Ja mitä mukavinta sunnuntaipäivää. Heräsin sateen ropistessa ikkunaan ja mietin, että yhden käden sormin laskettaessa ovat olleet ne sunnuntaiaamut, kun tänä kesänä on herätty kotona. Sunnuntaiaamu kotona on alkanut varsin verkkaisesti. Just sillain, miten sen mun mielestä kuuluukin alkaa.
Tulikin ihan vahingossa pari päivää taukoa blogiin. Mutta täällä ollaan taas. Astetta energisempänä ja inspiroituneena. Eilen porhallettiin hiki hatussa terassiprojektin parista kotiin ja rakkaille naapureille yo-juhliin. Tiedättekö, että kun harvoin käy missään (ollaan pahimman luokan kotihiiriä), niin kuinka huikean kivalta aina tuntuu, kun sitten tulee lähdettyä ja istuttua pitkän kaavan mukaan.
Eilen illalla tultiin kotiin orapihlaja-aidan raosta kympin jälkeen (big mistake, kiitos piikkien ja nokkosten, jota pimeässä ei nähnyt), vaihdettiin juhlavaatteet kotivaatteisiin ja tehtiin olomme mukaviksi sohvilla. Olinkohan istunut sohvalla kymmenisen minuuttia, kun naapuri soitti ”No nyt bileet jatkuu ja soitto alkaa. Tulkaa heti takaisin!” En muista, koska viimeksi olisin niin rivakasti noussut sohvalta 😀
Juhlat jatkui olohuonekeikkana ja kuinka ihana olikaan nähdä, että emme olleet ainoat collegehousuihmiset. Siellä me oltiin sikin sokin sekaisin juhlamekkokansa ja collarikansa. Ilta venyi kyllä vähän pidemmäksi kuin ajattelimme ja kahden aikaan nukkumaan mennessä mielessä vilahti hetken ajatus, että se siitä virkeästä työpäivän puolikkaasta huomenna.
Mutta hei, kyllähän ihmiselle tekee välillä hyvää tuulettua. Musta tuntuu, että olinkin näin jälkikäteen vähän tuulettumisen tarpeessa. Tai lähinnä sen tarpeessa, että näkisin hurjan paljon ystäviä samaan aikaan ja saisin jutella pitkän kaavan mukaan kuulumiset. Nyt ennen töitä vielä toinen kuppi kahvia ja vähän rentoilua. Tälle päivälle luvassa ruoanlaittoa ja kuvailua asiakkaalle. Vähäsen kirjoittelua ja ensi viikon postausten suunnittelua. Mutta myös piiiitkää kävelylenkkiä ja saunaa. Kenties myös aikaisin nukkumaanmenoa. Sellaista leppoisaa sunnuntaitekemistä ♥
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Rustan kanssa.
MOIKKA!
Pitkään mukana olleet lukijat tietävätkin, että oma koti ja varsinkin olohuoneen sohvan nurkka ovat mulle pyhiä paikkoja. Sohvan nurkka on se paikka, johon suuntaan heti aamulla aamukahvikuppini kanssa. Nostan paljaat jalkani ylös ja levitän shaalin lämmittämään varpaita. Se paikka, johon suuntaan töiden jälkeen heti kotivaatteet vaihdettuani. Rauhoittumaan hetkeksi ennen iltaruokailuja. Se paikka, josta mut löytää usein päikkäreiltä viikonloppuisinkin.
Kaupallisen yhteistyön myötä Rustan kanssa pääsin sisustamaan olohuonetta ja tuota rakasta sohvan nurkkaani varsin edullisesti. Mulla ei ole juurikaan ollut tapana vaihtaa tekstiilejä kausien mukaan, mutta nyt tämän muutoksen myötä aion jatkossa erottaa kesä- ja talvikaudet sisustuksessa.
Millaista muutosta lähdin hakemaan? Halusin olohuoneeseen kesäisen vaaleuden sijaan lämpöä ja syvyyttä. Vielä ennen Rustaan astumista en tiennyt, että hurahdan täysin vihreään. Että meidän olohuoneesta löytyy Rustassa asioinnin jälkeen riikinkukkoja tyynystä. Huomaan, että sisustustyylini on vuosien varrella muuttunut. Aina se on ollut ajaton, mutta viimeisen vuoden aikana olen jotenkin halunnut sellaista skandinaavista tyylikästä chic -ilmettä. Sellaista, joka sopii aikuisen naisen kotiin ja menee koko perheen sisustusmaun kanssa yksiin. Ehkä myös tietynlaista luksuksen tuntua sisustukseen.
Olen aina myös tykännyt yhdistää materiaaleja keskenään sisustuksessa ja Rustassa huomasin, että senkin suhteen löytyy valikoimaa vaikka millä mitalla. Lasia, samettia, silkinomaista hohtoa, keramiikkaa. Hapsuja, shaalin pehmeyttä ja mausteisia tuoksuja. Näiden avulla meidän olohuone sai aivan uuden ilmeen. Sellaisen, että kun illalla töiden jälkeen sytytän kynttilät ja käperryn sohvalle kuuntelemaan sateenropinaa ikkunaan, en tarvitse elämältä juuri muuta.
Mun täytyy rehellisesti myöntää, että yllätyin Rustan (entinen Hong Kong) valikoimasta erittäin positiivisesti. Edullisia hintoja myöden. En vain sisustusosaston valikoimasta, vaan ylipäätäänkin. Rusta lupaa uudistaa ja täydentää koteja aina edulliseen hintaan tuotteiden laadusta tinkimättä. Nyt parin viikon käyttökokemuksella voin sanoa, että olen aivan tykästynyt valintoihini. Enkä vieläkään voi uskoa, että sain koko muutoksen aikaan niin edullisesti. Vähän yli sadalla eurolla sain olohuoneeseen täysin uuden ilmeen. Sellaisen, joka kestää aikaa.
Olohuoneen pöydälle pöydälle pääsi Elsaformin keramiikkalautanen (5,99 euroa). Sen päälle kokosin kynttilöistä asetelman: Kauniin värisestä antiikkikynttilästä (2,99), Harmony-tuoksukynttilästä (2,25) sekä kirkkaanvärisestä Jennifer-lämpökynttiläpidikkeestä (1,49). Kynttilöiden viereen tuoksua tuomaan ostin kauniin, sisustukseen sopivan tuoksutikkuja sisältävän pullon (5,99). Vihreää lasia oleva Elsaformin maljakko (9,99) sai sisäänsä yllättävän aidonnäköiset eukalyptuksen oksat (2,25).
Sohvaa sulostuttamaan pääsi Gro-shaali (19,90 eur) sekä vino pino tyynyjä. Rakastan, kun sohvalla on paljon tyynyjä. Kaunis riikinkukkotyyny Patsy, toisella sohvalla olevat petroolin värinen tyyny Manda ja beigevakosamettityyny Cora olivat tarjouksessa ”osta kolme, maksa kaksi” (yht 19,98). Tummanvihreä hapsureunainen Aretha-tyyny (4,99) tuo kivasti sellaista chic-fiilistä riikinkukkotyynyn rinnalle. Rustassa oli myös iso valikoima tyynynpäällisiä niin kauniissa väreissä, että meinasin seota 😀 Kyllä muuten huomaa, etten ole pitkään aikaan ostanut sisustusjuttuja. Nyt meinasi lähteä ihan lapasesta, kun tarjonta oli niin ihana ja lompakkoystävällinen.
Kauniit ”silkinhohtoiset” beiget Vera-tyynynpäälliset (á 4,99) sopivat täydellisesti tuon beigen shaalin kanssa. Vihreä Viola-samettityynynpäällinen (5,99) tuo tietynlaista arvokkuutta koko tyynyrivistöön. Ja hei tiedättekö mikä on parasta erilaisien tyynyjen kanssa? Sisustuksen ilmettä on helppo muuttaa vaihtelemalla sitä, mitkä tyynyt ovat eniten näytillä.
Olin jo lähdössä kaupasta pois, kun kävin vielä nakkaamassa ostoskärryyni sinisen Zeleste-keramiikkamaljakon (19,90). Se pääsi sohvan viereen rahille ja sen seuraksi ostin tunnelmaa tuomaan koristetuoksukynttilän (4,99). Sohvaseinällä olevalle tauluhyllylle päsi suloinen Faces-kynttilälyhty (1,99). Sekin vihreä, tietysti.
Yhteensä muutos maksoi 118,67 euroa. Budjettini oli 100 euroa ja oli hilkulla, etten siihen päässyt. Koen kuitenkin, että tuo kaunis sininen keramiikkamaljakko oli budjetin ylityksen arvoinen. Alla vielä muutama ennen-jälkeen kuva.
Rustan valikoimista mieleeni jäivät myös ihanat korit! Koska meillä on ennestään paljonkin koreja, niin sellaisia en nyt ostanut, mutta tiedän minne suunnata, jos koritarpeita tulee. Tapetointihimoni kasvoi sfääreihin tapettiosastolla ja kristallikruunuhaaveiluni saivat uutta puhtia valaisinosastolla. Peruspilarikynttilöitä oli myös edullisesti ja niitä ostin myös syksyn ja talven varalle. Ja hei ne astiat…uh! Niin kauniita keramiikka-astioita sopuhintaan, ettei muusta väliä. Ellei mies olisi asettanut mua astioiden ostoskieltoon, niin olisin kenties jo uusinut meidän astiatkin 😉
Mitä mieltä olette, tuliko sisustuksesta syksyisempi? Tämän muutoksen myötä on ihana sukeltaa syksyn suloisuuteen. Kodin merkitys korostuu päivien pimetessä ja pesänrakennusvietti valtaa ajatukset. Mä olen ainakin valmiina, tervetuloa syksy ♥
Tulevana viikonloppuna ajateltiin syödä mökillä rapuja. Ihan vain omalla porukalla, mutta silti tykätään aina koristella tuo kesähuone teemaan sopivaksi. Tänään töiden jälkeen tuli sellainen fiilis, että sen sijaan, että jämähdetään kotiin voisi lähteä käymään kaupungissa rapujuhlatarvikkeita ostamassa. Kotiin palattiin yhden servettipaketin kanssa 😀
Kokosin teille kuvasulkeisten (kuvatulvan) myötä tunnelmia aiempien vuosien rapujuhlista ja en tiedä teistä, mutta mun silmää miellyttää eniten nuo runsaammat rapujuhlakattaukset. Vuonna 2016 kamerasta taisi mennä akku ja itse juhlapöytä jäi kuvaamatta, mutta silloinkin serveteistä löytyi punaista puolukkaa. Varvikko hohtaa nytkin melko punaisena, joten viikonloppuna puolukat pääsevät kattaukseen.
Tänä vuonna taidamme ostaa hallista kaikille vain kolme-neljä keitettyä rapua. Alkuruoka on vielä kehitteillä, mutta kuvista huomasin, että ainakin clam chowderia, tomaattikeittoa ja salaattia on tullut tehtyä. Jotenkin tekisi mieleni tänäkin vuonna tehdä jotain simpukoihin viittaavaa. Ideoita alkuruoasta otetaan ilolla vastaan.
Siinä, missä aiemmin ollaan aloitettu syömään rapuja valoisaan aikaan, tulee valaistus paremmin esiin hämärällä. Tänä lauantaina ei tarvitse turhaa venyttää ruokailua, sillä veikkaan, että se menee pakostakin hämärään aikaan. Terassi kun on saatava lauantaina valmiiksi, ravut on toissijainen juttu 😉
Rapujuhlat vuonna 2019
Rapujuhlat vuonna 2018
Rapujuhlat vuonna 2017
Rapujuhlat vuonna 2016
Rapujuhlat vuonna 2015
Rapujuhlat vuonna 2014
Vuonna 2014 meillä oli mökkikuvaukset lehteen, johon katoin kesähuoneeseen rapujuhlat jo päivällä. Ravut syötiin vasta pimeän aikaan. Vuonna 2013 meillä oli iso ystäväkööri kavereita saaressa rapurallattelemassa. Laitettiin lyhtyjä ulos sinne tänne ja vitsit, että oli tunnelmaa. Kamera pidettiin tuolloin visusti piilossa, sillä en tähän hätään löytänyt yhtään kuvaa. IG:iin muistan postanneeni jotain, mutta ikä ja terveys ei riitä siihen, että kahlaan nuo kaikki vuodet läpi löytääkseni rapujuhlakuvia seitsemän vuoden takaa 🙂
Meillä on joinain syksynä syöty rapuja pari kolmekin kertaa ja aina katettu pöytä teeman mukaisesti. Kattaus on ollut mun ja tyttöjen yhteinen juttu. Ne tietyt vanhat valot pitää aina kaivaa esille sekä rapuserpentiinit. On ihana valmistella iltaa rauhassa ja panostaa kattaukseen. Helangåreja meillä ei lauleta, mutta tunnelma on silti katossa. Rapujuhliin liittyy myös tietynlaista haikeutta; niiden jälkeen tietää, että mökkikausi alkaa olemaan jo ehtoopuolella ♥
Suloinen sunnuntai on täällä ja jo aikaisin aamulla totesin koiran kanssa ulkona ollessani, että aurinko porottaa tosi lämpimästi. Esikoinen on parkkeerannut auringonottolaverille bikineissään ja taidan itse suunnata pian perässä. Sunnuntai on yleensä ollut työpäivä, mutta tämän sunnuntain ajattelin pyhittää levolle. Ja porrastreenille 😉 Sekä pihajutuille. Mun kesäkukat ovat jääneet vailla huomiota, joten on aika siistiä paikkoja. Kerätä taas omppuja omppupuun alta ja jatkojalostaa ne soseeksi 🍎
Talven varalle on tullut säilöttyä auringonsäteitä lämpiminä kesäpäivinä, järvivedellä pestyjen hiusten tuoksua ja sitä leppoisaa otetta arkeen. Kesämuistoja, joiden avulla jaksaa niinä päivinä, kun marraskuu tuntuu kestäneen ainakin kolme kuukautta (toooosin, minähän olen marraskuun ystävä). Mutta on sitä talven varalle säilötty ihan jotain konkreettistakin, nimittäin mustikoita, mansikoita ja yrttejä on tullut säilöttyä pakkaseen. Viimeisimpänä omenasosetta aamupuuron päälle. Kerroin Instagramin puolella, että nykyään en edes kuori omenia ennen keittämistä. Pesen omput ja lohkon veitsellä ne (poislukien siemenkota ja kara), laitan viiden litran kattilaan ja annan pöhistä miedosti, kunnes omput on kypsiä. Lisään kanelia ja (kookos)sokeria. Ja surautan sauvasekoittimella sileäksi.
Meillä on enää jäljellä kaksi omenapuuta yhdeksästä ja tänä vuonna nuo ovat sangen kitsaita. Tai omenia on määrällisesti paljon, mutta voi jösses miten pieniä ja rupisia ne ovat. Niistä osa on myös tippunut yllättävän aikaisin tai raakoina maahan. Kyllä niistä silti on jo tullut monta purkillista sosetta talven varalle.
Silloin joskus käytin omenasoseessa (tai omenahilloahan se oli) hillosokeria. Mutta mun mielestä makeat omppulajikkeet eivät välttämättä tarvitse edes mitään makeutusta. Kanelia ja soseutus, jäähdytys, purkkiin ja pakkaseen.
Puuron lisäksi käytän omppuhilloa maustamattomassa jugurtissa ja hei uusimpana villityksenä kaurapaahtoleivän päällä, joka on paahdettu rapsaksi. Sulanut voi ja omenahillo ovat täydellisiä yhdessä. Viereen kuppi kuumaa kahvia ja sunnuntaiaamupäivä on täydellinen.
Parkkeerasin tuossa hetkeksi sohvalle katsomaan, kun Jamie kokkaa ja yhtäkkiä mieleeni tuli ne sunnuntaiaamut, kun sai katsoa sisustusohjelmia urakalla. Muistatteko niitä aikoja? Sieltä taisi parhaimmillaan tulla kolme sisustusohjelmaa putkeen, päättyen Remontti-Reiskaan 😀
Mökkitoimisto vaihtui lennosta kotitoimistoon ja näppäimistö saa kyytiä. Vaikka lomalla ajattelin, että jatkan loman jälkeen tuota lomanaikaista postausaikataulua eli noin joka toinen päivä postaustahtia, niin hitsi vie en siihen pysty. Siis en pysty pidättelemään itseäni. Tänään kun on pelkästään blogityöpäivä, niin mitä mä tekisin, jos en blogipostausta? Joten täältä sitä taas tulee tuutin täydeltä. Katsotaan tuossa syyskuussa, kun koulu alkaa, josko palataan harvempaan postaustahtiin, mutta nyt ainakin jatketaan sillä tahdilla kuin hyvältä tuntuu 🙂
Eilen IG:n puolella vilautinkin meidän terassiprojektia mökillä. Aloitettiin tuosta pikkuterassista päämökin edessä. Mökin edessä oli kivetys, joka olisi pitänyt kaivaa ylös, kivet putsata ja tehdä pohjatyöt uudelleen. Mutta koska mä olen niiiin kaupunkilainen, niin haluan kulkea sileää terassia pitkin esim. päämökistä uimaan. Sen takia tuohon tehtiin terassi. Terassin ja laiturille johtavien pitkospuiden välillä on ollut liuskekiveä, mutta ne korvataan myös pitkospuilla. Tilattiin ihan peruspainekyllästettyä, mutta saatiin rusehtavaa. Tämä tuo pienen haasteen, sillä haaveissa oli öljytä tuo ensi keväänä kelonväriseksi vastaamaan muita terassikokonaisuuksia väriltään. Mikäli väri ei talven aikana kulu tarpeeksi, pitää odottaa, sillä punertava/rusehtava puu saa helposti harmaan öljyn taittamaan violettiin ja sitä emme halua.
Sain kyselyä, että onko mun mies alalla töissä eli tekeekö terasseja vai miten olemme päätyneet terassiprojekteihin. Vastasin, että tekemällä oppii. Miehen ensimmäinen terassiproggis oli edellisen kodin takapihalla. 75 neliön terassi valmistui töiden ohella. Pohja oli osin pehmeähköä savimaata, mikä toi omat haasteensa, mutta onneksi tuo on sen verran perfektionisti, että teki terassin kunnolla. Se ei kymmenessä vuodessa mennyt miksikään eikä mikään nurkka antanut periksi.
Seuraavan terassin teimmekin (tai mies teki veljeni kanssa) tänne mummulaan. Kolmannen terassin teimme mökille. Tuon osan, missä on nyt auringonottotuolit ja sohvaryhmä. Varvikon päälle pohjien tekeminen oli hieman haastavaa, sillä pohjassa oli ihmeellisiä kumpareita ja kiviäkin sieltä löytyi. Mutta hyvä siitä tuli.
Kotipihaan meillä sisältyi piharemppaan terassi, joten sitä ei tehty itse. Ja jos oltaisiin tehty, niin oltaisiin tehty vähän erilailla 😉 Pienemmillä väleillä yms. Me tykätään terassista, joka kuivuessaan ei jätä liian isoja rakoja terassilautojen väliin.
No mutta, nyt siis tuo pikkuterassi on tehty päämökin eteen, kohti ilta-aurinkoa. Siitä nousi pitkospuukäytävä tuohon kesähuonetta kohti, joten sen kanssa vähän tuli jumpattua, että saatiin se tehtyä fiksusti. Osa vanhoista pitkospuista otettiin pois, mutta onneksi koolaukset olivat vielä hyvässä kunnossa, jotta saatiin laudat niihin kiinni.
Seuraava terassiprojekti onkin sitten astetta isompi, mutta pohjat kuntoon saatuamme helpompi. Nimittäin tehdään se täyden (tai kahden) laudan mitalla. Leveyttä tulee yhden koolauksen kakkosnelosen verran, joten kansilaudat saa läiskiä kiinni ilman sirkkelöintejä. Eilen rakentamastamme terassista rakennamme pitkospuut myös tuonne kalliorannan uudelle terassille. Kalliorannan terassilta tulee täydellinen näkymä ulapalle. Terassilta rakennamme leveät portaat kalliolle. Siinä meillä taas uutta opeteltavaa tai lähinnä muisteltavaa, että miten portaat rakensimme. Edellisen kodin takapihalla oli parin askelman portaikko.
Eli ei, kumpikaan ei ole meistä töissä terassien parissa. Oiva apu on ollut miehen veljestä, jota mies on konsultoinut haastavien paikkojen suhteen. Lisäksi miehen veljeltä saimme työkalut lainaan. Myös Youtube on laulanut joskus aika ahkerasti vinkkejä ja tietoa etsiessämme. Vaikka sitä haluaa työllistää, niin joskus on kiva tehdä itsekin. Tekemisen ilosta, mutta myös säästösyistä. Veikkaan, että eilisen projektin työkustannukset olisivat olleet tonnin luokkaa. Terassin tekeminen on muuten siitä ihanaa, että siinä näkee kättensä työn tuloksen. Käsillä pitäisi tehdä enemmän. Just nostin uusimman Novitan tuohon pöydän kulmalle…josko sitä joka vuotinen neuloosi pukkaisi päälle näin elokuussa 😉
Mutta nyt työllistän itse itseäni vähän lisää ja kirjoittelen viikon postauksia valmiiksi. Seuraavat kaksi päivää kuluvat töissätöissä ja sellaisen päätöksen lomalla tein, että toimistopäivinä en jatka päivää blogitöillä, ellei ole ihan hengenhätä ja deadline-paniikki. Vaan keskityn iltaruoan tekemiseen, perheen kanssa oleiluun ja sohvapötköttelyyn 😀 Huomenna blogissa tarjolla porkkanagalettea & sitruunamelissapestoa ja hei torstaina katsastetaan syksyn garderoobiin!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
