HEIPPAHEI!

Tajusin tänä aamuna, että jouluaattoon on vajaa kaksi viikkoa. Enää yksi maanantai tämän jälkeen ennen h-hetkeä! Voi mahoton, mihin tämä syksy ja alkutalvi oikein meni? Kerrankin kun ajattelin, että saan valmisteltua joulua ajoissa. Toisaalta, olen parhaimmillani viime hetken paniikissa. Se, onko mielekästä kuluttaa aikaa kassajonossa 23.12. klo 19.57 on sitten toinen juttu 😉 Eipä tässä nyt vieläkään mikään paniikki ole. Joulukortteja varten tilasin kuvat perjantaina ja muutamien sukulaisten lasten paketit ovat vielä kaupassa. Muuten kaikki on kondiksessa. Ajatuksen tasolla. Pukki päräyttää porovaljakkoineen pihaan sovittuun aikaan ja jouluaaton herkkubuffetin tarjoilut on melkein selvillä. Ja mikä parasta, itse itselleni ostama jokajouluinen lahja, Danielle Steelin romsku odottaa noutajaansa Ärrällä. Tänä vuonna kävikin oikein hyvä säkä, sillä vuoden aikana on ilmestynyt kaksi ko. kirjailijan romaania ja molemmat on lukematta. Sen lisäksi, että hitaana hämäläisenä tajusin joulun olevan jo niin pian, tuli se eilen illalla tajuntaani kuin salama kirkkaalta taivaalta; me vietämme joulua viimeisen kerran tässä kodissa. Arvatkaas mitä se tarkoittaa? Jep, joulusta otetaan kaikki irti. Muistan ekan joulun tässä kodissa. Meillä oli koko lähisuku syömässä jouluaattona. Kannettiin terassilta pöytä ruokapöydän jatkoksi ja lapsille viriteltiin pikkupöydät olohuoneeseen. Tilasin tuota joulua varten uudet viininpunaiset (!?!) sifonkiverhot kultakoristein. Koko koti näytti kuin isolta joulukuuselta kaikkine koristeineen. Tänään inventoin joulukoristeeni ja varsinkin ne periamerikkalaiset kuusiköynnökset. Kuusiköynnökset pääsevät kiertämään takkahuoneen pariovia sekä eteisen isoa peiliä. Ihan siinä mittakaavassa en kotia koristele kuin tuona ekana vuonna, mutta niin, että jää kiva ja lämmin muisto. Se siitä haavelemastani naturellista ja pelkistetystä joulusta ;D Ehkä annan lasten koristella kuusen vihdosta viimein niillä punaisilla palloilla ja virittelen punaisia tonttuja sinne tänne. Myös sen yhden ”isotissisen”. Ekasta joulusta lähtien meillä on käynyt täällä kodissa joulupukki. Sama joulupukki tulee tänäkin vuonna. Väliin on mahtunut joulupukilla äänenmurrosta ja parrankasvua. Asuinpaikkakin on vaihtunut vuosien saatossa, eikä joulupukki enää asu tuossa meidän lähellä. Saas nähdä onko tähän viimeiseen jouluun tässä kodissa hyvä lopettaa myös joulupukin vierailut. Käykö teillä muuten joulupukki? Meillähän lapset eivät enää usko joulupukkiin, mutta silti pukki käy uskollisesti joka vuosi. Ja joka vuosi joulupukin tuloa jännitetään jo päiviä etukäteen.

Huomaatteko muuten mikä puuttuu kuvista? Jep, ne valkoiseksi maalamani tikkaat. Ne joutivat varastoon odottelemaan muuttoa tien toiselle puolelle. Tuli jotenkin heti ilmavamman oloista tuolle korkealle seinälle! Lisäksi peili pääsi taulujen tilalle tason matalaan päätyyn. Tuo avaruutta tilaan, olkoonkin että olen sitä mieltä, että peilistä pitäisi kuvastua kaunis näkymä. Nyt sieltä näkyy kaunis näky, jos ei näe ilmalämpöpumpun mötikkää vastakkaisella seinällä 😉 Sari muistutteli tuolla kommenttiboksin puolella piparipullista taannoin, joten tänään luvassa sellaista leivontaa ja illalla partion joulujuhlaa! Sitä ennen yhden koululaisen koulusta hakemista ja kommentteihin vastaamista. Sähköpostiinkin on kuin vaivihkaa kertynyt vastaamattomia posteja. Maanantai on hyvä päivä ottaa nekin työn alle!

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,