keskiviikko 28. lokakuun 2020

Asioita, joita tulee lykättyä…

4

…mutta joiden tekemisestä saa ihan mielettömästi hyvää mieltä!

MOIKKAMOI!

En tiedä teistä, mutta vaikka olisin kuinka tehokas, niin silti on asioita, joita lykkään. Mutta joiden tekemisestä tulee ihan jäätävän hyvä mieli ja osaltaan sellainenkin, että miksi ihmeessä ei tehty tätäkin aiemmin. Tässä mun top 5 näistä asioista.

Vakuutusten kilpailuttaminen

Ihan hävettää myöntää, mutta ei olla kilpailutettu vakuutuksia viimeiseen 18 vuoteen. Kyllä luitte oikein, kahdeksaantoista vuoteen. Sillä mä luulin, että meillä on hyvät ja kilpailukykyiset hinnat laadukkailla sisällöillä. Oltiinhan me nivoutettu ne vähän niin kuin pakettitarjoukseen firman vakuutusten kanssa. ”Vähän niin kuin”. Viime viikolla otettiin vakuutukset työn alle ja yhtenä päivänä meillä oli palaverit kolmen vakuutusyhtiön kanssa.

Loppupeleissä säästöä tuli 47%. Se tekee vuodessa sen verran säästöä, että saataisiin kolmelle perheen jäsenelle menopaluulennot Losiin. Tai kaikille kausikortit Pyhälle. Vakuutusten ehdotkin osaltaan hieman jopa paranivat. Ei pidä jossitella, mutta oliskohan pitänyt tehdä asialle jotain hieman aiemmin? 🙂

Sanomattakin selvää, että vakuutusten kilpailuttaminen ei olisi huono idea myös yritysvakuutusten osalta…

Kirjastokirjojen palauttaminen

Tämä on mulle niin vaikeaa. Sen takia nykyään välillä jopa välttelen lainauksia. Varsinkin vip-lainauksia, sillä en halua antaa muiden odottaa varauksiaan tai maksaa myöhästymismaksuja. Mulla on työmatkan varrella kirjasto eli pieni poikkaisu työmatkaan ei olisi edes paha. Yleensä käyn tuossa kaupassakin, jos ruokakaupassa on tarve käydä kotimatkalla.

Laskujen maksaminen

Tästä ollaan puhuttu aiemminkin. Säästän aina pumaskan laskuja (kyllä, mulle tulee ihan jäätävä määrä paperisia laskuja) ja maksan kerran, max pari kertaa kuussa. Mutta täytyy sanoa, että kun olen tuon projektin saanut tehtyä, niin että olo on kevyt. Niin on kyllä pankkitilikin ;D

Gynellä käynti 

Eihän se mitään mukavaa ole, siitä ei pääse mihinkään. Mutta kyllä oman hyvinvointinsa takia sitä pitäisi käydä tsekkaamassa tilanne parin vuoden välein.

Hammaslääkärissä käynti

No vähän sama kuin edellinen. Mä oon nyt viime vuodet käynyt hammastarkastuksessa kerran vuodessa. Ihan vain, koska saan kutsun. Muuten en muistaisi/ehtisi kenties varaamaan aikaa. Ja eikä kyse todellakaan ole siitä, ettei ehtisi, vaan pikemminkin priorisoimisesta.

Onks teillä mitään vastaavia vai kuulutteko niihin, että kaikki on tip top ja hommat hoidossa? 🙂

TUNNELMALLISTA KESKIVIIKKOILTAA TOIVOTELLEN,


tiistai 27. lokakuun 2020

Helppo ja herkullinen kurpitsapiirakka

6

HEI HUOMENTA!

Huihaihalloween…vietättekö te Halloweenia? Meillä sitä ei ole juuri vietetty sen jälkeen, kun lapset lakkasivat käymästä koulujen Halloween-juhlissa. Lasten ollessa pienempiä mies osti molemmille kurpitsat ja kaiversi ne. Teki silmän aukot ja suut. Kurpitsojen sisään laitettiin aina kynttilät ja ne valaisivat ulkona pimeää lokakuuta. Joinain vuosina jouduttiin kaivertamaan (mä muuten sanon aina ärsyttävästi carve, koska en ole keksinyt tuolle suomenkielistä sanaa ja tuo kaiverruskin kuulostaa siltä, että se ei ole oikein sanottu…mitä niille kurpitsoille oikein tehdään? :D) toisetkin kurpitsat, kun ekat ehti mädäntyä ulkona märässä. Meidän kurpitsoilla oli aina nimetkin: Diina ja Danna ♥

Parina vuonna tein kurpitsan sisälmyksistä kurpitsapiirakkaa, mutta nyt huomasin kaupassa eurolla 425 gramman säilykepurkin tuota herkkua ja hei pakkohan tarjoukseen oli tarttua. Kanadassa vietettiin Thanksgivingiä lokakuussa ja siten lokakuu kului kokolailla kurpitsapiirakkaa syöden. Ensin Thanksgivingin jälkkärinä ja sitten Halloweenina. Siellä me syötiin kurpitsapiirakkaa aina vaniljajäden kanssa, mutta monet vissiin suosii kermavaahtoa tämän herkun kanssa. Se mulla on vielä kokeilematta. Mä tykkään kurpitsapiirakasta, joka ei ole liian makea, vaan enemmänkin mausteinen. Jätski on sitten sen makeutta tuova lisämauste tähän herkkuun.

Helppo kurpitsapiirakka

Pohja
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1 rkl (raakaruoko)sokeria
kylmää vettä

Täyte
425 g kurpitsasosetta
2 kananmunaa
1 rkl maissijauhoja
1 dl maitoa
1 dl (raakaruoko)sokeria
0,5 rkl kanelia
0,5 rkl kardemummaa
0,5 rkl inkivääriä
1 tl muskottipähkinää
1 tl neilikkaa

-nypi voi, jauhot, suola ja sokeri keskenään
-lisää pikkuhiljaa kylmää vettä, kunnes taikina on helposti käsiteltävissä
-laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi
-kaulitse se pyöreäksi ja aseta voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
(jos haluat korkeamman piirakan, niin käytä esim 20 cm vuokaa)
-sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada piirakkapohjan päälle
-paista 225 asteessa 10 minuuttia, laske uunin lämpö 175 asteeseen ja jatka paistamista noin 40 minuuttia
-anna jäähtyä kunnolla
-nauti vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa

Semmotteisia herkkuja tiistaiaamuun.  Aamuun, jolloin sade ripsottelee ikkunaan ja edessä on kotitoimistopäivä. Taidan laittaa diffuuseriin jotain (jouluisen) mausteista tuoksua, keittää vielä yhden kupin kahvia ja kerrata coachingkyssäreitä ennen aamupäivän vertaiscoachingeja. Takaraivossa siintää pieni visio siitä, mihin sen yhden ylijääneen tapettirullan laitan. Saas nähdä, josko tänä iltana taas vaihteeksi tapetoitaisiin 😉 Hei toivottavasti sielläkin on viikko alkanut mukavasti ♥

TIISTAITERKUIN,


sunnuntai 25. lokakuun 2020

Sunnuntai-illan suloinen salaatti

2

HEPSKUKKUU!

Olenko ainoa, kenen mielestä tämä päivä on tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi? Hyvällä tavalla tosin 🙂 Nyt täytyy pysyä vielä hetki hereillä ennen nukkumaanmenoa, joten päätin tulla pikaisesti jakamaan teille mun yhden syksyisen salaattisuosikkini. Koska rakastan persimoneja,  laitan likipitäen jokaiseen salaattiin, jonka tällä hetkellä valmistan.

Parhaimmillaan persimon on ihanan mehukas ja pehmeä. Vähän ruskeaa pilkkua itseensä ottanut. Silloin sen makeus on niin ylitsepääsemättömän ihanaa, että se menee varsinkin feta- tai sinihomejuuston kanssa sellaisenaankin. Tänään meillä syötiin persimonia superhyvässä salaatissa, jossa persimonin lisäksi löytyi sinihomejuustoa.

Persimon-sinihomejuustosalaatti

salaattia
puolikas kurkku
2 dl keitettyä kvinoaa (käytin valmiskvinoaa)
1 mehukas persimon
1 pieni punasipuli
pieni pala sinihomejuustoa murusteltuna
pannulla paahdettuja cashewpähkinöitä
pellavansiemeniä
oliiviöljyä

-pilko salaatti ja kurkku, lisää tarjoiluvadille
-lisää myös keitetty kvinoa ja pienistelty punasipuli
-pilko persimon pieneksi ja murustele pieni kulma sinihomejuustosta, lisää nämä salaattiin
-paahda kuumalla pannulla pähkinöitä ja koristele niillä sekä pellavansiemenillä salaatti
-lorauta päälle oliiviöljyä, laita kynttilät palamaan ja nauti

Kuitattiin tällä miehen ja mun iltaruoka, lapsille haettiin subit matkalla kaupungilta kotiin. Käytiin katsomassa valoshow Tammerkosken rannassa ja olihan se taas upea. Sitä huomaa näinä poikkeusaikoina nauttivansa kaikesta vähänkin normaalista poikkeavasta toiminnasta. Ilo tulee revittyä paljon pienemmästä kuin aiemmin. Ehkä se kuulkaas on tietyllä tapaa ihan hyvä, ettei se lentolippu polttele takataskussa. Arvostaa taas paljon enemmän sitä, mitä meiltä täältä läheltä löytyy ♥

KAUNIITA UNIA (joko saa mennä nukkumaan?) &
IHANAA ALKAVAA VIIKKOA,


lauantai 24. lokakuun 2020

Kodikkaampi ruokahuone

16

HEISSUN!

Tiedättekö mikä on ihanaa? Itsensä haastaminen. Meillä kaikilla on se joku juttu, missä voidaan haastaa itseämme. Olkoon se jollain ruoanlaittoon liittyvä haaste, toisella liikuntaan liittyvä haaste. Jollain joku muu. Tavoite, jonka saavuttamisen jälkeen tuntuu niin himskatin hyvältä. Mulle tuo ruokailuhuoneen tapetointi oli osaltaan sellainen. Äiskän kanssa tapetoin viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, joten lähdin ns. rookiena liikkeelle. Kohdistustapetin kanssa ja vielä sellaiselta seinältä, jossa oli jos jonkinlaisia kimurantteja haasteita. Ja hei täytyy myöntää, että eka vuota meni seinälle ja sieltä pois sen sata kertaa. Kirosin vanhan talon nurkat ja sen, että vatupassi on mökillä. Mutta en antanut periksi, vaan laskin perfektionismitasoani ja päätin, että jos se kelpaa itselle, se riitää.

Viiden tunnin urakan jälkeen (välissä tein vähän töitä ;)) olin aivan venttikooli, mutta myös aivan älyttömän onneissani. Mä tein sen! Koko huone heräsi eloon. Tuo ruokahuone on meillä ollut se pimein huone, vaikka siellä ikkuna onkin. Mutta nyt tuo kaunis valkokuvioinen tapetti herätti huoneen loistoon. Ja hei, vihdoin sain sisustukseen sitä tämän 60-luvulla rakennetun kodin henkeen sopivaa ilmettä, kodikkuudesta tinkimättä.

Keittiöönpäin oleva seinä jäi vielä tapetoimatta ja alunperin mietittiin, että sitä ei tapetoida. Mutta päätettiin hakea vielä yksi rulla tapettia, sillä haluamme sittenkin tuon seinän tapetoitavan. Vaikka sen nykyinen maalisävy meneekin ihan nappiin tapetin kanssa, niin huoneesta tulee yhtenäisempi niin, että kaikki seinät on tapetoitu.

Pidemmittä puheitta kohti tapettikauppaa. Viikonloppu, jolle ei pitänyt olla mitään ohjelmaa saikin yhtäkkiä täytettä. Esikoinen esitti aamupalapöydässä toiveen korealaisesta kanasta iltaruoaksi, joten täytynee suunnata myös jonkun ison ruokakaupan hyllyjen väliin, josta löytyy tuohon iltaruokaan puuttuvat aineet. Lisäksi tää remppainnostus sai mut suunnittelemaan parin huonekalun maalausta. Ja mies vihjasi siitä, että josko käytäisiin illalla katsomatta Tammerkosken valoshowta. Koirakin pitäisi pestä ja ja ja…mutta ei ressiä hei, se on viikonloppu nyt 🙂

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT! ♥

 


keskiviikko 21. lokakuun 2020

Teinin huoneessa

10

HEISSUN!

Voihan ihana lumen tuoma valkeus…joka tosin tässä työpäivän aikana katosi ja nyt ropisee ikkunaan. Meillä kotona oli aamulla vai aavistus lunta maassa, mutta täällä töissä oli ihan winter wonderland 🙂

Sain toiveen vilauttaa esikoisen huonetta rymsteerauksen jälkeen, joten nyt muutamia kuvia sieltä. Kun mä olin 15-vuotias, niin maalasin huoneeni seinät kaappeja myöten vaaleanpunaiseksi. Juurikin tuon samaisen huoneen, jossa nykyään esikoisen huone sijaitsee. Esikoisen huone on vähän värittömämpi kuin omani aikoinaan ja hällekin ehdotin tapettia tapettikuumeessani. Mutta ei kuulemma, harmaata maalia voidaan laittaa, jos jotain. Pääasia, että huone on omannäköinen 🙂

Meillä ei aiemmin esikoisen huoneessa ollut televisiota, mutta nyt sellaisen halusi, joten jätimme meidän vanhan telkkarin hänelle. Siinä missä eilen kerroin, että me miehen kanssa tykätään loikoilla sängyssä ja katsoa telkkaria, niin ei ole kuulkaa omena kauas puusta pudonnut. Otettiin kokeeksi tuo Disney-kanava ja molemmat lapset ovat innostuneet katselemaan sieltä ohjelmia!

Havahduin yksi päivä siihen, miten toisaalta on tosi haikeaa, ettei lastenhuoneet näytä enää lastenhuoneilta. Vaan mukailee sisustukseltaan sellaista aikuista makua. Toisaalta harmi, mutta taas toisaalta sain tarpeekseni niistä vuosista, kun huoneessa ei pystynyt kävelemään ilman astumista jonkun viheliäästi jalkapohjaan pureutuvan lelun päältä.

Onko teidän teinien huoneissa muuten parisänkyjä? Kun kuulemma kaikilla muilla kavereilla on ja nyt pitäisi sellainen saada 😀 Eiköhän tuo 120 cm sänky riitä nyt yhdellä siihen asti, että muuttaa pois kotoota. Tosin mä muistan ottaneeni kotoa pois muuttaessani oman 120 cm sängyn mukaani eikä mulla ollut todellakaan parisänkyä vielä opiskeluaikoinakaan.

Nyt muutamat työjutut pois alta ja sitten kohti kotia, paistettua lohta ja risottoa. Tänään onkin taas koulua illalla ja täytyy sanoa, että mitä edemmäs opiskelut menevät, niin sitä varmempi olen siitä, että olen oikealla tiellä ♥

TUNNELMALLISTA KESKIVIIKKOILTAA,


« Vanhemmat
Uudemmat »