jos joku olisi vuosi sitten kysynyt minulta,  että nauttisinko aamulla kahvikupillisen sijaan lenkistä pirtsakassa ulkoilmassa koirankakkoja keräillen toppavaatteet yöppärin päälle heitettynä, olisin pudistellut päätäni. Jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut, että istuisin lattialla tunninkin putkeen vinkuvien lelujen keskellä ilman vauvaa, niin olisin mulkoillut epäuskoisena. Jos joku olisi vuosi sitten minulta kysynyt, että olisinko valmis saunan ja suihkun jälkeen selvittelemään takkuja ja kuivaamaan jonkun muun turkkia kuin omia hiuksiani liki kahden tunnin ajan, niin olisin nauranut ääneen.

Ja hei, tässä sitä ollaan. Kaikkia näitä olen tehnyt ja nauttinut niiden tekemisestä suunnattomasti. Tehnyt ne omasta tahdostani. Sen lisäksi olen viimeisen neljän kuukauden aikana lässyttänyt luvattoman paljon, haudutellut puuroa hauvavauvalle parin tunnin ajan ja siivonnut lukuisat pisut lattialta. Tuntenut myös suunnatonta vastuuta ja rakkautta. Instagram ja Snapchattini on välillä täyttynyt valkoisen sisustuksen sijaan karvaisen kaverin kuvista. Toby the Tobymaisteri täyttää tulevana sunnuntaina jo puoli vuotta. Rakkaus tuota karvaista kaveria kohtaan on ihan järjetön.

Koirakuulumisia aina välillä kysellään, joten tässä niitä nyt tulee. Meillä on mennyt edelleen ihan todella hyvin. Alussa te taivastelitte mattoja meidän lattioilla, mutta siinä ovat olleet eikä vahinkoja niille ole tullut. Tobyn hampaat ovat nyt vaihtuneet isojen haukkujen hampaisiin ja sitä myötä puremisvimma on myös vähentynyt radikaalisti. Leikin tiimellyksessä välillä saattaa puraista lelun sijaan sormesta. Auts 😀 Mutta ne alussa vaivanneet hyökkimiset ihmisten jalkoihin ovat onneksi loppuneet. Tobyhan on nukkunut alusta asti hyvin. Yöt posottaa meidän makkarissa läpeensä. Aamulla nukkuu niin pitkään kuin mekin. Viikonloppuina nukutaan siis pääosin pitkään. Viikolla heräilee, kun nousen sängystä. Päivisin koisii tyytyväisenä. Nytkin on pitkillä iltapäiväunillaan.

Sisäsiistiksi opettelemisen kanssa meillä on vielä hiukka työtä, mutta enää ei pisualustalle tule kuin yksi tai enintään kaksi pisua päivässä. Yleensä myöhään illalla, juuri ennen nukkumaanmenoa. Tuohon väliin ollaan suunniteltu pikaista pisulenkkiä. Ulkona käydään edelleen tiuhaan, ehkä noin 7-8 krt/päivä. Aina unilta herättäessä, leikkien jälkeen, ruokailun jälkeen, ennen unia. Tavaksi on tullut tehdä iltasella yksi vähän pidempi lenkki eikä sekään nyt vielä saa olla kovin pitkä. Odotan sitä, että pääsen vetämään koirulin kanssa oikein pitkää lenkkiä. Tarmoa ja energiaa tältä tapaukselta tuskin puuttuu 😉

Nyt aletaan pääsemään koirien murrosikään ja sen kyllä huomaa. Välillä joku hiipii takavasemmalta ja jos et heti huomaa, se toinen haukahtaa. Tulee myös helposti komentamaan sohvan viereen, jos me kaikki siinä vaan köllötetään. Actionia actionia, kattokaas. Haukkumalla komentaa, mutta muuten ei hauku. Välillä haukkuu äänettömästi. Suu vaan liikkuu. Ollaan yritetty ignoorata tuota komentamishaukkumista, mutta välillä täytyy myös kieltää oikein kovaa. Olohuoneessa on nyt haukkunut ja murissut muutamaan otteeseen buddhanpäälle. Tuo sivutason päällä oleva buddhanpää ei  komenteluista onneksi välitä 😉 Murrosikä näkyy myös valikoivana kuulona. On päiviä, että ”ei” sanaa ei ymmärretä, mutta esimerkiksi ”herkkupala” sana saa toisen ryntäämään keittiön herkkupalalaatikon eteen. Tämä on se aika, kun täytyy olla tiukka. Mutta voih noita suklaasilmiä on niin vaikea vastustaa. Toby tykkää kovasti muista koirista. Kovin isoja koiria vähän aluksi aristelee, mutta muiden koirien kanssa tekisi ihan hirmuisen paljon tuttavuutta. Ihmisten suhteen on aluksi hieman varautunut, varsinkin tummiin pukeutuneiden miehien. Mistä lie tämä tullut. Lapsista tykkää ihan kamalan paljon ja meillä nuo lapset saavatkin koiran villiintymään alta aikayksikön.

Tällä hetkellä tajuan sen, mistä Cottoneiden kanssa ”varoiteltiin”; jos ei olisi aikaa, halua tai kärsivällisyyttä, niin koirasta tulisi yksi takkukasa. Meillä on alusta asti harjattu Toby vähintään kerran päivässä. On tottunut harjailuihin. Ja hyvä niin, sillä nyt on alkanut tuo vaihe, kun karva alkaa vaihtumaan. Vaikka nytkin harjataan aamuin illoin, niin silti kainalot ja jalat takkuuntuvat helposti. Tällä hetkellä pestään Toby noin kolme kertaa kahteen viikkoon, aiemmin pestiin tarpeen mukaan ehkä noin kerran kahteen viikkoon. Hoitsikka-aine vaikuttelee kolme minuuttia ja samalla annan Tobylle hellää koirahierontaa. Ja toinen nauttii 🙂 Hiustenkuivaaja saa välillä osakseen haukuntaa ja murinaa. Turkin kuivaamiseen saattaa mennä reilu tuntikin. Välillä pidetään toki taukoja ja sylitellään. Hoitopöytänä meillä turkin kuivauksessa toimii wc-pöntön kansi. Toinen kököttää siinä hievahtamatta. Turkkiin suihkutettava hoitoaine on pop pesujen välipäivinä. Jalkakarvoja ajattelin leikata vähän lyhyemmäksi, sillä kun lumi paakkuuntuu niihin, niin ne takkuuntuvat helpommin. Myös sellaisen hihallisen ulkoilupuvun käyttö jouduttiin jättämään, sillä nuo jalkoihin tulevat hihat takuttivat turkin samantien. Nyt meillä on käytössä viittamallinen ulkoilupuku kovemmilla pakkasilla.

Toby on seurakoira isolla ässällä. Se on aina siellä missä mekin. Kulkee varjona perässä. Keittiössä meillä tulee välillä konfliktitilanteita, sillä haluaa olla niin kovin mukana ruoanlaitossa. Vaikka äärimmäisen harvoin haukkuu, niin keittiössä on ottanut tavan komentaa saadakseen huomiota tai ruokaa. Ruokaa ei ikinä ole saanut pöydästä eikä ruokaa laittaessani. Jos on sellainen päivä, että ”ei” sanan vastaanotto takkuilee, niin viedään pikkuinen vähäksi aikaa jäähylle takkahuoneeseen. Vaikka toinen olisi sikuraisessa unessa, niin jauhelihaa paistaessani ryntää kärppänä paikalle alle nanosekunnissa 😀 Hävettää myöntää, mutta jauheliha meillä paistetaan niin, että mä hämmentelen jaukkaria oikealla kädellä ja Toby on samaan aikana hommassa mukana sylissäni vasemmalla puolella. Ei siis mitenkään höntyile tuon jauhelihan perään vaan haluaa katsella, mitä tapahtuu.

Kuivanappuloina syö edelleen Brit Caren Puppya. Kuivanappulat eivät tällä hetkellä mene pelkästään, vaan kyytipojaksi saa lihaa, kalaa, kanaa, raejuustoa tms. Siinä missä pikkuisena sai ruoan neljä kertaa päivässä, niin ruokailee enää pari kertaa päivässä. Aamulla pikkuisen ja illalla sitten isomman annoksen. Toby rakastaa omenia, mandariineja, ananasta, parsakaalia, kurkkua ja porkkanaa. Banaania saa muussattuna aamukaurapuuron joukkoon. Silloin kun kaurapuuroa keitämme, niin otamme koiralle siitä ennen kuin lisäämme suolan.

Toby tykkää autossa matkustamisesta. Mökkimatkoilla tottui autoiluun ja nyt olisi menossa autoon tämän tästä. Ostamamme kuljetushäkki alkaa olemaan aika nafti mitoitukseltaan, joten tilasinkin turvavyövaljaat. Pienet matkat menee sylissäni (jossa yleensä nukahtaa samantien tai sitten katselee maailmanmenoa), mutta Lapin reissua ajatellen on pakko pitää turvavyövaljaissa. Onko muuten teillä antaa vinkkejä pitkään automatkaan koiran kanssa? Toki pysähtelemme usein jalottelemaan ja tarpeille, mutta onko jotain muuta, mitä pitää ottaa huomioon? Lapset tyytyvät katselemaan dvd:tä, mutta onko koiralle jotain ajanvietettä autoon?

Koiramaailman pelleksi kehuttu rotu on kyllä juurikin sitä. Välillä nauretaan vatsa kippurassa, kun toinen iltahepuleissaan hauskuttaa meitä. Yhtä nopsaa kuin iltahepuli alkaakin, tulee väsy. Kupsahtaa syliin tai jalkoihin nukkumaan. Kovasti näkee välillä unia. Vinkuu ja murahtelee. Paitsi silloin kun näkee rakkausunia alatalojen Nella-koirasta. En tiedä onko se vain kuvitelmaa, mutta musta tuntuu, että Toby osaa hymyillä (hurahtaneen koiraihmisen juttuja, I know ;)). Helposti heittäytyy selälleen rapsutettavaksi ja kun rapsuttaa niin suupielet kaartuu ylöspäin. Voi tuota rakasta! ♥

ILOISIN TIISTAITERKUIN,