keskiviikko 21. lokakuun 2020

Teinin huoneessa

10

HEISSUN!

Voihan ihana lumen tuoma valkeus…joka tosin tässä työpäivän aikana katosi ja nyt ropisee ikkunaan. Meillä kotona oli aamulla vai aavistus lunta maassa, mutta täällä töissä oli ihan winter wonderland 🙂

Sain toiveen vilauttaa esikoisen huonetta rymsteerauksen jälkeen, joten nyt muutamia kuvia sieltä. Kun mä olin 15-vuotias, niin maalasin huoneeni seinät kaappeja myöten vaaleanpunaiseksi. Juurikin tuon samaisen huoneen, jossa nykyään esikoisen huone sijaitsee. Esikoisen huone on vähän värittömämpi kuin omani aikoinaan ja hällekin ehdotin tapettia tapettikuumeessani. Mutta ei kuulemma, harmaata maalia voidaan laittaa, jos jotain. Pääasia, että huone on omannäköinen 🙂

Meillä ei aiemmin esikoisen huoneessa ollut televisiota, mutta nyt sellaisen halusi, joten jätimme meidän vanhan telkkarin hänelle. Siinä missä eilen kerroin, että me miehen kanssa tykätään loikoilla sängyssä ja katsoa telkkaria, niin ei ole kuulkaa omena kauas puusta pudonnut. Otettiin kokeeksi tuo Disney-kanava ja molemmat lapset ovat innostuneet katselemaan sieltä ohjelmia!

Havahduin yksi päivä siihen, miten toisaalta on tosi haikeaa, ettei lastenhuoneet näytä enää lastenhuoneilta. Vaan mukailee sisustukseltaan sellaista aikuista makua. Toisaalta harmi, mutta taas toisaalta sain tarpeekseni niistä vuosista, kun huoneessa ei pystynyt kävelemään ilman astumista jonkun viheliäästi jalkapohjaan pureutuvan lelun päältä.

Onko teidän teinien huoneissa muuten parisänkyjä? Kun kuulemma kaikilla muilla kavereilla on ja nyt pitäisi sellainen saada 😀 Eiköhän tuo 120 cm sänky riitä nyt yhdellä siihen asti, että muuttaa pois kotoota. Tosin mä muistan ottaneeni kotoa pois muuttaessani oman 120 cm sängyn mukaani eikä mulla ollut todellakaan parisänkyä vielä opiskeluaikoinakaan.

Nyt muutamat työjutut pois alta ja sitten kohti kotia, paistettua lohta ja risottoa. Tänään onkin taas koulua illalla ja täytyy sanoa, että mitä edemmäs opiskelut menevät, niin sitä varmempi olen siitä, että olen oikealla tiellä ♥

TUNNELMALLISTA KESKIVIIKKOILTAA,


tiistai 20. lokakuun 2020

Televisio makuuhuoneessa

3

HEIPPAHEI

ja hei vitsit, miten meille on tänään jaettu aurinkoenergiaa yllin kyllin. IG:n puolella kerroinkin, kun siirsin kotitoimistolla työpöydän ikkunan ääreen. Ihan vain sen takia, että bongaan joka ikisen lumihiutaleen. Tänään ei lumihiutaleita näkynyt, mutta sitäkin enemmän kuulasta syysilmaa.

Sisustusjuttuja toivotte aina ja niitä piisaa nyt kahden postauksen verran. Tänään juttua televisiosta makuuhuoneessa ja huomenna vilautan teinin huonetta, joka siis nykyään on meidän vanhassa makkarissa.

Viikko takaperin vaihdettiin makuuhuoneita esikoisen kanssa ja koska mies (miehet!) halusi pitää edelleen telkkarin makkarissa, niin jouduttiin vähän säätämään. TV ei sopinut tuon vanhan piirongin päälle, vaan se sai seinän jotenkin tosi tunkkaseksi. Vanha piironki siirtyi ikkunan viereen vaatekaappien jatkoksi ja penkki siirtyi telkkarin alle. Heti tuli ilmavuutta makuuhuoneen kokonaisilmeeseen.

Aiheesta televisio makuuhuoneessa ollaan montaa eri mieltä. Mä olin sitä mieltä, että me ei enää telkkaria makuuhuoneeseen tarvita, mutta tiedättekö, että olen joutunut jo viikossa pyörtämään mielipiteeni täysin. Aiemmin katsottiin telkkaria makuuhuoneessa vain ennen nukkumaanmenoa, mutta nukkumaanmeno on syytä rauhoittaa ilman elävää kuvaa. Eli telkkaria on tullut katsottua muutenkin kuin iltaisin. Tuo leveä sänky houkuttelee tekemään majan ja uusi telkkari houkuttelee katsomaan kaiken maailman hömppäsarjoja.

Elämä on täynnä valintoja ja se, että makuuhuoneessa on telkkari ei välttämättä tarkoita sitä, että telkkarin turvin käydään nukkumaan. Itse tykkään lukea tai kuunnella äänikirjaa just ennen nukahtamista. Parhaimmissa tapauksessa television äärellä rentoudutaan sängyssä sunnuntaiaamuisin sisustusohjelmia katsellen tai iltaisin ruokaohjelmia selaten.

Muutenkin tuntuu, että ollaan katsottu tänä vuonna enemmän telkkaria kuin aiemmin. Siis ihan niitä perinteisiäkin telkkarista tulevia ohjelmia, mutta myös suoratoistopalvelujen kautta. Luksusta on ollut ne kerrat, kun saa katsoa mainoksia eikä niitä ole kelattu valmiiksi pois – mä olen aina rakastanut telkkarimainoksia 😀 Sen verran ulapalla olen vielä nykyajan telkkariohjelmista, että en muista ulkoa, mitä minäkin päivänä tulee, mutta ehkä tarvitsee ostaa joku perinteinen paperinen lehti ja vetää yli huomiokynällä ne ohjelmat, jotka olisi kiva katsoa. Ihan niin kuin silloin joskus muinoin ♥

ENERGISTÄ TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 11. lokakuun 2020

Uusi makuuhuone

14

HEIPPA SUNNUNTAIAAMUUN!

Hetken aikaa aamulla heräillessäni mietin, että mitä hommaa. Sade ropisi ikkunaan eri suunnasta kuin aiemmin. Silmiä raottaessani myös ikkuna oli eri suunnassa kuin aiemmin. Oltiin puhuttu makkareiden vaihtamisesta päittäin esikoisen kanssa jo pitkään. Eilen aamulla menin vaihtamaan juoksuvaatteita yläkertaan ja esikoisen huoneen ohi kulkiessani toinen huikkasi, että vaihdettaiskos nyt niitä makkareita. Eka ajatukseni oli, että eiiiii – sillä tiesin tuon olevan melkoinen jumppa ja mies ei ollut kotona. Onneksi tiesin myös sen, että esikoinen on vahva kuin mikä, joten painavat sängyt sun muut kyllä saadaan kannettua.

Pari kolme tuntia siinä meni ja huoneet oli vaihtaneet paikkaa. Me saatiin huone, johon paistaa aurinkoisina päivinä aurinko koko päivän. Joka on kesällä laskevan katon alla niin älyttömän kuuma, ettei mitään rajaa. Mutta johon pilvisinä päivinä käy mukava tuulenvire ikkunan ollessa raollaan. Josta näkyy Pyhäjärvi ja sen yli Pirkkalaan. Menetimme tosin vaihdon myötä meidän walk in closetin. Saimme tilalle vaatekaapin. Tänään on edessä vielä vaatteiden siirtäminen. Osa henkarivaatteista jää kyllä tuonne vanhoille paikoilleen vaatehuoneeseen, mutta jos sellaiset viikattavat saisimme ujutettua uuteen vaatekaappiin.

Mä tykkään ihan kympillä meidän uudesta makuuhuoneesta. Kun äiskä ja iskä tämän talon 80-luvun alussa ostivat, oli huoneesta jo avattu matalassa päädyssä ollut seinä. Aika useinhan näissä vanhemmissa taloissa yläkerran matalat päädyt olivat erotettu huoneesta ns. säilytys- tai vinttitiloina. Huoneen molemmilla puolin oli kylmät ja korkeat vinttitilat, jotka nekin ajan saatossa ollaan otettu asuinkäyttöön.

Makustellaan makkaria tällaisenaan nyt hetki, mutta ensimmäisenä tuli mieleen, että seinät kaipaisivat sellaista kauniin sinistä tapettia (jep, tapetointi-innostus ei ole vieläkään jättänyt mua rauhaan), joka toisi tilaan hämyisämpää ilmettä. Tai vaihtoehtoisesti jotain lämmintä maalisävyä osiin seinistä.

Makkarihan koki lisämuutoksen jo heti eilen illalla, kun mies tuli kotiin ja huomasi, että oltiin jätetty telkkari esikoisen huoneeseen. Nyt meidän makuuhuoneen sisustus on lisääntynyt myös telkkarilla. Jep.

Jossain vaiheessa mietin tuon äiskän ja iskän vanhan piirongin myymistä/maalaamista, mutta onneksi en myynyt/maalannut sitä, sillä se on tavattoman kaunis tuollaisenaan. Klaffiovi pysyy kiinni paperinpalalla, joka siihen on taiteltu ajan saatossa. Tuo klaffiosa kätkee sisäänsä aarteita, joita pitäisi joku päivä käydä läpi. Se tuoksuukin sille samalle, mille muistan sen tuoksuneen silloin, kun oli lapsuudenkotini eteisessä. Mutta nyt vaatekaappien kimppuun. Ei lopu tekeminen tältä sunnuntailta kesken. Mutta toisaalta tuo on puuhaa, joka palkitsee. Tulee samalla käytyä vaatteet taas läpi ja laitettua kiertoon ne, mitä ei käytä ♥

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 07. lokakuun 2020

Viisi vuotaa vihreää kukallista tapettia, kiitos

16

a.k.a ”Äiti susta on tullut ihan mummo!” 😀

HEISSUN!

Olen nyt pari vuotta jahkaillut. Tapetoidako vai ei. Se tapetointikuume on mennyt kuin aalto. Aallon huipulla olen jo kertaalleen tainnut tuoda töistä kotiin tapettiliisterin. Aallon pohjalla olen miettinyt, että olinko aivan hassu haaveillessani kukkatapetista. Ajatellut, että mun tapetointitaidot on parissakymmenessä vuodessa rapistuneet. Miten sitä kuviookaan enää osaisi kohdistaa. Mutta en ole antanut sisäisen lannistajaääneni vaikuttaa sen koommin, vaan tapetointihaave on ja pysyy. Itse asiassa haave kukkatapetista kukoistaa ehkä enemmän kuin koskaan!

Tiedättekö, että tämä on joku geeneistä tuleva juttu, sillä mä muistan meidän äidin olleen just mun ikäluokkaa, kun hurahti Laura Ashelyn tuotteisiin. Samaan aikaan reissattiin Lontoossa ja Englannin maaseudulla imemässä Laura Ashleyn kaikkia ihania kukkajuttuja. Kannettiin kotiin selkä väärällä paikallisia sisustus- ja puutarhalehtiä. Libertystä kukkakuosista kangasta. Niin että ei se omena kuulkaa kauas ole pudonnut. Ollakin, että Libertyyn olisi pitkästä aikaa kiva päästä.

Mä ajattelin aloittaa mun tapetoimisprojektin ruokahuoneesta. Siellähän on nyt tuo harmaa maali, joka meillä on keskikerroksessa kaikkialla. Vaalea/vihertävä tapetti voisi tuoda kivasti ilmettä, mutta myös valoisuutta. Siitä seuraava tapetoitava tila on tuo iso eteinen. Jossa saa ihan huolella nysvätä tapettien kanssa, sillä yhtään ehjää seinää ei ole.

Silloin kun mä olen viimeksi tapetoinut on tapetointipöytä ollut must. Tapettien piti antaa myös vettyä ennen seinään laittamista. Käsittääkseni tuo homma on nykyään astetta helpompaa…liisteri seinään ja tapetti siihen 😉 Vinkkejä tapetoimiseen (ja hei varsinkin kuvioiden kohdistamiseen) saa antaa. Kiitos jo etukäteen ♥

Olen myös pohtinut muutamia juttuja, sisustuksellisia sellaisia lähinnä. Kuten a) miten taulut sopivat kuviolliseen tapettiin? ja b) tuntuuko kukkatapetti joulun aikaan jotenkin hassulta?

Alla mun tämän hetkiset suosikkitapettini ruokahuoneeseen:

Yksi asia, mikä mut yllätti vallan on tapettien hinnat! Jos yhdestä rullasta tulee kolme vuotaa, niin laskin, että rullia pitää olla meidän ruokahuoneeseen ainakin viisi. Plus sitten kohdistuksen aiheuttama mahdollinen hävikki. Jaiks. Saas nähdä haaveilenko vielä vai laitanko lauantaina tuumasta toimeen! 😉

KIVAA VIIKON PUOLIVÄLIÄ TOIVOTELLEN,

*tapettimallien kuvat valmistajien sivuilta


perjantai 02. lokakuun 2020

Iloa, haikeutta, naurua ja elettyä elämää

4

ILTAA IHANAT!

Syyskuu vaihtui lokakuuhun sellaisen viikon merkeissä, että huhhuh. Tähän viikkoon on mahtunut paljon naurua, vatsanpohjasta kouristavaa jännitystä, iloa pienistä jutuista, vähän haikeutta, kerran pari kyyneltä silmäkulmassa  ja sen verran töitä, että yöunet ovat jääneet aivan liian lyhyiksi. Viikon päällimmäiset alla.

♥ Yhden ison päätöksen ääneen alas kirjoittaminen sinetöi jotain, mitä olen jo vähän aikaan pohtinut. Se teki kipeää ja kuitenkin samalla kevensi oloa. Ajatus siitä, että elämä on tarina, johon kuuluu myös kipeitä asioita ja kehittymistä, helpotti. Eteenpäin, sano mummo lumessa!

♥ Ihka eka instaliveni jännitti koko alkuviikon. Yhtäkkiä torstai-iltana h-hetken alla mut valtasi rauha. Tilalle tuli ihan älytön tsemppi ja innostus. Ja täytyy myöntää, että tuo innostus jäi päälle. Suunnittelen jo seuraavaa instaliveä. Mietin, että jos leivottais omenaruusuja? Mutta vielä uupuu idea siitä, mitä ohjelmaa keksitään sille aikaa, kun omppuruusut on uunissa 🙂

♥ Olin pitkästä aikaa jotenkin tosi väsynyt alkuviikon. Yölliset narskuttelut palasivat ja sen myötä päänsärky, silmäpussit ja kuuma peruna suussa -tunne (tietäjät tietää). Nyt jo onneksi parempi.

♥ Näin pitkästä aikaa rakasta ystävää (kolme kuukauttakin on pitkä aika) pikaisten lounastreffien merkeissä ja tuon puolen tunnin treffien jälkeen olin loppupäivän yhtä hymyä.

♥ Jälleen kerran tulin taas siihen tulokseen, että mun ympärillä on maailman parhaimmat ihmiset. Niin perheen, ystävien kuin työ- ja opiskelukavereidenkin muodossa. Kiitos teille kaikille ♥

♥ Opiskelin yhtenä iltana neljä tuntia putkeen niin, että unohdin totaalisesti juttelevani tietokoneen ruudun välityksellä. Kummasti sitä vuorovaikutus toimii noinkin, kun näkee livekuvan vastapuolista. Maailma on todellakin muuttunut, eikä lainkaan välttämättä huonompaan.

♥ Ysiluokkalaisen vanhempainillassa mulle selvisi, että en olisi päässyt kuin yhteen Tampereen lukioon, mikäli tuolloin lukuaineiden keskiarvo olisi ollut yhtä korkealla kuin nyt. Huimia lukuja, jos miettii, että 8,45 keskiarvolla ei Tampereella päässyt keväällä 2020 kuin pariin lukioon. Esikoisen ykköstoive edellytti keväällä lukuaineiden keskiarvoa 9,44. Onneksi on äitään fiksumpi tyttö. Ja onneksi on muitakin vaihtoehtoja.

♥ Menneellä viikolla olen kaivannut ulkomaille  enemmän kuin koskaan. Niin paljon, että aloin kyynelehtimään liikennevaloissa, kun kuvittelin sen hetken, kun seuraavan kerran pääsee lentokentälle ja lentoon. Mä rakastan matkustelua, siitä ei pääse mihinkään. Mutta hyvää tämä tauko tekee kaikin tavoin. Edelleen katson monta kertaa viikossa Momondon lentohintoja. Vaikka tiedän, että nyt ei hötkyillä minnekään.

♥ Tänään iltapäivällä töissä huomasin kahvitauolla nettailevani joulukoristeita. Kyllä, joulukoristeita. Sanoin sen ääneen eikä siinä ole mitään pahaa, jos on jouluhullu 😀 Jostain haluaisin sellaisen vähän isomman pähkinäsärkijäfiguurin. New Yorkin yhdessä kaupassa niitä myytiin. Täytyy etsiä lähempää.

…ja kuten kuvista näkyy, niin sillä jouluhullulla lähti mopo vähän käsistä ja se on fiilistellyt hieman parin vuoden takaisissa pikkujoulutunnelmissa. Tekisi mieli kutsua ystävät koolle marras-joulukuussa, mutta näinköhän on että tuossa vaiheessa moinen on järkevää. Voishan sitä laittaa päivän kalenteriin, ellei muuta 🙂

Kaiken kaikkiaan viikko oli yksi kiireisimmistä ikinä. Mutta samalla ihan valtavan täynnä kaikkea kivaa. Täysillä elettyä elämää. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin liikuntaa, iltojen sohvalöffäilyjä ja pitkiä yöunia. Mutta hei, seuraavat kaksi päivää keskityn täysin näihin kolmeen. Alkaen tästä hetkestä, kun lasissa on jääkylmää Cola Zeroa, karkkikipossa muutama suklaakonvehti ja shaali jalkojen päällä lämmittämässä. Kun mun kaksi elämäni miestä makaa tuossa viereisellä sohvalla ja telkkarista kuuluu pitkästä aikaa lätkäpelin ääniä ♥ 

OIKEIN IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »