torstai 25. toukokuun 2017

Could’ve, would’ve, should’ve!

MOIMOI IHANAISET, NAURAVAISET!

Siinäpä ne, kolme tärkeää sanaa, jotka tulkitsevat tämän päivän fiiliksiä. Olisi pitänyt sitä ja tätä, tuotakin hieman. Mutta aamupäivän puolen tunnin mittaisen extratehokkuuspuuskan jälkeen ei sitten tehtykään mitään. Noh, ainakin ne talvitakit tuli vihdosta viimein laitettua säilöön. Sekin on jo jotain!

Suunnitelmissa olisi ollut laittaa talvikengätkin samaan säilöön. Nuo Uggit eivät näytä enää näillä keleillä niin houkuttelevilta tuossa tuulikaapissa. Piti viedä viikatut pyykit sohvalta vaatekaappeihin. Mutta tuossa ne nököttää vieläkin. Jotenkin helpompi ehkä lapsillekin etsiä huomiset kouluvaatteet näkyvillä olevista kasoista. Ostin jätesäkkejä, jotta lastenhuoneet tulisi raivattua. Niitä hampparipaikoista saatuja leluja, kun on kaikki nämä vuodet vaalittu, niin voisikohan niistä jo luopua? 🙂 Kai nekin voi vielä muutaman päivän laatikoissa pölyttyä.

Aamulla ennen sängystä nousua haaveilin, että tänään pääsee puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Meneväthän nuo lakanat nyt vielä ainakin yhden yön. Takapihalla pystyyn kuolleet viimevuotiset kukat odottavat nätissä kasassa takapihan portin edessä roskikseen vientiä. Roska-auto tulee vasta maanantaina, joten onhan tässä aikaa. Koiran väritys alkaa muistuttaa enemmän harmaata kuin valkoista, joten pieni pesu olisi paikallaan. Toisaalta, huomenna kun menemme mökille, niin kuitenkin likastuu siellä.

Kuulostaako tutulle? 😀 Mä tiedän olevani sille päälle sattuessani ihan sairaan tehokas. Mutta sitten kun on näitä tällaisia päiviä, niin olen myös ihan mielettömän hyvä keksimään selityksen, että miksi jotain juttua ei välttämättä tarvitsekaan tehdä. Olen myös hyvä keksimään tekosyyn saamattomuudelleni; miehellä alkoi tiistaina mökillä ollessamme miestauti. Kuume nousi pilviin ja vatsaan sattui. Joku miesflunssan ja miesmahataudin välimaastoon sijoittuva tauti. Yhtäkaikki, aika paha tauti. Ihan näin hoitohenkilökunnankin näkökulmasta.

Tässä olen pari päivää leikkinyt hoitsua, niin on paukut vähän poissa. Eilen tuo inha ylävatsakipu alkoi mullakin. Heitti myös pikkuisen lämpöä. Saa olon saamattomaksi. Joten sen varjolla olen tänään nukkunut ulkona päikkärit, päässyt lähemmäksi rikostutkinnassa murhaajan selvittämistä, rapsutellut koiraa olan takaa, sulkenut silmäni sohvan ohi kulkiessani, välttänyt katsomasta jalkoihini keittiön valkoisella kivilattialla kulkiessani. Keskittynyt mukaviin juttuihin, kuten uuden jääkaapin puulokerikkoihin (miten te pidätte ne siistinä, kenellä sellaiset on?) ja raparperikaurapaistokseen. Lamaze-hengitykseen, kun tulee ylävatsasupistus. Eikä kuulkaas ole ollut lainkaan pöllömpi päivä.

Niin, että onhan päivä huomennakin! Jos ei tänään hontsita, niin huomenna sitten. Eiks niin? Elämä 

HELATORSTAITERKUIN,

PS. ai niin, sainhan mä jotain tehtyä; keittiön seinävalaisimet on nyt ostettu. Pidän teitä vielä jännityksessä, mihin päädyttiin, mutta kiitos teidän – valinta oli helppo!


keskiviikko 24. toukokuun 2017

Keittiötä & seinävalaisimia

MOIMOI!

Ja hei, tuntuuko teistäkin jotenkin tuskaiselta viettää työpäivät sisällä? Mielelläni kantaisin läppärin ulos, mutta jonkinlainen häikäisysuoja pitäisi ostaa. Ruudusta kun ei näe näin valoisalla mitään. Kävin tuossa hätsynpikaisesti mummulassa ja sain kuulla, että keittiön seinävalaisimet tulisi olla mielellään maanantaina hankittu. Jaiks 😀 Sähkäri toki pystyy tulemaan sen jälkeenkin, mutta nyt menisi asentaminen samalla kun tekee muitakin hommia.

Katsotaan ensin miltä tuo keittiö näyttää. Huuva ja uuni on rosteria, apk integroitu, mikro ja jääkaappipakastin valkoisia. Lisäksi tuohon jääkaappiseinälle tulee upotettavan altaan yläpuolelle koko seinän levyinen hylly. Seinävalaisimien paikat olen laittanut kuviin näteillä nuolilla 😉

Turhaan muuten pelkäsin sitä, että keittiö pimenee liikaa tuon tummanharmaan/vaalean mustan seinän takia. Valoa virtaa näin päivälläkin, vaikka aurinko paistaa jo ihan toisesta suunnasta. Aamupäivällähän tuo keittiö kylpee auringossa ♥ Asiaan. Seinävalaisimet. Alunperin mietimme mustia. Mutta miltäs hopeiset/valkoiset näyttäisivät teidän silmään? Ehkä kuitenkin mustat? Kuten kerroin niin tässä vaiheessa remppaa alkaa jo tulla turnausväsymystä eikä jaksaisi yhtään miettiä mitään valaisimia 😀 Vaihtoehtojahan on vaikka kuinka monta. Kokosin alle kaksi suosikkiani, kahdessa eri versiossa. Kuin ihmeen kaupalla, se kauan havittelemani Tolomeo jäi pois kärkikahinoista.

Tulisiko ikkunaseinästä (jossa kaksi seinävalaisinta) kevyempi, jos siinä ei olisi isoja nivelvalaisimia. Jos laittaisi kunnon nivelvalaisimen sitten tuonne altaan päälle? Vai pitäisikö laittaa kaikkiin nuo ”ei nivelvalaisimet”? Vai kaikkiin nivelvalaisimet.  Mitä mieltä olette? Muutenhan tuo keittiö alkaa olemaan plakkarissa. Työtaso mitattiin ja laitettiin tilaukseen maanantaina. Se tulee olemaan valkoista kvartsia. Vihreillä yrteillä ja puisilla leikkuulaudoilla ajattelin tuoda ilmettä ja kotoisuutta. Hei, näettekö tekin jo sielujen silmin mun tulevan perjantaimyyssipaikan? Jep, niin minäkin 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. ja tässä vielä mielen virkistykseksi tuo keittiösuunnitelmamme (Soile Pellisen, Keittiömaailma Lielahti piirtämänä :)):


keskiviikko 24. toukokuun 2017

Matkalle mukaan + alennuskampanja

MOIKKAMOI!

Vaikka täällä meilläkin nautitaan tällä hetkellä kesästä (Suomen ihanasta suvesta, joka vaihtelee päivittäin), niin silti monet lähtevät etsimään lämpöä ja aurinkoa etelämmästä. Lifen kaupallisen yhteistyön ja ambassadoriuden myötä tulin kertomaan teille luottotuotteista, joita kannattaa ottaa matkalle mukaan. Luonnollisemmista luottotuotteista. Aurinkosuojatuotteiden lisäksi matkalle mukaan pääsee myös sisäisesti nautittavia matkan helpottajia, muun muassa maitohappobakteereja ja beetakaroteenia. Ennen matkaa sitä usein stressaa, että onko kaikki mukana. Suhailee paikasta toiseen. Nyt ei tarvitse enää suhailla kuin yhteen paikkaan. Life -liikkeistä löytyy kaikki matkalle tarvittavat aurinkorasvoista rusketusta helpottaviin vitamiineihin saman katon alta.Itse taidan kuulua siihen sukupolveen, joka ei juuri lapsuudessaan aurinkorasvoja käyttänyt. Pahimmassa tapauksessa iltaisin mentiin lomamatkalla nukkumaan kärvistellen; ei pystynyt nukkumaan selällään eikä mahallaan. Kyljellä ehkä juuri ja juuri. Itseäni harmittaa ihan vietävästi ne kerrat, kun olen polttanut itseni auringossa. Tämän takia minusta on kuoriutunut oikein aurinkorasvanatsi lomareissuilla (ja myös Suomen suvessa!), joka on koko ajan läträämässä aurinkosuojavoiteiden kanssa. Toki lapset tuskastelevat tälle toiminnalleni eivätkä välttämättä vielä ymmärrä, että se on heidän edukseen. Kuten niin moni muukin asia, joita me vanhemmat teemme. Silkasta rakkaudesta.Lähipiiristäni löytynyt melanoomatapaus säikäytti. Viimeiset kymmenen vuotta meillä on koko perhe käyttänyt suojakerrointa 50 aurinkolomilla. Ehkä kahden viikon loppupuolella olemme siirtyneet suojakertoimeen 30. Ja silti saatu kaunis rusketus. Auringolta ei voi koskaan suojautua liikaa. Siinä missä aiemmin tavoittelin ruotsalaisten loppuunvietyä rusketusta on vaihtunut nätin päivetyksen tavoittelemiseen. Enemmän kuin ulkoisen rusketuksen metsästäminen on aurinkolomienkin tavoite saada se hehku silmiin. Sisäinen hehku, joka kertoo rentouttavasta lomasta.

Saimme maaliskuiselle Thaimaan matkallemme mukaan luonnollisia Algamaris -aurinkosuojatuotteita. Algamaris tuotteet ovat 100% luonnollisten mineraaliaurinkosuoja-aineiden, 100% luomutuotettujen kasviöljyjen ja patentoidun Alga-gorria yhdisteen ansiosta luonnollinen ja laadukas vaihtoehto kemiallisille aurinkosuojatuotteille. Ne sisältävät vain mineraalifilttereitä. Algamaris tarjoaa tehokkaan luonnollisen aurinkosuojan myös allergia- ja tuoksuyliherkille ja kerrankin meidän perhe ei kärsinyt aurinkoihottumasta. Minä ja esikoinen saamme usein auringossa ekoina päivinä inhottavan ja kutisevan aurinkoihottuman. Lisäksi tuotteet olivat vedenkestävyydessään ihan ensisijaista laatua; tuntui, ettei rasvaa olisi tarvinnut levitellä montaa kertaa päivässä. Mutta siitäkin huolimatta niin tein 🙂

Iso plussa kätevästä spray-pullosta. Meillä oli käytössä koko perheellä tuo Algamaris Aurinkovoide Spray suojakertoimella 50+. Siinä on lisäksi erittäin vahva UVA/UVB -suoja. Kasvoihin, kaulalle ja korviin (muistakaa myös korvien rasvaus) käytimme Algamaris Aurinkovoide Kasvoille SK 50 -voidetta. Se imeytyi nopeasti ja kosteutti ihanasti. Siinäkin erittäin toimiva pumppumekanismi, jolla rasvan sai kätsysti pois purkista. Minulla reagoi kasvojen iho melko herkästi näppylöiden muodossa aurinkorasvoihin, mutta tuntui, että tuo Algamaris ei aiheuttanut sitä perinteistä aurinkonäppyä kasvoihin. Sarjasta löytyy myös after sun -tuote, joka helpottaa auringossa maatun päivän jälkeen. Helposti muuten itselläni alkaa auringossa iho kiristelemään. Nyt ei ollut sellaista havaittavissa.

Lifen kattavasta matkalle mukaan -osiosta löydätte myös muita tuotteita aurinkolomaa varten. Maitohappobakteerikapselit ovat sellaisia, joita meillä on kuljetettu mukana reissusta toiseen. Life Probiootin maitohappobakteerikannat ovat tutkitusti mahahappoja ja sappisuoloja kestäviä kantoja, jotka pystyvät kulkeutumaan suolistoon ja elämään siellä. Valmisteessa on seitsemän ihmisperäistä maitohappobakteerikantaa ja 5 miljardia bakteeria/kapseli. Kapselin kuori on kasviperäinen eikä tuotteessa ole käytetty mitään maidosta peräisin olevia aineita. Näitä syömme päivittäin täällä kotimaassakin, mutta varsinkin matkustettaessa ulkomailla, jossa on aivan eri bakteerikanta ovat maitohappobakteerikapselit ihan ehdottomia. En tiedä oliko se, että emme tällä lomalla kärsineet aurinkoihottumasta aurinkovoiteiden ansiota vai Life Aurinko Plus –tablettien ansiota. Ne on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat herkkiä auringolle tai jotka joutuvat oleskelemaan pitkään voimakkaassa auringonpaisteessa. Vahva beetakaroteeni yhdessä lykopeenin ja tärkeiden vitamiinien sekä hivenaineiden kanssa antaa auringossa oleskeltaessa iholle kauniin kullanruskean sävyn. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste. A-vitamiini, sinkki ja C-vitamiini edistävät ihon kunnon pysymistä normaalina.

Vaikka rakastankin matkustamista, niin silti siihen liittyy lieveilmiö, josta en niin välitä. Nimittäin aikaeron tuoma rasitus. Meillä on viime vuosien aurinkomatkat suuntautuneet poikkeuksetta Aasiaan ja aikaeroa on ollut aina vähintään viisi tuntia. Joskus jopa kahdeksan tuntia. Sinnepäin matkustettaessa ei väsytä iltaisin ja herääminen on aamuisin ensi alkuun tuskaa. Sisäinen kello kun on vielä Suomen ajassa. Kotiin palatessa taas ensimmäinen viikko alkaa kello neljän aamuherätyksillä. Life Melatoniini on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön unihäiriöihin. Se auttaa vähentämään nukahtamisaikaa ja  lievittämään aikaerosta johtuvia vaikutuksia.
Kaikkihan me olemme varmastikin kuulleet aloe veran vaikutuksesta ihoon. Sen hellivästä vaikutuksesta auringon paahtamaan ihoon. Lifen valikoimista löytyy Aloe Vera Spray ja Aloe Vera geeli. ”Life Aloe Vera -geeliin käytettävät kasvit viljellään Meksikossa luomuvalvonnan alaisuudessa (Aloecorp ja ÖKO). Aloe-kasviryhmä käsittää satoja lajeja ja monet niistä ovat villeinä uhanalaisia. Ympäristösyistä tuore aloemehu kuivataan Meksikossa hellävaraisesti ja jauhe kuljetetaan Eurooppaan tehtaalle, missä siihen lisätään kuivatessa poistunut vesimäärä. Geeli ei sisällä parabeenejä eikä mineraaliöljyjä.” Aloe Vera -tuotteet viilentävät ja rauhoittavat ihoa. Itselleni tuli uutena tietona, että niitä kannattaa käyttää myös täällä kotimaassa esimerkiksi säärien sheivauksen yhteydessä. 

Lifessa on käynnissä 28.5. asti alennuskampanja ”Osta 3 maksa 2”, joka koskaa kaikkia Lifen omia Life-brändin tuotteita!
Alennuskampanjatuotteet löydätte parhaiten täältä. Joten nyt kannattaa hankkia vitamiinit, ne ihanat öljyt sekä matkalle mukaan otettavat Lifen omat tuotteet alennetuin hinnoin.

AURINKOA PÄIVÄÄNNE TOIVOTELLEN,

YHTEISTYÖSSÄ LIFE


tiistai 23. toukokuun 2017

Ihmisten käyttäytymisestä

ID HEI HUOMENTA IHANAT!

Alunperin piti laittaa tähän postauksen kärkeen ihan muunlaista ihmettelyä, mutta aihetta ei voi ohittaa…  Manchester ♥ Mikä maailmaa vaivaa? Tämän jälkeen pääsen itse aiheeseen eli siihen, mikä ihmisiä vaivaa? Mikä saa meidät käyttäytymään niin kuin käyttäydymme? Mihin on jäänyt opit ystävällisyydestä ja toisen ihmisen kunnioittamisesta? Siitä, että ei se maailma pyöri oman navan ympärillä?

Viime viikolla olimme kotikauppamme kassalla miehen kanssa latomassa ostoksia hihnalle. Edessämme oleva asiakas pelasi lottoa tai jotain muuta vastaavaa peliä. Myyjä siinä erittäin ystävällisesti harmitteli hänelle, että hetki kestää, kun hän vasta opettelee näitä juttuja. Asiakas siihen erittäin ystävällisesti takaisin, että ei hätää. Neuvoi myyjää, mitä tositteille tehdään ja mitä nappuloita koneesta painetaan. Takanamme kuului tuhahdus. ”Onko kassa rikki?” Johon myyjä hymy huulessa vastasi, että ei vaan hän opettelee käyttämään pelikonetta.  ”Kannattaisi mennä harjoittelemaan muualle!” Kuului takaamme. Tässä vaiheessa katsoin miestäni aivan ymmyrkäisenä. Huomasin, että mies loi taaksemme aika tappavan katseen. Niin olisin minäkin tehnyt, ellei tuo mieheni olisi sitä tehnyt.

Lisää puhinaa. ”Tuossa on Teivo ihan lähellä, joten voisit mennä sinne pelaamaan.” Tähän myyjä ja pelaava asiakas eivät enää reagoineet, mutta mieheni sanoi taaksepäin ”Tuossa on toinen maitokauppa vieressä, jossa ei ole pelimahdollisuutta.” Takanamme oleva mies hiljeni. En ollut katsonut lainkaan taakseni, mutta kuvittelin mielessäni arrogantin näköisen keski-ikäisen (jep, omaa ikäluokkaani olevan) miehen. Yllätyksekseni kauppakassien pakkaamisen ohella vilaisin, että minkänäköinen rääväsuu sieltä paljastuu. Vastassa oli niin charmantti ja karismaattinen eläkeiässä oleva mies, että jäin miettimään.

Mikä saa ihmiset olemaan ilkeitä? Tahallaan satuttamaan toisia? Vai tiedostiko tämä herra edes käyttäytyvänsä jotenkin loukkaavasti? Itse aloin säälimään tuota erittäin ystävällistä kassahenkilöä. Jos kukaan meistä ei saisi ikinä harjoitella tekemään töitä, niin miten tässä maailmassa olisi mahdollisuus päästä työelämään kiinni? Ja ylipäätään se, että vaikka välillä vähän tuskastuttaa, niin olisiko paikallaan joskus pitää mölyt sisällä? Argh.

Jep, täällä on jälleen äänessä se kukkahattutäti. Jonka mielestä ”Kill me with kindness” tulisi olla meistä jokaisen sisäänrakennettu käyttäytymismalli 🙂 Ei siitä ainakaan haittaa olisi, jos oltaisiin toisillemme ystävällisiä. Vaikkei välillä saisikaan vastakaikua ystävyydelleen, niin ainakin tietäisi toimineensa oikein. Sieppaako teitää koskaan ihmisten käytös? Vaikka aika usein annan piutpaut sille, mitä muut ihmiset tekevät (antaa kaikkien kukkien kukkia), niin epäkunnioittava ja töykeä käytös on sellainen, joka saa mut näkemään kirkuvan punaista.

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 22. toukokuun 2017

Takapihalla & helppo raparperipiirakka

…piti otsikoimani tämä ”Ihan pihalla”, mutta koska olen tainnut niin tehdä viimeiset kolme vuotta kesän ekan postauksen kanssa, niin ajattelin vaihtaa otsaketta 😉

HEIPPAHEI!

Elämä on siirtynyt jälleen ulos. Mökillä että täällä kotona. Vaikka alunperin ajattelimme, ettemme kotona laita edes terassia kesäkuntoon, niin eilen kuitenkin löysin itseni pesemässä terassia ja sen jälkeen pöytä sai tuolit ympärillensä. Onhan tässä kuitenkin vielä muutama viikko aikaa nauttia kesäilloista tuolla terassilla. Eilen illalla syötiin vielä myöhäinen iltaruokakin ulkona, mutta silloin sai jo laittaa villasukat jalkaan ja villatakin päälle. Sillä periaatteella kun mennään, että nyt on kesä ja kesällä ollaan ulkoruokinnassa 😀

Eilen päivällä poimin raparperimaasta (lue: siitä pienenpienestä puskasta) pienenpieniä raparperinvarsia ja leivoin tämän kesän ekan raparperipiirakan. Hetki takapihalla oli täydellinen, olin ihan yksin kotona. Harvinaista herkkua. Aiemmin en nauttinut omasta ajasta, nyt se tuntuu välillä aivan luksukselta. Oma aika on kuitenkin tärkeää. Joskus muinoin käytin kaikki omat ajat johonkin tekemiseen. Kävin lenkillä tai kahvilla ystävien kanssa. Nyt olen vähitellen oppinut, että kun on se hetki omaa aikaa, niin ei välttämättä tarvitse tehdä mitään. Voi ottaa palan raparperipiirakkaa jäätelöpallolla ja uppoutua ruotsalaiseen murhamysteeriin. Nauttia auringosta ja vaan olla.

HELPPO RAPARPERIPIIRAKKA

1 pakastemuropohja

raparperin varsia
1 muna
1 prk kanelikardemummatuorejuustoa
0,5 dl sokeria
ripaus kanelia

-painele pakastemuropohja uunivuoan pohjalle ja vähän reunoillekin
-sekoita muna, tuorejuusto ja sokeri
-kaada täyte muropohjan päälle
-pese raparperit (ja tarvittaessa kuori) ja asettele täytteen päälle
-ripsota päälle kanelia
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin puoli tuntia

Hienosti sopi tuo tuorejuusto sen aiemmin käyttämäni kermaviilin asemasta. Toi makua rutkasti lisää. Raparperin varsia saa ja kannattaakin laittaa tiheämpään. Meidän puskien anti antoi harvavälisen raparperipiirakan muodon enkä jaksanut mennä mummulan raparperipuskiin koluamaan 😉 Raparperipuskat onkin muuten ainoat, mitä siellä on jäljellä. Muutamaa omppupuuta lukuunottamatta. Täytyy istuttaa lisäksi ainakin pari marjapuskaa ja vadelmapensaita. Lisäksi pensasmustikoista haaveilen myös.

Viikko alkoi heti aamusta remppajutuilla ja seuraavaksi jatkuu remppajutuilla. Keittiön kivitason mittauksella. Aamulla saatiin suunniteltua ja tilattua kiintokalusteet kolmeen kerrokseen. Jotenkin tässä vaiheessa remppaa alkaa jo tuntumaan siltä, että plääh….laittakaa mitä haluatte 😛 Mutta toisaalta, jos vielä vähän aikaa skarppaa ja tsemppaa, niin hyvä siitä tulee! Suunnittelin alkavani pian roudailemaan keittiöön tavaroita, joita ei enää tässä kodissa tarvita. Lisäksi makkarit on tuota pikaa taputeltu, joten sinnekin saa pikkuhiljaa viedä irtaimistoa. Itsemme tuntien se on se yksi ilta, kun päätämme yhteistuumin siirtää sängyt mummulaan ja sitä myötä muuttaa. Ex tempore -meiningillä kun yleensä mennään niin siinä ei kauaa nokka tuhise, kun asutaan jo uudessa kodissa 😀

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,