maanantai 16. syyskuun 2019

Hehkutatko asioita? Hyvä niin, teet itsellesi palveluksen.

MOIKKA IHANAT!

Me ollaan teidän kanssa juteltu siitä, että lausahdus ”Ihanaa” toistuu sanavarastossani usein. Mutta tiedättekö, että nyt positiivisen psykologian opintojen myötä olen oppinut, että tuolla asioiden ”hehkuttamisella” tai tietynlaisella positiivisella vaalimisella on suora yhteys onnellisuuteeni ja hyvinvointiini. Siihen, minkä ansiosta olen alkanut kukoistaa. Olen siis tietämättäni tehnyt itselleni hyvää toteamalla asioiden olevan ”niin ihania”!

Muistan vaalineeni ja hehkuttaneeni tiettyjä hetkiä jo ihan nuoresta pitäen. Monesti odotin teini-iässä tulevaa sunnuntaita kuin kuuta nousevaa. Kun saisin olla koko päivän pyjamassa ja katsoa omasta telkkarista pinkiksi maalaamassani huoneessa Friendsit ja Beverly Hills 90210. Samalla, kun äiskä kolistelisi alhaalla keittiössä. Hehkutin tuota etukäteen viikolla omassa pienessä mielessäni. Sitä hetkeä, mihin suloinen sunnuntai tuossa iässä kulminoitui. Sen lisäksi hehkutin tuota mielessäni jälkikäteenkin. Asioiden fiilistely tai nautiskelu on oiva keino saada aikaan positiivisia tuntemuksia kehossa.

On tieteellisesti todistettu, että positiivinen ajattelutapa ja positiiviset kokemukset ruokkivat onnellisuutta ja sitä kautta hyvinvointia. Sen ymmärtäminen, että niitä ihan pikkuisia juttuja varsinkin kannattaa mielessään hehkuttaa ja vaalia, on kullanarvoista. ”Ei mulla oikeen ole mitään, mitä fiilistellä tai hehkuttaa?” Jos ajattelet näin, niin mietipä toinen kerta. Avasiko joku sulle tänään oven? Avasitko sinä jollekin oven tai muuten autoit vierasta henkilöä? Ihan varmasti meillä kaikilla on asioita, joita voi hyvällä muistella. Tai etukäteen fiilistellä.

Itse saan hymyn huulille, kun mietin esimerkiksi mökkiviikonlopun telkkari-iltaa. Tunnen sen ihanan tunteen, joka lävitseni kulki, kun vedin peiton jaloille ja uppouduin nojatuoliin. Tällä hetkellä fiilistelen takasta kuuluvaa takkapuiden poksuntaa. Sitä pientä savun tuoksua, joka yhdistyy uunista tulevaan makaronilaatikon tuoksuun. Fiilistelen pienessä mielessäni jo iltaakin. Kun saan jomman kumman tytön viereeni nukkumaan ja saan kuunnella yöllä unituhinaa.

Asioiden hehkuttaminen saa poikkeuksetta suupieleni hymyyn. Hymyllä on suuri vaikutus onnellisuuteemme; se rentouttaa kasvojen lihakset ja lähettää aivoihin signaalin hyvästä olosta. Mitä useammin tätä yksinkertaista hyvän olon kaavaa (=hymy) toistaa, niin aivot oppivat muodostamaan kaavoja, joiden avulla voimme vielä paremmin. Hymyillessä muodostuu myös tärkeitä välittäjäaineita eli  dopamiineja, endorfiinejä ja serotoniineja, jotka rentouttavat, laskevat sykettä ja verenpainetta.

Kaikki ovat varmasti kuulleet kiitollisuuspäiväkirjasta onnellisuuden lisäämistapana, mutta siinä missä kiitollisuuspäiväkirja on tietyllä tapaa ainakin itselleni sellainen tietoinen prosessi, tulee hehkuttaminen selkärangasta. Se on ikäänkuin automatisoitu toiminto, jonka eteen en näe vaivaa tai jota en varta vasten ala tekemään. Usein uppoudun ajatuksiini fiilistelemään ja nautiskelemaan elämän pienistä jutuista. Kuten tässä yksi päivä uuniomenoista. Hei koska olette viimeksi tehneet uuniomppuja? Mulla siitä oli hurahtanut jo monta vuotta. Mutta tiedättekö, että parhaimmat hehkutukset saan sellaisista hetkistä, joissa on jotain nostalgista. Jotka juontavat juurensa lapsuusmuistoihin. Tuo rapea kauratäyte yhdistettynä kirpsakkaan omenaan ja pehmeään vaniljakastikkeeseen on juurikin tällainen muisto.

Paljon olette toivoneet postauksia liittyen positiivisen psykologian opiskeluun. Vaikka opiskelutaivalta on vasta käyty pieni pätkä, niin nyt jo on aiheesta monta postausluonnosta tekeillä. Tällä viikolla kumoan muun muassa sen väitteen, että positiivisuus on aina tekopirteyttä. Myöhemmin palataan myös sellaisiin aiheisiin kuin miksi onnellisuuden vaaliminen ei ole aina hyvästä tai mitkä ovat mun keinoni selviytyä isoista ja pienemmistäkin karikoista. Pysykäähän siis kuulolla! 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,
MUISTAKAAHAN HEHKUTTAA – OIKEIN SISÄISESTI HYKERRELLÄ ♥

 

 


sunnuntai 15. syyskuun 2019

Aikuisten kesken ♥

HEISSULI!

Toivottavasti siellä on ollut mukava viikonloppu! Täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tuntuu että nämä viikonloput menevät pikakelauksella. Eikä siinä, paljon on taas tapahtunut viikonlopun aikana ja mikä ihanaa, paljon on tullut rentoiltuakin ilman minkäänsortin tekemisen tarvetta.

Eilen oli yksi työkeikka (siitä viikolla lisää), jonka jälkeen lähdettiin miehen kanssa hippulat vinkuen kohti mökkiä. Hieman uumoilin etukäteen, että näinköhän osataan rentoutua. Jotenkin silloin, kun ollaan oltu mökillä aiemmin vajavaisella porukalla on mielessä ollut tietynlainen haikeus. Nyt kun molemmat tytöt lähtivät veljen perheen mökille, niin ajattelin että ei varmastikaan tulla selviämään. 

Että viikonloppu menisi ikävöidessä. Mutta hei, meillä oli niin sairaan siistiä kahdestaan mökillä 😀 Ei tietoakaan mistään haikeudesta tai sellaisesta olosta, että joku puuttuu. Hah, tällaiset mökkiviikonloput miehen kanssa kaksistaan pitää ehdottomasti ottaa kalenteriin tulevina kesinä.

Saunottiin, tehtiin ruokaa, juteltiin, katsottiin telkkarista ihan älyttömän tyhmä elokuva ja mentiin aikaisin nukkumaan. Herättiin siihen, kun sade ropisi huopakattoon. Käännettiin kylkeä ja nukuttiin vielä pari tuntia lisää.  11 tunnin yöunien jälkeen tehtiin ihan rauhassa aamupalaa. Ilman, että kukaan kysyy sellaisella semivalittavalla, mökkiolosuhteiden kärvistämällä äänellä ”Monelta me muuten ollaan kotona?” Ilman, että ketään olisi kaverit kaupungissa odottamassa.

Ennen kotiin lähtemistä lämmitettiin vielä päiväsauna. Hurautettiin venematka kaatosateessa ja naurettiin mökkielämän ihanuudelle 🙂

Niin että jos joskus olen miettinyt, että mitenköhän me pärjätään sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin taas tämän viikonlopun jälkeen olen vakuuttunut siitä, että me pärjätään erittäin hyvin. Onneksi siihen on vielä monta vuotta. Nyt vielä nautitaan näistä sunnuntai-illoista, kun lapset ovat meidän kanssa kotona. Pelataan korttia ja luetaan tiistaisiin matikankokeisiin.

Aikuisten kesken ehditään kyllä olemaan sitten myöhemminkin.

Hei, olen saanut uusilta lukijoilta muutamia kyselyitä näyttää mökkiä sisältä. Joten postauksen kuvituksena toimii mökkikuvat (sorry sotkuisesta keittiöstä…). Mökkiä on laajennettu kahteen otteeseen, mikä tekee sen, että olohuoneen yksi seinä ja makkarin seinä ovat vanhaa ulkoseinää.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


perjantai 13. syyskuun 2019

Fredagsmys @ Marian Bistro

HEI HELLUREI!

Pitkästä, pitkästä aikaa perjantai-illan tunnelmia Marian Bistrosta. Kesällä harvoin tulee vietettyä aikaa täällä kellarissa, mutta syksyn tullen kaivaudumme maan alle kuin mörrimöykyt konsanaan. Poltamme kynttilöitä ja katselemme sarjoja viltin alla. En oikein vieläkään usko, että tässä oli pari vuotta sitten autotalli ja varasto. Siihen nähden, että tila oli täynnä rojua, on tila nyt 100% paremmassa käytössä.

Ehkä paras päätös ikinä oli myös se, että maalasimme seinät liki mustalla ja laitoimme lattiaan mustan laatan. Tilahan olisi aivan erilainen, jos seinät olisivat esimerkiksi valkoiset. Hämyisä ja kutsuva oli suunnitelmissa. Sellaisen saimme. Baaritiskin kelopuut tuovat lämpöä ja samalla ripauksen rakasta Lappia tänne etelään. Kausivalot täällä palaa kesät talvet ja joulukuun alussa valoa tulee tuomaan jälleen pieni joulukuusi.

Tänä iltana Marian bistrossa tarjoillaan kanapitaleipiä. Tällä kertaa en tehnyt pitaleipiä itse, mutta jos te haluatte ne tehdä, niin täältä löytyy yksi hyväksi koettu resepti. Perjantai-iltaisin ei jaksa välttämättä tehdä ruokaa tuntitolkulla, ei tänäänkään. Sen takia meillä syötiin noin parissa kymmenessä minuutissa valmistuvia herrrkullisia leipäsiä. Joiden kanan voi korvata esimerkiksi falafeleillä. Tällaiset ”täytä itse mielesi mukaan” -ruoat ovat ihan parhaita!

Kanapitaleivät

4 -6pitaleipää
2-4 kpl broilerin rintafileitä
(suolaa, currya, sitruunaa)
kurkkua
tomaattia
salaattia
1 avokado
pieni punasipuli
2 dl turkkilaista jogurttia
puoli punttia korianteria
lime-chililastuja
mustapippuria & suolaa

-paista kananfileet kullanruskeiksi ja mausta suolalla, currylla ja sitruunamehulla. Riivi ne paloiksi.
-pilko kanojen paistuessa kurkku, tomaatti, salaatti, avokado ja punasipuli
-sekoita turkkilaisesta jogurtista, korianterista ja mausteista kastike ja laita se jääkaappiin tekeytymään
-lämmitä pitaleivät ohjeen mukaan ja täytä ne em. aineilla

ID Josko herkuttelu ja äiskän vieressä peiton alla makoilu auttaa tuon pienemmän orastavaan flunssaan. Tytöt ovat huomenna lähdössä veljen perheen mökille, joten toivotaan että pöpö talttuu illan ja yön aikana. Sehän tietää sitten sitä, että kunhan olen saanut yhden työprojektin Tampereella tehtyä, suunnataan kaksistaan miehen kanssa mökille. Noh, sen karvaisen kolmannen pyörän kanssa. Koskahan ollaan viimeksi oltu kaksistaan mökillä yötä. On siitä jo monta vuotta!

Nyt vielä pieni palauttava kävelylenkki. Sitten lepoasentoon ja Vain elämäätä väijymään 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA!

 


torstai 12. syyskuun 2019

Takaisin ruotuun: Talous retuperältä reilaan

MOIKKAMOI TORSTAIHIN!

Hei kuulkaas, se on viimeisen Takaisin ruotuun -postauksen aika. Piti julkaista tämä jo aiemmin, mutta täytyy sanoa, että tänä vuonna kesän jälkeen en talouden suhteen saanut aikaiseksi ryhtiliikettä niin tehokkaasti kuin aiemmin. Ei ollut mistä ammentaa tekstiä. Vaikka tulomme ovat hyvää keskitasoa, täytyy sanoa että kesä aiheutti loven myös meidän talouteemme.

Oli Italian matkaa, oli suunnittelemattomia ruokaostoksia. Ex tempore kahvitteluja ja ulkoruokailuja. Pizzauunia ja Tobyn lääkärikuluja. Vaikka vaatteita olen viimeksi ostanut toukokuussa, niin näemmä siitä huolimatta pankkitilin saldo hupeni hälyyttävää tahtia. Yleensä, kun nuo vaatteiden suhteen tekemäni heräteostokset ovat olleet niitä, jotka ovat pankkitiliä ravisuttaneet.

Olen pitänyt, tai yrittänyt pitää kiinni sellaisesta hälytysrajasta pankkitilillä. Sen alle en anna tilin saldon mennä, muuta kuin hätätilanteissa. Tiedä häntä oliko kesä hätätilanne, mutta huomasin elokuun laskujen jälkeen, että tuo raja oli alittunut. Tuli kamala olo. Sellainen, että nyt kaikki kulut säppiin ja nopeasti.

Mitä tein asialle? Tilasin viikkokauppakassit kotiin toimitettuna ekan viikon ja that’s it. Kunnes todenteolla otin itseäni niskasta kiinni kolmisen viikkoa sitten. Vaikka en ollut vieläkään ostanut mitään suurempaa, niin tuntui, että taskut olivat täynnä reikiä. Tai sitten vain kaikki laskut kasaantuivat samalle kuulle.

Miten mä olen näiden kolmen viikon aikana laittanut talouttani retuperältä reilaan:

1. viikkomaitokauppaostokset

No tämä, kerta toisensa jälkeen tämä nousee teksteissäni esiin. Mutta meidän kohdalla olen huomannut, että jos emme tee kerran viikossa isompia maitokauppaostoksia, niin käymme joka päivä kaupassa. Ja jotenkin sinne hupenee helposti se pari-kolmekymppiä / päivä. Viikkomaitokauppaostokset kun saadaan noin joka toinen viikko satasella ja joka toinen viikko niihin huomaan kuluvan noin 150,00 euroa. Toki leipää, maitoa yms välillä joudutaan hakemaan, mutta muuten ollaan pidetty kiinni viikkomaitokauppaostoksista.

2. ruokailutapojen muutos

Arkiruoissa houkuttelee myös se tietynlainen kurinalaisuus, mitä tulee ruoan hintaan. Tänä syksynä on tullut tehtyä peruskotiruokaa, puuroja, hernaria (on muuten hyvää ja halpaa!) ja turvauduttua vanhaan kunnon perunaan. Hedelmistä ja kasviksista en suostu luopumaan, mutta kalleimmat lihat olen jättänyt kauppojen tiskille. Myös kaloista olen bongaillut tarjouksia. Se huono puoli viikkomaitokauppaostoksissa muuten on, että ei pysty hyödyntämään kauppojen viimeisen tunnin aletuotteita.

3. kirpparipöydän varaus

Siivosin vaatehuoneeni ja lapset tekivät saman. Siinä samalla siivosin myös työhuoneen isoa kaappia ja yhtäkkiä meillä oli neljä Ikean isoa kassillista ylimääräistä tavaraa. Nyt nuo (tai osa noista) on Kirpputori Tarinan pöytä nro 4:ssä. Tavoitteena ei ole saada hirmuisesti voittoa, vaan päästä eroon ylimääräisistä vaatteista ja tavaroista. Jokainen pennonen pöytävuokran päälle on toki plussaa.

4. budjetointi

Tein kuun alussa karkean laskelman tuloista ja menoista. Jätin tililleni hieman käyttörahaa ja siirsin laskujen maksun jälkeen loput säästötilille. Se summa, minkä jätin tilille, pitää kattaa ne pienet heräteostokset. Lähinnä leikkokukat ja jätskit. Budjetointi koski myös vaatteita, urheiluvälineitä ja kodintarvikkeita. Tiedän, että silloin tällöin tehty heräteostostelu tekee hyvää hetken aikaa, mutta aloin miettimään asiaa myös siltä kannalta, että mikä tuo mulle pitkäkestoista onnellisuutta.

Pitkäkestoista onnellisuutta tulee tuomaan tälle syksylle budjetoimani uudet paksummat kompressiojuoksuhousut sekä talvijuoksukauttakin ajatellen goretex juoksulenkkarit. Aiemmat olen juossut niin puhki, että niiden kantapääosasta on kangas kulunut sisäpuolelta. Mutta näidenkään aika ei ole vielä, eilen nimittäin lävähti postilaatikosta ensimmäinen maksu tuosta aloittamastani koulusta. Se tekee aikamoisen loven pankkitiliin (tai oikeastaan säästötiliin), mutta pitkällä tähtäyksellä on ihan varmasti kannattava investointi.

5. uudenlainen säästäminen

Otin käyttöön e-Possun, jossa saa itse määritellä summan, minkä haluaa kortilla maksamisen yhteydessä laittaa säästöön. Mä laitoin tuon viideksi euroksi, mutta ehkä lasken sen euroon. Toisaalta, Tallinnan reissulla tuli vingutettua kolmen päivän aikana korttia niin, että säästötilin saldo lisääntyi satasella. Vaikken Tallinnasta mitään ostanutkaan, niin ruokakaupat ja ravintolat pitivät huolen, että pienimmästäkin kulusta (esim. vajaan euron purkkapaketista) meni vitonen säästöön.

Ei nyt liity varsinaisesti kesän jälkeiseen taloudenhallintaan, mutta monen vuoden harkitsemisen jälkeen aloin rahastosäästäjäksi huhtikuussa. Laitoin Nordean kautta rahastoihin yhden isomman könttäsumman ja nyt sen jälkeen on joka kuukausi mennyt kohtuupieni summa. Kuitenkin sellainen summa, että huomaamattaan summa tulee kasvamaan vuosien varrella.

Vuosi takaperin vastaavassa vaiheessa mietin, että mitkä olisivat niitä turhia menoja, joista karsia. Silloin lopetin lehtitilaukseni. Tuntui, että kaikenmaailman sisustus-, ruoka- ja liikuntalehtiä tuli siihen tahtiin, etten ehtinyt kaikkia edes lukemaan. Lopulta osa noista päätyi lehtikeräykseen ilman, että olin edes lukenut niitä. Tällä hetkellä mulle tulee yksi ruokalehti ja yksi liikuntapainotteinen lehti.

Aina, kun mä mietin näitä säästämisjuttuja, kuulen omien vanhempieni ”Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot!” -sanonnan korvissani. Ja tiedättekö, että tuo pitää niin paikkansa. Vaikka tienaisi hyvin,niin silti sitä voi elää pankkitilin pohja häämöttäen ja luottokortti tapissa. Ellei tajua ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Itselleni puskurin pitäminen tuo turvallisuutta. Pitää olla hätävararahasto, josta ottaa yllättävän menon tullen.

Esimerkkinä nyt se, että meillä ei ollutkaan Tobylle vakuutusta, vaikka niin olin luullut. Selkänikamien kulumat, patellaluksaatiot ja nivelrikko ovat sellaisia harmillisia diagnooseja, jotka tietävät rahanmenoa. Jonain päivänä ehkä myös isomman leikkauksen /leikkauksien verran. Siinä tilanteessa en halua olla, että joudun kieltäytymään leikkauksesta, joka pelastaisi toisen mahdollisesti. Tai ainakin parantaisi elämänlaatua.

Tiedän, että joku siellä ajattelee, että on minulle kohtuutonta ns. hyvätuloisena puhua säästämisestä ja talouden ryhtiliikkeestä. Mutta tiedättekö, että kyllä mäkin joudun odottelemaan laskujen maksun  kanssa palkkapäivää. Ei se, että on omaisuutta aina välttämättä tarkoita sitä, että on (ylimääräistä) rahaa lojumassa pankkitilillä. Ja edelleen haluan korostaa sitä, että periaatteessa meillä terveillä ihmisillä on mahdollisuus Suomessa opiskella itsellemme hyvä koulutus, joka jossain määrin ainakin useilla aloilla on edellytys hyväpalkkaiseen työhön. Kova työnteko on se, jonka itse näen tuottavan hedelmää. 

Lapset ovat nyt siinä iässä, että kovin pohtivat tulevaisuuden ammattejaan. Olemme heille nätisti koittaneet sanoa, että mikäli haluvat matkustella ja pitää tietynlaista elämäntapaa yllä, niin fakta on se, että kouluja pitää käydä. Enkä lainkaan sano, että kaikista on siihen. Mutta aika pitkälti se on omasta viitseliäisyydestä kiinni. Eihän se helppoa ollut itsellenikään suorittaa maisterintutkintoa vajaaseen neljään vuoteen ja olla töissä tuosta ajasta kokopäiväisesti puolisen vuotta.

Mutta välillä, saavuttaakseen elämässä jotain, on pakko tehdä myös niitä epämiellyttäviäkin juttuja. Asettaa hetkellisesti itsensä äärirajoille. Herätä aamulla kukonlaulun aikaan ja ottaa käteen markkinoinnin laadullisen tutkimuksen kirja ja lukea pari tuntia ennen töihin lähtöä.  Sellaista englantia, josta ymmärrät ehkä joka toisen sanan. Ajaa suoraan töistä tenttiin ja kaatua illalla sänkyyn rättipoikkipuhkiväsyneenä.

Hupsis, meinasi lähteä sivuraiteille koko keskustelu. Summa summarum: budjetointi, budjetointi, budjetointi. Sekä valintojen tekeminen ihan pienissäkin jutuissa. Mun täytyy nolona todeta, että vielä pari kolme vuotta sitten en tiennyt mitä maitolitra maksaa. Silloin ostelin kaupassa mitä sattui. Sangen ylpeä olen, että näin reilu nelikymppisenä olen oppinut kaupassakin vertailemaan hintoja ja saanut osin sen takia vihdosta viimein jonkinlaisen järjen tähän koko touhuun 🙂

Hei, olen muutaman kanssa jutellut tuosta ResQ -sovelluksesta. Kovasti kiehtoisi moinen. Onko teillä kokemuksia ResQ-sovelluksesta? Itseäni toki kiehtoo ruoan (varsinkin ravintolaruoan) edullisempi hinta, mutta lähinnä se, että voi vähentää tuon myötä hävikkiä. Tämän viikon ruoat on jo ostettu, mutta ennen ensi viikkoa täytyy tuohon tutustua!

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

PS. Täältä löydätte kaikki Takaisin ruotuun -postaukset!


tiistai 10. syyskuun 2019

Onni kiteytyy teeleipiin

HEIPPAHEI IHANAT!

En tiedä, mikä on todellisuus, mutta ainakin tänne toimistolle näyttää ikkunan takaa siltä, että kesä on palannut – sai laittaa ilmalämpöpumpunkin viilennykselle 🙂 Ihanaa!

Eilen illalla mulla oli vähän rästikouluhommia tehtävänä (Tallinnan ja hauskanpidon ”kustannus”, heh) ja olin ajatellut pyhittää niille illasta suurimman osan. Kunnes pikkuisempi kysyi, josko voitaisiin leipoa teeleipiä. Olivat valinnaisaineessa tehneet juurikin teeleipiä viime viikolla ja kovasti halusi näyttää, kuinka hyviä niistä tulee. Ei siinä voinut vanhempana muuta sanoa kuin että tottakai leivotaan.

Tiedättekö, että tuossa hetkessä onni kiteytyi juurikin teeleipiin. Siihen tunteeseen, että itsekin muistan ekalla köksäntunnilla tehneemme teeleipiä. Kenties vielä ihan samalla ohjeella kuin millä nykyään tehdään. Nostalgisia, tuttuja ja turvallisia pikkusuolaisia. Kaiken lisäksi ihan mielettömän hyviä.

Mies lähti iltaa vasten työreissuun ja yhtäkkiä talo tuntui jotenkin tyhjältä. Oltiin kaksistamme kuopuksen kanssa kotona ja mussutimme teeleipiä iltapalaksi. Sytytimme ensimmäiset kausivalot ruokahuoneeseen. Onni kiteytyi tuohon hetkeen, kun näin toisen silmien säihkeen ekan puraisun myötä. Aikaansaamisen ja onnistumisen tunne ovat kovin tärkeitä tunteita hyvinvointimme ja onnellisuutemme kannalta.

Kuten myös se, että osaa nauttia niinkin arkisesta asiasta kuin teeleipien nauttimisesta sateisena maanantai-iltana.
Mun mielestä on ihan hyvä välillä palata ns. juurilleen näissä arkiasioissakin. Onni kun on arjessa ja arjen askareissa 

TIISTAITERKUIN,