HYSSYNHÄMYISTÄ PERJANTAI-ILTAA IHANAT!
Perjantaitunnelmia, tällä kertaa ilman ruokaa 🙂 Tiedän toistavani itseäni, kun sanon, että aika menee aivan järjetöntä vauhtia.
Tällä viikolla on tapahtunut paljon kivoja asioita. Asioita on saatu maaliin ja uusia asioita on aloitettu. Tänä perjantaina tunnen ihan älytöntä kiitollisuutta varsinkin siitä, että olen vihdosta viimein päässyt tilaan, jossa pystyn tekemään näitä mun kahta rakasta työtäni ilman, että jompikumpi kärsisi. Elämänhallinnan palaset ovat loksahtaneet paikoilleen.
Oli aikoja, että koin etten ehdi tekemään kumpaakaan sillä intensiteetillä kuin haluaisin. Nyt tuntuu, että olen vihdosta viimein osannut järjestää aikani niin, että molemmille liikenee se aika kuin ne tarvitsevat. Ja hei hyvä niin, kummastakaan työstä en ole valmis luopumaan. Nää on mulle ihan tosi rakkaita molemmat enkä pystyisi kuvittelemaan elämääni ilman toista. Se, että molemmat työt ovat täysin erilaisia tekee niistä mielenkiintoisia. Molemmissa saan toteuttaa itseäni, mutta siinä toisessa rajallisesti. Molemmissa olen tavallaan oman itseni herra ja pystyn vaikuttamaan asioihin.
Kumpikin työ on sellaisia, että saan olla tekemisissä huipputyyppien kanssa. Ihmissuhteet on tutkitusti kukoistuksen ja hyvinvoinnin tärkein palikka. Allekirjoitan tuon täysin. Vaikka tässä blogityössä työkaverit ovat usein puhelimen tai sähköpostin päässä, niin jotenkin ollaan näiden vuosien varrella lähennytty hirmuisesti. Yhtä hyvin läppä lentää heidän kanssaan kuin tuossa mun toisessa työssä kahvipöydän ympärillä.
Viikon varrelle mahtui myös monen monta erittäin antoisaa ja ihanaa keskustelua IG storyn puolella somesta ja sen tuomista paineista, mutta myös monesta muusta elämän osa-alueesta. Mulle tuo IG storeilu, kuten muukin someilu on osa tätä blogityötä ja myös sellainen osa, josta nautin ihan älyttömästi. Se on toisaalta taas sellainen osa työtä, joka ei tunnu lainkaan työltä. Sillä se antaa niin paljon.
Tällä viikolla en ole nauttinut pelkästään vain näistä mun töistä, vaan myös siitä, että jotenkin myös arki-iltojen balanssi on löytänyt uomansa. Töiden jälkeen ehtii tekemään vaikka mitä. Ollaan ehditty pelailemaan perheen kesken, mutta viettämään laatuaikaa myös miehen kanssa. Olen nauttinut omasta seurastani ja nauraa räkättänyt myös porukassa. Aikaa on löytynyt löffäilyyn ja taas toisaalta urheilutuntejakin on tullut tälle viikolle reilut viisi. Koirakin on saanut hellyyttä.
Olisikohan nyt kuulkaa niin, että tämäkin on taas niitä iän myötä tuomia plussapuolia? Että osaa hallita elämäänsä paremmin. Ilman turhia kiristyksiä tai suorittamisia. Ilman turhaa kiireestä vouhottamista tai täydellisyyteen kurkottelua. Oli miten oli, niin jatkukoon mun puolesta näin 🙂
Nyt leppoisan viikonlopun viettoon. Tapparan peliä ja koiran ulkoilutusta seuraavaksi. Sekä guuglaamista siitä, miten himskatissa nuo tulppaanit saa kestämään. Olen ostanut tällä viikolla kolme tulppaanikimppua. Yksi meni päivässä ja kaksi kimppua ovat kestäneet pari päivää kumpainenkin. Tulppaanit aukeavat samantien, kun ne maljakkoon laitan ja varret löpsyyntyvät kellertäviksi. Vaikka elämä muuten on balanssissa, niin ei kaikki silti ihan täydellistä voi olla 🙂
IHANAA VIIKONLOPPUA,
Maailmassa on miljoona arkiruokavinkkiä, tässä alla yksi niistä. Tämän voisi tehdä ihan uunipellilläkin, mutta tein kahdessa eri vuoassa, sillä lohesta (pestosta) tulee niin paljon nestettä, että en halunnut perunoiden lilluvan siinä.
Vuodenvaihteen jälkeen ollaan taas petrattu salaattien kanssa ja joka aterialle pyrimme sellaisen tekemään. Ja itse asiassa aika moni ateria korvataankin tänä päivänä ruokaisalla salaatilla. Lohen kanssa tein viinirypälefetasalaatin, sillä mä veikkaan, että persimonfetasalaatti tulee jo pian muulla perheellä korvista ulos. Vaikka itse sitä kovin mielellään päivästä toiseen söisinkin 🙂
