Voi kuulkaas, mun piti postata tänään yhdestä ihan ihanasta sisustusjutusta, mutta jätetään se ensi viikolle. Nyt ei näet tunnit riitä siihen. Mökki ja huomiset rapujuhlat kutsuu! Lapset ovat mummuvaarilassa hyvässä huomassa. Rapurallaat on pian auton takakontissa kera kruunutillien. Rekvisiitta on vielä hujan hajan keittiön pöydällä. Vielä pitäisi kaivaa lääkekaapista Strepsilsit ja Duactit (orastavalle syysflunssalle vaan terkkuja, että mä lannistan sut! 🙂 ja toivoa että parin lääkärin läsnäololla on parantava vaikutus. 

Mä periaatteessa haluaisin harmonisen vaalean kattauksen. Mutta pitäähän rapujuhlissa vähän punaista olla, eiks niin? Joten askartelin paikkakortit. *tirsk* Siis meille kahdeksalle on plaseeraus 😀 Tai sitten otetaan randomilla istumapaikat. Saas nähdä. Joten paikkakortteihin tuli punaista. Lisäki punaista on noissa serviettirenkaissa, jotka Tiimarista löysin. Servietit vaihtunevat vielä valkoisiin. Rapuserpenttiinin myyjä möi mulle puoliväkisin. Katotaan jääkö käyttämättä. Tiimarissa oli muuten mustia lyhtyjä hyvällä alennuksella; pienemmät kolme ja isommat viisi euroa.

Mutta nyt loput tarvittavat pakaten ja sitten, kun mies kotiutuu menostaan niin auton nokka kohti mökkiä. Hyvä siitä vielä tulee. Rapujuhlista nimittäin. Kesähuone odottaa iloisia ihmisiä ja kynttilänvaloa. Eikä edes haittaa, vaikka on luvattu sadetta. Lämppärit päälle ja villasukat jalkaan. Pukeutumiskoodina on todellakin villasukat. Tarvittaessa saa laittaa päälle muutakin vaatetta. Mutta rennolla otteella mennään. Ei ehkä sieltä, missä aita on matalin, mutta hyvin läheltä sitä 🙂

Suonette anteeksi, että ed.postausten kommentteihin vastaamiset jäävät sunnuntaille. Paneudun ihaniin kommentteihinne silloin tuplasyvästi; niin antaumuksella kuin vain rapujuhlien jälkeisenä päivänä voi 😉

Hei, mutta ajattelin päivitellä huomenna tunnelmia Instagramiin. See you there?

EDIT: piti vielä kysäistä; mistähän mä löytäisin sellaisia sitruunantuoksuisia käsipyyhkeitä…Savetin tyyppisiä, mihin putsata kädet? Mä kun niin vierastan sitä vesikippoa sitruunan kanssa ruokapöydässä….

Nopsasti ennen esikoulun vanhempainiltaa saamani haasteen pariin. Sain ihanilta Cinnabarialta ja Sannalta haasteen listata lempimerkkejäni. Kiitos ihanat!!! 🙂 Kuten sanottua, en ole merkkiuskollinen ja vaihdan tuotemerkkejä usein niin meikeissä kuin vaatteissakin. Tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta. 

Kuvituksena toimii äippäliinin ottama päivänasukuva sekä ihan itse itsestäni (ei varmaan jäisi kyllä kenellekään epäselväksi 😀 ) ottamat kuvat. Päällä H&M:n farkkupaita, johon olen niiiiin tulisesti rakastunut. Lisäksi töissä oli mustat sortsit sekä tuollaiset sukkahousuleggarit. Voi kun tulisi jo kunnon sukkahousukelit!

Miten voikaan olla näin syyllinen olo olla kotona keskellä maanantaiaamupäivää? Lapset koulussa ja esikoulussa sekä kaikki muut maailman ihmiset töissä 🙂 Huh, onneksi on vain kaksi päivää kesälomaa! Suunnittelin heti yhdeksän jälkeen lähteväni 1,5 tunnin reippaalle sauvakävelylenkille (juosta ei nyt uskalla, jokasyksyinen orastava flunssa taitaa tehdä tuloaan), mutta nyt täytyy odotella hetki kuivarin pyörimistä. Just ne vaatteet on siellä, jotka haluan lenkille päälle (excuses, excuses ;).

Sain ihanalta blogiystävältäni Marjalta haasteen. Kiitos ihana ♥ Kiperiä kysymyksiä. Kymmenen kovaa. Kuvitettuna epäselvillä me, myself & i-kuvilla 🙂 Tästä se lähtee:

1. Vaate, josta et haluaisi koskaan luopua? Voi ei. Tähän olisi ihana vastata esimerkiksi, että Chanelin jakku tai Burberryn tikkitakki, mutta mun on pakko vastata että H&M:n tuollaiset ”satiini”pyjamahousut. *noloa* Mulla on niitä varmastikin seitsemät kappaleet erivärisinä, mutta kun ne on vaan niin parhaimmat. Menee kotihousuina ja lisäksi mä nukun niillä kesät talvet. Ja jos saa vastata vielä toisen vaatteen niin se on kuulkaas villasukat. Jos ne vaatteeksi luetaan. Glamour on kaukana mun pukeutumisesta  näin maanantaiaamun kunniaksi. Jos taas pitäisi valita vaate, joka on pisimpään roikkunut mukana, niin se on ehkä tuo Sisleyn farkkutakki, jonka ostin kesätyörahoilla vuonna 1997. Se on mukana vieläkin, vaikkei sitä juuri enää tule pidettyä.

2. Elokuvat, teatteri vai telkkari? Voi voi, aina silloin tällöin käymme teatterissa ja joka kerta päätämme käydä siellä vähän useammin. Elokuvissakaan ei juuri tule enää käytyä. Muuta kuin lasten kanssa. Joten vastaan telkkari. AppleTv:ltä tulee katsottua jonkun verran elokuvia, joten takkahuoneen sohva ja elokuvat/telkkari on juuri sopiva combo tähän elämäntilanteeseemme. 

3. Unelmiesi matkakohde? Onpas vaikeita kysymyksiä! Näitä on monta. Mutta yksi ylitse muiden on Singapore. Rantalomailu yhdistettynä trendikkääseen (ja siistiin!) kaupunkilomailuun. Hyvää ruokaa, ihania ihmisiä. Kulttuurien sulatusuuni. Lyhyt matka paratiisisaarille. Aasia on aina kiehtonut mua, senpä takia lukuiset lomareissumme nyt lasten kanssa ovat suuntautuneet Thaimaaseen. Mutta kun lapset kasvavat, niin pääsemme taas tallaamaan Orchard Roadia edes takaisin ja nauttimaan Boat Quayn ja Clarke Quayn maisemista tuonne Singaporeen. Mutta tällä hetkellä voisin myös matkustaa Kanadaan. Sinne keskelle preeriaa, jossa isäntäperheeni asustaa. Olisi ihana nähdä heitä ja vanhoja luokkakavereita. Myös Portland, OR houkuttelee eikä vähiten ihanan ystäväni A:n takia, joka siellä on jo monet vuodet asunut ja jota en ole moneen vuoteen nähnyt. Terkkuja ♥

4. Yllättävin taito, joka sinulla on? Voi kääk! Laulaa epävireessä? ;D En minä tiedä, ehkä taito nähdä kaikessa ja joka hetkessä jotakin positiivista. Tai tuskinpa tuokaan ketään yllättää…mietitään tätä vielä! 

5. Noloin tapasi? Komppaan niin Marjaa. Hammastahnaa kun töpsöttää yöksi näpyn päälle niin se on aika noloa kulkea täällä välillä hammastahnaa siellä sun täällä (välillä niitä näppyjä nääs pitää kuivatella molemmista poskista :)! 

6. Bloggaamisessa parasta? No just se sama kuin muillakin tähän vastanneilla: uudet ihanat ystävät ja niin mielenkiintoiset dialogit kommentoijien kanssa. Samanhenkisten ihmiseten kanssa keskustelu ja kaikki se inspiraatio, jota tästä rakkaasta harrastuksesta pystyy ammentamaan.

7. Seuraava suuri tavoitteesi? Ai sen jälkeen, kun olen kotiutunut tuolta puolentoista tunnin lenkiltä? No saada koti siihen kuntoon, että täällä viihtyy. Mökkiviikonloput ja arki ovat saaneet aikaan sen, että joku tulee aina poissaollessamme tänne pölyttämään pinnat ja roskaamaan lattiat. Lasten lelutkin tuntuvat olevan ihan hujan hajan. Joten lähitulevaisuuden suuriin tavoitteisiin lukeutuu tuo siivoaminen. Pidemmän ajanvälin tavoitteitahan meillä aina pitää olla, eiks niin?! Uskaltaakohan tätä sanoa ääneen, mutta yksi suuri tavoite, joka on jo vähän aikaan kytenyt pinnan alla on jatkaa opintoja eMBA:lla. Tuntuu, että KTM:n tutkinto oli vain välietappi. Silloin sitä pänttäsi teoriaa, josta ei välttämättä ymmärtänyt mitään. Opetteli ulkoa. Nyt käytännön kautta nekin asiat tulevat läheisimmiksi ja konkreettisimmiksi. Mutta silti sormet syyhyävät opiskelemaan vielä vähän enemmän. Tiedonjanoni on valtava! Aikoinaan graduni ohjasi symppis ja niin pätevä Kari Neilimo, joka vetäisi täällä Tampereella ensi vuoden alussa alkavaa eMBA- ryhmääkin. Uh. Enää ei puutu kuin ne rahat tuohon koulutukseen. Lahjoituksia otetaan vastaan 😉

8. Paras tapa viettää perjantai-ilta? Kotona (siivotussa kodissa), hyvää ruokaa tehden ja perheen seurasta nauttien. Katsoa leffa ja mennä aikaisin nukkumaan. Elämän pieniä nautintoja ♥

9. Jos joutuisit pukeutumaan koko loppuikäsi vain yhden merkin/suunnittelijan vaatteisiin, minkä valitsisit? Vaikeaa… Mustahan on nyt lasten myötä tullut antimerkki-ihminen. Josko koskaan kovin merkkiuskollinen edes olen ollutkaan. Kaikki liikenevä raha menee lapsiin ja reissuihin. Yhdessäoloon. Kodin viihtyisyyteen. Mökkiin. Vaatteet on pääsääntöisesti HM:n, Lindexin, Kappahlin tai Zaran. Hyviä toimivia perusvaatteita. Tykkään myös Gantista ja Gantin vaatteita jonkun verran kaapista löytyykin. Tommy H on myös perusluotettava ja mun makuuni sopiva merkki. Peak menee varsinkin ulkoiluvaatteissa top 3:een. Joten en osaa vastata vain yhtä merkkiä. Sorry kaverit 🙂

10. Mitä kuvittelit pienenä, että sinusta tulee isona? Hih, no sihteeri. Muistan ala-asteen naamiaisissa pukeutuneeni äidin jakkupukuun (äiskä tais käyttää silloin kokoa 34) ja korkkareihin. Silmälasitkin roikkuivat nauhassa tuossa rinnalla. Eipä tuo ihan hirmuisen kauaksi ole mennyt toteutuneesta. Kauppakorkeassa opiskellessani (olinko silloin pieni?) luin Talouselämä -lehtiä ja päätin, että nimeni on joku päivä top 500 naisjohtajaa Suomessa -listalla. Tästä haaveesta olen sittemmin luopunut. Perhe ja pehmeät arvot ennen kaikkea 🙂 Mutta tuo eMBA-koulutushan auttaisi kyllä pääsyä tähänkin haaveeseen…

Ihana haaste, kiitos vielä Marja  ♥

Annan haasteen eteenpäin blogin kautta löytyneelle ihanalle ystävälleni Sallylle.

Nyt tuo kuivari vetelee viimeisiään, joten lenkille ja sitten eilisten kommenttien pariin!

Kiitos niistä ihanat!

toivotellen,

PS. tästä viikosta tulee muuten haasteviikko; vielä pariin haasteeseen on vastaamatta. Yritän ujuttaa välipäiviin myös sisustusta ja ruokajuttujakin 🙂