HEIPPAHEI IHANAT,

siitäkin huolimatta, että saattaa kuulostaa jonkun korvaan tosi tylsältä, niin pakko sanoa, että ihanaa kun saatiin välillä tällainen harmaa sadepäivä! Sorry, mut mä nautin tästä 😀 Ihan oikeasti, mä olen tänään fiilistellyt tulevaa syksyä. Mielessäni kaivanut kynttilät, huovat, taljat sun muut esille. Käpertynyt sohvannurkkaan kuuntelemaan sadetta…ja ihan tosi, salaa haaveillut kausivaloista. Voi olla, että jos tuossa välissä ei olisi ollut ”helle”putkea, niin näin ei olisi. Tällä hetkellä sade tuntuu oikein hyvältä. Luontokin kiittää; silmään on pistänyt kuivuuden kellertämät lehtipuut teiden varsilla.

Herkuttelu. Elämän yksi kohokohdista. Tunnenko siitä syyllisyyttä? En. Onko aina ollut näin? Ei. Eilen uutisia sivusilmällä kuunnellessani olin kuulevinani, että tehdyn tutkimuksen mukaan liki 50% meistä naisista soimaa itseään arjen herkuttelun takia. Tuntevat huonoa omatuntoa siitä, että ovat sortuneet herkkuihin. Voi miksi, miksi? Tulin jotenkin tästä uutisesta surulliseksi. En tiedä miksi. Täytyy myöntää, että mulla oli vielä pari vuotta sitten näin; pienikin lipsuminen arjen ruokavaliossa sai kuluttamaan lenkkaria urakalla. Podin huonoa omatuntoa Mäkkärin drive thru -kaistalle eksymisestä. Kuten olen aiemminkin todennut, niin sitä on vuosien saatossa tullut lempeämmäksi itsellensä. Siinä missä aiemmin herkuttelin viikolla jäisillä marjoilla, rahkoilla sun muilla ns. terveellisillä herkuilla, on nyt vaihtunut herkutteluun herkuilla. Jos siltä tuntuu. Jos tekee mieli jätskiä keskellä viikkoa, niin toki sen itselleni suon. Kunhan ei vedä övereitä. Kohtuus kaikessa ja uskonpa myös siihen, että mitä enemmän itseltään herkkuja kieltää, niin sitä enemmän niitä tekee mieli. Tosin herkuttoman tammikuun puolessa välissä huomasin, että totaalikieltäytyminen auttoi katkaisemaan joulun jälkeisen päälle jääneen mässyputken. Nyt kun palattiin takaisin arkeen, niin huomaan että terveellinen kotiruoka ja säännölliset ruoka-ajat ovat ne, jotka pitävät herkutteluhimon kurissa. Joten mä olen sitä mieltä, että niin kauan kuin herkuttelu ei ole ainoa tapa saada mielihyvää, niin se on ok. Myös viikolla. Useimmiten kuitenkin se on juoksulenkki se, josta saa enemmän kiksejä kuin suklaakakun palasesta. Harmillista oli kuulla, että tutkimuksen mukaan nämä liki 50% aikuisista naisista tuntee elämänlaatunsa kärsivän viikolla tapahtuvan herkuttelun ja siitä johtuvan morkkiksen myötä. Voi, elämä on aivan liian lyhyt tällaiseen. Elämästä kuuluu nauttia 🙂

Muistaakseni oli samaiset uutiset, jossa puhuttiin lasten karkkipäivästä ja siitä, olisiko kuitenkin parempi sallia lapsille herkkuja myös viikolla kuin kieltää herkut viikolla kokonaan. Vaikea kysymys. Meillä on aiemmin ollut melko tiukat karkkipäivät (siis yksi karkkipäivä viikossa, kahdella tytöllä ;), mutta kesällä karkkipäivistä vähän lipsuttiin. Eilisissä uutisissa viitattiin myös siihen, kuinka paljon kiellot vaikuttavat negatiivisesti lapseen. Silti mä olen sitä mieltä, että rajansa kaikella. Ei ne lapset voi pellossa elää, vaan tarvitsevat joskus jopa niitä kieltoja ja rajoituksia. Auktoriteetin, joka opettaa mikä on oikein ja mikä väärin. Vanhemman, joka huolehtii terveysasioista, silloin kun lapsi on vielä niin pikkuinen ettei sitä itse osaa tehdä.

Lähti vähän sivuraiteille tuo alkuperäinen herkutteluaihe, mutta palataan taas ruotuun. Mulle herkuttelu makealla ei ole niin välttämätöntä, mutta hyvää suolaista herkkua kaipaan usein. Enkä nyt puhu pizzasta tai sipseistä. Vaan uusista ruokakokemuksista. Niistä ruoista, joita ei lasketa kotiruoaksi, mutta ei roskaruoaksikaan. Kävin eilen ystävän kanssa syömässä ja piipahdimme Nomuun, japanilaiseen ravintolaan Stockan takana. Lämpimät suositukset ko.paikalle. Aivan tajuttoman ihana miljöö ja ruoka oli kyllä taivaallista. Hetken aikaa tuo ihana aasialainen ystäväni epäili, että näinköhän saadaan hyvää japanilaista ruokaa, kun kokki näytti perisuomalaiselta 😉 Mutta hei, kun tuolta Aasiasta kotoisin oleva kaunokainen kehuu ruokaa autenttisen makuiseksi, niin believe you in me…sitä se olikin. Nams. Mulle, autoilijana herkullinen mocktail ja ystävälleni taivaallinen cocktail. Tuonne täytyy päästä uudemman kerran ja kameran kera. Tai no, olihan se kamerakin eilen mukana, mutta pieni rookievirhe; muistikortti oli jäänyt kiinni tietokoneeseen :p

Eilisen herkutteluhetken jälkeen voin hyvillä mielin sanoa, että herkutelkaa hyvät ihmiset! Kohtuudella. Näin äitinä sitä tuntee niin paljon huonoa omatuntoa erilaisista asioista (ruuhkavuodet, läsnäolon puute, pyykkikasat sun muut), niin mun mielestä on ihan ok sallia itselleni pieni piristys arkeen ilman huonoa omatuntoa. Keksi kahvin kanssa tai pala suklaata. Tai hei jopa lasi punaista hyvän ruoan kanssa. Ei se kuulkaas maailmaa kaada 🙂  Vai mitä mieltä te olette, pilaako herkuttelu arkipäivän? Tuleeko helposti morkkis? Näine ajatuksine keskiviikkoiltaan. Nyt lasten kanssa iltaruokapuuhiin ja sitten lupasin, että leivotaan. Sadepäivän kunniaksi…tosin nyt jo aurinko pilkottaa! Ei ehkä kuvissa näkyvää suolaista suklaapiirakkaa, mutta jotain muuta suklaista…sitten kynttilät palamaan, villasukat jalkaan ja nauttimaan illasta, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Ellei sitä pyykkikasaa ota huomioon. Tosin se varmasti odottaa laittajaansa huomiseenkin asti 😉

KESKIVIIKKOTERKUIN,