tiistai 21. huhtikuun 2020

Terassikelit on täällä!

HEIPPAHEI TIISTAIPÄIVÄÄN!

Hei, se on kesä ny! Ainakin näin toimistolta ulos katsottaessa vahvasti näyttää siltä, että olemme siirtyneet uuteen vuodenaikaan. Viime viikolla oli se talvi, tässä välissä kevät, joka jäi tänä vuonna varsin lyhyeksi ja nyt kesä. Kesän mittarina toimii auringon lisäksi ohijuokseneen lenkkeilijän varustus eli shortsit ja t-paita 🙂 Kesä tuo mukanaan terassikelit ja terassin viimeistelyprojektin.

Vaikka nyt näillä näkymin näyttää vähän pahalta rippijuhlien järjestämisen suhteen, niin olisihan se muutenkin kiva saada tuo terassi vihdosta viimein kalustettua loppuun. Tai ihan ekaksi se kyllä pitää öljytä, sekä terassi että nuo aitaelementit. Mä olen tässä pitkään pohtinut, että millä värillä sen sutisin. Edellisessä kodissahan meillä oli musta terassi ja se oli ihana. Ellei ota huomioon sitä, että siinä näkyi kaikki lika. Mutta enää meillä ei oikein asu sellaisia mutatassuikäisiä. Ellei tuota pienintä karvanassua ota huomioon.

Talo ja autokatos meillä on harmaat, joten pitäsiköhän sutaista tuo terassikin harmaaksi? Itse terassi on mukavasti muutaman vuoden aikana vaalentunut eli ruskea ei sieltä kuultaisi läpi harmaasta, mutta aitaelementit ovat vähän vielä tummemmat kuin terde. Joskushan näissä käy niin, että harmaa puuöljy ottaa punaisen tai violetin vivahteen alla olevasta ruskeasta. Eli tuo terassin tummuusaste määrittelee luonnollisesti lopputuleman. Sitten mietin, että mitäs, jos laitettaisiin perinteistä valmisruskeaa puuöljyä. Ei sekään huono olisi. Tai sitten astetta tummempaa wengeä. Toisaalta taas se musta terassi toisi kivasti särmää pihaan ja sopisi noiden kivilaattojen kanssa hyvin yhteen. Oli väri mikä tahansa, niin työtä tuohon saa uppoamaan. Terassi on vähän yli 70 neliötä ja siihen vielä nuo kaiteet päälle. Vaatinee yhden kokonaisen päivän.

Ja kuten vanhassakin kodissa, niin myös tässä kodissa ajattelin noudattaa ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” -sääntöä ja sävyttää puuöljyn tuplapastoilla ja säästää toisen käsittelykerran. Tämä toimenpide tosin kyllä vaatinee sen, että öisinkin on yli viisi astetta lämmintä, että terassi kuivuu ennen kesää 😉

Pöytäryhmään olemme olleet tyytyväisiä. Se taitaakin olla jo ainakin seitsemän vuotta vanha. Lasikannellinen neliön mallinen pöytä, jonka ostimme Kruunukalusteelta.  Täältä vanhasta postauksesta näkyy edellisen kodin takapihaa, mustaa terassia ja tuota meidän ulkoruokapöytää. Lasikansi on ajansaatossa alkanut samentumaan, mutta voisi olla, että sen jollain saisi vielä kiillotettua. Iso parivuoteen lakana ajaa pöytäliinan aseman silloin, kun ei jaksa pöytää putsailla 🙂

Terassia emme halua ahtaa liian täyteen, mutta joku ihana kulmasohva/sohvaryhmä siihen sopisi. Mun mielestä sohvaryhmän pitäisi olla sellainen ruokaryhmään sopiva. Mies taas on sitä mieltä, että ihan sama millainen on, kunhan siinä pääsee löffäilemään. En mä itsekään mitään pönötyssohvaa kaipaa, vaan sellaisen mukavan. Sohvalla saisi kyllä olla kokoakin. Meillä on tällä hetkellä terassilla yksi musta auringonottotuoli, jonka sain toiveestani äitienpäivälahjaksi reilu viisi vuotta sitten. Tuon voisi viedä mökille ja ostaa terassille kaksi aurinkolaveria, mikäli sohvan jälkeen vielä tuntuu terassilla tyhjää tilaa olevan.

Kokosin alla olevaan kollaasiin omia suosikkejani. Kollaasin kuvat ovat liikkeiden sivuilta lainattu. Eniten meidän pöydän kanssa näistä menisi yhteen tuo Kruunukalusteen Leone. Meillä muuten taitaakin olla mökillä tuota sarjaa auringonottotuolit, joten ne voisi tuoda kaupunkiin, jos tähän sohvaan päädymme. Leoneen on saatavilla sellainen sääsuojahuppu, joka olisi tosi kätevä! Hobby Hallin Barbadoksessa on joku rentous, josta tykkään. Ehkä ne on nuo muhkeat selkätyynyt.

Tuo Kodin1 Aranos on ihana, mutta mitenköhän valkoinen polyrottinki vanhenee? Pahin skenaariohan olisi se, että se ottaisi siitepölystä tai muusta osumaa ja muuttuisi harmaakeltapilkulliseksi. Veken Hillestorp taas houkuttelee rentoudellaan ja mustilla tyynyillä. Jälleen pohdin sitä, miten UV-valo kohtelee mustia tyynyjä…kulahtaakohan alta aikayksikön? Ja hei Jyskin Ljunghusen olisi unelma. Tuohon pari rottinkista auringonottotuolia ja ruokapöydäksi joku teemaan sopiva. Tämän nykyisen ruokapöydän kanssa en siroa rottinkiryhmää näe samaan kuvaan sopivan.

Sohvan ja ruokaryhmän väliin sommittelimme isoja pitkulaisia ruukkuja ja säleikköä. Ylös kasvavia kasveja (kärhöjä?). Lisäksi terassille on pakko saada jonkun sortin tulipesä. Sellainen, jossa voisi palaa tuli hämärtyvinä kesäiltoina ja ilta kuluisi elävää tulta katsellen.

Tämän postauksen kuvissa näemmä autokatoskin on vielä pohjamaalissa ja lipputankokin vanha rustiikkinen. Molemmat ovat kokeneet vuoden aikana melkoisen muutoksen. Olin muuten uhkarohkea ja istutin eilen ruukkuihin orvokkien lisäksi pelargonioita. Toivotaan, ettei halla vie! Lisäksi tein gladioluksien kanssa saman uhkarohkean tempun kuin viime vuonnakin; kaivoin mukulat suoraa maahan enkä purkkiin esikasvatukseen. Viimeksi nousivat hienosti heinäkuulla, mutta ennen kuin ehtivät kukkia ne pirun pupulaiset olivat syöneet varret parempiin suihin. Jännä seurata, miten Marian kokeilevan puutarhan kukkien tänä käy 😉

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

Tässä vielä linkki piharempan ennen/jälkeen -kuviin, jotta viime aikoina mukaan hypänneet lukijat näkevät pihaa laajemmalta skaalalta.


perjantai 10. huhtikuun 2020

Ihanaa pääsiäistä! 🐰

HEI HYVÄÄ PITKÄPERJANTAIN AAMUPÄIVÄÄ IHANAT!

Ei löytynyt eilisellä kauppareissulla pääsiäiskoristeita, mutta tiedättekö, että ei se haittaa. Mieli on levollinen ilman niitä hempeitä koristeitakin. Muutama sohvalle viritetty hempeä tyyny kaappien kätköistä ja hempeän liilaa tulppaaneissa ajaa asian. Mä kuulkaa rakastan pääsiäistä. Olen aina rakastanut.

Nyt on aika olla perheen kanssa. Linnottautua kotiin ja tehdä just niitä asioita, joista tulee kaikille hyvä mieli. Etäkoululaisille vapaa tulee myös tarpeeseen, hienosti ovat nämä viikot tsempanneet. Kasvaneet oikein silmissä vastuuntuntoisiksi pikkunaisiksi.


Seuraaville päiville on luvassa leffamaratoneja, leivontatalkoita, vähän ulkoilua, paljon yhdessäoloa ja yhteisestä ajasta nauttimista. Vaikka suurin osa meistä on saanut kotoilla jo tarpeeksi, niin itse en ole vielä kotoiluun kyllästynyt, vaan aion kotoilla sydämeni kyllyydestä. Ehkä senkin takia kotoilu tuntuu luksukselta, kun mulla on ollut ilo käydä töissä. Vaikka niitäkin aamuja on vuosien varrella ollut, kun ei olisi jaksanut aamulla välttämättä herätä töihin, niin tämä tilanne on saanut jotenkin arvopalikat kohdilleen senkin suhteen. Onni on työpaikka, minne herätä aamuisin. Niinhän se on, että vasta kun menettää tai on vaarassa menettää jotain, niin tuota asiaa ei enää ota itsestäänselvyytenä.

Myös karvakorva höpsötöpseliturpa tulee tänä pääsiäisenä saamaan paljon huomiota ja hellyyttä. On kyllä aina sitä saanut, mutta jotenkin tuntuu että nyt on aika panostaa häneenkin vähän enemmän. Ylipäätään tämä viime aikojen tilanne on saanut jälleen ymmärtämään elämän haavoittuvuuden. Sen herkkyyden, joka helposti arjen askareissa unohtuu. Sitä haluaa kynsin hampain pitää kiinni niistä luojan luomista, joita elämääni on siunaantunut.

Elämän kunnioitus, se on varsinkin tänä poikkeuksellisena pääsiäisenä läsnä vahvasti. Kokemuksesta tiedän, että elämä kantaa. Mutta kantaisiko se, jos ei välillä tulisi pysähdyttyä miettimään elämää. Mä posotan menemään arjessa sata lasissa, mutta onneksi kerran vuodessa on tällainen pitkääkin pidempi perjantai, että tulee pysähdyttyä ♥ Mä ajattelin hoitaa tuon pysähtymisen sillä, että ihan konkreettisesti parkkeeraan itseni nyt sohvalle 🙂

LEVOLLISTA PITKÄPERJANTAITA &
IHANAA PÄÄSIÄISEN AIKAA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 08. huhtikuun 2020

3 x pääsiäiskotimme

HELLUREI!

Siinä missä haaveilin lämpimästä pääsiäisestä ja terassin öljyämisestä, näyttäisi nyt siltä, että pääsiäisenä saa polttaa takkaa ja hissutella villasukat jalassa 😉 Sekin käy!

Meillä ei ole ollut tapana koristella kotia kovinkaan paljon pääsiäiseksi. Aika monta pääsiäistä ollaan vietetty pohjoisessa. Tänä vuonna koristeista menee muutamat narsissit, tulppaanit ja pääsiäismunat kulhossa. Syy, miksei meillä koristella pääsiäistä tänä vuonna juurikaan johtuu siitä, että mun pääsiäiskoristeet ovat joutuneet paikkaan nimeltä jemma. Vielä kaksi vuotta sitten meiltä löytyi puisia munia, metallisia munia, höyheniä ja vaikka mitä. Ja miettikääs, että meillä on sentäs siivottu kaapit viimeisen vuoden aikana eikä moisia löytynyt. Toivottavasti ei ole mennyt joidenkin nyssäköiden mukana roskiin.

Tänään puhelimessa manasin työkaverille, että olen unohtanut koko rairuohon istuttamisen. Työkaveri kertoi, että niitä saa ostettua valmiiksi istutettuna, joten ehkä uskaltaudun kauppaan sen verran 🙂

Pääsiäiskoti vuodelta 2016 oli kovin luonnonläheinen. Väreillä meillä ei ole juuri koskaan koreiltu pääsiäisenä. Ei tuonakaan vuonna. Mutta tiedättekö, että nyt tekisi mieli ympätä koti täyteen hempeitä pääsiäisvärejä. Pitäisikin kaivaa vesivärit esiin ja pitää munanmaalaustalkoot 🙂

Vuonna 2017 pääsiäisenä hempeitä värejä näkyi suklaamunissa. Meillä on koko perhe pajulle allergisia, mutta sain vinkin, että jos pajuihin ei laita vettä, niin eivät allergisoi. Enkä kyllä muista, että kukaan olisi liiemmin niiskutellut tai aivastellut tällä taktiikalla. Ja hei, tuo pääsiäinen 2017 oli rakkaan karvakaverin ensimmäinen, mutta myös ensimmäinen ilman äitiä!

Vuonna 2018 pääsiäinen koristeltiin nykyiseen kotiin. Ja varsin askeettisesti etten sanoisi 😉 Mutta nuo puumunat…minne ihmeeseen ne on joutunut?! Mulla on huomenna vapaapäivä, joten ehkä pengon pikkuisen kaappeja. Pieni aavistus on, missä ne voisi olla. Pitäkää peukkuja. Jos ne löydän, niin taidan vetää koristeluöverit (omalla mittapuullani) 😀

 

Viime vuonna vietimme pääsiäisen kotona, mutta minkäänsortin kuvamateriaalia ei ole siitä, millainen koti on ollut. Silloin olin niin kasvimaan kimpussa, että tuskin edes muistin laittaa mitään koristuksia 😉 Miettikääs, että pääsiäinen oli vain viikkoa myöhemmin kuin nyt ja tuli tehtyä pihahommia. Nyt ei kyllä tulisi ihan heti mieleen istutuspuuhiin ryhtyä.

Nyt vielä viimeiset työt pois alta ja sitten kohti kotia. Mulla on edessä viiden päivän loma. Vaikka tykkään työstäni superpaljon, niin kyllähän tuollainen pieni hengähdystauko tekee hyvää. Blogityöstä en pidä lomaa, joten ehkä palataan tämän vuoden pääsiäiskodin tiimoilta lähipäivinä!

KESKIVIIKKOTERKUIN,


sunnuntai 05. huhtikuun 2020

Viisi asiaa, joista en hevillä luopuisi

HEISSAN ALLIHOPA!

Ah, mitä kevätkeliä meille annetaankaan. Vähän on kylmänpuoleista, mutta kyllä se ensi viikolla lämpenee. Takapihan lumikasatkin ovat näemmä sulaneet ja hyvä niin. Eilen kävin ”kasvimaalla” kierroksella ja jotain vihreää yrttimaasta puskee pintaan. Ruohosipulilta se maistui, mutta mielestäni mulla ei viime vuonna ollut tuolla ruohosipulia 😀

Jokaisessa kodissa, jossa olen asunut on ollut sellaisia asioita, joista olen ajatellut ”Näistä en hevillä luopuisi”. Milloin nuo asiat ovat olleet kivitalon syvät ikkunalaudat tai olohuoneen huonekorkeus. Tai alakerrassa sijaitsevan Makuunin karkkilaarit. Yhtä kaikki, kaikista noistakin olen luopunut. Mutta saanut tilalle jotain muuta yhtä arvokasta. Tästä kodista mieleeni tuli heti viisi asiaa.

1. Hälytysjärjestelmä

Aiemmassa kodissa meillä ei ollut hälytysjärjestelmää, mutta aika pian muutettuamme tähän kotiin tuli selväksi, että haluan hälytysjärjestelmän. Reissaava mies ja vanhan talon nitinät yhdistettynä kolmeen kerrokseen oli yhdistelmä, joka tuntui alkuun jotenkin hallitsemattomalta. Yläkerrassa nukkuessamme arvostan myös hälytysjärjestelmään kytkettyä palovaroitinjärjestelmää.

2. Moneen eri suuntaan antavat ikkunat

Mulle on kaikissa kodeissa ollut tärkeintä valon virtaus. Se, että on ikkunoita, joista valo pääsee sisään. Yksi opiskelukämppäni oli kerrostalon pohjakerroksessa ja kaksi pientä ikkunaa antoivat pohjoiseen. En muista tuosta asunnosta muuta kuin sen, että se oli pimeä. Nyt nautin siitä, että aamuaurinko paistaa keittiöön, päivällä olohuone paistattelee päivänvalossa ja ilta-aurinko luo olohuoneeseen ja yläkerran rappukäytävään pehmeää valoa. Makuu- ja työhuone pysyy ihanan viileinä, sillä näihin ei juuri aurinko osu, muuta kuin ihan myöhään kesäiltoina.

3. Narisevat lattiat

Se tuttu tunne, joka tuo muistoja lapsuudesta. Meillä narisee lattia takan edestä, olohuoneeseen mentäessä ja ruokahuoneessa. Rakastan tuota ääntä. Vaikka aamuisin tarkoituksella kierrän ko. kohdat ettei muu perhe herää 🙂

4. Kellarikerroksen muuttaminen asuinkäyttöön

Tuo kellarikerros sisälsi ennen tänne muuttamistamme autotallin, vanhan saunan ja pannuhuoneen. Siellä oli kaiken lisäksi tapahtunut jonkun sortin kosteusvahinko yhdessä nurkassa salaojan toimimattomuuden takia. Kellari olisi helposti sellainen tila, joka toimisi varastona. Mittavan remontin myötä saimme kellarin jokaisen huoneen käyttöön. Ennen poikkeustilan alkamista tuo miesluola oli jo hyvää vauhtia muuttumassa teiniluolaksi. Voi kun poikkeustila pian päättyisi, niin teiniluolakin saisi jatkaa toimintaansa.

5. Avoin aula, ruokatila, keittiö ja olohuone

Silloin kun isäni joutui pyörätuoliin, niin vanhempani tekivät keskikerrokseen ison remontin. Aiemmin olohuoneeseen johti pieni ovi aulatilasta. Aulassa oli myös väliseinää tuossa takan edessä. Keittiö oli oma suljettu huoneensa. Tykkään siitä, että keskikerros on nyt avara. Helposti näissä vanhoissa omakotitaloissa on paljon väliseiniä ja normaalikokoiset oviaukot, mikä tekee tilasta omaan makuuni liian ahtaan.

Ja hei, on myös ainakin yksi asia, josta olisin valmis luopumaan samantien. Nimittäin nuo Bemziltä ostamani sohvanpäälliset. Ostin vielä astetta hintavammat pellavasekoitetta (?) olevat päälliset, jotka eivät ole koiraperheeseen oikein soveltuvat. Toby tykkää tehdä pesää sohvalle ja kuopsuttaa tassuillaan kangasta. Parista kohtaa kangas meni huiki jo yhdessä tällaisessa pesänrakennusoperaatiossa. Lisäksi hiekat sun muut imeytyvät tassuista ja massuista sohvaan niin, että päällisten pesu on ajankohtaista joka toinen viikko.

Mutta koska haluan lopettaa tämänkin postauksen positiivisesti, niin vielä yksi juttu, josta en ihan heti luopuisi: tiistaina ruokalähetyksen mukana tulleet kauniit tulppaanit. Otin riskin ja klikkasin ostoskoriin vajaan kympin tulppaanikimpun. Tuo on yksi kauneimmista tulppaanikimpuista ikinä. En olisi ehkä itse osannut moista edes ostaa.

Nyt miehen kanssa lenkille aurinkoiseen kevätilmaan ja sitten valmistelemaan huomista postausta. Pitkästä aikaa luvassa Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan uusi jakso 🙂

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,

PS. ja kyllähän te tiedätte, mikä tekee kodin? Se oma perhe tietysti. Mutta se nyt on meille kaikille niin itsestään selvää, että sitä en viiteen asiaan lukenut ihan tarkoituksella.

 


lauantai 04. huhtikuun 2020

Keittiön kevätsiivous

HEIPPATIRALLAA!

Instagramin puolella (atmarias) seuraavat tietävätkin, että täällä on tänään pantu hösseliksi. Noh, tuollaisien reilun 11 tunnin yöunien jälkeen virtaa on kuin pienessä kylässä ja tokihan se täytyy johonkin kuluttaa. Mulla ei juuri toimi se, että päätän vaikka etukäteen, että viikonloppuna pesen ikkunat. Nämä suuremmat siivousprojektit on sellaisia, että ne tehdään tasan silloin, kun inspis tulee. Tänään aamupalapöydässä juteltiin miehen kanssa olkkarin rymsteeraamisesta, mutta miehen lähdettyä puutavaraa hakemaan huomasinkin tyhjentäväni raivokkaasti keittiön työtasoja. Rymsteeraushaaveet hävisivät sen siliän tien.

Keittiön kevätsiivous on nyt tehty ja ah autuus, miten ihana olo. Kyllä se niin on, että mieli lepää puhtaassa kodissa. Ollakin, että niihin kaappien sisältöihin en nyt koskenut. Justhan ne siivottiin jouluksi ja pianhan tuo joulusiivous on taas ajankohtaista 😀 Mä olen sen sortin ihminen, että kaappien sisällöt voi olla sotkuiset, mutta kodin yleisilme pitää olla siisti. Se riittää. Toki välillä tulee niitä sellaisia puuskia, joissa myös kaappien sisällöt tulee tehokkaasti siivottua.

Halusin hetkeksi saavuttaa sen saman tunteen, kun keittiöremontin jälkeen saa laittaa tavarat esille keittiön työtasoille. Sen takia riisuin keittiön ennen puhdistusta ja asettelin tavarat vasta sitten takaisin tasoille. Keittiön kevätsiivous noudatti seuraavanlaista kaavaa:

1. tyhjennä keittiön työtasot ja avohyllyt, pese ne ja pese myös kaappien ovet
2. jos seinissä on pesunkestävä maali, niin pese seinät niiltä osin, kun niissä on esim. roiskeita
3. hankaa liesitaso ja allas puhtaaksi
4. puhdista liesituuletin
5. tyhjää jätekaappi ja puhdista se
6. pyyhkäise kostealla liinalla kaikki pienkodinkoneet, kipot sun muut tavarat ennen niiden asettamista paikoilleen
7. tee asetelmia esimerkiksi leikkuulautojen päälle (näin irtotavarat tulee koottua ikäänkuin yhteen)
8. pese ikkunat, myös ikkunanväleistä (kas, meille paistaa sittenkin aamuaurinko keittiöön)

Mites se uunin laita ja niiden uunipellien laita? Ks. kohta jossa kerroin kaappien sisältöjen putsauksesta 😉

Sain aika paljon kyselyitä IG:n puolella noista seinien pesemisistä. Huokoinen maali ei missään nimessä kestä pesemistä tai edes puhdistamista ja pahimmassa tapauksessa siitä jää pesuliinaan maalia. Huokoinen maali on muutenkin keittiöön hieman hasardi valinta, sillä se imee itseensä kaikki roiskeet. Joten keittiöön kannattaa ehdottomasti valita puhdistuksen tai jopa pesukestävä maali. Aikaisemmin tämä tarkoitti poikkeuksetta puolihimmeää maalia, jonka kulutuksen kesto oli parempi kuin himmeämpien, mutta nykypäivänä markkinoilla on myös himmeitä pesunkestäviä maaleja. Suutarin lapsella, kun ei tunnetusti ole niitä kenkiä, niin mä pesin meidän seinät Tolulla. Hienosti lähti rasvaroiskeet sun muut. But don’t try this at home…

Hei, nyt kohti seuraavaa projektia. Mies rakentaa mökin venerannan laituriin uusia kansilautaelementtejä autokatoksessa. Mä taidan mennä vähän auttamaan ristimitan otoissa sun muissa. Tai ainakin nyt pitämään seuraa kuuman kahvitermosmukillisen kanssa 🙂 Toivottavasti siellä ruutujen toisella puolen voidaan hyvin – mä olen ollut tänään tarkoituksella uutispimennossa enkä tiedä maailmanmenosta tällä hetkellä mitään. Se jotenkin helpottaa oloa. Välillä on parempi olla tietämättä ♥ 

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. ja kohta nro 9: imuroi ja pese keittiön lattia. Sen tein vasta kuvien oton jälkeen 🙂