sivuta hieman myös tapoja ja varsinkin vahvuustapaa.

Vahvuuksista keskitymme tässä luonteenvahvuuksiin, mutta on olemassa myös muita vahvuuksia esim. intressejä, resursseja ja lahjakkuuksia. Luonteenvahvuudet ovat positiivisia ja moraalisia arvoja. Arvostettuja luonteenpiirteitä, joiden käyttäminen motivoi sisäisesti.


24 luonteenvahvuutta jaetaan kuuden hyveen alle:

Viisaus ja tieto (tiedon hankkimiseen ja käyttöön liittyvät kognitiiviset vahvuudet)
Luovuus
Uteliaisuus
Arviointikyky
Oppimisen ilo
Näkökulmanottokyky
Emotionaaliset vahvuudet (joita tarvitaan päämäärien saavuttamiseen)
Rohkeus
Sinnikkyys
Rehellisyys
Innostus
Inhimillisyys (kyvyt, joita tarvitaan toisista huolehtimiseen ja ystävystymiseen)
Ystävällisyys
Rakkaus
Sosiaalinen älykkyys
Oikeudenmukaisuus (taidot joita tarvitaan yhteisössä elämisessä)
Reiluus
Johtajuus
Ryhmätyötaidot
Kohtuullisuus (kyky vastustaa liioittelua ja ylenpalttisuutta)
Anteeksiantavuus
Vaatimattomuus
Harkitsevaisuus
Itsesäätely
Henkisyys (kyky antaa ilmiöille laajempaa merkitystä, transsendenssi)
Erinomaisuuden ja kauneuden arvostus
Kiitollisuus
Toiveikkuus
Huumorintaju
Hengellisyys

On tutkittu, että vahvuuksien kehittäminen parantaa suorituskykyä esimerkiksi töissä, mutta lisäksi on todettu, että mitä enemmän käyttää vahvuuksiaan, sitä vähemmän ihmiset tuntevat stressiä ja ahdistusta. Vahvuuksien käyttäminen nostaa itsetuntoa, itsehyväksyntää sekä elämäntyytyväisyyttä. (Seligman et al).

On myös todettu, että kun osaamme käyttää vahvuuksiamme, teemme terveellisempiä valintoja.  Opimme uutta, mikä tarkoittaa, että olemme itseemme tyytyväisempiä. Organisaatioissa tehtyjen tutkimusten mukaan suorituskyky paranee jopa 36%, kun työntekijät tuntevat luonteenvahvuutensa ja osaavat käyttää niitä. Vahvuuksien käyttö on yhteydessä myös siihen, että työpaikalla koettu merkityksellisyys kasvaa, kun työntekijä pääsee käyttämään vahvuuksiaan.

Miten vahvuuksia löydetään?

Yksinkertaisesti vosin sanoa, että sisäinen palo kertoo vahvuudesta tai intohimosta. Tiedättekö sen tunteen, kun teette jotain niin antaumuksella, että sen sijaan että tekeminen kuluttaisi energiaa, saatte tuon asian tekemisestä energiaa. Mulla toimii tämä parhaiten juurikin tuon ruoanlaiton ja valokuvauksen suhteen. Kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuuden suhteen.

Negatiivisen vinouman ansiosta tuppaamme huomaamaan heikkoutemme paremmin. Ja hei tämä perisuomalainen vaatimattomuuskin osaltaan aiheuttaa sen, että emme osaa tunnistaa vahvuuksiamme. Saatikka rohjeta sanoa niitä ääneen. Verrattuna esim. amerikkalaisiin, olemme usein työhaastatteluissakin turhan vaatimattomia. ”Missä olet hyvä?” ”Nooo, en oikein missään” verrattuna vastaukseen, että ”Mun mielestä olen tosi hyvä innostamaan muita, oppimaan uutta ja luomaan toivoa työorganisaatiossa. Olen myös älyttömän hyvä johtamaan ihmisjoukkoja!” Kumpikohan näistä saisi tuon vaativan johtajan pestin asiantuntijaorganisaatiossa?

Niin organisaatioissa kuin oppilaitoksissakin käytetään nykyään varsin kattavasti VIA-luonteenvahvuustestia (linkki postauksen lopussa). Se on ilmainen testi, joka vaatii rekisteröitymisen. Tarvittaessa sen voi tehdä myös suomeksikin. Mä olen tehnyt sekä suomeksi että englanniksi ja nuo viisi ydinvahvuutta pysyvät kokolailla samoina, korkeintaan järjestys muuttuu.

VIA-luonteenvahvuustestin lisäksi voit bongata vahvuuksia seuraavan kolmen keinon avulla:

♥ Vaali sellaista tekemistä, jossa tunnet olevasi oma itsesi ja jossa voit uppoutua ja jonka tekemisen jälkeen tunnet olosi sinuksi itsesi kanssa. Tekemistä, johin tunnet intohimoa. Mulle tällaisena tekemisenä toimii esimerkiksi tämä blogin kirjoittaminen. Oppimisen ilo, rakkaus, ystävällisyys ja kiitollisuus ovat osa niistä vahvuuksista, joita käytän blogin tekemiseen. Usein blogipostauksen kirjoittamisen jälkeen vain hymyilen. Aidosti hymyilen myös vastatessani kommentteihinne.

♥ Esitä itsellesi ns. valmennuskysymyksiä. Mistä saan eniten energiaa? Mikä tekee mun päivästäsi hyvän? Mitä sellaista teen työviikon aikana, jotka saa mut tuntemaan itseni aidoimmaksi omaksi itsekseni?

♥ Kysy ystäviltäsi miten he näkevät sinut ja vahvuutesi? Missä sä olet sun ystävien mukaan hyvä ja missä sä pääset ystäviesi mukaan flow-tilaan? Näistä saa tosi hyvin erilaista näkökulmaa vahvuuksiisi. Vaikka mulla esimerkiksi tuo johtajuus ei testien mukaan ole kovinkaan vahva, mutta veikkaan että jos työyhteisössä tekisin kyselyn, niin se nousisi yhdeksi ydinluonteenvahvuuksistani.

Miten voin löytää muiden luonteenvahvuuksia? Muun muassa tutkimalla elekieliä. Näetkö palon toisen silmissä? Huitooko kädet innosta hänen puhuessaan? Nojautuuko hän sinua kohden puhuessaan hänelle tärkeästä jutusta? Kun huomaan toisessa jonkun luonteenvahvuuden tulevan esiin, rakastan ruokkia sitä. Saan siitä mahdottomasti hyvää mieltä.

Miten luonteenvahvuuksia kehitetään ja miten voimme niiden avulla kehittää itseämme?

Noin 61% ihmisistä uskoo siihen, että kehitymme paremmin kehittämällä heikkouksiamme. Mutta positiivisen psykologian tutkimukset osoittavat, että tärkeämpää olisi keskittyä vahvuuksien kehittämiseen. 80 % ajasta tulisi kuluttaa vahvuuksien kehittymiseen ja 20% heikkouksien kehittämiseen. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ydinvahvuuksien ulkopuolella olevia vahvuuksia  tulisi kehittää, vaan päinvastoin. Niitä tulee ehdottomasti kehittää, mutta tietyin rajoituksin.

Aivojen neuroplastisuuden ansiosta pystymme kehittämään vahvuuksiamme. Koko elämän ajan. Siitä kuinka kauan aikaa pitäisi käyttää, jotta jostain heikkoudesta saa vahvuuden on tehty lukuisia tutkimuksia. Erään tutkimuksen mukaan heikkoutta pitää vahvistaa 8000-10 000 tuntia, jotta siitä tulee vahvuus. Eli ihan järjettömän paljon työtunteja. Mitä heikkoutta kannatta sitten kehittää?  Kehitetään ja käytetään vahvuuksia, mutta jos on joku heikkous, joka oikeasti alentaa elämäntyytyväisyyttäni voisin ajatella, miten voisimme tuota heikkoutta käyttää yhdessä jonkin vahvuuden kanssa, jonka avulla saamme heikkoutta vahvistettua kohti vahvuutta.

Positiivisen psykologian opintojen myötä sain oivan vinkin kehittää vahvuuksiani. Nimittäin vahvuustavan luominen. Vahvuustavasta löytyy lisää tietoa ja konkreettisia esimerkkejä täältä. Meillä on paljon rutiinimaisia tapoja, jotka helpottavat päiväämme. Esimerkiksi kengännauhojen solmiminen. Miettikääs, jos joutuisimme opettelemaan tuon joka kerta uudelleen! Tapakierre koostuu vihjeestä, rutiinista, ja palkkiosta. Jos haluan aamulenkeistä uuden tavan, jolla kehittää esimerkiksi sinnikyyden vahvuuttani laittaisin kolmena aamuna viikosta lenkkivaatteet odottamaan sängyn viereen. Aamulla, kun herään, nuo vaatteet toimivat vihjeenä. Kun olen saanut juoksuvaatteet päälle, rutiiniksi muodostuu ajan saatossa aamuhölkkä. Palkkio on se euforinen olo lenkin jälkeen. Toisaalta myös aikaansaamisen ilo ja se sellainen sisäinen ”Jes, mä tein sen!” -tunne. Palkkiovaiheen merkitystä ei pidä aliarvioida; se lähettää aivoille viestin, että nyt tuli tehtyä jotain mukavaa – tätä kehitän jatkossa.

Vahvuustavan lisäksi vahvuuksia voi kehittää olemalla tilivelvollinen jollekin. Käy ystäväsi kanssa joogassa, sillä silloin on vaikeampi perääntyä tuosta sovitusta tapaamisesta! Hanki valmentaja, jolle kerrot miten olet uuden tavan omaksumisessa onnistunut. Kuinka usein jostain tekemisestä tulee tapa? Tutkimuksia on siitä, että 21 päivässä ihminen omaksuu tavan. Mutta uusimmat tutkimukset osoittavat, että keskimäärin uusi tapa muodostuu 66 päivässä (Lally et al) riippuen toki tavasta. Urheilusuorituksissa puhuttaessa aikaa kuluu jopa enemmänkin. Tavan muodostuminen vaatii työtä ja uhrauksia, mutta se palkitsee.

Vahvuuksien käyttäminen uudella tapaa on oiva keino kehittää vahvuuksia. Ja sitä myötä myös panostaa omaan hyvinvointiin. Miten voisin käyttää esimerkiksi elämäntyytyväisyyttä lisääviä vahvuuksiani kiitollisuutta, rakkautta, toivoa, uteliaisuutta ja innokkuutta eri tavoin kuin aiemmin? Positiivisen psykologian kirjallisuudesta löytyy kokonaisia kirjoja vahvuuksiin keskittyvistä interventioista. Jos esimerkiksi itse ottaisin tuon vahvuuteni ”Erinomaisuuden ja kauneuden arvostaminen.” Miten voisin käyttää sitä viikon ajan eri tavalla? Tähän asti se on pääosin rajoittunut kauniiden asioiden arvostamiseen. Voisin seuraavan viikon ajan kuunnella esimerkiksi Neljä vuoden aikaa sinfonian kesäosiota. Jos taidekeskukset olisivat auki, voisin käydä ihastelemassa taitavien ihmisten käden jälkiä. Tai jos urheilukisoja pidettäisiin, voisin uppoutua nauttimaan ihmisten ammattitaidosta ja saavutuksista.

Vaikka osaisimme käyttää vahvuuksia, se ei aina toimi meille positiivisella tavalla. Joskus vahvuuksia tulee ylikäytettyä, jolloin vahvuuksia käyttäneet ihmiset eivät hyväksy sitä, että pettyvät. Sitä myötä ovat ankarampia itselleen. Vahvuuksien käyttäminen kehittää optimismia, mutta ylilyönnitkään eivät ole hyvästä.  Ylisuorittaminen ja alisuorittaminen ei ole hyväksi, vaan vahvuudet pitäisi olla balanssissa. Niin kuin elämässä ylipäätään kaikki.

Siinä pieni pintaraapaisu luonteenvahvuuksiin. Alla olevasta lähde- ja linkkiluettelosta löytyy laajasti lisää luettavaa, mikäli hurahditte aiheeseen 🙂 Se, että tuntee itsensä ja luonteenvahvuutensa muodostuu varsinkin vaikeina elämänaikoina tärkeäksi. Jälleen vannon mindfulnessin nimeen; olemalla läsnä ja kuuntelemalla kehonsa kieltä sitä tulee tietoisemmaksi myös omista luonteenvahvuuksistaan. Luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja käyttäminen on innostavaa ja hauskaa – suosittelen jokaiselle! ❤️

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:

VIA-luonteenvahvuustesti
Seligman et al: Character Strenghts and Virtues
Carr: Positive Psychology: The Science of Happiness and Human Strengths
Snow Nancy (2018) Positive psychology, the classification of character strengths and virtues, and issues of measurement.
Shane et al: Positive Psychology: The Scientific and Practical Explorations of Human
Merritt, S., Huber, K., & Bartkoski, T. (2018). Application of signature strengths at work: A dual-level analysis. Journal of Positive Psychology
Niemiec: Character Strengths Interventions: A Field Guide for Practitioners
10 Habits to Develop Your Strengths at Work -artikkeli
Phillippa Lally, Cornelia H. M. van Jaarsveld, Henry W. W. Potts & Jane Wardle. (2009). How are habits formed: Modelling habit formation in the real world.


maanantai 25. toukokuun 2020

Itsestään huolehtimisen ABC

0

MOIKKAMOI!

Itsestään huolehtiminen, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin pitäisi olla meidän kaikkien prioriteettilistan kärjessä. Se ei ole rakettitiedettä, ei todellakaan. Mulla tulee heti tsiljoona keinoa mieleen, mutta rajasin (joo hei hyvin rajattu, kun kolkutellaan taas yli tuhannessa sanassa) nämä päällimmäiset nyt aakkosmuotoon. Ihminen on kokonaisuus ja viime aikoina olen kiinnostunut holistisesta hyvinvointikäsityksestä. Siitä, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Miten yksi tapa sopii toiselle ja toinen ei. Sen takia itsetuntemus on tässäkin valttia, että tietää, mitkä ovat just niitä mulle sopivimpia keinoja.

Avantouinti. En tiedä, miksi tämä tuli ekana mieleeni. Sillä olen käynyt elämäni aikana valehtelematta alle kymmenen kertaa avantouimassa 🙂  Mutta se on mun tämän vuoden bucket listalla. Heti vuoden lopussa otan säännölliset kerran viikkoon tapahtuvat avantouinnit (saunasta) ohjelmistoon. Muistan kerran avantouintireissulla olleeni aivan zombie, kiitos niskajumien. Silloin nuo jumit jäivät avantoon ja olo oli euforinen.

Be kind. Itsellesi ja muille. Mä huomaan, että olemalla muille ystävällinen ruokkii mun hyvää oloa. Saan siitä niin paljon hyvää mieltä. Pienet hyvät teot toisille eivät ole koskaan huono juttu myöskään. Ystävällisyys ja hyvät teot – siinä yksi salaisuus itsensä rakastamiseen!

Core. Kolmisen vuotta sitten, kun sain pitkittyneiden selkäkipujen takia otettujen rtg-kuvien jälkeen lääkäriltä tuomion, että en saisi enää koskaan juosta, mun maailmani musertui. Juoksu oli niin tärkeä hyvinvoinnilleni. Onneksi kävin toisella lääkärillä ja fyssarilla, jotka olivat sitä mieltä, että kunhan core on kunnossa, niin voin juosta.

D-vitamiini. Ja muutkin vitamiinit ovat tärkeitä. Ihan jo jaksamisenkin kannalta. Meidän pitkä ja pimeä talvi syö vahvempaakin naista tai miestä. Monipuolinen ruokavalio ja purkista niiden vitamiinien nauttiminen, joita ei ravinnosta saa, tekee ihmeitä.

Elä hetkessä. Nauti tästä hetkestä. Elämä kuluu niin hurjaa vauhtia, että en näe ainuttakaan syytä, miksi en eläisi hetkessä ja nauttisi siitä. Ei se poissulje tulevaisuuden unelmoinnin mahdollisuutta, vaan päinvastoin. Hetkessä eläminen toimii itselleni tietynlaisena buusterina tulevaisuuden suunnitelmille. Tämän hetken tiedostaminen ruokkii halua kokea vielä enemmän.

Friends. Ihmissuhteiden merkitys hyvinvoinnille on kiistaton. Vaikkei aina voisi olla fyysisesti läsnä, niin kuinka hyvää tekeekään kysellä kuulumisia puhelinsoitolla tai whatsupilla? Mun yksi bestis asuu USAn länsirannikolla ja joka kerta, kun sieltä tulee viesti, niin huomaan hymyni ulottuvan korviin. Ei maapallo ole liian suuri ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen.

Gua sha -lasta. Ostin viime kesänä Katja Kokon kasvoille tarkoitetun gua sha -lastan ja tiedättekö, että olin näkevinäni muutoksen kasvojeni ilmeessä jo parin kerran jälkeen. Talvella lastailu unohtui, mutta nyt olen ottanut sen uudelleen käyttöön. Tekee niin hyvää! Tuo oma pieni aamurutiinini muutaman minuutin ajan on yleensä aamun eka meditaatiohetkeni myös!

Hiit -treeni. Mä uskon kunnon hikitreenin tuottaman endorfiinin positiiviseen vaikutukseen. Se mikä toimii jollain ei välttämättä toimi kaikilla. Mulle hiit-treeni (sopivassa määrin) on yksi itseni rakastamisen keinoista.

Itsemyötätunto. Parasta itsensä rakastamisen harjoittamista on harjoittaa itsemyötätuntoa. Miksemme olisi itseämme kohtaan yhtä lempeitä kuin muita ihmisiä kohtaan? Miksemme antaisi itsellemme anteeksi sen sijaan, että ruoskisimme itseämme koko ajan parempaan ja parempaan suoritukseen?

Juhlista saavutuksia. Oli ne sitten pieniä tai isoja, niin muista heittää ainakin virtuaalisesti kannat kattoon ja tuuleta. Sä olet sen ansainnut! Jotkut juhlistavat jopa epäonnistumisiakin, sillä ilman epäonnistuimisia emme oppisi, eikös?

Kirjat. Rakastan niin äänikirjoja kuin kirjojakin. Itse pääsen paremmin rentoutumaan kirjan kanssa, sillä siinä tuo kirjan tuntemus käsissä ja tuoksu sivujen välissä tekee niin paljon. Silti tätä nykyä tulee kuunneltua enemmän äänikirjoja. Mulla on mökillä ihanat Pancolit kirjoina ja ne ajattelin tänä vuonna lukaista uudelleen läpi.

Luonto. Tämä ei tarvitse sanoja, mutta tänä aamuna, kun kävin koiran kanssa metsälenkillä mietin, että kuinka paljon se voimaannuttaa, kun käy luonnossa heti aamusta. Aamukaste tuoksui ihanalle ja tuulikaan ei ollut kylmä.

Meditointi. Tiedän tiedän, tästä olen jauhanut viime aikoina paljonkin. Mutta kun se on niin ihanaa ja rauhoittavaa kaiken härdellin keskellä. Jos ette ole vielä kokeilleet, niin suosittelen!

Negatiivisuus. Anna sijaa myös epämiellyttäville tunteille ja ajatuksille, mutta siirrä ne hellästi takavasemmalle käsiteltyäsi ne. Myönteistä elämänasennetta voi harjoittaa ja sitä kannattaa harjoittaa – se tekee hyvinvoinnillesi ihmeitä!

O’ou…tuliko mokattua? Ei se haittaa, muutkin mokaa. Aika usein pelkäämme mokaavamme. Itselleen kun osaa nauraa niin siitäkin selvitään. Ei elämää kannata ottaa liian vakavasti!

Puutarhanhoito. On todettu, että sormien multaan upottaminen on mieltä rauhoittavaa. Mä olen saanut tästä kokemusta vasta parin vuoden ajan, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin tulla töistä kotiin, vaihtaa kotivaatteet ja heittää ruusukuvioiset puutarhahanskat vähäksi aikaa käteen. P-kirjaimesta olisi keksinyt vaikka kuinka monta asiaa…pilates, positiivisuus jne.

Quality time.  Niin oman itsensä kanssa, ihan hissuksiin kuin sen puolison tai ystävien kanssa. Olenkin kertonut opetelleeni nauttimaan omasta seurastani vasta lasten saamisen jälkeen. Siihen asti tuli laskettua minuutteja siihen kuin mies/lapset palaa kotiin. Nykyään ei tuota lainkaan ongelmia viettää aikaa itsekseen. Kaipaan sitä yllättävän usein.

Riitän tällaisena kuin olen. Me ollaan kaikki just ihania omina itsenämme. Kenenkään ei pitäisi edes kyseenalaistaa sitä. Nykyajan meininki on hurjaa, sillä osaltaanhan some saa monet meistä tuntemaan riittämättömyyttä. Mutta muistetaanhan, että kenenkään elämä ei ole kiiltokuvaelämää todellisuudessa.

Syöminen. Monipuolinen, ravintorikas ruoka on mun elämäni sulostuttaja. Siinä missä nautin myös aina silloin tällöin epäterveellisistäkin herkuista. Vain mä itse päätän mitä suustani alas laitan. Ja kyllä se vain niin on, että olen mitä syön. (toim. huom. tällä hetkellä käsi hamuaa nacho-pussia ja hummusdippiä…pitänee kohta tehdä iltaruokaa ;)).

Terveystarkastukset. Olen yleensä ollut se potilas, joka menee vasta pää kainalossa lääkäriin. Onneksi töiden kautta meillä on kolmen vuoden välein terveystarkastukset verikokeineen päivineen.

Uni. Iän myötä sitä haluaa helliä itseään hyvillä yöunilla. Hyvien yöunien merkitys korostuu entisestään. Itse tarvitsen tällä hetkellä vähintään 7-8 tuntia unta ja keskimäärin sen verran yössä tuleekin nukuttua.

Venyttely. Mikä siinä onkaan, että venyttely aina jää. Venyttelen sitten illalla. Juu, näin on! 😀 Harvemmin muistan venytellä ”sit illalla”. Sen takia olen ottanut tavaksi venytellä heti esimerkiksi juoksulenkin jälkeen. Joskus omistan yhden illan venyttelylle ja venyttelen pitkin iltaa telkkarin äärellä.

Water. Vesi vanhin voitehista. Pitää ihon kirkkaana, puhtaana ja raikkaana. Sisäisesti nautin noin kahdesta kolmeen litraan vettä päivässä. Joskus join aamuisin sitruunavettä, mutta se jäi. Nyt juon tyhjään vatsaan ison lasillisen ilman sitruunaa. Työpöydällä mulla on puolen litran vesilasi, jota täytän päivän mittaan.

X-hypyt. Ja hassuttelu. Mä pompin lasten kanssa usein trampalla. Tehdään vuorotellen x-hyppyjä ja he, ketkä osaavat heittävät voltteja. Elämän yksi ihanuus on se, että osaa välillä taantua sinne jonnekin lapsuusajan huolettomuuteen. Nauttia siitä ja olla hyvillä mielin vähän hassu.

Yin-jooga. Löysin yin-joogan ihanuuden vasta viime vuonna. Olen luonnostani todella kankea, joten sen lisäksi että yin-jooga ravitsee sielua, ravitsee se myös sidekudoksia, lihaksia ja ihan jokaista soluani.

Zen. Elämässä välillä tyrskyää ja myrskyää. Mikäli itseään lietsoo kauhuskenaarioilla, joutuu helposti entistä enemmän solmuun. Koska me emme tiedä tulevasta, emmekä voi elää menneisyyttä uudelleen, niin myrskyn silmässä keskityn usein ajattelemaan vain sitä hetkeä. Olemaan aivan zen ja rauhoittamaan itseäni lukuisin eri keinoin. Hengitys nyt ensimmäisenä keinona.

Åbo. Ehkä vähän kaukaa haettu, mutta pieni irtiotto tekee hyvää. Vaikka en niinkään laivaihmisiä ollut joskus muinoin, niin nykyään tykkään käydä laivalla. Kotihiirelle riittää ihan 24 tunnin risteily. Pieni maisemanvaihdos auttaa aina.

Ö-mappi – mappi öö. Jotkut asiat on syytä mapittaa mappi ööhön oman jaksamisen vuoksi. Ihmiset antavat nykypäivänä oman pahan olonsa helposti näkyä ja kuulua. Usein se navigoituu ihan väärään osoitteeseen. Mä olen oppinut vuosien varrella ottamaan ö-mapin käyttöön, silloin kuin sille on tarve. Harvoin tulee mapitettavia, mutta esimerkkinä nyt yksi kommentti (kiitos siitä), jonka sain eiliseen postaukseen hyvinkin tutusta osoitteesta.  Ei, meidän lapsista ei tule uusavuttomia, vaikka voileivän silloin tällöin voitelenkin ja kiitos, mun ja punapartasängen suhde voi hyvin, vaikka sen julkisesti sanonkin ääneen 😀 Joskus tietyt asiat osuu joitain ihmisiä arkaan paikkaan. Vastapalloon voi tulla välillä, mutta jos ei se vastapallotus ole rakentavasti tehty, niin sitä varten on mappi ö. Joka muuten meni just kiinni 😉

Äänetön. Puhelin on välillä hyvä laittaa äänettömälle. Mä laitan puhelimen viimeistään ysin aikaan illalla äänettömälle, mutta usein myös silloin kun meditoin tai keskityn kirjoittamiseen. Välillä on hyvä olla offline!

Hei, tällaisia maanantai-iltaan! Oliko siellä tuttuja juttuja teille, millä pidätte itsestänne huolta? Nyt se iltaruoka tulille ja sitten on vielä pakko päästä vähän pihalle. Kesäkesäkesä – mikä oliskaan ihanampaa aikaa panostaa omaan hyvinvointiin? ♥

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,


keskiviikko 20. toukokuun 2020

5 x läsnäoloharjoitus

5

HEIPPA IHANAT!

Harjoitatteko te tietoisesti läsnäoloa? Pilateksessa ja joogassa tulee keskityttyä hetkeen ja hengittelyyn, mutta sen lisäksi huomaan päivittäin tekeväni ainakin pari erilaista läsnäoloharjoitusta. Alkuun itseäni piti muistutella tekemään näitä. Nyt harjoitukset tulevat selkärangasta. Million ja missä vain. Ajattelin jakaa teille mun viisi eniten käyttämääni harjoitusta.

Viiden minuutin mindfulness-harjoitus
Valitse rauhallinen paikka, jossa ei ole häiriötekijöitä. Istu mukavassa asennossa tai vaihtoehtoisesti voit maata, jos se tuntuu paremmalta. Sulje silmäsi tai anna katseesi laskea alas. Keskity hengittämiseen. Aloita tunnustelemalla, miltä ilma tuntuu suussasi tai nenässäsi sisäänhengitettäessä. Tuntuuko se kylmältä, lämpimältä? Huomaa rintakehän ja vatsan nouseminen tai laskeminen sisään- ja uloshengitettäessä. Älä pakota hengitystä, vaan anna sen virrata luonnollisesti.

Jatka tätä viiden minuutin ajan ja vähitellen pidennä aikaa. Ajatuksia tulee mieleesi tämä tästä. Tiedosta ne (become mindful!) ja siirrä ne hellästi syrjään keskittyen jälleen hengitykseesi. Pidä huoli, että leukaperäsi ovat rennot ja että silmien ympärystä on levollinen.

Mä pyrin tekemään tämän viiden minuutin harjoituksen päivittäin. Jos herään ennen herätyskelloa, niin teen tämän sängyssä. Aluksi ajatukset juoksivat ravihevosen lailla, mutta tuntuu, että mitä enemmän harjoitusta teen, niin kerta kerralla pystyn keskittymään paremmin hengitykseen.

Neliöhengitys
Toinen hengitysharjoitus, jota teen vaihtelevan ajan (minuutista jopa viiteen) on neliöhengitys. Muistan äidin ollessa saattohoitovaiheessa heränneeni joka ikinen aamu norsu rinnan päällä. Ahdisti niin, että pelkäsin opiskeluaikaisen paniikkihäiriön palaavan. Jotta pääsin päivän alkuun istuin ihan ensiksi sohvalle hengittelemään.

Kuvittele mielessäsi neliö. Hengitä ensimmäisen sivun ajan neljään laskiessa sisään. Siirry toiselle sivulle ja pidätä hengitystä neljään laskiessasi. Kolmannen sivun aikana hengitä ulos neljään laskiessasi ja neljännen sivun aikana pidätä hengitystä taas neljään laskiessasi. Jatka neliöhengittämistä 2-5 minuutin ajan.

Teen tätä usein myös miniharjoituksena liikennevaloissa, jos huomaan kesken kiireisen päivän käyvän ylikierroksilla. Silloin en kyllä bruukkaa sulkea silmiäni 😉

Tietoinen syöminen
Mä katson välillä syödessäni puhelinta tai kannettavaa, myönnän sen. Kirjojakin tulee luettua. Mutta useimmiten olen katsomatta tai lukematta mitään. Ruokailusta saa niin paljon enemmän irti keskittymällä makuihin ja ruoan tuntemiseen suussa.

Tietoisen syömisen harjoitukselle muu perhe vähän hihitteli. Niin kuin he tuppaavat vähän hihittelemään kaikille mun ”hihhulijutuille” 😉 Läsnäoloharjoituksista on hihhulius kaukana! Annoin rusinan jokaisen käteen. Tutkimme rusinan muotoja ja siltä miltä se tuntuu suussa. Ennen pureskelua mietin eri makuja, mitä rusinasta tuli. Miltä rusinan sisus tuntui pureskelun jälkeen. Ja lopulta rusinan nieltyäni sitä, miten rusinan jälkimaku ja tuntuma viipyili suussa.

Tämänhän voi suorittaa millä tahansa ruoalla, esimerkiksi pähkinöillä tai viinirypäleillä. Ja hei jos teitäkin vähän hymyilyttää, niin kokeilkaa. Liian usein sitä tulee kiireessä hotkaistua ruoka, jolloin läsnäolo loistaa läsnäolollaan.

Ympäristön huomioimisharjoitus
Katso ikkunasta ulos tai pysähdy luonnon keskelle. Mitä näet? Mitä väreä näet? Näetkö lainalaisuuksia muodoissa? Liikkuuko näkökentässäsi jokin? Yritä löytää viisi asiaa näkemästäsi, joihin et kiireen keskellä kiinnittäisi huomiotasi. Kiinnitä huomiosi yksityiskohtiin. Mikäli olet ulkona luonnossa, niin mitä kuulet? Mitä tuoksuja tuoksutat?

Kun huomaan toimistolla käyväni ylikierroksilla tai kaipaavani hetken hengähdystä teen parin minuutin havainnointimatkan ympäristöön. Tämänkin harjoituksen aikana aluksi mieleen tulivat työjutut, mutta annan niiden tulla ja heti kun huomaan ajattelevani muuta kuin näkemääni näkyä, siirrän huomioni takaisin luonnon pariin. Miten puut heiluvat tuulessa? Miten valo ja varjo leikkii keskenään?

Kynttilämeditaatio
Vuosikausia sitten, kun luin eräällä tavalla elämäni mullistaneen Munkki, joka möi Ferrarinsa -kirjan, tein pitkään siitä opittua meditaatioharjoitusta. Tuijottelin kukkaa, esimerkiksi ruusua havainnoiden sen pienimmänkin osan terälehdistä alkaen. Jossain vaiheessa törmäsin vähän samankaltaiseen harjoitukseen.

Kynttilänliekki edustaa mulle elämää. Osaltaan se edustaa harjoituksen aikana mulle minua itseäni. Kuinka se välillä kyyristelee ja sitten pelmahtaa taas täyteen liekkiin. Pieni tuulenvire saa sen joskus melkein sammumaan. Mutta liekki ei silti sammu. Hetken päästä se on taas täydessä loistossaan.

Alkuun laitoin ajastimen soimaan viiden minuutin päähän, mutta nyt teen harjoituksen sen pituisena kuin kulloinkin sopivalta tuntuu. Ihan lyhyestäkin saan sen syödyn, mitä tavoittelen. Sykkeeni rauhoittuu, mieleni rauhoittuu.

Maailma on täynnä läsnäoloharjoituksia. Yllä ne viisi, joita mä käytän eniten. On ollut ihana huomata tietoisen läsnäolon kehitys; se on ikäänkuin lihas, joka kasvaa vain treenaamalla. Meditaatio ja hengitysharjoitukset (kuten myös oksitosiininkin lisääminen esimerkiksi nauramalla) vaikuttavat myönteisesti tuohon meidän stressitasojen kannalta tärkeimpään hermoon eli vagushermoon. Vagushermon helliminen on palautumisen kannalta yksi mun elämäni missio. Kiireistä, aika ajoin kuormittavaa elämää tulee tasapainottaa palauttavalla ja eheyttävällä toiminnalla.

Ja hei, eikä aina tarvitse odottaa siihen asti, että kuormittavuus ja palautuminen ovat totaalisen epäbalanssissa. Itse aloitin aikoinaan hengitysharjoitukset tilanteessa, jossa olin aika solmussa.  Nykypäivinä näitä tulee tehtyä ennalta ehkäisevinä ja hyvinvointia ylläpitävinä toimenpiteinä. Se, että tuntee itsensä nyt hyvinvoivaksi ei ole este sille, etteikö voisi voida vielä paremmin ♥

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »