maanantai 28. tammikuun 2019

Vanhassa vara parempi // Vaatteiden konmaritus

MOIKKAMOI

maanantaihin ihanat! 🙂 IG:ssä seuraavat tietävätkin, mitä olen tänään puuhaillut. Vähän joka välissä töiden lomassa on tullut käytyä läpi vaatehuonetta. Henkarivaatteista lähtee noin 25% kiertoon. Miettikäähän kuinka paljon niitä vaatteita on ollut, kun nyt mulla on tyhjänä 27 henkaria. Jeps, en muuttopuuhissa silloin vajaa pari vuotta sitten käynyt vaatteita läpi kovinkaan rankalla kädellä. Vaan aika monen vaatteen kohdalla mietin, että josko kuitenkin. Nyt ne josko kuitenkin -vaatteet saivat lähteä.

Tein muutamia havaintoja tuossa karsintaprosessin aikana. 1) vanhassa on todellakin vara parempi ja 2) ihminen tulee toimeen melko vähällä vaatemäärällä. Olen kuljettanut vuosien varrella mukanani kestäviä, myös aikaa kestäviä vaatteita. Kuvissa näkyvä Cottonfieldin 100% villaneule on muistaakseni ainakin 25 vuotta vanha. Olin pitkään sitä haaveillut Koskikeskuksen yhdessä liikkeessä. Joululahjaksi sain mummulta ja papalta rahaa ja se koko viisisataa markkanen kului tuohon paitaan. Aina silloin tällöin kaivan tuon villapaidan esiin ja nautin sen tuomasta lämmöstä.

Kuten tänään. Meillä on sisällä ollut aika arktiset olosuhteet ja parahiksi takkapuutkin loppuivat. Heitin vanhan villapaidan collegepaidan päälle ja samantien lämmitti. Ostin tuon siihen aikaan, kun kaikki vaatteet kuuluivat olla isoja. Micmacin leveät farkut ja tämä koossa large ollut paita olivat suosikkivaatteitani. Silti paita ei ole lainkaan nyppääntynyt eikä kulunut vuosien varrella. Toisin kuin moni uudemmista, myös kalliimmista vaatteista.

Aika moni kiertoon laittamistani vaatteista oli viimeisen parin kolmen vuoden aikana ostettuja, niiden ikivanhojen jakkujen ja motivaatiohousujen lisäksi. Tuntuu, että sitä on tullut ostettua viimeisten vuosien aikana hinta edellä vaatteita. Sellaisia, jotka kyllä ovat ihan kivoja, mutta eivät kestä paljoakaan kulutusta tai pesua. Mikä on ajanut kierteeseen, että kulahtanut vaate on pitänyt korvata uudella. Kenties jälleen sellaisella, joka ei taaskaan kestä käytössä. Ei todellakaan ekologista eikä taloudellista. Tähän on tultava muutos.

Toinen havaintoni vaatteiden määrästä; sitä ei kuulkaas tarvitse laajaakaan garderoobia. Huomaan, että itselleni riittää arkikäytössä muutamat mustat tiukat housut, muutamat korkeavyötäröiset suorat housut, parit kauluspaidat ja neuleet. Vaatehuoneesta löytyi tosi kivoja vaatteita, joiden ostamista en suinkaan kadu, mutta vaatteita, jotka ovat jostain syystä jääneet käyttämättä vuosien varrella. Sellaiset lähtevät myös kiertoon. Ihan tyystin Marie Kondon oppien mukaan en toiminut, sillä en raaski ihan jokaista ”ei iloa tuovaa” vaatetta laittaa kiertoon. Kerrankin ajattelin järkipohjalta ja siltä kantilta, että miten jäljelle jäävät vaatteet sopivat toistensa kanssa.

Nyt on henkarivaatteet siis läpi käyty ja maanantai-illan puhteina on hyllyvaatteiden karsiminen. Vanhat kulahtaneet collegepaidat ovat mun heikkouteni. Sellaiset kaula-aukosta ja hihan suista jo hiukka rispaantuneet. Pesussa pehmentyneet. Ne saavat jäädä ♥ 

ILOISTA MAANANTAITA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 27. tammikuun 2019

Aamupalajuttuja

HEISSAN

ja superkaunista sunnuntaiaamua…tai -aamupäivää! Täällä meillä ainakin paistaa aurinko aivan siniseltä taivalta ja luonto hohtaa miljoonassa valkoisen sävyssä. Vaikka tämä talvi loppuisi huomenna, niin ei haittaa – niin ihania päiviä meille on taas suotu. Enemmän kuin olisi osannut edes toivoakaan. Mutta hei toivotaan, että talvi ei lopu vielä huomenna, vaan vasta parin kuukauden päästä. Eiks niin? 🙂

Olenkin kertonut teille, että en ole aina ollut aamupalaihmisiä. Opiskeluaikoina skippasin aamupalan kokonaan tai kuittasin sen paketillisellä appelsiinisuklaakeksejä ja kahvia. Silloin nuorena tuolla jaksoi hienosti lounaaseen asti. Sitten tuli taas aika, että en syönyt aamulla. Tai korkeintaan join kylmää kahvia. Unohdin aamupalan siinä kantaessani masukipuisia vauvoja. Pienempää rintarepussa ja sitä vajaa kaksivuotiasta tuossa lonkan päällä. Jossain vaiheessa onneksi tulin taas järkiini ja aloin syömään aamupalaa. Aluksi pakottaen. Harvoin oli aamuisin nälkä. Mutta pikkuhiljaa kroppa tottui aamupalaan ja alkoi jopa vaatimaan sitä. ID

Tänä päivänäkin huomaan, että mikäli jätän aamupalan väliin (mitä tapahtuu erittäin harvoin), menee koko päivän ruokarytmit ihan sekaisin. Sen takia pidän kiinni kynsin hampain aamupalasta. Tammikuussa arkiaamupala on usein koostunut kahdesta sunny side up -munasta ja avokadon puolikkaasta, siemennäkkäristä ja smoothiesta. Kahvia unohtamatta. Viikonloppuisin olemme paistelleet pannareita. Yleensä mies on vienyt koiran ulos ja mä olen sillä aikaa valmistellut aamupalan. Tänään vaihdettiin osia ja koiran ulkoilutuslenkiltä tullessani täällä tuoksui superhyvälle. Kahville ja pannareille.

AAMUN SUPERPANNUKAKUT
2 munaa
n. 2 dl mantelijauhetta
2 tl psylliumia
mantelimaitoa
ripaus sormisuolaa

-sekoita munien rakenne rikki kulhossa
-lisää mantelijauhetta (itse lorotan sitä suoraan purkista, mittaamatta), ripaus suolaa ja psyllium
-lisää mantelimaitoa niin paljon, että seoksesta tulee hieman lettutaikinaa paksumpi
-paista kookosöljyssä pannulla kolme pannukakkua tai kaksi hieman isompaa pannukakkua

Usein lisään taikinaan myös kanelia. Mikäli haluaa taikinaan makeutta voi siihen lisätä esimerkiksi hunajaa. Pannareiden päälle laitan milloin mitäkin, esimerkiksi rahkaa tai turkkilaista jugurttia, mustikoita, hunajaa, pellavarouhetta ja siemeniä.

Smoothiet valmistan aina sen mukaan mitä löytyy kaapeista. Tämän aamun smoothiessa oli 6 dl kookosvettä, banaani, noin reilu desi jäisiä mustikoita ja kollageenijauhetta. Tuosta määrästä tuli kahdelle reilut aamusmoothiet. Näin viikonloppuisin reilummanpuoleisen aamiaisen jälkeen tulee syötyä vain yksi lämmin ruoka. Eli aamupalalla ikään kuin kuitataan lounas.

Ja iltaruoka kuitataan tänään suolaisella piirakalla ja raakasuklaakakulla, porkkanahummusdipillä ja porkkanakakulla. Koska sunnuntai ;D

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 25. tammikuun 2019

Fredagsmys ♥

ILTAA IHANAT!

Eikä mitä tahansa iltaa, vaan iki-ihanaa perjisiltaa. Sitä iltaa, kun suorat housut vaihtuvat heti kotiin tullessa lököhousuihin ja korkkarit potkaistaan pois ennen kuin saa vedettyä ulko-oven perässään kiinni. Iltaa, jolloin lapset lötköttävät sohvilla, kumpikin omillaan, viikonlopun karkkipussejaan rapistellen. Toisella koira kainalossa. Edessä viikonloppu, jolle on luvassa musikaalia koko perheen voimin ja rakkaita ystäviä. Reissusuunnitelmien tekemistä kesälle ja kuulumisten vaihtoa. Ja hei hiihtoa! Jos vaikka ottaisi lämmintä mehua mukaan ja venyttäisi lenkin pituutta.

Tänä iltana meillä syötiin jälleen kanaa. (alkoiko jollain muullakin soimaan päässä tuo vanha mainos…syökää kanaa, syökää kanaa? ;D) Olen syönyt tämän vuoden puolella enemmän kanaa kuin viime vuonna yhteensä. Mutta mikäs siinä, hyväähän tuo ja ainakin vähentää punaisen lihan syömisen määrää omalla kohdallani merkittävästi.

KANA GYROKSET

pitaleipiä
(joko kaupan tai itse tehtyjä)

4 broilerin fileepihviä (persilja-valkosipuli maustettuja)
salaattia
tomaattia
kurkkua
marinoituja punasipuleita

-paista broilerin fileepihvit kullanruskeaksi ja kypsäksi
-siivuta broitsu siivuiksi
-leikkaa pitaleivät puoliksi ja täytä ne salaatilla, tomaatilla, kurkulla ja broilerilla
-tarjoile tsatsikin kanssa

Tsatsiki
pari desiä kreikkalaista jugurttia
1 kurkku
1 solovalkosipuli
loraus hunajaa
mustapippuria

tuoretta minttua
suolaa

-raasta kurkku (ja kantsii siivilän läpi painella ylimääräinen neste pois)
-kuori ja pienistele valkosipuli
-sekoita ainekset keskenään ja laita vähäksi aikaa jääkaappiin tekeytymään

Niin oli hyvää. Ja eikä liian täyttävää. Jos päivällä on ollut sushibuffassa kuten allekirjoittanut, niin mikä ettei voisi jättää tuon pitaleivänkin pois näistä herkuista. Tehdä sellaisen kana gyros -salaatin. Koska muuten olette viimeksi nauraneet niin, että meikit lähtee kyynelten mukana pois? Jopa se vedenkestävä ripsari! En muista toista perjantaita, että töissä olisi tullut tuollainen hepuli. Naurulle ei tullut loppua. Ja naurun aiheenahan perjantaihepuleihin kelpaa kokolailla ihan mikä vaan. Sitä ei ole kieltäminen, etteikö tuollainen nauruhepuli väsyttäisi. Nyt on mehut aivan loppu.

Hyvillä mielin voi viettää loppuillan hömppää katsellen. Olen jäänyt koukkuun OC:n Täydellisiin naisiin. Hömppää isolla hoolla. Mutta voi että olisi ehkä vähän tylsääkin olla miljonäärin vaimo; päivät kuluisivat ystävistä selän takana jouruten ja ulkonäköpaineista huolehtien 😉 Onneksi hömppäiltakin loppuu jossain vaiheessa. Kunhan mies tulee kotiin,  niin sitten hömppä vaihtuu Suitsiin. Heh, joka ei ole hömppää nähnytkään. Olin ihan varma, etten koukuttuisi mihinkään enää Blacklistin jälkeen, mutta kappas vaan vei Suits:kin niin mennessään, että viime yönä unet jäi vähän vähänlaisiksi. No, ensi yönä nekin korjaantuu!

IHANAA PERJANTAI-ILTAA & VIIKONLOPPUA 

PS. piti vielä huikkaamani iiiiso kiitos, ihanaa kun olette niin sankoin joukoin kokeilleet tuota eilistä uuniin ja ulos -ruokaa ja mikä on lämmittänyt mieltä; olette tykänneet siitä. Kokki kiittää ja kuittaa 🙂

 


torstai 24. tammikuun 2019

Uuniin ja ulos -ruokien rakastajan uusin ihastus

 

HIPSHEI TORSTAIHIN!

Tiedättekö, kun se on karmiva tämä oma seula. Se, joka vaatii valokuviltaan liikaa. Meinasin aluksi, että en jaa teille tätä meidän eilen iltaista iltaruokaa, koska kuvat ovat aivan liian tummia eikä ruoka pääse oikeuksiinsa, mutta koska tämä meni herkullisuudessaan heittämällä uuniin ja ulos -ruokien top kolmoseen, niin ajattelin jakaa sen teidän kanssanne. Kuvista viis!

Olen monesti blogissa kertonutkin, että olen kehitellyt broitsuun jonkunlaisen kammon. Maustamattomia fileepihvejä käsitellessäni pihvistä on siistimisen jälkeen jäljellä ehkä 50%. Mutta nyt olen löytänyt broitsun, jota ei tarvitse sen kummemmin siistiä. Ja joka maistuu niin hyvälle. Tässä kohtaa olen myös antanut myöden ”ei missään nimessä marinoituja lihoja” -periaatteestani. Eikä nämä varsinaisesti marinoituja ole vaan valkosipulilla ja persiljalla maustettuja. Jyväbroilerin persiljalla ja valkosipulilla maustetut broitsun fileet nimittäin.

Samalla makukombolla tein myös perunat. Koko perhe tykkäsi kovin. Siinä ruokapöydässä istuessamme havahduimme tosiasiaan, kuinka ihanaa on, että olemme ehtineet saman iltaruokapöydän ääreen viime aikoina useastikin. Tuo on niin tärkeää. Vaihtaa kuulumiset siinä samalla ja rauhoittua ruoan äärelle.

VALKOSIPULINEN UUNIBROILERI & VENEPERUNAT
(4-6:lle)

2 pkt Jyväbroilerin Broilerin filee Persilja-valkosipuli
1 pieni pussi perunoita

marinadi perunoille
oliiviöljyä
soijakastiketta (tai suolaa)
1 puntti tuorepersiljaa
1 solovalkosipuli

-ota broilerit huoneenlämpöön
-pese perunat ja lohko ne
-sekoita öljy (n. puoli desiä), soijakastike, pilkottu persilja ja valkosipuli keskenään ja kaada perunoiden päälle (sekoita!)
-leikkaa broilerin fileet isoiksi suikaleiksi, ripsota päälle vähän oliiviöljyä ja laita ne sekä perunat uunipellille
-paista 200 asteessa noin 25 minuuttia (sekoita välillä)

****************************

Tarjolle laitoin ranskankermaa, johon olin sekoittanut makeaa sinappia. Viereen vielä iso lautasellinen salaattia ja avot!

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 23. tammikuun 2019

Kolme uutta (luonnonkosmetiikka)suosikkia meikkipussissani

HEIPPATIRALLAA!

On jo muutaman tovin pitänyt kirjoittaa teille, että vakka on löytänyt kantensa. Tai ainakin oma kasvojeni iho meikkivoiteensa 😉 Viime marraskuussa kurkistimme meikkipussini luonnonkosmetiikatuotteisiin ja sen heti sen jälkeen ihossani tapahtui muutos. Siihen asti luonnonkosmetiikkameikkivoiteeni olivat toimineet loistavasti, mutta pakkaset (?!) aiheuttivat sen, että tuo Inika Organicin bb-voide ja  Absolutionin meikkivoide eivät enää levittyneet nätisti. Tiedän, että syy oli ihossani eikä käyttämissäni tuotteissa ja koska en saanut ihoani kuntoon, päätin kokeilla uutta vaihtoehtoa.

Cremorlabin Freshly Styled BB-voiteesta olin jostain lukenut ja pelkkää hyvää. Hieman ennen ostamista itseäni mietitytti tuo, että vaikka tuote on kovassa huudossa olevaa korealaiskosmetiikkaa, niin se tuskin kuuluu luonnonkosmetiikan pariin. Vaikka sisältääkin kaikkia iholle erinomaisia aineita eikä sisällä parabeenejä, mineraaliöljyjä, petrolaattia,  bentofenonia, keinotekoisia väriaineita eikä pra-amonobentoehappoja. Mutta kuten todettua, en usko, että tätä täysin luonnonkosmetiikan piiriin voi lukea.

Mullahan on tapana rakastaa kaikkia ja kaikkea. Mutta rakkauteni tähän bb-voiteeseen on jotain sellaista, jota en ole vähään aikaan kokenut. Ainakaan meikkituotteiden suhteen. Sillä luvataan olevan kirkastavia ja anti-ageing vaikutuksia ja näin reilun kuukauden käyttämisen jälkeen allekirjoitan tuon kaiken. Ihoni ei ole enää niin pintakuiva kuin ennen joulua, mutta silti tämä bb-voide tasoittuu sille varsin nätisti. Ja hei, tässä tuotteessa on paras annostelija ikinä. Pumppupullosta riittää pieni painallus ja tuosta määrästä usein vielä jää ylikin kaulalle levitettäväksi. Tämän kanssa en ole käyttänyt mitään puutereita vaan sipaissut vain aurinkopuuteria tai sitten voidemaista poskipunaa.

Eli vaikken varma tuotteen luonnonmukaisuudesta olekaan, niin silti aion jatkaa sen käyttöä, niin kauan kuin ihoni ei tule toimeen noiden aiemmin käyttämieni luonnonkosmetiikkavoiteiden kanssa! Jos jollain on parempaa tietoa Cremorlabin luonnonmukaisuudesta, niin mielelläni otan tietoa vastaan. Netti vastausta ei ihan suoraan antanut 🙂

Cremorlabin bb-voide antaa kasvoille hehkua, mutta välillä sutaisen Zuii Organic Flora Luminiser Cremea poskipäille. Olenpas jopa sekoittanut tätä hyvin tuloksin tuon BB-voiteenin joukkoon. Tuo Cremorlabin BB-voide on muuten suhteellisen vaalea, ainakin omalle iholleni, joten Zuiin tuotteella saan siihen myös kaivattua tummuutta. Zuiita olen levittänyt myös avokaulaisen yläosan kanssa decoltee-alueelle. En malta odottaa kesää ja päivetystä. Silloin veikkaan, että tämä tuote menee ihan yksistäänkin, ilman mitään bb- tai meikkivoiteita.ID

Ja sitten, kiitos teidän ihanien, löysin vihdosta viimein luonnonkosmetiikka ripsivärin, joka sopii mulle. Reilut parikymmentä vuotta olen vannonut Sensai 38:n nimeen, mutta nyt olen reilun kuukauden käyttänyt Avrilin Le Mascara waterproofia. Kuten taannoin kerroin, niin silmäni eivät tykkää mistään meikinpoistoaineista. Tämän Avrilin ihanuus on siinä, että se lähtee tuolla mun Whamisan puhdistusvaahdolla ihanasti, ilman hankauksia. Se on toiminut loistavasti yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tiedättekö, kun välillä on niitä päivä, että on tuskis. No kerran toimistolla oli tuskis ja silmäluomeni hikosivat paljon. Silloin havahduin veskissä käydessäni pandasilmiin. Muuten on toiminut aivan äärettömän hyvin!

Viimeksi sain suosituksen Dr Hauschkan aurinkopuuterista, joten se on seuraavaksi ostoslistalla, kun Lumenen aurinkopuuteri loppuu (se kestää muuten iäisyyden, ootteko huomanneet saman?)! Edelleen saa antaa vinkkiä luonnonkosmetiikkameikeistä ja miksei luonnonkosmetiikkatuotteista muutenkin. Vaikka vannon Whamisan nimeen, niin silti olen sitä mieltä, että ihoni on tottumassa siihen ja pian on aika pitää pieni breikki!

KIVAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,