torstai 25. toukokuu 2017

Could’ve, would’ve, should’ve!

MOIMOI IHANAISET, NAURAVAISET!

Siinäpä ne, kolme tärkeää sanaa, jotka tulkitsevat tämän päivän fiiliksiä. Olisi pitänyt sitä ja tätä, tuotakin hieman. Mutta aamupäivän puolen tunnin mittaisen extratehokkuuspuuskan jälkeen ei sitten tehtykään mitään. Noh, ainakin ne talvitakit tuli vihdosta viimein laitettua säilöön. Sekin on jo jotain!

Suunnitelmissa olisi ollut laittaa talvikengätkin samaan säilöön. Nuo Uggit eivät näytä enää näillä keleillä niin houkuttelevilta tuossa tuulikaapissa. Piti viedä viikatut pyykit sohvalta vaatekaappeihin. Mutta tuossa ne nököttää vieläkin. Jotenkin helpompi ehkä lapsillekin etsiä huomiset kouluvaatteet näkyvillä olevista kasoista. Ostin jätesäkkejä, jotta lastenhuoneet tulisi raivattua. Niitä hampparipaikoista saatuja leluja, kun on kaikki nämä vuodet vaalittu, niin voisikohan niistä jo luopua? :) Kai nekin voi vielä muutaman päivän laatikoissa pölyttyä.

Aamulla ennen sängystä nousua haaveilin, että tänään pääsee puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Meneväthän nuo lakanat nyt vielä ainakin yhden yön. Takapihalla pystyyn kuolleet viimevuotiset kukat odottavat nätissä kasassa takapihan portin edessä roskikseen vientiä. Roska-auto tulee vasta maanantaina, joten onhan tässä aikaa. Koiran väritys alkaa muistuttaa enemmän harmaata kuin valkoista, joten pieni pesu olisi paikallaan. Toisaalta, huomenna kun menemme mökille, niin kuitenkin likastuu siellä.

Kuulostaako tutulle? :D Mä tiedän olevani sille päälle sattuessani ihan sairaan tehokas. Mutta sitten kun on näitä tällaisia päiviä, niin olen myös ihan mielettömän hyvä keksimään selityksen, että miksi jotain juttua ei välttämättä tarvitsekaan tehdä. Olen myös hyvä keksimään tekosyyn saamattomuudelleni; miehellä alkoi tiistaina mökillä ollessamme miestauti. Kuume nousi pilviin ja vatsaan sattui. Joku miesflunssan ja miesmahataudin välimaastoon sijoittuva tauti. Yhtäkaikki, aika paha tauti. Ihan näin hoitohenkilökunnankin näkökulmasta.

Tässä olen pari päivää leikkinyt hoitsua, niin on paukut vähän poissa. Eilen tuo inha ylävatsakipu alkoi mullakin. Heitti myös pikkuisen lämpöä. Saa olon saamattomaksi. Joten sen varjolla olen tänään nukkunut ulkona päikkärit, päässyt lähemmäksi rikostutkinnassa murhaajan selvittämistä, rapsutellut koiraa olan takaa, sulkenut silmäni sohvan ohi kulkiessani, välttänyt katsomasta jalkoihini keittiön valkoisella kivilattialla kulkiessani. Keskittynyt mukaviin juttuihin, kuten uuden jääkaapin puulokerikkoihin (miten te pidätte ne siistinä, kenellä sellaiset on?) ja raparperikaurapaistokseen. Lamaze-hengitykseen, kun tulee ylävatsasupistus. Eikä kuulkaas ole ollut lainkaan pöllömpi päivä.

Niin, että onhan päivä huomennakin! Jos ei tänään hontsita, niin huomenna sitten. Eiks niin? Elämä 

HELATORSTAITERKUIN,

PS. ai niin, sainhan mä jotain tehtyä; keittiön seinävalaisimet on nyt ostettu. Pidän teitä vielä jännityksessä, mihin päädyttiin, mutta kiitos teidän – valinta oli helppo!


2 Responses to “Could’ve, would’ve, should’ve!”

  1. Avatar Jenni sanoo:

    Nyt on kyllä pakko kommentoida, miten sattuikin! Just äsken kun vilkaisin sotkuista olohuonetta, siirryin pölyiseen ja muruiseen keittiöön ottamaan iltapalaksi karkkia ja kuivaa leivänkantaa johon sipaisin tuorejuustoa, tulit mieleeni. Mietin miten sillä bloggari Marialla on aina kauniit myyssit aseteltu, koti tiptop siistinä sohvatyynyt aseteltuna ja siinä sivussa miehellekin iltapalat valmiiksi jääkaapissa odottamassa. Että miten se jaksaa ja voi olla aina niintehokas!!? Mutta hyvä kuulla että siekin oot ihan tavallinen ihminen :D :D

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Jenni

      ja eikä? :D Täällä kuule sitä eletään remppaelämää ja koti on ihan hyrskynmyrskyn ;) Hih, remppaahan on hyvä syyttää, vaikkei se edes täällä kodissa tapahdu!

      Tavallinen ihminen mäkin olen <3

      Ihanaa viikkistä sinne! <3

Kommentoi