MOIKKAMOI TORSTAIHIN!

Hei kuulkaas, se on viimeisen Takaisin ruotuun -postauksen aika. Piti julkaista tämä jo aiemmin, mutta täytyy sanoa, että tänä vuonna kesän jälkeen en talouden suhteen saanut aikaiseksi ryhtiliikettä niin tehokkaasti kuin aiemmin. Ei ollut mistä ammentaa tekstiä. Vaikka tulomme ovat hyvää keskitasoa, täytyy sanoa että kesä aiheutti loven myös meidän talouteemme.

Oli Italian matkaa, oli suunnittelemattomia ruokaostoksia. Ex tempore kahvitteluja ja ulkoruokailuja. Pizzauunia ja Tobyn lääkärikuluja. Vaikka vaatteita olen viimeksi ostanut toukokuussa, niin näemmä siitä huolimatta pankkitilin saldo hupeni hälyyttävää tahtia. Yleensä, kun nuo vaatteiden suhteen tekemäni heräteostokset ovat olleet niitä, jotka ovat pankkitiliä ravisuttaneet.

Olen pitänyt, tai yrittänyt pitää kiinni sellaisesta hälytysrajasta pankkitilillä. Sen alle en anna tilin saldon mennä, muuta kuin hätätilanteissa. Tiedä häntä oliko kesä hätätilanne, mutta huomasin elokuun laskujen jälkeen, että tuo raja oli alittunut. Tuli kamala olo. Sellainen, että nyt kaikki kulut säppiin ja nopeasti.

Mitä tein asialle? Tilasin viikkokauppakassit kotiin toimitettuna ekan viikon ja that’s it. Kunnes todenteolla otin itseäni niskasta kiinni kolmisen viikkoa sitten. Vaikka en ollut vieläkään ostanut mitään suurempaa, niin tuntui, että taskut olivat täynnä reikiä. Tai sitten vain kaikki laskut kasaantuivat samalle kuulle.

Miten mä olen näiden kolmen viikon aikana laittanut talouttani retuperältä reilaan:

1. viikkomaitokauppaostokset

No tämä, kerta toisensa jälkeen tämä nousee teksteissäni esiin. Mutta meidän kohdalla olen huomannut, että jos emme tee kerran viikossa isompia maitokauppaostoksia, niin käymme joka päivä kaupassa. Ja jotenkin sinne hupenee helposti se pari-kolmekymppiä / päivä. Viikkomaitokauppaostokset kun saadaan noin joka toinen viikko satasella ja joka toinen viikko niihin huomaan kuluvan noin 150,00 euroa. Toki leipää, maitoa yms välillä joudutaan hakemaan, mutta muuten ollaan pidetty kiinni viikkomaitokauppaostoksista.

2. ruokailutapojen muutos

Arkiruoissa houkuttelee myös se tietynlainen kurinalaisuus, mitä tulee ruoan hintaan. Tänä syksynä on tullut tehtyä peruskotiruokaa, puuroja, hernaria (on muuten hyvää ja halpaa!) ja turvauduttua vanhaan kunnon perunaan. Hedelmistä ja kasviksista en suostu luopumaan, mutta kalleimmat lihat olen jättänyt kauppojen tiskille. Myös kaloista olen bongaillut tarjouksia. Se huono puoli viikkomaitokauppaostoksissa muuten on, että ei pysty hyödyntämään kauppojen viimeisen tunnin aletuotteita.

3. kirpparipöydän varaus

Siivosin vaatehuoneeni ja lapset tekivät saman. Siinä samalla siivosin myös työhuoneen isoa kaappia ja yhtäkkiä meillä oli neljä Ikean isoa kassillista ylimääräistä tavaraa. Nyt nuo (tai osa noista) on Kirpputori Tarinan pöytä nro 4:ssä. Tavoitteena ei ole saada hirmuisesti voittoa, vaan päästä eroon ylimääräisistä vaatteista ja tavaroista. Jokainen pennonen pöytävuokran päälle on toki plussaa.

4. budjetointi

Tein kuun alussa karkean laskelman tuloista ja menoista. Jätin tililleni hieman käyttörahaa ja siirsin laskujen maksun jälkeen loput säästötilille. Se summa, minkä jätin tilille, pitää kattaa ne pienet heräteostokset. Lähinnä leikkokukat ja jätskit. Budjetointi koski myös vaatteita, urheiluvälineitä ja kodintarvikkeita. Tiedän, että silloin tällöin tehty heräteostostelu tekee hyvää hetken aikaa, mutta aloin miettimään asiaa myös siltä kannalta, että mikä tuo mulle pitkäkestoista onnellisuutta.

Pitkäkestoista onnellisuutta tulee tuomaan tälle syksylle budjetoimani uudet paksummat kompressiojuoksuhousut sekä talvijuoksukauttakin ajatellen goretex juoksulenkkarit. Aiemmat olen juossut niin puhki, että niiden kantapääosasta on kangas kulunut sisäpuolelta. Mutta näidenkään aika ei ole vielä, eilen nimittäin lävähti postilaatikosta ensimmäinen maksu tuosta aloittamastani koulusta. Se tekee aikamoisen loven pankkitiliin (tai oikeastaan säästötiliin), mutta pitkällä tähtäyksellä on ihan varmasti kannattava investointi.

5. uudenlainen säästäminen

Otin käyttöön e-Possun, jossa saa itse määritellä summan, minkä haluaa kortilla maksamisen yhteydessä laittaa säästöön. Mä laitoin tuon viideksi euroksi, mutta ehkä lasken sen euroon. Toisaalta, Tallinnan reissulla tuli vingutettua kolmen päivän aikana korttia niin, että säästötilin saldo lisääntyi satasella. Vaikken Tallinnasta mitään ostanutkaan, niin ruokakaupat ja ravintolat pitivät huolen, että pienimmästäkin kulusta (esim. vajaan euron purkkapaketista) meni vitonen säästöön.

Ei nyt liity varsinaisesti kesän jälkeiseen taloudenhallintaan, mutta monen vuoden harkitsemisen jälkeen aloin rahastosäästäjäksi huhtikuussa. Laitoin Nordean kautta rahastoihin yhden isomman könttäsumman ja nyt sen jälkeen on joka kuukausi mennyt kohtuupieni summa. Kuitenkin sellainen summa, että huomaamattaan summa tulee kasvamaan vuosien varrella.

Vuosi takaperin vastaavassa vaiheessa mietin, että mitkä olisivat niitä turhia menoja, joista karsia. Silloin lopetin lehtitilaukseni. Tuntui, että kaikenmaailman sisustus-, ruoka- ja liikuntalehtiä tuli siihen tahtiin, etten ehtinyt kaikkia edes lukemaan. Lopulta osa noista päätyi lehtikeräykseen ilman, että olin edes lukenut niitä. Tällä hetkellä mulle tulee yksi ruokalehti ja yksi liikuntapainotteinen lehti.

Aina, kun mä mietin näitä säästämisjuttuja, kuulen omien vanhempieni ”Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot!” -sanonnan korvissani. Ja tiedättekö, että tuo pitää niin paikkansa. Vaikka tienaisi hyvin,niin silti sitä voi elää pankkitilin pohja häämöttäen ja luottokortti tapissa. Ellei tajua ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Itselleni puskurin pitäminen tuo turvallisuutta. Pitää olla hätävararahasto, josta ottaa yllättävän menon tullen.

Esimerkkinä nyt se, että meillä ei ollutkaan Tobylle vakuutusta, vaikka niin olin luullut. Selkänikamien kulumat, patellaluksaatiot ja nivelrikko ovat sellaisia harmillisia diagnooseja, jotka tietävät rahanmenoa. Jonain päivänä ehkä myös isomman leikkauksen /leikkauksien verran. Siinä tilanteessa en halua olla, että joudun kieltäytymään leikkauksesta, joka pelastaisi toisen mahdollisesti. Tai ainakin parantaisi elämänlaatua.

Tiedän, että joku siellä ajattelee, että on minulle kohtuutonta ns. hyvätuloisena puhua säästämisestä ja talouden ryhtiliikkeestä. Mutta tiedättekö, että kyllä mäkin joudun odottelemaan laskujen maksun  kanssa palkkapäivää. Ei se, että on omaisuutta aina välttämättä tarkoita sitä, että on (ylimääräistä) rahaa lojumassa pankkitilillä. Ja edelleen haluan korostaa sitä, että periaatteessa meillä terveillä ihmisillä on mahdollisuus Suomessa opiskella itsellemme hyvä koulutus, joka jossain määrin ainakin useilla aloilla on edellytys hyväpalkkaiseen työhön. Kova työnteko on se, jonka itse näen tuottavan hedelmää. 

Lapset ovat nyt siinä iässä, että kovin pohtivat tulevaisuuden ammattejaan. Olemme heille nätisti koittaneet sanoa, että mikäli haluvat matkustella ja pitää tietynlaista elämäntapaa yllä, niin fakta on se, että kouluja pitää käydä. Enkä lainkaan sano, että kaikista on siihen. Mutta aika pitkälti se on omasta viitseliäisyydestä kiinni. Eihän se helppoa ollut itsellenikään suorittaa maisterintutkintoa vajaaseen neljään vuoteen ja olla töissä tuosta ajasta kokopäiväisesti puolisen vuotta.

Mutta välillä, saavuttaakseen elämässä jotain, on pakko tehdä myös niitä epämiellyttäviäkin juttuja. Asettaa hetkellisesti itsensä äärirajoille. Herätä aamulla kukonlaulun aikaan ja ottaa käteen markkinoinnin laadullisen tutkimuksen kirja ja lukea pari tuntia ennen töihin lähtöä.  Sellaista englantia, josta ymmärrät ehkä joka toisen sanan. Ajaa suoraan töistä tenttiin ja kaatua illalla sänkyyn rättipoikkipuhkiväsyneenä.

Hupsis, meinasi lähteä sivuraiteille koko keskustelu. Summa summarum: budjetointi, budjetointi, budjetointi. Sekä valintojen tekeminen ihan pienissäkin jutuissa. Mun täytyy nolona todeta, että vielä pari kolme vuotta sitten en tiennyt mitä maitolitra maksaa. Silloin ostelin kaupassa mitä sattui. Sangen ylpeä olen, että näin reilu nelikymppisenä olen oppinut kaupassakin vertailemaan hintoja ja saanut osin sen takia vihdosta viimein jonkinlaisen järjen tähän koko touhuun 🙂

Hei, olen muutaman kanssa jutellut tuosta ResQ -sovelluksesta. Kovasti kiehtoisi moinen. Onko teillä kokemuksia ResQ-sovelluksesta? Itseäni toki kiehtoo ruoan (varsinkin ravintolaruoan) edullisempi hinta, mutta lähinnä se, että voi vähentää tuon myötä hävikkiä. Tämän viikon ruoat on jo ostettu, mutta ennen ensi viikkoa täytyy tuohon tutustua!

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

PS. Täältä löydätte kaikki Takaisin ruotuun -postaukset!