torstai 12. syyskuun 2019

Takaisin ruotuun: Talous retuperältä reilaan

MOIKKAMOI TORSTAIHIN!

Hei kuulkaas, se on viimeisen Takaisin ruotuun -postauksen aika. Piti julkaista tämä jo aiemmin, mutta täytyy sanoa, että tänä vuonna kesän jälkeen en talouden suhteen saanut aikaiseksi ryhtiliikettä niin tehokkaasti kuin aiemmin. Ei ollut mistä ammentaa tekstiä. Vaikka tulomme ovat hyvää keskitasoa, täytyy sanoa että kesä aiheutti loven myös meidän talouteemme.

Oli Italian matkaa, oli suunnittelemattomia ruokaostoksia. Ex tempore kahvitteluja ja ulkoruokailuja. Pizzauunia ja Tobyn lääkärikuluja. Vaikka vaatteita olen viimeksi ostanut toukokuussa, niin näemmä siitä huolimatta pankkitilin saldo hupeni hälyyttävää tahtia. Yleensä, kun nuo vaatteiden suhteen tekemäni heräteostokset ovat olleet niitä, jotka ovat pankkitiliä ravisuttaneet.

Olen pitänyt, tai yrittänyt pitää kiinni sellaisesta hälytysrajasta pankkitilillä. Sen alle en anna tilin saldon mennä, muuta kuin hätätilanteissa. Tiedä häntä oliko kesä hätätilanne, mutta huomasin elokuun laskujen jälkeen, että tuo raja oli alittunut. Tuli kamala olo. Sellainen, että nyt kaikki kulut säppiin ja nopeasti.

Mitä tein asialle? Tilasin viikkokauppakassit kotiin toimitettuna ekan viikon ja that’s it. Kunnes todenteolla otin itseäni niskasta kiinni kolmisen viikkoa sitten. Vaikka en ollut vieläkään ostanut mitään suurempaa, niin tuntui, että taskut olivat täynnä reikiä. Tai sitten vain kaikki laskut kasaantuivat samalle kuulle.

Miten mä olen näiden kolmen viikon aikana laittanut talouttani retuperältä reilaan:

1. viikkomaitokauppaostokset

No tämä, kerta toisensa jälkeen tämä nousee teksteissäni esiin. Mutta meidän kohdalla olen huomannut, että jos emme tee kerran viikossa isompia maitokauppaostoksia, niin käymme joka päivä kaupassa. Ja jotenkin sinne hupenee helposti se pari-kolmekymppiä / päivä. Viikkomaitokauppaostokset kun saadaan noin joka toinen viikko satasella ja joka toinen viikko niihin huomaan kuluvan noin 150,00 euroa. Toki leipää, maitoa yms välillä joudutaan hakemaan, mutta muuten ollaan pidetty kiinni viikkomaitokauppaostoksista.

2. ruokailutapojen muutos

Arkiruoissa houkuttelee myös se tietynlainen kurinalaisuus, mitä tulee ruoan hintaan. Tänä syksynä on tullut tehtyä peruskotiruokaa, puuroja, hernaria (on muuten hyvää ja halpaa!) ja turvauduttua vanhaan kunnon perunaan. Hedelmistä ja kasviksista en suostu luopumaan, mutta kalleimmat lihat olen jättänyt kauppojen tiskille. Myös kaloista olen bongaillut tarjouksia. Se huono puoli viikkomaitokauppaostoksissa muuten on, että ei pysty hyödyntämään kauppojen viimeisen tunnin aletuotteita.

3. kirpparipöydän varaus

Siivosin vaatehuoneeni ja lapset tekivät saman. Siinä samalla siivosin myös työhuoneen isoa kaappia ja yhtäkkiä meillä oli neljä Ikean isoa kassillista ylimääräistä tavaraa. Nyt nuo (tai osa noista) on Kirpputori Tarinan pöytä nro 4:ssä. Tavoitteena ei ole saada hirmuisesti voittoa, vaan päästä eroon ylimääräisistä vaatteista ja tavaroista. Jokainen pennonen pöytävuokran päälle on toki plussaa.

4. budjetointi

Tein kuun alussa karkean laskelman tuloista ja menoista. Jätin tililleni hieman käyttörahaa ja siirsin laskujen maksun jälkeen loput säästötilille. Se summa, minkä jätin tilille, pitää kattaa ne pienet heräteostokset. Lähinnä leikkokukat ja jätskit. Budjetointi koski myös vaatteita, urheiluvälineitä ja kodintarvikkeita. Tiedän, että silloin tällöin tehty heräteostostelu tekee hyvää hetken aikaa, mutta aloin miettimään asiaa myös siltä kannalta, että mikä tuo mulle pitkäkestoista onnellisuutta.

Pitkäkestoista onnellisuutta tulee tuomaan tälle syksylle budjetoimani uudet paksummat kompressiojuoksuhousut sekä talvijuoksukauttakin ajatellen goretex juoksulenkkarit. Aiemmat olen juossut niin puhki, että niiden kantapääosasta on kangas kulunut sisäpuolelta. Mutta näidenkään aika ei ole vielä, eilen nimittäin lävähti postilaatikosta ensimmäinen maksu tuosta aloittamastani koulusta. Se tekee aikamoisen loven pankkitiliin (tai oikeastaan säästötiliin), mutta pitkällä tähtäyksellä on ihan varmasti kannattava investointi.

5. uudenlainen säästäminen

Otin käyttöön e-Possun, jossa saa itse määritellä summan, minkä haluaa kortilla maksamisen yhteydessä laittaa säästöön. Mä laitoin tuon viideksi euroksi, mutta ehkä lasken sen euroon. Toisaalta, Tallinnan reissulla tuli vingutettua kolmen päivän aikana korttia niin, että säästötilin saldo lisääntyi satasella. Vaikken Tallinnasta mitään ostanutkaan, niin ruokakaupat ja ravintolat pitivät huolen, että pienimmästäkin kulusta (esim. vajaan euron purkkapaketista) meni vitonen säästöön.

Ei nyt liity varsinaisesti kesän jälkeiseen taloudenhallintaan, mutta monen vuoden harkitsemisen jälkeen aloin rahastosäästäjäksi huhtikuussa. Laitoin Nordean kautta rahastoihin yhden isomman könttäsumman ja nyt sen jälkeen on joka kuukausi mennyt kohtuupieni summa. Kuitenkin sellainen summa, että huomaamattaan summa tulee kasvamaan vuosien varrella.

Vuosi takaperin vastaavassa vaiheessa mietin, että mitkä olisivat niitä turhia menoja, joista karsia. Silloin lopetin lehtitilaukseni. Tuntui, että kaikenmaailman sisustus-, ruoka- ja liikuntalehtiä tuli siihen tahtiin, etten ehtinyt kaikkia edes lukemaan. Lopulta osa noista päätyi lehtikeräykseen ilman, että olin edes lukenut niitä. Tällä hetkellä mulle tulee yksi ruokalehti ja yksi liikuntapainotteinen lehti.

Aina, kun mä mietin näitä säästämisjuttuja, kuulen omien vanhempieni ”Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot!” -sanonnan korvissani. Ja tiedättekö, että tuo pitää niin paikkansa. Vaikka tienaisi hyvin,niin silti sitä voi elää pankkitilin pohja häämöttäen ja luottokortti tapissa. Ellei tajua ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Itselleni puskurin pitäminen tuo turvallisuutta. Pitää olla hätävararahasto, josta ottaa yllättävän menon tullen.

Esimerkkinä nyt se, että meillä ei ollutkaan Tobylle vakuutusta, vaikka niin olin luullut. Selkänikamien kulumat, patellaluksaatiot ja nivelrikko ovat sellaisia harmillisia diagnooseja, jotka tietävät rahanmenoa. Jonain päivänä ehkä myös isomman leikkauksen /leikkauksien verran. Siinä tilanteessa en halua olla, että joudun kieltäytymään leikkauksesta, joka pelastaisi toisen mahdollisesti. Tai ainakin parantaisi elämänlaatua.

Tiedän, että joku siellä ajattelee, että on minulle kohtuutonta ns. hyvätuloisena puhua säästämisestä ja talouden ryhtiliikkeestä. Mutta tiedättekö, että kyllä mäkin joudun odottelemaan laskujen maksun  kanssa palkkapäivää. Ei se, että on omaisuutta aina välttämättä tarkoita sitä, että on (ylimääräistä) rahaa lojumassa pankkitilillä. Ja edelleen haluan korostaa sitä, että periaatteessa meillä terveillä ihmisillä on mahdollisuus Suomessa opiskella itsellemme hyvä koulutus, joka jossain määrin ainakin useilla aloilla on edellytys hyväpalkkaiseen työhön. Kova työnteko on se, jonka itse näen tuottavan hedelmää. 

Lapset ovat nyt siinä iässä, että kovin pohtivat tulevaisuuden ammattejaan. Olemme heille nätisti koittaneet sanoa, että mikäli haluvat matkustella ja pitää tietynlaista elämäntapaa yllä, niin fakta on se, että kouluja pitää käydä. Enkä lainkaan sano, että kaikista on siihen. Mutta aika pitkälti se on omasta viitseliäisyydestä kiinni. Eihän se helppoa ollut itsellenikään suorittaa maisterintutkintoa vajaaseen neljään vuoteen ja olla töissä tuosta ajasta kokopäiväisesti puolisen vuotta.

Mutta välillä, saavuttaakseen elämässä jotain, on pakko tehdä myös niitä epämiellyttäviäkin juttuja. Asettaa hetkellisesti itsensä äärirajoille. Herätä aamulla kukonlaulun aikaan ja ottaa käteen markkinoinnin laadullisen tutkimuksen kirja ja lukea pari tuntia ennen töihin lähtöä.  Sellaista englantia, josta ymmärrät ehkä joka toisen sanan. Ajaa suoraan töistä tenttiin ja kaatua illalla sänkyyn rättipoikkipuhkiväsyneenä.

Hupsis, meinasi lähteä sivuraiteille koko keskustelu. Summa summarum: budjetointi, budjetointi, budjetointi. Sekä valintojen tekeminen ihan pienissäkin jutuissa. Mun täytyy nolona todeta, että vielä pari kolme vuotta sitten en tiennyt mitä maitolitra maksaa. Silloin ostelin kaupassa mitä sattui. Sangen ylpeä olen, että näin reilu nelikymppisenä olen oppinut kaupassakin vertailemaan hintoja ja saanut osin sen takia vihdosta viimein jonkinlaisen järjen tähän koko touhuun 🙂

Hei, olen muutaman kanssa jutellut tuosta ResQ -sovelluksesta. Kovasti kiehtoisi moinen. Onko teillä kokemuksia ResQ-sovelluksesta? Itseäni toki kiehtoo ruoan (varsinkin ravintolaruoan) edullisempi hinta, mutta lähinnä se, että voi vähentää tuon myötä hävikkiä. Tämän viikon ruoat on jo ostettu, mutta ennen ensi viikkoa täytyy tuohon tutustua!

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

PS. Täältä löydätte kaikki Takaisin ruotuun -postaukset!


maanantai 26. elokuun 2019

Takaisin ruotuun: Mielen hyvinvointi & jaksaminen arjessa

HIPSHEI

ja niin polkaistiin uusi viikko käyntiin. Arkiviikko. Vieläkin, vaikka olen arjen suuri ystävä, tuo sana arki kalskahtaa korvaani jotenkin negatiivissävytteisesti. Ehkä sen takia, koska usein arki ja juhla laitetaan toistensa vastakohdaksi; on arkivaatteet ja sitten erikseen juhlavaatteet, esimerkiksi. Mulle henkilökohtaisesti arki on yhtä juhlaa. Enkä yhtään sano tätä amerikkailaishypettäen, vaan suoraan sydämestä. Sen tajuaminen, että arki on yhtä juhlaa, vei kauan. Ja maksoin siitä hinnan, jota en kyllä olisi suostunut maksamaan. Ei ollut vaihtoehtoja. Mutta se on ollut yksi merkittävimmistä oivalluksistani. Koska jos totta puhutaan, niin arkihan on sitä todellista elämää. Sitä mikä muodostaa 5/7 viikosta.

Sen takia kuulkaa arjesta olisi hyvä alkaa pikkuhiljaa tykkäämään, ellette sitten jo tykkää. Asiat eivät kuitenkaan ole tässäkään tapauksessa mustavalkoisia. Ei se arki aina itsellenikään juhlaa ole ollut. Mutta silloin kun ei herää aamulla norsu rinnan päällä muistaessaan teholla makaavan isänsä, joka taistelee hengestään tai herää aamulla ajatukseen, että voi kun saattohoidossa oleva äiti saisi pian helpotuksen kivuilleen, on arki juhlaa. Piste. Kaikki muu takkuaminen arjessa on itselleni pääosin asennekysymyksiä. Mutta silloin kun puhutaan traumasta, vakavasta sairaudesta tai läheisen menettämisestä, avioerosta, taloudellisesta ahdingosta tai omasta henkisen tasapainon epäbalanssista, niin arki ei ole juhlaa. Eikä sen kuulukaan olla. Silloin tallataan päivästä toiseen ja luotetaan, että vielä jonain päivänä arki on juhlaa. Pidetään kiinni niistä pienistä valonpilkahduksista, jotka auttavat jaksamaan arjessa. Ei anneta periksi.

Olen paljon pohtinut, että onko arjen ihanuuden arvostamisessakin loppupeleissä kyse kiitollisuudesta. Osaa olla kiitollinen niistä räät poskilla kirkuvista kurahaalarivesseleistä, joiden sormet ei sattumaltakaan suostu menemään oikeisiin väleihin hanskoissa. Joidenka kumpparit on väärissä jaloissa. Ainakin harjoittelevat pukemaan itse. Siitä miehestä, joka tyynen rauhallisena lukee aamun lehteä kahvikuppinsa kanssa, kun sinä hikoilet niiden huutavien naskaleiden kanssa ja koitat selviytyä ovesta ulos niin, ettet myöhästyisi varttia enempää töistä.

Mitä enemmän asiaa ajattelen, niin kiitollisuus on todellakin avain arjen rakastamiseen. Jossain vaiheessa tein tietoista kiitollisuuspäiväkirjaa. Pääni sisällä. Iltaisin mietin viisi ihanaa asiaa kuluneesta päivästä, joista olla kiitollinen. Niinäkin päivänä, kun arki heitteli kapuloita rattaisiin, löysin helposti viisi asiaa.

Tämän esipuheen jälkeen on aika päästä itse asiaan 😉 Voi olla, että väännän jälleen rautalangasta, mutta aloitetaan ihan perusteista. Mun arjen mielekkyyden suurimpaa osaa, sitä mikä muodostaa perustan koko arjelle ja hyvinvoinnille arjessa, näyttelee tuo pyhä kolminaisuus: Lepo, liikunta ja ravinto. Terveellistä monipuolista ruokaa on helppo syödä, kun vain näkee vähän vaivaa. Myös liikkua ehtii, jos vain haluaa. Uniasiat on sellaisia, joilla on suurin merkitys omaan jaksamiseeni arjessa. Ja nehän on just niitä, joihin ei ihan suoraan pysty täysin vaikuttamaan. En voi sanoa itselleni illalla, että nonni, nukutaas sitten kahdeksan tuntia putkeen ja silleen, että syvän unen vaihe kestää tuosta vähintään kaksi tuntia.

Jos arki on liian hektistä, en ole syönyt terveellisesti tai päässyt liikkumaan, unenlaatuni kärsii välittömästi. Olen niitä ihmisiä, jotka stressaavat maailman asioita unissaan. Jos annan stressille vallan. Vuosien saatossa olen opetellut olemaan stressaamatta öisin. Mutta tiedän, miltä tuntuu valvoa ja murehtia. Se ei ole kivaa. Se vie pohjan seuraavalta päivältä välittömästi. Olokin on noiden öiden jälkeen apea, haluton ja kaikkea muuta kuin hyvinvoiva. Jotta mä saan hyvät yöunet tarvitsen päivittäin jonkun sortin liikuntaa. Lisäksi mun on mentävä ajoissa nukkumaan. Kympin maissa viimeistään on oltava sängyssä rauhoittumassa.

Nyt kun on peruspalikat kunnossa, niin sitten päästään niihin vinkkeihin, joilla ainakin itse saan arjesta nautintoa. Osalle nämä voivat olla ihan kertausta, mutta kirjoitan ne silti alas, koska niin paljon niistä on kyselty. Jälleen ensimmäisenä nostan tuon oman tuntini aamulla; me time alkaa tuntia aiemmin kuin muu perhe herää. Olen jäänyt niin koukkuun tuohon aamuhetkeeni, että siitä en luovu. Sain kyselyitä, että meditoinko arjessa. Tietoisesti en enää meditoi, mutta oli aika, kun otin kymmenen minuuttia tuosta tunnistani ja meditoin olohuoneen lattialla. Nykyään meditoin kahvikuppi kädessäni ulos tuijotellessani. Osaan pitää ajatukseni kasassa ja päästä hetkeksi aivan omaan maailmaan tuijotellessani ulos.

Pitkin päivää pyrin varastamaan niitä pieniä hetkiä, jolloin rauhoitun. Se voi olla liikennevaloissa tai ruuhkassa musiikkia/äänikirjaa kuunnellen. Tai töiden jälkeen sohvalla lepuuttaen. Illan viimeinen rauhoittuminen tapahtuu sängyssä. Ilman puhelinta, ilman telkkaria. Laitan silmät kiinni ja mietiskelen vain kivoja juttuja. Yleensä nukahdan tuosta samantien.

Arki on usein kiireistä, on harrastuskuskauksia ja vanhempain iltoja. Mutta silti olisi hyvä löytää joku omakin juttu. Tämän suhteen on välillä hyvä olla itsekäs. Vaikka kerran viikkoon tapahtuva oma harrastus, jolloin pääsee hetkeksi hengähtämään. Itselläni tämä oli lasten ollessa pieniä juoksu. Olin inhonnut juoksua koko elämäni, mutta niin vain koukutuin. Mies tuli työreissusta kotiin ja olin usein jo juoksubyysat päällä eteisessä odottamassa. Tunnin hikitreeni ja ah, äiti ei ollut enää väsynyt.

Joten oman jaksamisen ja mielen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että on se joku juttu, joka on sun omaa aikaa. Rakastan olla koko perheen kesken, mutta silti kaipaan omaa aikaa. Se on tärkeetä mun pääkopalleni. En väitä, että kaikki olisivat sellaisia, mutta mä olen. Senpä takia on hyvä tutustua itseesi, jos et ole sitä vielä tehnyt. Mitä sä kaipaat, jotta arki olisi mielekkäämpää. Olisiko joku helposti toteutettu asia, jonka avulla jaksaisit paremmin.

Miksi arki välillä tökkii? Mä huomaan, että jos vaikka loppuviikolle on edessä joku vähän sellainen inhottavampi homma; palaveri jota jännittää tai vaikka gynekäynti, niin helposti sitä alkuviikolla alkaa jo miettimään tuota. Ellei tietoisesti elä hetki kerrallaan ja ajattele, että ne nyt vain on asioita, jotka on pakko tehdä. Ei kantsi etukäteen stressata. Yleensä aamuisin things to do -listaa tehdessäni laitan kärkeen ne kaikista kenkuimmat hommat. Sellaiset, joiden tekemisen jälkeen olo on liki euforinen. Aikaan saadut jutut toimivat mulla hyvinä kannustimina arjessa. Sitä tietää tehneensä, jopa joskus ylittäneensä itsensä.

Jotta arjessa jaksaa ei kannata leikkiä superihmistä. Meillä kaikilla on rajalliset voimat. Pitää osata antaa itselleen lupa myös väsyä. Lupa levätä silloin kun on levon aika. Työhyvinvointi on tämän päivän kova sana ja enkä yhtään ihmettele; työ näyttelee erittäin suurta osaa arjesta. Sen takia on kaksi vaihtoehtoa (karrikoidusti): a) löytää sellainen mielekäs työ, joka motivoi tai b) pysyä nykyisessä ei niin motivoivassa työssä ja muuttaa omaa asennettaan niin, että löytää sen työn mielekkyyden uudelleen. Oman merkityksellisyyden työssään.

Arjessa jaksamiseen liittyy myös työuupumus, joka on erittäin vakavasti otettava asia. Jo senkin takia ennalta ehkäisevästi olisi hyvä kiinnittää erityistä huomiota arjessa jaksamiseen. Ja osata tarvittaessa himmata ajoissa. Ennen kuin asiat menevät liian pitkälle ja jaksaminen niin miinukselle, ettei omin avuin selviä pinnalle. Olen seurannut läheltä neljää työuupumusta. Yhdellä tuli sydänoireita työn kuormittavuuden takia. Todettiin infarktin menneen läpi. Yhdellä puhkesi vatsahaava, kahdesti. Kolmas meni totaalijumiin eikä saanut työpäivän aikana edes vastattua yhteen sähköpostiin. Neljäs sitkutteli niin pitkään, että kroppa sanoi poks ja on loppuelämän riippuvainen ulkopuolisesta lääkityksestä. Vaikka vaihtoikin työpaikkaa.

Elämänlaadun ja elämän pituuden kannalta arjessa jaksaminen ja hyvinvointi näyttelevät suuren suurta osaa. Stressi sairastuttaa, altistaa monelle sairaudelle ja tekee tuhojaan. Usein jo ennen kuin sitä ehtii puuttumaan peliin. Joten jos sulla on joku läheinen, jonka huomaat olevan vähän muissa maailmoissa. Sellaisessa putkessa, josta ei näy ulospääsyä. Ärtynyt, itkuinen ja väsynyt. Hajamielinen ja jotenkin taantunut. Ota hihasta kiinni ja kysy onko kaikki hyvin. Myönteisen vastauksen saadessasi, kysäise uudelleen. Olen huomannut, että usein uupumuksen kourissa oleva vähättelee uupumustaan. Ennen kuin tulee totaalistoppi. Sen takia tarkkailen ihmisiä omassa työssäni extrapaljon. Musta tuntuu, että mulle on kehittynyt sellaiset tuntosarvet asian suhteen. Näen, milloin on aika puhaltaa peli poikki.

Senpä takia arjessakin kysyn itseltäni välillä, että hei miten meillä menee 🙂 Käyn dialogia itseni kanssa ja teen toimintasuunnitelmia. Usein menee tosi hyvin, mutta sit kun saan vastaukseksi, että väsyttää, liikutan noita kahta jalkaani (jotka muuten tottelevat käskyjä yllättävän hyvin :D) ja rojahdan sohvalle. Laitan sähköpostit, whatsupit ja kaikki mediat äänettömälle. Yritän olla hetken zen. Jos hetki ei riitä, niin sitten pidemmän hetken. Itsestään huolehtiminen on tärkeintä maailmassa. Sitten kun voit itse hyvin, on sulla antaa paukkuja muiden hyvinvointiin.

MUISTAKAA PITÄÄ ITSESTÄNNE HUOLTA 

Täältä löytyy kaikki Takaisin ruotuun -postaussarjan jaksot. Vielä yksi jakso on tulematta; talous retuperältä ruotuun


torstai 01. elokuun 2019

Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin

HEISSULIVEI IHANAT!

Niin vain meidän mökille lähtö siirtyi tälle päivälle, kun oli kaupungissa yksi juttu, joka piti tehdä. Mutta hei, ei lainkaan harmita, sillä tänä aamuna käytiin ihanalla aamupalalla Tampereen Kauppahallissa. Käydään siellä aina silloin tällöin ja joka ikinen kerta mietin, että miksi ei käydä useammin. Rakastan tuota paikkaa ja sitä fiilistä. 4 Vuodenajan aamiainen on myös aivan omaa luokkaansa; kympillä saa rahalleen enemmän kuin vastinetta.

Aasinsiltana pääsemme tästä Takaisin ruotuun -sarjan ensimmäiseen osaan eli arkiruokailuihin. Veikkaan, että emme ole ainoita, keillä on loman aikana ruokailut lähteneet vähän lapasesta. Tykkään käydä ulkona syömässä ja se on ihan fine aina silloin tällöin. Varsinkin lomalla. Mutta ei lompakko kestäisi tässä(kään) mielessä lomaa, jos lomaa olisi pidempään eikä kulutustottumuksiaan muuttaisi.

Sen takia arki on odotettu asia, että saadaan joku roti tähän touhuun. Kevät mentiin hienosti kauppakasseilla, joko S- tai K-Ryhmän, riippuen aina tilanteesta. Kerran viikossa kun ostaa isommat ruokaostokset, saa ruokalaskua pienennettyä huomattavasti. Lomalla on tullut käytyä ruokakaupassa liki päivittäin. Ja yhtäkkiä sellainen arjessa suosimani ”hävikkiruoat kunniaan” -mentaliteetti on kadonnut takavasemmalle.

Arjessa sitä tulee tehtyä usein iso satsi esimerkiksi keittoa tai laatikkoruokaa, mitä syödään pari (joskus kolmekin) päivää putkeen. Kesällä on keksitty joka päivälle uusi ruoka. Ok, uudet perunat on ehkä jatkojalostettu seuraavana päivänä, jos sellaisia on keitettyinä jäänyt, mutta muuten olen ollut surkea kokki tämän tiimoilta.

Arkiruokailut joutuvat siis syyniin ja niiden suhteen tehdään korjausliikkeitä. Ei vain kustannusten takia, vaan myös ruokien monipuolistamisen takia. Ja jo ihan ruokarytminkin takia. Se kun on kesällä ollut aivan omaa luokkaansa. Muistilistana itselleni toimii seuraava:

♥ tee viikon ruokalista etukäteen (ainakin arkipäiville) ja sen pohjalta kauppalista
♥ tee kerran viikossa iso ruokakauppakäynti
♥ varmista, että jääkaapissa on terveellisiä, helposti napattavia välipaloja koko perheelle
♥ ota käyttöön joka iltaiset yhteiset ruokailut
♥ leivo itse leivät ja sämpylät mahdollisuuksien mukaan
♥ rakastu syksyn tullen lämmittäviin aamupuuroihin
♥ muista syödä tarpeeksi usein (tämä on itselleni ollut aina se pullonkaula)
♥ tutustu meal preppaukseen ja ota se käyttöön!
♥ ennen arjen aloitusta; siivoa keittiön ruokakaapit ja jääkaappi
♥ tee listat puuttuvista perustarvikkeista ja osta ne kaappeihin.
♥ pidä kaapit/laatikot siisteinä, että tiedät heti mistä löytyy mitäkin
♥ ota käyttöön kasvisruokapäivät
♥ vilkaise säännöllisesti satokausikalenteria
♥ ota töihin mukaan eväät
♥ vähennä hävikkiä

Ja yksi mikä itselleni välillä on haastavaa: älä tee ruokaa liikaa. En tiedä mistä olen tämän suurtalouskokkimentaliteettini perinyt, mutta keitän esimerkiksi spagettia aina aivan liikaa. Tokihan sen voi sitten lämmittää, mutta kyllä pastakin on parasta juuri keitettynä eikä mikron kautta lämmitettynä.

Tuo meal preppaus on sellainen, jota en ole koskaan tehnyt. Mutta mieleni tekee kokeilla. Oletteko te meal preppaajia? Siinä voisi kuvitella, että jääkaappikin säilyisi järjestyksessä, kun olisi ruoat valmiiksi tehtyinä purkkeihin. Vai olenko väärässä? 🙂 Mä olen kyllä toisaalta vähän sellainen fiiliskokkailija, että ehkä meal preppaus ei tule olemaan mun juttu. Kokeilemallahan se selviää. Jo tuo viikon ruokalistassa pysyminen on välillä haasteellista. Onneksi olen osannut suosia sellaisia ruokia, joiden aineksista saa tarvittaessa tehtyä jotain muutakin ruokaa. On saanut mennä osin fiiliksen mukaan 🙂

Mä odotan alkavaa arkea tosi paljon. Sitä, että lapset pääsee kouluun ja itse pääsen toimistolle. Sitä että iltaisin ollaan kaikki valmista kauraa unille jo kymmeneltä. Että aamulla herään kuudelta, jotta saan viettää ekan hereilläolotuntini ihan hiljaa omissa oloissani. Hei, enää viikko ja sitten tämä toive toteutuu, kun lasten koulu alkaa – nautitaan kuitenkin vielä tämä viikko retuperällä olemisesta 

TORSTAITERKKUSIN,

PS. kiinnostaisiko teitä sellainen postaus, jossa esittelen arkiviikon ruokalistan ja vastaavasti kauppakuitin sisällön hintoineen? 🙂