lauantai 07. tammikuun 2017

Mama’s meatball stew

MOIMOI IHANAT!

Nämä pitkät viikonloput ovat niin mannaa; eilen oli lauantaiolo ja tänään on, kappaskappas, lauantaiolo 🙂 Lauantaiolo jatkuvana ei ole lainkaan hassumpi olotila! Lupasin palata teille reseptin kanssa, mikäli tuo viikolla kehittelemäni ja eilen tekemäni Mama Maria’s meatball stew on syötävää. Ja pahus vie, sitähän se oli. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan oli lasi oikein hyvää punaviiniä. Sitä olisi voinut lurauttaa myös kastikkeeseenkin. Mutta tipaton on tipaton ja siitä ei tingitä (muuta kuin silloin ensi viikonloppuna, kun menemme ystäväpariskunnan kanssa syömään).mamas-meatball-stew-13-of-13mamas-meatball-stew-10-of-13mamas-meatball-stew-5-of-13mamas-meatball-stew-8-of-13

Reseptin kehittelin jälleen mutu-tuntumalla, joten määrät ovat noin määriä. Maistakaa, kyseenalaistakaa resepti, soveltakaa ja taas maistakaa. Tuo on ohjenuora, jota käytän ruoanlaitossa. Harvoin sitä tulee valmistakaan reseptiä ihan orjallisesti noudatettua. Sieluni silmin näin italialaisen nonna Marian keittiöpadan äärellä hääräilemässä, huitomassa sinne tänne, huutamassa mamma miaa, valkopunaruutuinen essu pehmeän massun ympärillä. Tämän nonna Marian jaloissa pyöri yksi yli-innokas jauhelihan tuoksusta sekaisin menevä valkoinen karvainen kaveri, joka tällä hetkellä tekee kokkauksesta hieman haastavaa. Pitänee ottaa järeät keinot käyttöön ja koira muualle kuin keittiöön ruoanlaiton ajaksi. Tai jos suostuu olemaan vinkumatta hellan äärellä, niin sitten saa olla 🙂mamas-meatball-stew-6-of-13mamas-meatball-stew-12-of-13

Aloittakaahan tomaattikastikkeesta ja sen tekeytymisen aikana tehkää lihapullat 🙂

MAMA’S MEATBALL STEW

Lihapullat
700 g nautasikajauhelihaa
puolikas puntti persiljaa
raastettua parmesanjuustoa
1 muna
n. 0,5 dl korppujauhoja
suolaa myllystä
pippuria
-sekoita muna, korppujauhot, suola ja pippuri ja anna tekeytyä hetken
-lisää jauheliha, juusto ja pienistelty persilja
-vaivaa ainekset sekaisin ja pyörittele palloja
HUOM! Mä tykkään isoista lihapullista ja tästä taikinasta niitä tuli 16 kpl
-paista pannulla voissa ruskeaksi (saa jäädä hieman al denteksi)

Tomaattikastike
oliiviöljyä
1 solovalkosipulikynsi
2 punasipulia kuorittuna ja lohkottuna
2 prk Mutti tomaattisosetta
7-8 tomaattia pienistelynä
ripaus oreganoa
tuoretta persiljaa puolikas puntti
sormisuolaa
mustapippuria
-kuullota pienisteltyjä sipuleita oliiviöljyssä viiden minuutin ajan.
-lisää muut aineet ja anna porista kannen alla 30 minuuttia
-lisää lihapullat ja anna porista 10 minuuttia lisää
-lisää al denteksi keitetyt pastat, sekoita ja anna tekeytyä vielä viisi minuuttia
Meillä käytettiin tuollaista tuorepastaa (tai siis tuorespagettia)

mamas-meatball-stew-3-of-13 mamas-meatball-stew-4-of-13mamas-meatball-stew-1-of-13

Niin ja päälle sitten reilusti raastettua parmesania sekä tuoretta persiljaa. Avot! Me käytiin tänään anoppilassa lounaalla ja ette ikinä arvaa, mitä syötiin? No jouluruokaa. Viimeistä kertaa tänä jouluna tai ekaa kertaa tulevana jouluna. Miten sen nyt ottaa 😀 Nyt siivoustalkoisiin. Pari päivää vaivannut alaselkä on onneksi siinä kunnossa, että pystyy jo kyykkimään ja noukkimaan.

LEPPOISAA LAUANTAITA 

alle


perjantai 06. tammikuun 2017

Vanhempien valtakunta /remppakuvia

HEIHEI HELLUREI!

Ja hyvää loppiaista! Sitä aina ajattelee, että täyttää bloginsa kauniilla kuvilla. Mutta nyt on pakon edessä taivuttava, näistä remppakuvista ei kyllä millään muotoa saa kauniita 😀 Mutta hei, lopputuloksen voi kukin mielessään nähdä. Tästä tulee huikea. Lähdetäänhän mummulan yläkertaan, meidän vanhempien valtakuntaan. Rappukäytävän katto saa jäädä sormipaneelille:mummula-makkari-8-of-19 mummula-makkari-9-of-19

Yläkerrasta löytyy pienen pieni aulatila, josta on kulku oikealta esikoisen tulevaan huoneeseen ja vasemmalta vanhempien huoneeseen. Lähdetään vasemmalle eli meidän vanhempien tulevaan makuuhuoneeseen, joka muuten oli aikoinaan minun huoneeni. Huoneen takana oleva ullakko otetaan makuuhuonekäyttöön. Vanha takka saa lähteä ja sen tilalle tulee pieni kamiina. Tukipalkit saa myös luvan lähteä tai ainakin siirtyä sivummalle, sillä ne ovat meidän sängyn tiellä.

mummula-makkari-7-of-19mummula-makkari-3-of-19 mummula-makkari-6-of-19 mummula-makkari-5-of-19 mummula-makkari-4-of-19

Ylläolevasta kuvasta tultiin siis sisälle oikean käden puolelta. Vasemmalla olevasta ovesta on jatkossa kulku meidän vaatesäilytystilaan, joka on tällä hetkellä toiminut isona suihkuhuoneena:

mummula-makkari-14-of-19mummula-makkari-17-of-19 mummula-makkari-16-of-19Suihkutilan vieressä oleva entisen saunan seinä suoristetaan ja tuohon vanhan saunan, vanhan wc:n ja vaatehuoneen tilalle tulee iso tila (reilu 10 neliötä), johon tulee wc, suihku ja kodari).Allaoleva kuva on otettu vaatehuoneestamme päin, mutta sieltä ei tule kulkua tuonne wc-tilaan. Kulku wc+khh+s -huoneeseen on pelkästään aulasta.

mummula-makkari-15-of-19

Aulasta katsottuna tuo wc+s+khh näyttää tältä (siis tällä hetkellä :D):

mummula-makkari-2-of-19 mummula-makkari-19-of-19 mummula-makkari-18-of-19

Niin, että proggista pukkaa! Haluatteko vielä nähdä, miltä kuopuksen huone tällä hetkellä näyttää? 🙂

mummula-makkari-1-of-19

Aika tunnelmallista, eikö? Kauneus on katsojan silmässä 😉 Myös kellarikerros (eli tuleva mancave + Marian bistro + saunaosasto) on kokenut kummia. Palataan siihen vaikka myöhemmin viikonlopun aikana. Nyt Mama Maria’s meatball stew:n pariin ja hei, palaan kommentteihin kyllä vielä tänään. Tällä hetkellä tämä istuminen tuottaa tuskaa; eilen aamusta asti vihoitellut si-nivel ei tykkää sitten yhtään istumisesta; pitäisi olla liikekannalla koko ajan. Toivottavasti menee taas ohi viikonlopun aikana ja jollei mene, niin kiropraktikolle heti alkuviikosta.

AURINKOISTA LOPPIAISTA,

alle


torstai 05. tammikuun 2017

Love yourself ♥

MOIKKULIMOI!

Hei, tää piti olla se mun blogivapaapäivä. Työtyöpäivä, jolloin ajattelin, että paukkuja blogiin ei välttämättä riitä. Turhaa murehdin. Draivi tehdä blogia on suuren suuri. Puoli päivää töissätöissä numeroiden parissa sai kaipaamaan kirjallisen tuottamisen pariin. Töissä joutui vähän verestämään tiettyjä laskutoimituksia ja huomasin, että päässälaskutaito on ruostunut pahemman kerran. Käsialastakaan tuskin kukaan saa enää selvää. Rakastan kaunokirjoitusta ja nyt nuo lonkerot näyttävät siltä, että jotain pitäisi asian suhteen tehdä. Onneksi on tietokoneet ja kymmensormijärjestelmä – teidän onni 😉050117-4-of-10050117-2-of-10

Eilen tein karrikoidun katselmuksen itsestäni eri vuosikymmeninä. Tuon tehtyäni tajusin, mikä se suurin muutos on ollut; olen oppinut rakastamaan itseäni. Se tuntuu ihan äärettömän hyvältä. Hyväksyä itsensä tällaisena kuin on. Se ei ole itserakkautta negatiivisessa mielessä. Vaan sitä voimaannuttavaa rakkautta, jonka takia on helpompi olla ja elää. Helpompi antaa rakkautta muille. Silloin kaksikymppisenä, sorjan vartalon omaavana en nähnyt itseäni sellaisena. Muistan ääneen ihmetelleeni, kun eräässä lääkärin epikriisissä luki ”Vastaanotolle saapui hoikka nuori nainen…” Näin itseni aivan toisenlaisena, enkä ikinä kuuna päivänä olisi kuvaillut itseäni hoikaksi. Vaikka ehkä maalaisjärki olisi sanonut, että 50 kilon painoisena en juuri muuta voi ollakaan. Silloin parikymppisenä sitä meni päivä pilalle, jos otsaan oli kertynyt finnirykelmää. Pahimmassa tapauksessa luennot jäivät parilta päivältä väliin, kun ei halunnut lähteä ovesta ulos. Hätätilanteessa otsassa sinnikkäästi majailevien puberteettimerkkien eteen tuli leikattua tylsillä fiskarsseilla otsatukka.050117-10-of-10050117-1-of-10050117-3-of-10

Muistan siihen aikaan vältelleeni lyhythihaisten paitojen ja jumppatoppien pitämistä, sillä häpesin toisessa käsivarressani olevaa isoa arpea. Yhdeksän tikkiä kyynärtaipeessa syntymämerkkiluomen poistosta on kuitenkin tänä päivänä osa minua. Se osa, joka tekee musta erilaisen. Tuohon aikaan tuli verrattua itseään myös muihin aika brutaalilla tavalla. Voi kun joku olisi tullut sanomaan, että hei, sä kelpaat just tuollaisena. Toisaalta, veikkaanpa että se 21-vuotias Maria olisi kyseenalaistanut tuon lauseen ja jättänyt sen oman arvonsa nojaan. Jatkanut itsensä piiskaamista. Olisin todennäköisesti nähnyt peilistä katsottuani ne otsassa olevat hormonifinnit sekä ylirumat rillit, joita iltaisin pidin piilarit pois otettuani. Kaksihaaraiset hiukset ja harmistuksen siitä, että miksen ollut perinyt äitini paksuja tummia hiuksia Oriveden mummun luihuletin sijaan. Miksen silloin nähnyt, että omistin kauniit pitkät sääret. Oriveden mummulta peritty nekin 🙂 Tai miksen osannut tuolloin arvostaa elämänmyönteistä ja positiivista luonnettani. 050117-5-of-10050117-7-of-10

Se, missä vaiheessa opin rakastamaan itseäni on vähän hämärän peitossa. Muistan tuon maailman rakkaimman aviomieheni tavatessani olleeni vielä kohtalaisen epävarma. Epävarma siitä, että riitänkö tällaisena kuin olen. Jossain vaiheessa huomasin, että rakkaus ruokkii rakkautta. Se, että mieheni hyväksyi minut sellaisena kuin olen sai minut rakastamaan itseäni. Enää en häpeillyt sitä käsivarren arpea tai silmälaseja. Sisäisesti oli hyvä olla ja se sai itsetunnon kohoamaan. Myös lasten saaminen on auttanut hyväksymään itseni juuri tällaisena. Parikymppisenä sitä keskittyi ihan muihin seikkoihin, mutta lasten saaminen avasi silmäni sen suhteen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ei ne ulkoiset avut, vaan se sisäinen kauneus. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin! Sen sijaan, että tänä päivänä etsisin itsestäni virheitä, pyrin nauttimaan niistä asioista, joista olen ylpeä. Voi, kunpa sitä osaisi tarpeeksi tehokkaasti välittää tämän sanoman myös noille kullanmuruille.

 Joku viisas on joskus sanonut, että ensin on opittava rakastamaan itseään, että voi rakastaa muita. True dat ♥ 

TUNNELMALLISTA TORSTAI-ILTAA,

alle


keskiviikko 04. tammikuun 2017

20-vuotias, 30-vuotias ja 40-vuotias minä (+ yksi arkiruokaresepti)

MOIKKAMOI

ja hrrr! Meillä on mittarissa -16 astetta. Arska paistaa ja lumikiteet kimaltaa. Ihan täydellinen talvipäivä. Koiraystäväni oli sitä mieltä ekaa kertaa, että oli vähän liian kylmä olla ulkona. Lenkit ovat tänään olleet lyhyempiä, mutta eipä tuo haittaa. Huomaan, että tämä tammikuun eka viikko on omistettu monessa blogissa hyvinvoinnille. Niin myös minun blogissanikin, ainakin ravinnon myötä. Toivottavasti osaan pitää sen hyvinvoinnin mukana koko vuoden. Se on teema, joka on kovin lähellä sydäntäni. Käsi ylös, kuka ei kevennä ruokavaliotaan tai ala liikkumaan enemmän tammikuun alussa. Mun täytyy myöntää, että itse kuulun niihin, jotka joka ikinen vuosi päättää ottaa itseään niskasta kiinni vuoden vaihteessa. Ja jos oikein muistan, niin tämä tarve keventää  ja muuttaa elämäntapoja juontaa juurensa jo parinkymmenen vuoden takaiseen aikaan. Aimo askel on kuitenkin tultu eteenpäin. Marian evoluutio tässä vuodenvaihteen skarppauksessa on ollut huikea. Huomioittehan, että alla olevat tekstit olen kirjoittanut pilke silmäkulmassa ja hieman kärjistäen 🙂sitruunainen-kanacouscoussalaatti-1-of-6 sitruunainen-kanacouscoussalaatti-3-of-6

20-VUOTIAANA

1.1. paino 51,2 kg. Tavoite 49,5 kg. Hirmuinen kiire jumppiin, rasvanpolttoa, spinningiä, muokkausta. Peppulihakset näkyviin nopsaa ja six pack pöhötyksen alta esiin. Jos jossain välissä ehdin syödä itutonnikalasalaatin niin hyvä niin. Jos en, niin paastotaan. Se laihduttaa. Kavereiden kanssa vietettyjä baari-iltoja ei lasketa. Sidukkahan on nestemäistä. Vähän niin kuin vettä joisi. Ja se Big Mac -ateria tuli ihan tarpeeseen, sillä en taas muistanut syödä päivällä mitään. Aamupalankin vetäisin kiireessä; kolme kuppia kahvia ja 10 appelsiini Pims keksiä. Ja koska en sitten syö juuri päivisin mitään, niin iltapalaksi menee helpostikin pussi Makuunin irttareita, jotka haen minuuttia ennen sulkemisaikaa alakerrasta yöpuku päällä. Onneksi yliopistolla avattiin pastabaari, sillä olen niin kiireinen, etten ehdi tekemään kotona ruokaa. Olen syönyt siellä pastabaarissa muutamana päivänä pelkästään kasviksia; tomaattia pasta bolognesen muodossa. Tammikuun lopussa olen jo unohtanut koko hyvinvointiprojektin ja päätän aloittaa uudestaan vuoden päästä.

30-VUOTIAANA

1.1. paino 56,7 kg. Tavoite 49,5 kg. Siitähän lähdetään, että synnytykset levensi lantiota niin paljon, että ne vielä ennen joulua päälle mahtuneet farkut puristavat tällä hetkellä. Lantion leventynyt muoto tuli viiveellä, noin vuosi pari synnytyksestä. Ehkä se oli se kinkun suola, mikä sai tämä aikaan. Hiilaritkin on sitten niin kökköjä. Syön pelkkää parsakaalia ja savulohta. Pekonia, munia ja turkkilaista jugurttia. 24/7, päivästä iltaan ja taas seuraavana päivänä samalla kaavalla. Tuskastun, jos en juokse vähintään puoltatoista tuntia putkeen. Hengästymättä ja punastumatta. 15 kilometriä nyt ainakin tulee juosta tuohon aikaan. Ostan myös salikortin pitkästä aikaa ja käyn joka toinen päivä bodypumpissa. Viikossa kroppa on huomattavasti slimmimpi. Ainakin omasta mielestä.  Lasten päikkäriajan leikin olohuoneessa Jane Fondaa. Ne hirmuisen pahat hiilarit jätän loppuelämäkseni. Parsakaalia alkaa kyllä tulemaan jo vähän korvista ulos. Kroppa kaipaa aamupuuroa. Koko ajan on nälkä ja se salikorttikin jää loppujen lopuksi pölyttymään salikassiin aina huhtikuuhun saakka. Kunnes alkaa armoton bikinikunnon metsästys.

40-VUOTIAANA

1.1. paino…? En omista vaakaa. Tavoite: voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Joululomalla nautitut minttukaakaot saavat aikaan sen, että tekee mieli pitää tipaton tammikuu. Vaikka ruokavalio on perusarjessa erittäinkin terveellinen, niin joulukonvehtien yliannostus ajaa myös karkittomaan ja herkuttomaan tammikuuhun. Piilosokereita en suurennuslasin kanssa kyttää, mutta kaikki maalaisjärjellä sokeriksi luokiteltava saa jäädä. Jo kolmantena päivänä huomaan ihon kunnossa muutoksen, se on kimmoisampi ja tasaisempi väriltään. Olo on hyvä. Peruskotiruoalla mennään. Vältän ääripäitä. Järki pysyy kädessä myös liikunnan suhteen. Jatkan siitä, mihin ennen joululomaa jäin. Repivät ja kovalla temmolla juostut lenkit ovat vaihtuneet hölköttelyyn ja maisemista nauttimiseen. Pitkät kävelylenkit koiran kanssa ja illan venyttelyt takkatulen ääressä on just sitä, mitä kaipaan. Tiedän, että tämä on elämäntapa, johon olen sitoutunut. Ei mikään väliaikainen projekti, jossa jojoillaan ja voidaan huonosti. Vihdosta viimein olen oppinut lempeän tavan elää.

Kyllä, oppia ikä kaikki! Ihan viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut muutos tammikuun osalta. Sitä ei jaksa enää näännyttää itseään ruuan suhteen, vaan päinvastoin. Tulee syötyä useammin, mutta pienempiä annoksia. Kismetin sijaan välipalaksi nappaan usein omenan ja pähkinöitä. Liikunta on osa elämää, osa rutiineita kuten nukkuminen ja syöminenkin. Pieni masupömppö ei haittaa eikä enää aja kolmen päivän ananaskuurille. Onneksi on vyötäröstä joustavia housuja 😉sitruunainen-kanacouscoussalaatti-4-of-6 sitruunainen-kanacouscoussalaatti-2-of-6

Ja jotta postauksesta katoaisi kokonaan se punainen lanka, niin hypätään takaisin tuohon eilen esittelemääni viikon ruokalistaan 😀 Jonna (toivottavasti George on jo häipännyt!) toivoi reseptiä tämän päiväiselle sitruunaiselle kanacouscoussalaatille. Joten postauksen kuvat siitä ja alla resepti:

SITRUUNAINEN KANACOUSCOUSSALAATTI

3 ohuen ohutta broilerin filettä
marinadi:
0,5 dl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
2 tl broilermaustetta
tuoretta minttua pienisteltynä
sormisuolaa
-sekoita marinadin ainekset keskenään ja laita kanat marinoitumaan noin tunniksi jääkaappiin
-pyyhi ylimääräiset marinadit pois ja pienistele kanat
-paista ne kypsiksi (lisäsin pannulle loppuvaiheessa cashew-pähkinöitä) ja valmista sillä aikaa couscous:

4 dl täysjyväcouscousia
4 dl vettä
ripaus suolaa
0,5 g sahramia
loraus öljyä
-kiehauta vesi, lisää siihen suola, sahrami ja öljy
-lisää couscous ja ota kattila pois liedeltä
-sekoita haarukalla ja anna tekeytyä viitisen minuuttia. Valmista sillä aikaa salaatti:

salaattisekoituspussi
3 tomaattia pienisteltynä
pätkä kurkkua palasteltuna
10 kuivattua aprikoosia pienisteltynä
-sekoita salaattiainekset ja couscous sekaisin
-lisää kastike

kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
2 tl dijon-sinappia
-sekoita keskenään ja sekoita couscoussalaattiin

Kaada salaatin päälle kananpalat. Ripottele salaatin päälle runsaasti tuoretta minttua. Mä lisäsin jääkaapista vielä puolikkkaan avokadon salaattiin sekä jälleen sitä jugurttikastiketta. Tosin nyt tein jugurttikastikkeen kookoksella maustetusta soijajugurttivalmisteesta, johon lisäsin mustapippuria ja hunajaa. Hyvää oli ja lapsetkin söivät mukisematta 😉 Alunperin olin suunnitellut, että nuo listaamani ruoat olisivat iltaruokia, mutta lasten loman aikana, meillä on syöty lounas vasta tosi myöhään ja iltaruoan asemasta ollaan syöty täyttävämpi iltapala. Meneehän se näinkin. Pääasia, että syödään!sitruunainen-kanacouscoussalaatti-5-of-6 sitruunainen-kanacouscoussalaatti-6-of-6

Huomaatteko muuten, että meillä on teemaväri tämän ekan viikon ruoissa? Jep, sattumalta itse huomasin, että oranssi/keltainen on vallitseva väri. No, huomenna se vaihtuu borssikeiton myös kirkuvan punajuurenpunaiseeen 🙂

ILOISTA PAKKASPÄIVÄÄ,

alle

PS. muistatteko, kun kerroin että mun uusista luisteluhiihtosuksista hajosi side heti tokalla hiihtolenkillä? No juu, oli unohtunut kaupassa pari ruuvia laittaa siteeseen. Hmph. Josko pakkanen vähän hellittäisi niin pääsisi taas hiihtämään!


tiistai 03. tammikuun 2017

Vuoden ekan viikon arkiruoat + kaksi arkiruokareseptiä

HELLUMAREI,

hei oletteko huomanneet, että päivä on pidentynyt? Voipi olla, että tuolla ihanalla valkoisella lumipeitteellä on osuutta asiaan, mutta enää pimeys ei iske ennen kolmea. Jihuu ja iso ruksi seinään 🙂 Kiitos vielä ihan hurjan paljon ajatustenvaihdosta eiliseen postaukseen. Se on tämä vuodenvaihde sekä nelikymppisyys, mikä saa pohtimaan sitä oikeaa tapaa elää. Vaikka on suurimman osan ajasta balanssissa, niin silti sitä mieli pyrkii tekemään korjausliikettä. Itse olen vankkumaton ”If it ain’t broken, don’t try to fix it” -ajattelumallin kannattaja. Senpäs takia mitään suuren suuria heiluriliikkeitä puoleen tai toiseen ei tule tehtyä. Pidin tänään päivällä juoksulenkillä (niin, tässä ihanassa työssä on varaa valita juoksulenkin ajankohta ) itse itseni kanssa palaverin 😀 Kehityskeskustelun vakavimmasta päästä, etten sanoisi. Kotiin tultuani ja suihkussa käytyäni keitin kupin kahvia ja kirjasin ylös omat henkilökohtaiset tavoitteeni sekä blogityön että työtyön osalta. Nyt on homma selvää kauraa kuulkaas! Olen siitä onnellisessa asemassa, että mulla on kaksi rakasta työtä, joista en voi luopua. Molemmista on tullut elämäntyö ja se on ihan normaalia, että kummankaan työn osalta hanskoja ei lyödä tiskiin tasan kello neljä. Molemmassa työssä on toki velvoitteensa ja riskinsä. Mutta se vapaus ja tekemisen ilo, ne painavat vaakakupissa monin verroin enemmän.

ruokaviikko-11-of-16 ruokaviikko-15-of-16 ruokaviikko-16-of-16

No niin, mutta siihen ruokalistaan. Anteeksi kun nämä johdannot vähän kestää. Sukuvika tämä pitkän kaavan mukaan kerronta 😀 Tähän on väliin on kyllä vielä pakko kertoa tästä esimerkki; kun iskä ja äippä nousivat aikoinaan bussiin Torontossa mennäkseen käymään Buffalossa USA:n puolella, kuski kysyi kohteliaasti ”Where are you from?”. Siihen isäni oli aloittanut ”Well, originally I come from Orivesi…”. Viiden minuutin kuluttua tarinassa oltiin päästy siihen vaiheeseen, että äiti oli huikkassut väliin ”from Finland” ja tyrkkässyt iskän peremmälle bussiin. Jep. Ruokalista ekalle viikolle. Iltaruoat, joista jää seuraavan päivän lounaallekin. Se koostuu peruskotiruoasta, ilman turhaa hifistelyä tai näännyttämistä. Terveellistä, helppoa ja hyvää. Lista näyttää tältä:

Maanantai: Porkkanasosekeitto korianterijugurtilla
Tiistai: Itämainen uunilohi & jasmiiniriisi
Keskiviikko: Sitruunainen kanacouscoussalaatti
Torstai: Borssikeitto
Perjantai: Mama Maria’s meatball stew

Eilisen iltaruoan reseptin bongasin uusimmasta Fit-lehdestä. Jonkin verran muokkasin reseptiä. Niin helppo ja maukas keitto, ettei paremmasta väliä. Korianterijugurtti sopi tähän loistavasti. Korianterinhan voi halutessaan korvata jollain toisella yrtillä, mikäli se maistuu liian saippuaiselta.

PORKKANASOSEKEITTO & KORIANTERIJUGURTTI

1 kg porkkanoita
1 pieni peruna
2 sipulia
loraus oliiviöljyä
1,5 litraa vettä
2 luomu kasvisliemikuutiota
ripaus suolaa ja chiliä

-kuori ja palastele porkkanat, peruna ja sipulit
-paista niitä oliiviöljyssä noin viisi minuuttia
-lisää vesi ja kasvisliemikuutiot
-anna kiehua noin 30 minuuttia, kunnes porkkanat ovat kypsiä
-mausta suolalla ja chilijauheella
-soseuta sauvasekoittimella
-tarjoile korianterijugurtin kanssa

2 dl turkkilaista jugurttia
1 nippu korianteria

-pienistele korianteri ja sekoita se jugurtin kanssa
-anna tekeytyä vähän aikaa

Mieleni on tehnyt jo pidempään hieman aasialaisvivahteista ruokaa. Joten tänään tiistaina meillä syötiin (itse asiassa myöhäisellä lounaalla tyttöjen kanssa) itämaista uunilohta ja jasmiiniriisiä. Täysjyväriisi olisi terveellisempi vaihtoehto, mutta siinä on joku juttu, joka tökkii. En osaa selittää mikä, mutta se ei vain maistu mun suussa kovin hyvälle. Tottumiskysymys, tiedän 🙂 Uunilohi on varma valinta myös lapsille. Tosin tänään vähän nyrpistivät nenäänsä tuon korianterin takia, mutta helposti sai nypittyä omasta palastaan korianterin pois. Lisäksi tein sitruunapippurista, hunajasta ja turkkilaisesta jugurtista tällekin kastikkeen. Lohen päälle pilkoin vielä omaan annokseeni vähän chiliä sekä korianteria. Mä olen aivan koukussa korianteriin!ruokaviikko-1-of-16ruokaviikko-4-of-16ruokaviikko-5-of-16

ITÄMAINEN UUNILOHI

700 g lohifilee

Kastike/marinadi
1 solovalkosipuli
3 cm pätkä luomuinkivääriä
2 rkl seesamiöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
loraus hunajaa
ripaus suolaa
korianteria pilkottuna

-kuori valkosipuli ja inkivääri ja raasta ne
-sekoita kastikkeen aineet keskenään ja valele lohen päälle
-paista lohta 180 asteessa noin puoli tuntia

********************

Huomenna vuorossa sitruunaista kanacouscoussalaattia, jota varten ajattelin laittaa jo tänä iltana kanat marinoitumaan. Torstaina saan vihdosta viimein ne ennen joulua ostamani punajuuret (8,6 kiloa…) osaksi käytettyä. Borssikeitto lämmittää kylmänä talvipäivänä. Loppiaispäivänä ajattelin hauduttaa lihapullia padassa. Siihen joku tomaattinen suloisenmakeantulinen kastike ja avot! Lisäksi spaghettia. Jos tuo kokeiluni patalihapullista onnaa, niin voipi olla, että reseptiä seuraa perästä 🙂

SUPERIA TIISTAI-ILTAA,

alle