sunnuntai 18. elokuun 2019

Sateinen sunnuntai saaressa

2

HEIPPAHEI IHANAT!

Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana ja lämpimänä, mutta eipä mennyt kauaakaan, kun sumutinpullosade saartoi saaren. Kesäsunnuntait saaressa on ihania. Ne, kun vietetään koko päivä laiturilla uiden. Illan suussa tullaan mökkiin käsien iho rusinana. Muina merenneitoina.

Mutta nämä loppukesän tai alkusyksyn (hih, katalogi-ihmisenähän mä elän jo alkusyksyä) sateiset sunnuntait ovat saaressa omalla tavallaan ihania myös. Aamulla ei malta nousta sängystä, vaan voi hyvillä mielin nukahtaa uudelleen. Aamupalan nauttimisessakaan ei ole mikään kiire. Voi lukea vielä muutaman aukeaman lisää. Aamupalan jälkeen voi sujahtaa takaisin sänkyyn. Niin halutessaan.

Kauniilla kelillä sitä helposti ajattelee, että on pakko olla ulkona. Nyt ei ole. Saa olla ihan rauhassa sisällä ja olla tekemättä mitään. Joutenolon jalo taito on yksi tärkeimmistä taidoista. Telkkarissa rullaa sarjat ja pelikortit odottavat levällään keittiön pöydällä. Yksi räväytysturnaus on jo takana, toinen edessä. 

Välissä päiväsaunaa ja pitsanpaistamista. Illan suussa kotiin ja hyvillä mielin kohti uutta työviikkoa ♥ Huomenna maanantain kunniaksi luvassa seuraava Takaisin ruotuun -postaussarjan osa, joten pysykäähän kuulolla!

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,

PS. karvainen kaverikin näyttää siltä, että on nauttinut sateisesta saaresta täysin. Ei sisätiloissa kuten me, vaan tuolla räpiskässä varpujen keskellä 🙂

 


perjantai 16. elokuun 2019

Herkullinen & helppo ruokavinkki viikonloppuun

2

HEIPPAHEI IHANAT!

Jos päässä on soinut aamusta alkaen Martti Servon ”On viiiikonloppu täällä taas…”, niin ei kuulkaa hyvä heilu. Tiedän, että tämä perjantaifiilis tulee vielä iltapäivästä kulminoitumaan pienenmoisiin perjantaihepuleihin. Vaikka en tunnusta olevani väsynyt, niin pientä sellaista on ilmassa. Kuplivaa väsymystä. Sellaista positiivista väsymystä, tiedättekö. Onneksi huomen aamulla saa nukkua niin kauan kuin sielu sietää!

Pitkästä aikaa teimme tuossa yksi ilta uuniperunoita. Olin vallan taas unohtanut kuinka helposti uuniperunat tulevatkaan. Ja jos on käytössä pienempiä perunoita tai viitsii ne ensin mikrottaa, niin selviää puolella tunnilla. Tiedän, että perunat ovat joidenkin mielestä ihan nounou ruokavaliossa. Liikaa hiilareita sun muita. Mutta mun täytyy sanoa, että rakastan perunoita. Rakastan perunoiden makua, rakastan niitä kaikissa eri muodoissaan. Eniten ehkä juuri uuniperunoita.

Jos mietitään koko perheen yhteisiä herkkuja, niin uuniperunat menevät siihenkin kastiin. Nykyään nuo soositkin uppoavat kaikille, mutta oli aika, kun lapset eivät syöneet vielä kalaa ja tein paahdetun kinkkutäytteen heille. Elämä on helpottunut monelta osin lasten kasvaessa, eikä vähiten näiden ruokailujen kanssa 🙂

Uuniperunoita oli tarkoitus tehdä tänä iltanakin. Myysseillä oikein kunnolla ja nauttia alkavasta viikonlopusta. Mutta kävi niin hassusti, että ryhmän paine sai auttamaan paikallista pizzakebab yrittäjää ja vatsa sanoo pian poks. Veikkaan, että illallakaan ei ole vielä nälkä 😉

Olen muuten viime vuodet tehnyt uuniperunat ilman mitään foliovirityksiä. Aivan loistavasti kypsyvät ilman foliotakin. Ja me ”potato skins lovers”  saamme nauttia rapsakoista kuorista – tulee koko peruna hyötykäyttöön.

Savulohitäyte

savulohta
2 prk kermaviiliä
1 dl majoneesia
sitruunapippuria
tilliä
ripaus suolaa

-sekoita aineet keskenään
-anna tekeytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua

Paahdettu kinkkutäyte

3 dl ranskankermaa
6 siivua serranonkinkkua
1 rkl dijon sinappia
kevätsipulin varsia
loraus hunajaa
muutama kierto mustapippurimyllystä

-paahda kinkut rapsakaksi 200 asteisessa uunissa ja pienistele ne
-sekoita täytteen aineet ja mausta tarpeen mukaan lisää hunajalla ja mustapippurilla
-anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua

Viikonlopulle onkin tiedossa kivasti kaikkea pientä ihanaa tekemistä; yhden pienen tirpan synttäreitä ja riippuen miten miehen golfkisat menevät, niin ehkä päästään yöksi mökille. On ollut kova ikävä mökkisaunan löylyjä. Eli vaikkemme yöksi pääsisikään, niin sauna nyt ainakin pitää käydä lämmittämässä! 🙂

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,


torstai 15. elokuun 2019

Yksi lempparikuvakulmiani

6

MOIKKAMOI!

Mä (ja ihan varmasti te, ketkä olette pidempään kulkeneet mukana) olen huomannut, että helposti sitä tulee kuvattua kotia aina niistä tietyistä kuvakulmista. Yksi tällainen lempparikuvakulmani on alla olevissa kuvissa. Olohuoneen toisella sohvalla maatessani näkymä on juurikin tämä.

Kaunis senkki hallitsee näkymää, mutta tykkään että tuossa sohvalla maatessani näen myös ulos ikkunasta. Ison koivun, joka on kasvanut tontin nurkalla niin kauan kuin talo on ollut kotimme. Eli siitä lähtien, kun olin seitsemän vuoden ikäinen. Eilen iltaruoan jälkeen menin ”ihan vain” hetkiseksi tuohon sohvannurkkaan ja heräsin seiskan jälkeen reilun tunnin unien jälkeen. Voin sanoa, että ei kannata ottaa päikkäreitä tuohon aikaan tavaksi 😉

Usein lempparinäkökulmassa näkyy myös valkoista, karvaista ja pumpulista. Tobylla on varsinainen tutkapaikka tuossa ikkunan edessä. Harmaan nojatuolin selkämyksellä on hyvä olla tutkapartiossa. Haukahtaa muutama kerta vieraille koirille, joita ohitse kulkee. Itkeä tuttujen koirien perään sydäntäsärkevästi. Tänään tulee muuten kolme vuotta täyteen siitä, kun haimme Tobyn kotiin. Muistan vieläkin tuon jännittävän illan. Koko elämä muuttui kertaheitolla. Pelkästään positiiviseen suuntaan, tosin ♥

En osaisi enää kuvitella elämää ilman tuosta karvakamua. Työpäivien aikana on toista näin kesän jälkeen hirmuinen ikävä.
Paljon haleja ja rapsutteluja tiedossa illalla. Pesuprojektin lisäksi 🙂

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

PS. mitä mieltä olette tällaisesta lyhyemmästä blogitekstistä? Luettavuusmittari vilkkuu usein punaisella tai vähintäänkin oranssilla, mutta nyt kun tiivistin asiani näyttäisi mittari vihreää 😀

 

 


keskiviikko 14. elokuun 2019

Onnistumisen iloa ( & puutarhanhoitoapua for dummies wanted)

7

*kuvatulvavaroitus

HEIPPAHEI KESKIVIIKKOON!

Eilen illalla oli taas pitkästä aikaa mahdollisuus tehdä pientä pihakatselmusta ajan kanssa. Aurinko alkoi pikkuhiljaa painumaan naapuritalon taakse ja ilma oli jokseenkin kostea. Pieniä hyönteisparvia lenteli siellä täällä ja koira juoksenteli liinassaan kuin päätön kana. Pidemmälle lenkille kaivaten. Sai toinen odottaa hieman, sillä oli pakko hakea kamera ja tallentaa tuota kukoistusta muistikortille.

Enpäs olisi ikinä kuuna päivänä silloin huhtikuussa, kun ensimmäisiä istutuksia pihalle tein, että mulla oikeasti on vielä tänä kesänä kasveissa kukkia. Mansikantaimissa mansikoita. Tai saatikka yrteissä pakkaseen laitettavaa talven varalle. Moni lukija kauhisteli, kun niin aikaisin keväällä istuttelin. Otin riskin ja näin jälkikäteen ajateltuna tuo on ollut himskatin kannattava riski. ID

Ei vain sen takia, että piha tarjoaa silmänruokaa. Vaan ihan jo henkisellekin puolelle; se, että mä osasin tehdä jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt, on varsin palkitsevaa. Rohkaisee muidenkin asioiden suhteen. Se, että nuo komeat liljat ja englantilaiset ruusut kukkivat ovat jo mulle pienoinen lottovoitto. Se, että ne oikeesti kukkivat eivätkä kuolleet, vaikka kesällä unohdin kuivana aikana niitä kastella. On todettu, että onnellisuus lisääntyy puutarhaharrastuksen myötä. Tiedä häntä, mutta omakohtainen kokemus ainakin sen osoittaa todeksi 🙂

Alkukesästä piha oli vielä jokseenkin raakile. Istutukset olivat sellaisia ihan pikkuruisia. Ainut takapakki on ollut gladiolukset, jotka olivat jo puhkeamassa kukkaan, mutta jotka jänöjussi meni ja popsi parempiin suihin. Kuunliljat muurin vieressä ovat vielä melko pieniä, mutta ekakesäläiseksi nekin ovat ihan ookoo.

Vaikka kesää vielä eletään, niin silti ajatukset ovat varsinkin puutarhan suhteen syystoimissa. Koska tämä on mulle aivan uusi harrastus, niin olen miettynyt, että mitä tuolla puutarhan puolella pitää tehdä:

🌿  Pitääkö kukkineet perennat leikata alas? Entäs pensaat?
🌿 Kuuluuko kukkapenkkejä lannoittaa?
🌿 Mistä mä tiedän onko mun yrtit ja perennat monivuotisia vai ei? Mitäs herneenversot tai mansikat?

Mä tiedän, että nämä mun kysymykset saattavat olla vähän tyhmiä, mutta auttakaahan tyhmää 😀 Ylikukkineet orvokit heitin jo pois ja ostin krysanteemeja tilalle. Petuniat varaston oven pielissä olivat komeita, mutta nekin ottivat vähän kuivuudesta itseensä. Sekä siitä, että alkukesän nyppimisien jälkeen jotenkin unohdin niitä nyppiä. Eilen pidin nyppimistalkoot ja heti tänä aamuna näyttivät elinvoimaisemmilta! Pelargoniatkin ovat vielä voimissaan. Josko tänä vuonna yrittäisi niiden talvehtimista sisätiloissa.

Tänään on ensimmäinen toimistopäivä kesälomien jälkeen ja arki sai taas uuden ihanan merkityksen; tälle sadepäivän illalle luvassa siivousta, Kanin Loikkaa (lapset kaivoivat jostain tuon pelin esille piiiitkästä aikaa ja sovittiin, että illalla pelataan :)), takkatulta ja kotoilua ♥ Sitä ennen vielä muutama strateginen suunnitelma syksyn varalle!

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. täältä löydätte kaikki piha- ja puutarhapostaukseni!


tiistai 13. elokuun 2019

Aamut on minun ♥ ( + superhyvä granolaresepti)

14

HEISSUN IHANAT!

Toivottavasti siellä ollaan arjen syrjässä kiinni leppoisasti näin tiistaina. Yksi kotitoimistopäivien vapauksia on se, että työt voi pääosin tehdä silloin kun haluaa. Niinpä tänään olen aloittanut aamusta pilatestunnilla ja jatkanut siitä liki suoraan hierojalle. Nyt kuulkaas kiertää veri päähän asti, mikä tuntuu ihan tervetulleelta vaihtelulta!

Niin ihana kuin kesäloma olikin, niin yhtä asiaa hieman kaipasin. Nimittäin niitä omia aamuhetkiäni. Kyllähän niitä mökilläkin koin, mutta se on ihan eri kokea aamuhetki kello kuudelta kuin kello yhdeltätoista. Mä rakastan tuota tuntia, jonka saan viettää laatuaikaa itse itseni kanssa aamuisin. Usein en tee juuri mitään. Istun joko ruokapöydän äärellä tai sitten siirryn sohvalle. Yleensä siirryn sohvalle shaalin alle siinä vaiheessa, kun ilmat alkavat kylmenemään.

Kuppi kahvia ja aamupala omassa seurassa tuntuu luksukselta. Usein en katso edes puhelinta. Tai jos katson, niin sen verran, että laitan äänikirjan pyörimään. Mä tarvitsen pikkuisen tuijotteluaikaa aamuisin. Vaikka muuten pidän itseäni suht’ tehokkaana, niin aamuisin käyn vähän hitaalla. Ollakin, että jos ollaan koko perhe hereillä, niin en käy kuulemma lainkaan hitaalla. Vaan puhua palpatan niin, että muilla menee hermot 😉

ID

Aamupalavinkkejä kyselitte ja mun täytyy sanoa, että aika perusjutuilla mennään. Suosikkini syksyisin on puuro, johon muussaan puolikkaan banaanin (tai sitten makeutan itse tekemällä omppuhillolla hieman) ja ripsotan päälle kanelia. Toisinaan taas paistan kananmunan ruisleivän päälle. Tuorepuuron teen aina silloin tällöin, kun vain muistan. Tässä eräänä päivänä tuli tehtyä pitkästä aikaa itse granolaa. Se on vaan niin hyvää, enkä ole oikein löytänyt kaupan valikoimista granolaa, joka olisi erittäin vähäsokerista ja maistuisi niin hyvälle.

Elokuussa olen tainnut syödä vähintäänkin joka toinen aamu MÖ mansikkakaurajugurttia. Olen aivan koukussa siihen. Sen päälle kun laittaa pari lusikallista itse tehtyä granolaa, niin avot!

Granola

4 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kookoslastuja
1 dl rusinoita
1 dl cashew-pähkinöitä
5 rkl kookosöljyä
ihan pieni loraus hunajaa
kanelia

-sekoita kuivat aineet keskenään (poislukien kaneli)
-sulata kookosöljy kattilassa ja lisää siihen hunaja sekä kaneli
-anna hunajan sulaa öljyyn
-lisää seos kuivien aineiden joukkoon ja levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille
-paista 175 asteessa (ei kiertoilma) noin 40 minuuttia välillä sekoittaen
-anna jäähtyä

HUOM! Muistakaa sekoittaa mysliä paiston edetessä ja tarkkailla uunia. Itse tykkään paahteisesta myslistä, mutta jos et sinä tykkää, niin paista vain sen verran kun myslin ainekset ottavat vähän väriä 🙂

Olen kertonutkin, että en ole aina ollut aaupalaihmisiä, mutta aikuisiällä olen opetellut sellaiseksi. En tosin vieläkään ole sellainen aamupalaihminen, joka vetäisi hirmuisia määriä aamupalaa sisäänsä. Sen takia syön usein sitten yhdeksän kahvilla töissä toisen aamiaisen tai beemiäisen 🙂 Viikonloppuisin, kun tulee herättyä myöhemmin on jo sen verran nälkä, että esimerkiksi täyttävät pannarit maistuvat.

Semmoisia sutinoita tiistaihin! Onko sulla tapana herätä muuta perhettä aiemmin? Kaipaatko aamulla omaa aikaa? Mä muistan meidän äidin heränneen joka aamu viideltä (!). Osin vissiin sen takia, että ehti laittaa hiukset. Paplarit päässä istui ja ryysti monta kuppia kahvia. Ei ole omena kauas puusta pudonnut. Vaikken papiljontteja käytäkään 😀

TIISTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »