keskiviikko 04. maaliskuun 2020

Selviytymiskeinoni täyteläisiin elämänvaiheisiin

6

…täyteläisiin kuulostaa jotenkin lempeämmältä kuin kiireisiin, eikös?

MOI IHANAT!

Siinä missä eilinen meni aivosumussa on tämä päivä onneksi erilainen. En ole koskaan ennen kellottanut 100% unta, mutta viime yönä kellotin. Ja vitsit, että se tuntuu olotilassa. Hyvä niin, sillä tälle päivälle osui yksi kuun tärkeimmistä tehtävistä; aikataulun tekeminen. Seuraavat kolme-neljä viikkoa on nyt osaltaan aikataulutettu tunnin tarkkuudella. Suunnitelmallisuuden olen oppinut vasta viime aikoina. Kuten kerroin, niin kalenteriakaan en vielä pari vuotta sitten juuri käyttänyt. Nyt en tulisi toimeen ilman sitä 🙂

No mitä mun kalenterissa lukee? Lopputyötä, opintoja, verkkotapaamisia, yksi kirjareflektio ja töitätöitätöitä. Yhden tilinpäätöksen syynääminen riveittäin, maa- ja metsätalousveroilmoitusten täyttämistä sekä yhden sijoituskämpän remontoimista (lue: remppamiehien metsästystä) niin, että sen saa laittaa taas vuokralle. Lopputyön palautus on kolmen  kahden ja puolen viikon päästä ja tuon kirjallisen osuuden suhteen en näe ongelmaa, rakastan tieteellistä kirjoittamista. Muuuutta, lopputyöstä tehdään joko kirjallinen briiffi opiskelualustalle tai sitten viiden minuutin video ja arvatkaas vaan kumman olen valinnut? Sen videon tietysti. Itsensä haastaminen oli joskus mulle pakkopullaa. En kokenut mukavuusalueelta poistumista omaksi jutukseni. Toista se on kuulkaa nykyään, saan niin hyvät kiksit epämukavuusalueella käymisen jälkeen (masokisti? ;D).

Millä täyteläisistä elämänvaiheista selviää? Asiahan on täysin subjektiivinen, mutta mulla toimii parhaiten se, että sieltä kalenterista löytyy myös kohtia, jossa lukee esimerkiksi: Pilates, jooga, juoksulenkki, makaa sohvalla, lue kirjaa, katso leffaa, kummipojan synttärit, kahvittelu ystävien kanssa, nuku päikkärit, mene nukkumaan ajoissa, treffi-ilta miehen kanssa jne. Jonkun korvaan voi kuulostaa vähän hömelön touhulta, että moisia täytyy kirjoittaa kalenteriin, mutta omalla kohdallani se toimii parhaiten näin. Balanssi pysyy parhaiten eri elämän osa-alueiden välillä ja vaikkei sitä aina ehtisi tekemään näitä kalenteriin merkittyjä mukavampia juttuja, niin ainakin ne on siellä odottamassa otollista hetkeä.

Tähän ikään kun pääsee elämässä, niin oppii arvostamaan hyvinvointia ihan erilailla. Sitä, että jaksaa arjessa. Hyvien yöunien lisäksi otin käyttöön jaksamisen tueksi ashwagandha-uutteen, jonka kerrotaan vaikuttavan stressinhallintaan sekä energisyyteen. Saas nähdä, pitääkö lupaukset paikkansa. Onko teillä kokemusta ashwagandhasta?

Kaiken tämän täyteläisen elämän keskellä olo on sielun syövereissä jokseenkin haikea; kuuden kuukauden melko tiukka koulurutistus tulee päätökseen. Nuo positiivisen psykologian opinnot menevät kertaheitolla kärkeen kaikista opinnoistani. Tai sitten olen vain oppinut imemään niistä itselleni sopivat jutut tehokkaasti. Silloin parikymppisenä markkinoinnin syventävän luennolla istuessani opiskelin tutkinnon takia. Aikuisiällä opiskelu on jotain aivan erilaista. Sitä tulee opiskeltua oppiakseen jotain. Ja niinhän sen kai kaikissa opinnoissa kuuluisi mennäkin.

Mutta hei, nyt kalenterissa lukee laitepilates, joten hippulat vinkumaan. Loppupäiväksi pääsen uppoutumaan ruoanlaittoon ja valokuvaamiseen. Kirjoittamiseen ja perjantaisen postauksen viimeistelyyn. Tuuli ujeltaa sen verran talon nurkissa, että ehkä olisi pitkästä aikaa syytä lämmittää takkaa. Ei vain lämmittämisen takia, vaan myös tunnelman takia.

TUNNELMALLISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

 

 


keskiviikko 19. helmikuun 2020

#Viaplayviikonloppu goes Oscarit (sis. arvonnan)

25

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.

HEIPPAHEI!

Mitä teille tulee mieleen Oscar-palkinnoista, noista Amerikan elokuva-akatemian vuosittain jakamista palkinnoista parhaille elokuville, miespääosille, naispääosille, naissivuosille sun muille? Mä en tiedä onko mun ajattelutavassani jotain fiksaatioita, mutta mulle Oscar-palkinnosta tulee ensimmäisenä mieleen Brad Pitt. Ja eikä tuo ole lainkaan huono mielleyhtymä, voittihan tuo sukat jaloissa pyörimään saava hunk and a half juuri parhaan miessivupääosan Oscarin elokuvasta Once Upon a Time in Hollywood -elokuvasta. Kaupallisen yhteistyön myötä Viaplayn kanssa, tulin jakamaan teille Oscar-tunnelmaa. Jota muuten löytyykin Viaplayn tarjonnasta yllinkyllin.

Mun sateisen sunnuntaipäivän pelasti Brad Pitt (kaverinsa Leonardo di Caprion kanssa). Aamupalan jälkeen suuntasin olkkarin sohvalle kahvikupin ja jugurttikulhon kanssa, vedin peiton korviin ja avasin kännykästä Viaplayn. Meillä on olohuoneen telkkari sen verran vanha, että siitä ei löydy valmiina mitään suoratoistosovelluksia, mutta onneksi kännykästä saa elokuvat kätsysti näkymään myös tv:stä. Leffalistalle pääsi Viaplayn valikoimista seuraavat Oscareita niittäneet elokuvat. Ihan kaikkia näitä en sateisen sunnuntain aikana ehtinyt katsomaan, mutta jos marraskuiset kelit jatkuvat vielä pitkään, niin onhan tässä aikaa käpertyä toistekin sohvan nurkkaan 🙂

Once Upon a Tme in Hollywood

”Tv-tähti – joka asuu Sharon Taten naapurissa – ja hänen stuntmiehensä koittavat navigoida muuttuvassa Hollywoodissa. Vuosi on 1969, kulta-aika on pian ohitse ja Manson-perhe aiheuttaa häiriötä.” Tämä tähtinäyttelijöitä kuhiseva ihanan nostalginen Quentin Tarantinon ohjaama elokuva sai toiseksi eniten ehdokkuuksia (10 kpl) vuoden 2020 Oscar-gaalassa ja voitti parhaan miessivuosan (Oh, Brad…) ja kuvaus-palkinnot.

Bohemian Rhapsody

”Freddie Mercury taivutti normeja ja rikkoi tapoja – ja hänestä tuli Queenin avulla yksi musiikkihistorian merkittävimpiä nimiä. Mutta Mercurya koetteli myös suru ja taistelu oman henkensä puolesta.” Aloitin taannoin katsomaan tätä elokuvaa lentokoneessa, mutta turbulenssi vei keskittymiskyvyn. Kotisohvalla ei turbulenssista onneksi kärsitty, vaan nautittiin täysin rinnoin tämän neljä Oscaria vuonna 2019 voittaneen jo lyhyessä ajassa kulttielokuvaksi muodostuneen elokuvan mukaansa vievästä tunnelmasta. 

Toy Story 4

”Kun Bonnien uusi rakas leluhahmo Kahveli julistautuu lelun sijaan roskaksi, Woody päättää näyttää Kahvelille, miksi sen olisi syytä nauttia leluna olemisesta.” Meillä koko perhe rakastaa Toy Story -elokuvia. Tällaisia leffoja varten olkkarin sohvia on olemassa kaksi. Mahdutaan koko perhe kerrallaan viettämään aikaa leffan äärellä. Popparikulhot molemmille sohville ja leffa pyörimään. Jalkojen päälle jaettu viltti ja valoja hämäremmälle. Ei sitä tarvitse kotisohvalta lähteä kauemmas nauttiakseen elokuvaelämyksistä.  Toy Story 4 voitti parhaan animaatioelokuvan Oscarin vuonna 2020.

Call Me by Your Name

”Elio on nuori opiskelija, joka tapaa karismaattisen Oliverin. Heidän suhteensa kehittyy hitaasti mutta varmasti unohtumattomassa ruoan, musiikin ja rakkauden täyttävässä kesässä.” Vuonna 2018 kolmessa kategoriassa ehdolla ollut ja yhden Oscarin pokannut erittäin kiehtovalta tuntuva elokuva, jota en itse ole vielä nähnyt kuin trailerin osalta. Vaikuttaa sellaiselta, että on vuorossa katselulistassa seuraavana, kun sohvannurkan valloitan.

Green Book

”Tony Lip palkataan mustan pianistin Don Shirleyn autonkuljettajaksi konserttikiertueelle. Rasismin ja vaarojen keskellä kaksikon on unohdettava erilaisuutensa selvitäkseen elämänsä matkasta.” Viggo Mortensenin tähdittämä hyvinkin opettava elokuva voitti kolme Oscaria vuonna 2019. Yksi niistä elokuvista, joita en välttämättä olisi itse osannut valita katsottavakseni, mutta tämän Viaplay goes Oscarit -teeman ansiosta katsoin. Ehdottomasti yksi vaikuttavimmista elokuvista, joita olen nähnyt. Sellainen, jonka sanomaa jäi pohtimaan jälkeenpäin. 

If Beale Street Could Talk

”Nuori nainen tulee raskaaksi, muttei saa hyväksyntää kotona. Samaan aikaan hänen on todistettava rakastajansa syyttömyys rikokseen, jota tämä ei ole tehnyt.” Rakkaustarina, joka minulla on vielä katsomatta. Mutta joka ehdottomasti kiehtoo kovin. If Beale Street Could Talks voitti yhden Oscarin (paras naissivuosa) vuonna 2019.

Tiedättekö, että olen vasta viime aikoina alkanut nauttimaan leffojen katselemisesta yksinäni. Aina ennen kuvittelin, että en osaa katsoa leffoja ilman miestä. Säästelin leffoja siihen, kun olisimme molemmat kotona. Kunnes tajusin, että maailma on täynnä leffoja ja ihan aina mun ja miehen leffamaku ei mene yksiin. Tähän kun yhdistää ajatuksen siitä, että tykkään nykyään viettää laatuaikaa myös itseni kanssa, olen saanut aivan uuden ulottuvuuden elämääni. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin uppoutua elokuvan juoneen mukaan. Yksin tai yhdessä.

Olen aina ollut kiinnostunut Oscar-gaalasta, niin ehdokkaista, voittajista kuin huikeista puheistakin, joita tuolla pidetään. Osan kiehtovuudesta tuo pukuloisto ja kaikki se kauneus sekä glamour, jota gaalaan liittyy. Lokakuussa pääsin tutustumaan Hollywoodin Universal Studioilla eri elokuvien lavasteisiin ja sain kuulla huikeita tarinoita elokuvien takana. Aika moni Viaplaynkin kattavan leffavalikoiman Oscar-leffoista on kuvattu juurikin tuolla. Voi olla, etten ikinä pese niitä kenkiäni, joilla kosketin samaa maaperää kuin Brad Pitt 😉

Hei ja arvatkaas mitä; mä sain kunnian ryhtyä Viaplayn ambassadoriksi (trumpettien törinää) ja tämähän tarkoittaa sitä, että seuraavien kuukausien aikana tulen jakamaan teille hurrrrjan paljon elokuva- ja sarjavinkkejä. Tämä on ihan älyttömän suuri kunnia ja ihana juttu jo senkin takia, että ambassadoriuden myötä pääsen myös laajentamaan omaa tietämystäni leffamaailmasta. Hektisen arjen vastapainona tulee toimimaan seuraavinakin kuukausina #Viaplayviikonloppu aina sopivin väliajoin. Pitääkin käydä täyttämässä popcorn-varastot niitä odotellessa!

A R V O N T A

Mikä on sinun suosikkisi Oscar-leffoista kautta aikain? Vastaamalla tähän kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksissa, voit voittaa itsellesi 2 kk:tta ilmaista katseluaikaa Viaplayn Leffat ja Sarjat -paketin parissa. Aikaa osallistua arvontaan on viikko eli 26.2.2020 klo 15.00 asti. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. karvainen kaveri oli sitä mieltä, että näitä leffapäiviä voisi pitää useamminkin; nautti kerrankin siitä, kun lauman jäsen makoilee koko päivän sohvalla ja rapsuttelee 😀


torstai 13. helmikuun 2020

Yksi blogini suosituimpia reseptejä

8

HIPSHEI HELLUREI

hellät tunteet ja sitä rataa, eikös? 🙂 Olen saanut blogin kautta paljon. Niin paljon, että tuossa yksi päivä asiaa miettiessäni pääsi liki itku. Olen saanut tutustua älyttömän ihaniin ihmisiin. Mulla on Helsingin päässä maailman parhaimmat tukijoukot ja ympäri Suomen joukko kollegoita, joiden kanssa olemme samoilla aaltopituuksilla. Sitten mulla on te. Te ihanat lukijat, jotka inspiroitte mua päivittäin. Olen saanut kymmenen vuoden aikana teidän ansiosta kasvatettua mun henkistä pääomaa mittaamattomalla tavalla.

Blogin ansiosta tai blogin kautta olen saanut myös oppia rakastamaan ruoanlaittoa ja päässyt ulkomaille. Yksi ikimuistoisimmista ulkomaanreissuista oli ihanan Karlan kanssa syyskuussa 2014 kun kaupallisen yhteistyön myötä pääsimme tutustumaan Budapestiin. Puolessatoista päivässä kolusimme kaupungin nähtävyydet, shoppailumahdollisuudet ja ravintolat. Tuolta reissulta jäi käteen paljon, mutta ehkä yhtenä arvokkaimpana muistona rakkaus gulassikeittoon.

Kun reissun jälkeen kirjoittelin blogiin oman versioni gulassikeitosta en tajunnut, että siitä tulee yksi blogihistoriani googletetuimmista resepteistä. Ja itse olen moisen keiton aivan unohtanut. Noh, tulee sitä tehtyä kerran vuoteen ehkä, mutta nyt jo viime kerrasta on vierähtänyt pitkä tovi. Gulassikeittoni ohje vähän vaihtelee, mutta yksi on ja pysyy. Nimittäin savustettu paprikamauste ja paprikat. Jauhelihaa laitan myös aina sekä mausteisia makkaroita, mutta jos ei lähikaupassa ole salamia, niin sitten laitan pelkkää chorizoa, jota yleensä löytyy helpommin.

Marian gulassikeitto

2 sipulia
1  solovalkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä
3 tomaattia tai 10 kirsikkatomaattia
2 vihreää paprikaa ja yksi punainen paprika
400 gr (sikanauta)jauhelihaa
noin 15 cm pötkö salamia
200 g chorizomakkaraa
4 laakerinlehteä
0,5 rkl oreganoa
1,5 rkl paprikajauhetta
2 lihaliemikuutiota
mustapippuria myllystä
(suolaa maun mukaan)
vettä

– pilko sipulit ja kuullota niitä voissa hetki
– lisää murskattu solovalkosipulin kynsi, jauheliha ja lihaliemikuutiot, ruskista
– lisää tomaattipyree, pilkotut tomaatit (kirsikkatomaatteja en pilko), paprikat ja makkarat
– lisää loput mausteet ja vettä sen verran, että em. aineet peittyvät reilusti
– kiehuta noin 30 minuuttia; kunnes paprikat ovat pehmenneet ja keitto hieman sakeutunut
– tarkista suola ja lisää tarvittaessa
– tarjoile reilusti valkosipulimurskalla maustetulla creme fraichella ja leivän kera

Sen verran tykkään aina tujauttaa tuohon valkosipulia, että seuraavana päivänä tulee hengitystä raikastavat pastillit käyttöön 😉

IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


tiistai 11. helmikuun 2020

Kahvin kittaajasta teen nauttijaksi

16

HEIPPAHEI!

Jos joku olisi vielä pari kolme vuotta, tai saatikka vuosi sitten kysynyt multa, että voisinko kuvitella juovani teetä enemmän kuin kahvia, olisin pyöräyttänyt silmiäni ja huudahtanut, että en missään nimessä. Tykkään teestä, mutta olen ollut pahemman luokan kahvin kittaaja jo kuusivuotiaasta lähtien. Aina siitä asti, kun Terttu-mummu opetti mulle, miten kahvin kanssa syödään keksiä. No tietysti niin, että keksi dipataan kahviin ja kokeillaan nopsaa kalastaa löllöstynyt keksi suuhun. Kahvin loputtua kauhotaan lusikalla keksit mukin pohjalta. Ah!

Teehen sain ensimmäisen kosketuksen esiteininä ratsastusleireillä, joissa poikkeuksetta aina oli aamu-, väli- ja iltapalaksi Liptonia ja näkkileipää. Margariini näkkärin päälle oli luksusta, teehen ei maitoa lorauteltu. Silloin päätin, että tee on mun osaltani nähty. Ei ollut mun juttu. Kunnes esikoista imettäessäni jouduin luopumaan monesta ruoka-aineesta pikkuisemman kovien vatsanvääntöjen takia. Muistan pitäneeni pari päivää valkoinen tee + voileipäkeksi -dieettiä. Jep, maidon koostumus meni vetiseksi ja itse voin huonosti. Mutta tuolloin sain kipinän teen juomiseen. Se jotenkin rauhoitti koliikinhuuruisten öiden jälkeen.

Kaapistamme alkoi löytymään yhtäkkiä Keisarin Morsianta, Sadepäivien Iloa ja Uskollista Ystävää. Ja hei yksi ihana uskollinen ystäväni, joka on teenjuoja varmastikin ilahtui, että tarjolla alkoi olemaan hänen meillä kyläillessään muutakin kuin sitä perinteistä keltapussista 🙂 Jos en nyt juonut teetä ihan päivittäin, niin ainakin viikottain. Kunnes vuosi sitten hampaiden valkaisun jälkeen päätin vähentää kahvinjuontia radikaalisti. Ei sen takia, että se värjää hampaita, sillä niin monet teelaadutkin tekevät, vaan sen takia, että elin elämäni tuskallisimmat pari vuorokautta.

Ne kahviniksat olivat niin järkyttävät, että en ollut ennen kokenut moista. Päänsärky, tärinä ja kokonaisvaltainen fyysinen sekä henkinen pahoinvointi sai mut kurvaamaan apteekin kautta kotiin. Kofeiinitabletit auttoivat pahimpaan tärinään. Tuon jälkeen päätin, että en halua olla mihinkään noin koukuttunut kuin olin kahviin.

Aamukahvista en luovu, en todellakaan. Se edustaa mulle sellaista henkireikää. Aamulla tulee juotua pari kuppia kahvia vaahtoavalla kauramaidolla, mutta sitten saattaa olla, että ei enää tule juotua kupin kuppia koko päivänä. Varsinkin kotitoimistopäivinä. Vieläkin illalla iskee joskus pääkipu. Pieni pirulainen siellä pään sisällä jumpsuttaa vasaralla ja vaatii päivittäistä kahviannostustaan. Enpäs ole antanut periksi.

Sen sijaan teetä tulee juotua tällä hetkellä kolmesta neljään kuppia päivässä. Töissä ja kotona. Rakastan teetä ja siinä missä itse käytän pussiteelaatuja hifistelee mieheni niillä irtoteillä. Mä kerran kokeilin valmistaa irtoteetä sellaisella siiviläpihdillä, mutta mun teekuppi oli täynnä putua. Mies välillä valmistaa mulle teen irtoteestä ja onhan se hyvää. En tiedä eroaako se oikeasti pussitetusta teestä, vai kuvittelenko vain, mutta maku on jotenkin syvempi.

Mä rakastan rooibos-teetä ja kaiken maailman yrttiteesekoituksia. Mun tämän hetken lemppariteemakuja ovat:

♥ Pirkka Luomu Rooibos karpalo-kerma
♥ Yogi Tea Sweet Chili
♥ Nordqvistin Lempeä mustikkatee
♥ Clipper Luomu mansikkatee
♥ Pukka Iltatee

Niin ja matcha-jauheesta teen välillä matchalattea. Olen tainnut joskus kipeänä syödä liikaa kurkkupastilleja mustaherukan tai sitruunan maussa, mutta noiden makuiset teet eivät oikein uppoa. Koska mun teehifistely on vasta alkamassa, niin olisin oikein iloinen, jos kertoisit sun suosikkiteen ja miksi siitä tykkäät. Mä olen aika fakkiintunut noihin tiettyihin laatuihin ja ostan uudelleen vain niitä.

Mulle muuten tuli pienenä yllätyksenä, että teet eivät ole mitään edullisia. Mä olen aina ollut siinä uskossa, että ovat jotenkin paljonkin edullisempia kuin kahvi, mutta tuossa yksi päivä hintoja hyllyn edessä tutkaillessani huomasin, että helposti saa kulumaan viisi-kuusi euroa yhdestä teepaketista. Mutta tiedättekö, että mä koen teen panostuksena hyvinvointiini. Tee edustaa mulle jotain sellaista rauhallisuutta ja luksusta. En lorauttele teehen hunajaa tai maitoa, vaan juon teeni sellaisenaan.

Koen teen enemmän nautintoaineeksi kuin kahvin. Siinä missä mulle ei tulisi mieleenikään raahata kahvia termosmukissa alakerran joogamaton viereen, otan usein teemukillisen valmiiksi mukaan. Harjoituksen jälkeen siemailen rauhassa teetä ennen kuin jatkan arjen askareita. Kahvin saatan heittää vielä puolikylmänä ohi kulkiessani ”huiviin”, mutta teen äärelle tulee pysähdyttyä.

Tämän teefiilistelijän ongelmana on nyt se, että meillä ei ole teekuppeja. Tiedättekö sellaisia isoja korvallisia. Lasista tykkään juoda kahvini, mutta teen kanssa lasi on helposti turhan kuuma. Teetä tulisi myös helposti juotua enemmän kerrallaan kuin kahvia, joten muki saisi olla puolen litran vetoinen…joutuuko tässä nyt lähteä ostoksille moisien mukien perässä? 😀

TIISTAITERKUIN,


sunnuntai 09. helmikuun 2020

Ihana päivän aloitus

0

HEIPPAHEI IHANAT

ja suloista sunnuntaipäivää! Täällä on herätty taas kukonlaulun aikaan (mummotauti?), mutta en pistä pahakseni. Päivään tulee enemmän tunteja. Meillä on ollut viikonloppuisin tapana panostaa aamupalaan, yleensä työnjako on ollut selvä; mies vie koiran aamulenkille ja mä teen sillä aikaa aamupalaa. Tänä aamuna heräsin aiemmin, niin vein koiran ja ehdin heittämään esikoisenkin kohti sunnuntaiaamun jumalanpalvelusta (riparihommia) ennen aamiaisvalmisteluita. Aamupalakin valmistui käden käänteessä ja hyvällä boogiella.

Meillä hukkui edellinen vohvelirauta muuton yhteydessä, joten pari viikkoa sitten ostettiin uusi. Siinä missä tuo vanha rauta paistoi vohvelit silmänräpäyksessä, vie tällä uudella aikaa paistaa ne sen verran pitkään, että sitä helposti tylsistyisi odotellessaan. Ellei kehittele muuta tekemistä 😉 Mä kehittelin rinnalle taas noiden meidän pannareiden paistoa. Niistä kysytään IG:n puolella melkein joka kerta, kun kuvan sinne storyyn laitan. Ohje vaihtelee sen mukaan, mitä kaapista löytyy, mutta tänään paistoin nuo herkut tällaisella ohjeella:

Banaanipannarit
4 kpl

2 munaa
1 ylikypsä banaani
gluteenittomia kaurajauhoja
pari tl leivinjauhetta
kanelia, kardemummaa

-surauta munat ja banaani sekaisin sauvasekoittimella
-lisää kaurajauhoja (ja leivinjauhe) samalla sekoitellen, kunnes massa on sellaista hiukkasen jämäkkää
-mausta kanelilla ja kardemummalla
-anna tekeytyä hetki
-paista kookosöljyssä kuumalla pannulla noin minuutti / puoli

Usein laitan banaanipannareihin leivinjauheen sijaan psylliumia ja kaurajauhojen tilalle mantelijauhoja. Joskus taikinaan pääsee myös mantelimaitoa. Eikä se välttämättä kananmuniakaan tarvitse. Soveltaminen keittiöpuuhissa on ihan parasta!

Pannarit ja vohvelit meillä syötiin rahkajugurtin, hedelmien ja siemenien kanssa. Tehosekoittimessa valmistui hetkessä smoothie mustikoista, mansikoista ja banaanista. Tummapaahtoinen kahvi kauramaidolla kruunasi aamiksen. Tästä on hyvä jatkaa kohti sunnuntaipuuhia. Juoksulenkkiä (pitkästä aikaa!), pyykkisulkeisia ja illan suussa kahvittelua. Vain pari työviikkoa ennen talvilomaa. Tuntuu kyllä, että ei ole itse vielä millään muotoa loman tarpeessa. Mutta kyllähän tuollainen loma nyt vastaanotetaan, kun sellainen tarjotaan 🙂 Onko tämä alkuvuosi mennyt nopeasti vai kuvittelenko mä vain?

SULOISTA SUNNUNTAIN JATKOA,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »