HEIPPAHEI IHANAT!
En tiedä, mikä on todellisuus, mutta ainakin tänne toimistolle näyttää ikkunan takaa siltä, että kesä on palannut – sai laittaa ilmalämpöpumpunkin viilennykselle 🙂 Ihanaa!
Eilen illalla mulla oli vähän rästikouluhommia tehtävänä (Tallinnan ja hauskanpidon ”kustannus”, heh) ja olin ajatellut pyhittää niille illasta suurimman osan. Kunnes pikkuisempi kysyi, josko voitaisiin leipoa teeleipiä. Olivat valinnaisaineessa tehneet juurikin teeleipiä viime viikolla ja kovasti halusi näyttää, kuinka hyviä niistä tulee. Ei siinä voinut vanhempana muuta sanoa kuin että tottakai leivotaan.
Tiedättekö, että tuossa hetkessä onni kiteytyi juurikin teeleipiin. Siihen tunteeseen, että itsekin muistan ekalla köksäntunnilla tehneemme teeleipiä. Kenties vielä ihan samalla ohjeella kuin millä nykyään tehdään. Nostalgisia, tuttuja ja turvallisia pikkusuolaisia. Kaiken lisäksi ihan mielettömän hyviä.
Mies lähti iltaa vasten työreissuun ja yhtäkkiä talo tuntui jotenkin tyhjältä. Oltiin kaksistamme kuopuksen kanssa kotona ja mussutimme teeleipiä iltapalaksi. Sytytimme ensimmäiset kausivalot ruokahuoneeseen. Onni kiteytyi tuohon hetkeen, kun näin toisen silmien säihkeen ekan puraisun myötä. Aikaansaamisen ja onnistumisen tunne ovat kovin tärkeitä tunteita hyvinvointimme ja onnellisuutemme kannalta.
Kuten myös se, että osaa nauttia niinkin arkisesta asiasta kuin teeleipien nauttimisesta sateisena maanantai-iltana.
Mun mielestä on ihan hyvä välillä palata ns. juurilleen näissä arkiasioissakin. Onni kun on arjessa ja arjen askareissa ♥
TIISTAITERKUIN,
😍 Arki on parasta! Ja ihanaa kun jotkut asiat ei muutu – kuten teeleipien leipominen köksän tunnilla ja sitten vielä kotona.
Heippa Johanna
ja hei juurikin näin; rakastan sitä että kehitys menee eteenpäin, mutta on ihanaa, ettei ihan kaikki muutu 🙂 Kuten teeleivät!
Ihanaa keskiviikkoa ♥
Mun ekasta teeleipien leipomisesta on nyt kymmenen vuotta aikaa, mutta muistan sen kyllä hyvin. Ensin koulussa leivottiin ja illalla leivoin sitten kotona ja muistan kuinka äitin ja isän kanssa niitä syötiin yhdessä. 😍
Heippa Janina
ja oi miten ihana muisto ♥
Teeleivissä on kyllä niin paljon nostalgiaa ja hyvä niin – jotkut asiat on hyvä pysyä muuttumattomina 🙂
Kivaa keskiviikkoa ♥
Arki on ihanaa <3 Odotan niin lokakuussa odottavaa arkea, sitä ennen tässä muutetaan uuteen asuntoon reilun viikon päästä niin arki on todella hutera käsite tällä hetkellä vielä 😀
Mutta sitten on aikaa leipoa teeleipiä ja muita ihanuuksia jotka sinne arkeen kuuluvat.
Moikka Satu
ja ai että, teillä eletään jänniä aikoja 🙂 Kyllä se arki siitä pian alkaa taas sujumaan (heti kun muuttolaatikot on purettu :D)!
Tsemppiä muuttohässäkkään ja onnea uuteen kotiin (ja uuteen arkeen) ♥
Teeleivät on ihania!usein kun tekee mieli lämmintä leipää,leivon teeleipiä pellillisen ja leikkaan paloiksi.
Niin helppoa ja nopeaa:)
Moi Sanna!
Ne on ja hei kiitos vinkistä; en ole tuollaista peltiversiota kokeillutkaan 🙂
Joskus leivottiin sellaisella ohjeella, johon tuli pussillinen juustoraastetta…voi poijjaat miten hyvää siitäkin tuli!
Kivaa keskiviikkoa ♥
Uskomatonta. Teeleipiä leivottiin jo 40 vuotta sitten ekana köksätyönä. Siinä on jotain todella pysyvää tässä hektisessä maailmassa.
Moikka Viivi
ja hei eikös olekin uskomattoman ihanaa? 🙂
Se on just näin; maailma muuttuu niin hurjaa vauhtia, mutta onneksi teeleivät on ja pysyy!
Tunnelmallista torstaita ♥
Sanon aina oppilaillekin, että koulu muuttuu, yhteiskunta muuttuu, oppiaine muuttuu, mutta teeleivät on ja pysyy. Niitä on lähes jokaisen vanhemmat ja isovanhemmatkin leiponeet. Lähes kaiken muun voi tehdä toisin, mutta teeleivät kuuluvat köksään 🙂
Terkkuja ihanalle leipurille! Kiteytät asian juuri niinkuin se on; onni asuu teeleivissä ❤
Heippa Sahrami!
Ihanaa, että te köksän opettajat pidätte yllä tätä perinnettä – teeleivät kuuluvat suomalaisten köksän tunneille ♥
Kiitos kerrotaan, hän on aivan innostunut ruoanlaitosta ja leipomisesta. Aivan kuten isosiskonsa. Eihän minua kohta enää tarvita keittiössä 😉
Tunnelmallisia torstaiterkkuja sinne ♥