HEI HUOMENTA IHANAT!

Alunperin piti laittaa tähän postauksen kärkeen ihan muunlaista ihmettelyä, mutta aihetta ei voi ohittaa… ♥ Manchester ♥ Mikä maailmaa vaivaa? Tämän jälkeen pääsen itse aiheeseen eli siihen, mikä ihmisiä vaivaa? Mikä saa meidät käyttäytymään niin kuin käyttäydymme? Mihin on jäänyt opit ystävällisyydestä ja toisen ihmisen kunnioittamisesta? Siitä, että ei se maailma pyöri oman navan ympärillä?

Viime viikolla olimme kotikauppamme kassalla miehen kanssa latomassa ostoksia hihnalle. Edessämme oleva asiakas pelasi lottoa tai jotain muuta vastaavaa peliä. Myyjä siinä erittäin ystävällisesti harmitteli hänelle, että hetki kestää, kun hän vasta opettelee näitä juttuja. Asiakas siihen erittäin ystävällisesti takaisin, että ei hätää. Neuvoi myyjää, mitä tositteille tehdään ja mitä nappuloita koneesta painetaan. Takanamme kuului tuhahdus. ”Onko kassa rikki?” Johon myyjä hymy huulessa vastasi, että ei vaan hän opettelee käyttämään pelikonetta.  ”Kannattaisi mennä harjoittelemaan muualle!” Kuului takaamme. Tässä vaiheessa katsoin miestäni aivan ymmyrkäisenä. Huomasin, että mies loi taaksemme aika tappavan katseen. Niin olisin minäkin tehnyt, ellei tuo mieheni olisi sitä tehnyt.

Lisää puhinaa. ”Tuossa on Teivo ihan lähellä, joten voisit mennä sinne pelaamaan.” Tähän myyjä ja pelaava asiakas eivät enää reagoineet, mutta mieheni sanoi taaksepäin ”Tuossa on toinen maitokauppa vieressä, jossa ei ole pelimahdollisuutta.” Takanamme oleva mies hiljeni. En ollut katsonut lainkaan taakseni, mutta kuvittelin mielessäni arrogantin näköisen keski-ikäisen (jep, omaa ikäluokkaani olevan) miehen. Yllätyksekseni kauppakassien pakkaamisen ohella vilaisin, että minkänäköinen rääväsuu sieltä paljastuu. Vastassa oli niin charmantti ja karismaattinen eläkeiässä oleva mies, että jäin miettimään.

Mikä saa ihmiset olemaan ilkeitä? Tahallaan satuttamaan toisia? Vai tiedostiko tämä herra edes käyttäytyvänsä jotenkin loukkaavasti? Itse aloin säälimään tuota erittäin ystävällistä kassahenkilöä. Jos kukaan meistä ei saisi ikinä harjoitella tekemään töitä, niin miten tässä maailmassa olisi mahdollisuus päästä työelämään kiinni? Ja ylipäätään se, että vaikka välillä vähän tuskastuttaa, niin olisiko paikallaan joskus pitää mölyt sisällä? Argh.

Jep, täällä on jälleen äänessä se kukkahattutäti. Jonka mielestä ”Kill me with kindness” tulisi olla meistä jokaisen sisäänrakennettu käyttäytymismalli 🙂 Ei siitä ainakaan haittaa olisi, jos oltaisiin toisillemme ystävällisiä. Vaikkei välillä saisikaan vastakaikua ystävyydelleen, niin ainakin tietäisi toimineensa oikein. Sieppaako teitää koskaan ihmisten käytös? Vaikka aika usein annan piutpaut sille, mitä muut ihmiset tekevät (antaa kaikkien kukkien kukkia), niin epäkunnioittava ja töykeä käytös on sellainen, joka saa mut näkemään kirkuvan punaista.

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,