HELLUREI IHANAT
ja mitä mainiointa sunnuntai-iltaa! Hei miettikääs, että kello on jotakuinkin puoli seitsemän nyt kun tätä postausta kirjoitan ja ulkona paistaa aurinko. Ollakin, että tämä päivä on mennyt ihan sikamaisen nopeasti, kiitos kellojen siirron. Ja kiitos erittäin ihanan seuran; sielunsiskoni Johanna tuli Tampereelle ja totta maar me nyt sitten treffattiin. Kolme tuntia meni höpisten ja seuraavaa Tallinnan reissua suunnitellessa. Terkkuja sinne Kotkaan sielunsiskolle, joka ei tällä kertaa päässyt treffeille mukaan ♥
Jos tänään on aika mennyt nopeaa, niin sitä se on mennyt viime vuodet muutenkin. Ei siitä ole kauaa aikaa, kun tyttöjen huoneissa tasoilla oli prinsessalegorakennelmia, lelulaatikoissa Furbyja (jotka muuten pitivät semmoista meteliä, että ei ole ikävä ;D) ja sänkyjä koristeli prinsessaverhot. Vaaleanpunainen oli sisustusväreistä se nro 1 ja yleensä huoneiden lattiat olivat niin täynnä leluja, että ilman legon päälle astumista et päässyt huoneen toiseen nurkkaan. Silloin sitä lelukaaosta tuli välillä tuskailtua, mutta kuulkaas nyt sitä on jopa vähän ikävä.
Meillä tytöt saivat tänä vuonna synttärilahjaksi 120 cm leveät sängyt ja pikkuisempi myös toivomansa lipaston ja yöpöydän. Pitkään ovat haaveilleet leveämmistä sängyistä ja nyt löysin moiset hyvään hintaan ja vielä suomalaista tekoa. Eilinen meni osin stailatessa tyttöjen huoneita ja huonekaluja kootessa. Viimeisen silauksen stailauksiin tekivät tytöt itse ja tänä aamuna huhuilivat katsomaan huoneitaan. Aluksi mietin, että jotain puuttuu. Väriä ja ne legorakennelmat. Mutta sitten ajattelin, että ehkä on ihan normaalia, että nuo huhtikuussa 12- ja 14-vuotta täyttävät eivät enää elä sitä vaaleanpunaista hattaraelämää, vaan huoneet ovat iän myötä pelkistetympiä. Furbyjen sijaan laatikoista löytyy jos jonninmoisia vartalosuihkeita ja kosmetiikkatavaraa.
Musta tuntuu, että molemmissa tytöissä asuu pieni konmarittaja. Eivät juuri kerää materiaa. Edes tuo pikkuisempi, joka vielä muutama vuosi sitten säilytti kaikki pääsiäismunista tulleet jutut sun muut pikkutilpehöörit. Joilla et oikeastaan tee mitään, mutta jotka pienen mielestä ovat aarteita. Pienemmän huoneessa on tuo vanha työpöytäni, jonka ostin edelliseen kotiin kotitoimistonurkkaukseeni. Edelleen olen siihen vallan ihastunut ja haluan jossain vaiheessa sen tämän Boknäs/Billnäs/Björknäs -pöydän tilalle. Tulisi nykyinen työhuoneeni vähän valoisammaksi 🙂
Suloinen sunnuntai kumuloituu seuraavaksi saunaan ja uusimpaan Blacklistin jaksoon!
IHANAA SUNNUNTAI-ILLAN JATKOA SINNEKIN,
PS. tuo pikkuisemman huoneessa oleva ”koulutuoli” joutaa vielä vaihtoon; pikku-Toby aikoinaan jyrsi sen tuohon kuntoon. Ehkä se on tarpeeksi kauan palvellut, sillä ostin sen v.1995 kotoa poismuuttaessani koulutuolikseni!
ILTAA IHANAT!
Pidempään mukana olleet lukijat muistavatkin, että itse jätin lihansyönnin taannoin pariksi vuodeksi. Olin silloin myöhäisessä teini-iässä ja yhtäkkiä huomasin siirtyneeni vallan kasvisruokavalioon. Tiedostamatta sen kummemmin asiaa. Meillä esikoinen seuraa osin äitinsä jalanjälkiä. Tällä hetkellä ei syö punaista lihaa juuri lainkaan. Enkä ole sitä äitinä tuputtanutkaan. Toki alkuun haasteena oli turvata kaikkien vitamiinien ja hivenaineiden saaminen, mutta nyt kun sekin asia on kunnossa, niin en voi muuta kuin olla tyytyväinen lapseni tekemästä valinnasta. Eikä kyse alunperin ollut mistään muusta kuin siitä, että ei vain tykännyt lihan mausta. Ei tiennyt tyttö siinä vaiheessa, kuinka ison palveluksen luonnolle tekee.
Kauppatilausta tehdessäni tulee aina ekana tsekattua kauden kasvistilanne. Tuo käyttämäni kauppakassipalvelu on siitä ihana, että sivuvalikosta löytyy kauden kasvikset, josta ne on helppo klikkailla ostoskoriin. Maitoa en käytä enää lainkaan, vaan kahvin joukkoon lorautan kauramaitoa. Nauttimani jugurtitkin ovat pääosin kasvispohjaisia. Se, mikä nykyaikana helpottaa kasvisruokailuun siirtymistä on kauppojen runsas valikoima korvaaville tuotteille.
