HEIPPAHEI IHANAT,
siitäkin huolimatta, että saattaa kuulostaa jonkun korvaan tosi tylsältä, niin pakko sanoa, että ihanaa kun saatiin välillä tällainen harmaa sadepäivä! Sorry, mut mä nautin tästä 😀 Ihan oikeasti, mä olen tänään fiilistellyt tulevaa syksyä. Mielessäni kaivanut kynttilät, huovat, taljat sun muut esille. Käpertynyt sohvannurkkaan kuuntelemaan sadetta…ja ihan tosi, salaa haaveillut kausivaloista. Voi olla, että jos tuossa välissä ei olisi ollut ”helle”putkea, niin näin ei olisi. Tällä hetkellä sade tuntuu oikein hyvältä. Luontokin kiittää; silmään on pistänyt kuivuuden kellertämät lehtipuut teiden varsilla.
Herkuttelu. Elämän yksi kohokohdista. Tunnenko siitä syyllisyyttä? En. Onko aina ollut näin? Ei. Eilen uutisia sivusilmällä kuunnellessani olin kuulevinani, että tehdyn tutkimuksen mukaan liki 50% meistä naisista soimaa itseään arjen herkuttelun takia. Tuntevat huonoa omatuntoa siitä, että ovat sortuneet herkkuihin. Voi miksi, miksi? Tulin jotenkin tästä uutisesta surulliseksi. En tiedä miksi. Täytyy myöntää, että mulla oli vielä pari vuotta sitten näin; pienikin lipsuminen arjen ruokavaliossa sai kuluttamaan lenkkaria urakalla. Podin huonoa omatuntoa Mäkkärin drive thru -kaistalle eksymisestä. Kuten olen aiemminkin todennut, niin sitä on vuosien saatossa tullut lempeämmäksi itsellensä. Siinä missä aiemmin herkuttelin viikolla jäisillä marjoilla, rahkoilla sun muilla ns. terveellisillä herkuilla, on nyt vaihtunut herkutteluun herkuilla. Jos siltä tuntuu. Jos tekee mieli jätskiä keskellä viikkoa, niin toki sen itselleni suon. Kunhan ei vedä övereitä. Kohtuus kaikessa ja uskonpa myös siihen, että mitä enemmän itseltään herkkuja kieltää, niin sitä enemmän niitä tekee mieli. Tosin herkuttoman tammikuun puolessa välissä huomasin, että totaalikieltäytyminen auttoi katkaisemaan joulun jälkeisen päälle jääneen mässyputken. Nyt kun palattiin takaisin arkeen, niin huomaan että terveellinen kotiruoka ja säännölliset ruoka-ajat ovat ne, jotka pitävät herkutteluhimon kurissa. Joten mä olen sitä mieltä, että niin kauan kuin herkuttelu ei ole ainoa tapa saada mielihyvää, niin se on ok. Myös viikolla. Useimmiten kuitenkin se on juoksulenkki se, josta saa enemmän kiksejä kuin suklaakakun palasesta. Harmillista oli kuulla, että tutkimuksen mukaan nämä liki 50% aikuisista naisista tuntee elämänlaatunsa kärsivän viikolla tapahtuvan herkuttelun ja siitä johtuvan morkkiksen myötä. Voi, elämä on aivan liian lyhyt tällaiseen. Elämästä kuuluu nauttia 🙂
Muistaakseni oli samaiset uutiset, jossa puhuttiin lasten karkkipäivästä ja siitä, olisiko kuitenkin parempi sallia lapsille herkkuja myös viikolla kuin kieltää herkut viikolla kokonaan. Vaikea kysymys. Meillä on aiemmin ollut melko tiukat karkkipäivät (siis yksi karkkipäivä viikossa, kahdella tytöllä ;), mutta kesällä karkkipäivistä vähän lipsuttiin. Eilisissä uutisissa viitattiin myös siihen, kuinka paljon kiellot vaikuttavat negatiivisesti lapseen. Silti mä olen sitä mieltä, että rajansa kaikella. Ei ne lapset voi pellossa elää, vaan tarvitsevat joskus jopa niitä kieltoja ja rajoituksia. Auktoriteetin, joka opettaa mikä on oikein ja mikä väärin. Vanhemman, joka huolehtii terveysasioista, silloin kun lapsi on vielä niin pikkuinen ettei sitä itse osaa tehdä.
Lähti vähän sivuraiteille tuo alkuperäinen herkutteluaihe, mutta palataan taas ruotuun. Mulle herkuttelu makealla ei ole niin välttämätöntä, mutta hyvää suolaista herkkua kaipaan usein. Enkä nyt puhu pizzasta tai sipseistä. Vaan uusista ruokakokemuksista. Niistä ruoista, joita ei lasketa kotiruoaksi, mutta ei roskaruoaksikaan. Kävin eilen ystävän kanssa syömässä ja piipahdimme Nomuun, japanilaiseen ravintolaan Stockan takana. Lämpimät suositukset ko.paikalle. Aivan tajuttoman ihana miljöö ja ruoka oli kyllä taivaallista. Hetken aikaa tuo ihana aasialainen ystäväni epäili, että näinköhän saadaan hyvää japanilaista ruokaa, kun kokki näytti perisuomalaiselta 😉 Mutta hei, kun tuolta Aasiasta kotoisin oleva kaunokainen kehuu ruokaa autenttisen makuiseksi, niin believe you in me…sitä se olikin. Nams. Mulle, autoilijana herkullinen mocktail ja ystävälleni taivaallinen cocktail. Tuonne täytyy päästä uudemman kerran ja kameran kera. Tai no, olihan se kamerakin eilen mukana, mutta pieni rookievirhe; muistikortti oli jäänyt kiinni tietokoneeseen :p
Eilisen herkutteluhetken jälkeen voin hyvillä mielin sanoa, että herkutelkaa hyvät ihmiset! Kohtuudella. Näin äitinä sitä tuntee niin paljon huonoa omatuntoa erilaisista asioista (ruuhkavuodet, läsnäolon puute, pyykkikasat sun muut), niin mun mielestä on ihan ok sallia itselleni pieni piristys arkeen ilman huonoa omatuntoa. Keksi kahvin kanssa tai pala suklaata. Tai hei jopa lasi punaista hyvän ruoan kanssa. Ei se kuulkaas maailmaa kaada 🙂 Vai mitä mieltä te olette, pilaako herkuttelu arkipäivän? Tuleeko helposti morkkis? Näine ajatuksine keskiviikkoiltaan. Nyt lasten kanssa iltaruokapuuhiin ja sitten lupasin, että leivotaan. Sadepäivän kunniaksi…tosin nyt jo aurinko pilkottaa! Ei ehkä kuvissa näkyvää suolaista suklaapiirakkaa, mutta jotain muuta suklaista…sitten kynttilät palamaan, villasukat jalkaan ja nauttimaan illasta, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Ellei sitä pyykkikasaa ota huomioon. Tosin se varmasti odottaa laittajaansa huomiseenkin asti 😉
KESKIVIIKKOTERKUIN,
Minulle ei koskaan ole tullut huonoa omaa tuntoa, mielestäni elämästä pitää nauttia. Olen aina pitänyt sekä suolaisista että makeista leivonnaisista, ja yleensä osannut nauttia niitä kohtuudella. Joskus kun olen nähnyt jonkun ahmivan sellaista kaksin käsin niin ymmärrän että sellainen ihminen saattaa potea syyllisyyttä tekemästään, päättää olla herkuttelematta ja sitten taas repsahtaa ja kunnolla. Mielestäni kohtuullisesti ja useasti on tässä aiheessa hyvä. Ei tule ylilyöntejä niin helposti 🙂 Ja tuo suklaapiirakka, ihan taivaallisen näköistä, saisiko siihen ohjetta 😀
Moi Laura!
Juuri näin, kohtuus kaikessa. Toki joskus (varsinkin nuorempana) tuli ylilyöntejä ja ahmi kaksin käsin, mutta ei enää. Jojoilu myös herkuttelun suhteen on kyllä turmiollista 🙂
Hei kiitos, tuo suklaapiirakka on jo pari vuotta sitten tehty (täytyis tehdä uudelleen….), ohje löytyypi täältä https://atmarias.indiedays.com/2013/01/21/suolainen-suklaapiirakka/
Onko tuohon ihanuuteen ohjetta? 🙂
Heippa Päivi,
juu, piti alunperin muuten postata ohje tähän postaukseen, mutta se unohtui 😀 Piirakan ohje on täällä:
https://atmarias.indiedays.com/2013/01/21/suolainen-suklaapiirakka/
Mä mietin ihan samaa, kun kuulin uutisen eilen. Tulin todella surulliseksi.
Onneksi en ole koskaan potenut huonoa omaatuntoa herkuttelusta, päinvastoin, olen todella onnellinen litran jäätelöannoksen jälkeenkin, siksihän sitä aloitin edes syömään, koska se on niin hyvää! Miksi soimaisin itseäni hyvästä??
Toki joskus on tullut vedettyä karkkiöverit, ja olo on oikeasti huono, mutta vain fyysisesti, ei henkisesti.
Nautitaan elämästä, kohtuudella toki. puss, Reetta
Heippa ihana,
mulla on joskus tosiaan tullut huono omatunto herkuttelusta, mutta harvoin. Nykypäivänä ei juuri koskaan 🙂
Hihii, sä oot mun jäätelösielusisko(kin), mähän syön jätskiä ihan hypotermian partaaalle 😀
Fyysinen olo voi olla ähky, mutta mieli siitä huolimatta hyvä 🙂
Puss sinnekin ja hei ne jotkut ruokatreffit pitäis järkätä <3
No niii-in pitää <3
Josko syksyllä kerettäisiin näkemään.
Voi kyllä!
Kalenterit esiin 🙂
Suloista sunnuntaita sinne ihanainen <3
Naulan kantaan! Olisin itse voinut kirjoittaa tuon tekstin. Ajattelen just niin ettei joka asiasta pidä syyllistyä, mutta tässä varmaan ikä tuo armeliaisuutta. Ei arki ole vain suorittamista, vaan silloinkin pitää elää ja nauttia eikä vaan odottaa viikonloppua tai lomaa. Olet Maria ihan idolini tuon elämänasenteesi vuoksi! Ja kyllä – viinilasi sopii joskus myös arkipäiviinkin.
Heipsan 🙂
Se kuule varmaan on tämä ikä, mikä vaikuttaa. Kaikilla tavoin on tullu armeliaammaksi eikä elämä ole enää niin suorittamista. Siis jotain hyötyä vanhenemisestakin ;D
Hei voi kiitos, kippis sinne näin aamutuimaan kahvikupilla!
Minuakin harmitti tuon uutisen kuuleminen ja tunnistan kyllä ilmiön lähipiiristäni. Kaikesta herkuttelusta morkkistellaan. Itselleni olen ”budjetoinut” pari suklaapalaa per päivä; se toimii ikään kuin jälkkärinä. Tulee hyvä mieli, mutta ei morkkiksesta tietoakaan. Kohtuus kaikessa, kuten sanoit. Sitä joutuu kyllä opettelemaan välillä. Mutta elämästä pitää nauttia! Elämän tarkoitus ei voi olla kytätä kaloreita.
Lakkoja en juuri kannata, ne toimivat kyllä mässytyksen katkaisuun, mutta ei ehkä muuten.
Kivaa viikonjatkoa 🙂
Heissan Hennu!
Totta, tuota syömisen aiheuttamaa huonoa omaa tuntoa näkyy ihan jokapäiväisessä elämässä. Ja se on harmi.
Just näin, pari suklaapalaa päivässä ei maailmaa kaada! Ja hei, eikös suklaassa ole myös antioksidantteja tai jotain eli ei ihan huuhaaherkuttelua ole kuitenkaan? 😀
Kiitti ja sinne myös!
Hyviä ajatuksia! Itsellä tosi ristiriitaisia tunteita tämän syömiseni kanssa tällä hetkellä, mut se on varmaa et mitä kielletympää jokin on, sen enemmän sitä himoitsen! Sen kohtuuden ja kultaisen keskitien kun löytäisi, en kyllä tiedä olenko sitten liian jokotai-ihminen sellaiseen 😛 Mutta ei tämä jatkuva huono omatuntokaan oikein hyvä ole.
Moikka Tiia 🙂
Mulla oli aikoinaan se, että vedin syömiset ihan toiseen ääripäähän. Tai oikeastaan kaikkea on tullut kokeiltua karppailusta pisteiden laskuun. Mutta täytyy sanoa, että kun oivalsin sen, että terveellinen kotiruoka on kaiken aa ja oo, niin mieliteot on pysyneet kurissa. Olo on onnellinen. Silloin kun elin pelkällä salaatilla, teki jatkuvasti mieli herkkuja. Sitä oikein odotti mahdollista karkkipäivää 😀
Tsemppiä sinne <3
Hyvä juttu, kun otit asian puheeksi Maria!
Itse yritän olla viikolla terveellisellä ruokavaliolla, mutta ei maailmani kaadu todellakaan siihen, jos herkuttelen.
Just äsken syötiin tyttären kanssa Aino suklaa ja mustikkapiiras jäätelöä ja nautittiin siitä, kun tytärki on kotona käymässä.
Enemmän minua huolettaa se, etten oikein viikonloppuna pysty pitämään rotia itseni kanssa, vaan syön vähän ylikylkien!!
Kyllä herkutella saa ja pitääkin, menee muutes liian totiseksi tämä elo!!!
Huomenta Sari!
Mulla sama, että viikot menee huomaamattaan terveellisemmällä ruokavaliolla, mutta ei kyllä välttämättä edes tee mieli herkkuja. Eikä niitä kotona juuri edes olisikaan 😀 Viikonloppuna tulee herkuteltua ja totta tosiaan, välillä vähän liikaakin 😉
Tehtiin eilen tuplasuklaamutakakku ja just mietin, josko ihan pienen slaissin ottaisin aamupalan jälkeen salaa jääkaapista 😉
PS. nuo Ainon jäätelöt on kyllä niin hyviä, että oksat pois!
Vähän aiheen vierestä, mutta läheltä kuitenkin eli mitäs paikkaa suosittelisit lounastamiseen Tampereella? Huomenna nääs tulossa sinnepäin minilomalle 🙂
Heipsan Henna,
suosittelisin lounaalle Fazerin kahvilaa joko Tammerkosken rannassa tai sitten Stockmannin yläkerrassa; keittolounas, salaattia tai leipiä. Cafe Venla Kauppakadulla on mun vakkarilounaspaikka, aivan ihanat salaatit! Fabricissa Siperiassa oli ihan taivaallisen hyvä ruoka, lounasta en ole siellä syönyt, mutta huomenna näyttäisi olevan lounasvaihtoehdoissa savukalasalaattia 9,80€ tai jauhelihamureketta, juustokastiketta ja röstiperunaa 9,80€. Bistro Naapuristakin olen kuullut hirmuisen paljon hyvää 🙂
Nam, nyt tuli nälkä 😀 Tervetuloa Tampereelle, nääs <3
Oo, kiitos! Monta hyvää vaihtoehtoa siis.. Venlassa onkin tullut käytyä aiemmin eli ehkä jompaan kumpaan kahdesta muusta bistrosta tällä kertaa!
Olehan hyvä 🙂
Tuossa mökkimatkalla tuli mieleeni vielä Kauppahallissa sijaitseva Neljä Vuodenaikaa!
Kivaa Tampesterin reissua 🙂