Paluu kaupunkiin – paluu tietokoneen ääreen. Sydän vielä vahvasti mökillä, yllä olevissa maisemissa. Siellä mökkikuplassa, jossa taas vietettiin niin ihana viikonloppu perheen kera. Ajatukset jo ensi viikonlopun rapujuhlissa. Kaikki on valmista juhlia varten; vain valosarja pitää virittää kiertämään kesähuonetta 🙂

Maalasin kesähuoneen sisältä paneeliosat valkoiseksi (pl tuo mökin puolimmainen seinä…se jää suosiolla ensi kesälle, sillä paneelit olivat niin korkealla, enkä jaksanut hakea tikkaita ;). Ihanan valkoiseksi tuli. Tosin tässä vaiheessa täytyy sanoa, että jos olisi ollut aikaa enemmän niin olisin maalannut myös kesähuoneen valkoiset osat uudelleen. Siis ne, jotka edellinen omistaja on joskus maalannut. Puhdas valkoinen maali kuin on ihan erinäköinen kuin reilun viisi vuotta ollut valkoinen maali. Nuo puiset sälekaihtimet saivat toistaiseksi jäädä tuonne, kun mätsäävät ihan kivasti tuolin jalkojen kanssa. Mutta niiden tilalle pitäisi kyllä kehitellä uusi ratkaisu ensi kesäksi!

Eilen illalla tein ekaa kertaa tälle syksylle (no hei, eikös se jo syksy ole, vaikka kelit ovat ihan kesäiset? 🙂 omenakaurapaistoksen. Ja on se vaan niin hyvää vaniljakastikkeen kera. Tänään varastin hetken omaa aikaa muiden ollessa kalastamassa. Istuin kahvikupin äärellä, söin tuota syysherkkua ja poltin kynttilöitä. Topissa ja sortseissa, sillä mittari näytti reilua 20 astetta. Muu perhe oli aamukalassa tuolla välin. Kovin pitkää aikaa en ehtinyt istua, kun tultiin jo näyttämään saalista; hauki ja ahven pääsivät lounasta varten avotulelle. Mutta kyllä pitää opetella valmistamaan niitä ajan kanssa; ei ihan näin ensi syömingeiltä olleet suurinta herkkuani. Vinkkejä hauen valmistukseen otetaan vastaan. Sillä tuosta meidän mökkirannasta haukea nousee liki jokaisella kalastuskerralla. 

Instagramin puolella vilautin aikoinaan Arabian tiiltä, joka löydettiin tuosta mökin tontilta. Lie miltä vuodelta se oli, mutta oli ihanan rustiikkinen. Omaan makuuni liian rustiikkinen 🙂 Joten sutaisin sen samalla valkoiseksi, kun maalasin noita puuosia. Koristeena menee ihan noinkin, mutta joku funktio sille pitää vielä keksiä…

Hei, kauneimmat kiitokset teille ihanat kommenteistanne ja pahoitteluni, että vastailut taas laahaa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja sydämellisesti tervetuloa uusille lukijoille, ihanaa että teitä tupsahtelee tänne tasaisin väliajoin. Myös facebook-tykkääjät ovat päivittyneet uudelle satasluvulle. Kiitos ja kumarrus, olette te vaan parhaita ♥

Nyt maitokaupasta ostamaan terveysruokaa. 

Huomisesta lähtien laitetaan taas ruokavalio kuosiin kesän jäljiltä! 

PS. Kiitos ihanat myös haasteista, joita olette mulle antaneet. 

Ilomielin otan ne vastaan ja hei, perästä kuuluu!

Jihuu, perjantai on täällä taas! 🙂 Muistatte varmaan viime vuonna, kun purnasin siitä, että pallovalot (klik ja klik) menivät rikki? No, enhän mä saanut niistä reklamoitua vaan kiltisti olen niitä tuossa ruokatilassa roikottanut ilman valoja. Pari päivää sitten ihanan Kertun takan edessä ihastelin Annon valosarjaa ajatuksissani se, että saisin koristeltua samanlaisella valosarjalla kesähuoneen mökillä.

Eilen köröttelimme pikkuisemman kanssa Lielahden Kodin1:seen, jossa sain kyllä taas niin hyvää asiakaspalvelua, että ei voi muuta kuin kiitellä! Varastosaldo näytti kuutta pakettia valosarjoja olevan, mutta niitä olikin hyllyssä vain yksi. Sen siitä sitten nappasin mukaan ja sen paketin piti avaamattomana lähteä tänään mökille mukaamme. Mutta kuinkas kävikään? 🙂

Eikö sovi tuohon aika kivasti? Taidan viedä ne mökille sovitukseen, mutta sunnuntaina otan ne mukaan taas kotiin 🙂 Led-valot ovat ihan puhtaan valkoiset, ei lainkaan kellertävät. Ollakin, että omaan makuuni ovat aavistuksen kirkkaat pimeän aikaan. Mutta se taitaa johtua siitä, että kaksinkertaistin tuon valosarjan tuohon nurkkaan. Jos sen levittäisi pidemmälle matkalla niin toimisi varmasti loistavasti (eli ei ihan niin kirkkaasti)!

Mutta ihanat siis ovat ja kovin olen tyytyväinen. Tosin en niitä pallovalojakaan vielä raaski heittää pois; ajattelin vain metsästää niihin uudet lamput sisään. Eilen avasin muutaman pallon ja tuo lamppu on siis vain palanut sisältä. Lienevät siis helposti korjattavissa, kunhan löydän jostain noita varalamppuja…

Sellaisia mietteitä perjantai-iltapäivään!

Mulla alkaa tänään kesäloma vol. neljä. Maanantain ja tiistain lomailen. 

Seuraavan viikonlopun rapujuhlien järkkäilyissä menevät nuo lomapäivät 🙂

Vaan nyt vielä muutama työjuttu pois alta ja sitten kiireen vilkkaa kodin kautta autonvalot kohti mökkiä.

Jätän tietokoneen kotiin, joten palataan taas blogipostauksen merkeissä sitten sunnuntai-iltana.

Tänä iltana ajattelin linnottautua iPadin kanssa sohvannurkkaan ja lueskella blogeja. Pitkästä pitkästä aikaa. Huomenna olisi tarkoitus vähän maalailla.

Jos teillä on muuten postaustoiveita mökkiin liittyen niin kertokaahan ihmeessä. Kamera kulkee koko viikonlopun tiiviisti mukana. Ja toki muitakin postaustoiveita otetaan ilolla vastaan 🙂

Ihanaista viikkistä  ♥

Mihinkäs se ilta taas hujahti? Ekan kerran istuin koneelle tekemään tätä postausta jo heti töiden jälkeen, kunnes juoksujalkaa alkoi vipattamaan ja oli pakko toimia. Sitten se ilta vaan meni lasten kanssa kikatellessa ja saunoessa. Tiesittekös muuten, että ilman keijupölyä kukat ja omenapuut eivät kukkisi? Keijut ovat siis varsin tärkeitä olla olemassa. Huh. Onneksi tuolla pikkuisemmalla on aikaa vuosi ennen koulua hieman oppia elämän realiteettejä 😉 Toisaalta – hellyyttäväähän tuo. Antaa lapsen olla vielä lapsenmielinen.

Laitanpas nyt minäkin kauhani tähän pellavalakanasoppaan. Viime päivinä on blogissa jos toisessakin esitelty H&M:n pellavalakanoita; valkoisena, vaaleanharmaana ja tummanharmaana. Mä pitkään pohdin eri värien kohdalla, mutta päädyin näihin tummanharmaisiin. Lisäksi tilasin valkoiset tyynyliinat. Meillä on molemmilla kaksi tyynyä. Omaani pidän ns. kainalotyynynä. Puristan sitä yöllä kuin viimeistä päivää. Mutta ei kuulkaas näy mörköjä 😉

Pesun jälkeen kuivarin sihti meinasi tukkeutua kangaspölystä, mutta it was all worth it. Näistä tulikin loppujen lopuksi ihanan pehmoiset. Ekana yönä tuntui nukkumaan mennessä, että olisi ollut ”piikkejä” pellavan seassa mutta sittemmin niitä ei ole tuntunut. Joten taisi olla vain mun ennakkoluulot, jotka nuo ”piikit” lakanoihin teki. 

Eilen pujahdin pellavapilveen katsomaan Cocktailia. Vaikka viime kerrasta on aikaa varmastikin se yli 15 vuotta niin yllättävän hyvin sitä muistaa vuorosanatkin vielä ulkoa. Miksei enää tehdä näin hyviä elokuvia (heh)? Mutta oikeasti Pretty Woman, Cocktail, Top Gun ja Dirty Dancing oli aikakautensa helmiä. Ja mulle näin kolmenkympin paremmalla puolella ne toimii vieläkin. Yksi edelliseen kastiin kuuluva oli Salsa-elokuva. Oletteko nähneet? Oih, mä muistan, että tämä kuului sille aikakaudelle, kun Ärrältä vuokrattiin videonauhuri sellaisessa salkussa viikonlopuksi ja saatiin veljen kanssa molemmat yhdet leffat. Mä taisin kuluttaa tuon meidän lähi-Ärrän Salsan nauhan puhki. Veljellä oli luultavammin joku sotapläjäys. Mutta löysin Youtubesta mun suosikkikohtauksen tuosta elokuvasta, tässä se teillekin:

Niin olin tuolloin varma, että isona muutan espanjankieliseen maahan ja vain salsaan loppuelämäni ajan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en pane pahakseni vaikkei tuo haave toteutunutkaan. Nyt on aika hyvä olla ja elämä mallillaan 🙂

Seuraavaksi taitaa olla aika salsata tuonne makkariin ja sujahtaa pellavapilveen seurustelemaan nukkumatin kanssa hetkeksi; se 05.15. herätys tänä aamuna (kuntopyöräilystä puhumattakaan…) ei ihan ottanut tuulta purjeisiin. Ehkä huomen aamulla sitten?

Onko viikko alkanut mukavasti? Täällä on yllättävän kepeästi. Kopkop. Tosin mulle on aina tiistaiaamut ja -päivät vaikeampia kuin maanantait. En tiedä miksi, mutta näin vain on. Joten huomista aamua odotellessa. Or not. Muistan viime talvena maksimoineeni tiistaiaamun kammotuksen sillä, että laitoin herätyskellon soimaan viiden jälkeen ja poljin kuntopyörää puolisen tuntia. Voi kun saisi huomen aamulla itsestään saman irti. Jotenkin töiden ja koulun aloitus on imenyt mehut ja liikunnat ovat jääneet kertaan kahteen viikon sisään. Ei vain ehdi eikä jaksa. Mutta ehkä sitten taas kun tämä arki tästä lähtee rullailemaan on enemmän aikaa urheilla.

Mun piti kuulkaas postailla tänään jostain ihan muusta, mutta koska kameran akku sanoi kaputt, niin aikaistetaan huomiselle suunnittelemaani postausta! Kuvat ovat viime perjantailta, kun mies huhki terassin teossa ja antoi mulle ohjeen hetkeksi olla hiljaa (ja pois jaloista ;). Kaivauduin viltin syliin kera punaviinilasillisen ja juustolautasen. Nautin omasta ajasta lasten leikkiessä. Testasin, tuleeko kylmä auringon laskiessa. Ei tullut ja hyvä niin, sillä parin viikon päästä tuolla kesähuoneessa pitäisi tarjeta juhlia venetsialaisia kera kuuden ihanan ystävän.